Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun täällä joku yritteliäs kertoo, ettei hänelle myönnetty starttirahaa niin kommentti on " teit huonon hakemuksen".

Syyllinen on aina se köyhä. Perusteli hän asian miten hyvänsä

jäin miettimään, että olisio tuo hierontayrittäjäksi haluava voinut alussa toimia kotiin kutsuttavana hierojana. Eräs kaverini teki niin, että alussa tarjosi vain intialaista päähierontaa kotipalveluna ja kun sai säästettyä rahaa, osti kannettavan hierontapöydän ja pian sitten vuokrasikin hierontayrittäjältä hänen tiloissaan työpisteen. Kun oli sitten taas säästänyt, pystyi hankkimaan omat tilat

Melko paljon sun pitää löytää ihmisiä jotka haluavat intialaisen päänhieronnan , elättää sillä itsesi ja vielä kyetä säästää? Puhumattakaan onko koulutusta kyseiseen hierontaan?

Kannnnettava hierontapöytä on omalla kokemuksella epämiellyttävä tuttavuus. Ja sitäkin pitää jotenkin kuljettaa?

Et halunnut ymmärtää kirjoittamaani. Ei kaverini elättänytkään itseään aluksi sillä intialaisella päähieronnalla, mutta sai lisärahaa ja sai laitettua ne kaikki säästöön. Sitten kun oli tarpeeksi säästänyt, saattoi ostaa sen kannettavan hierontapöydän. Se toi lisää asiakkaita ja lisäasiakkaat toivat tietenkin lisärahaa.

Etkö osaa ajatella seuraavaa päivää pidemmälle?

Tietenkin kaikki lisätulo on lisätuloa ja jokainen askel eteenpäin on myös askel lähempänä omaa päämääräänsä. Koen, että kaverini oli fiksu ja älykäs, kun osasi ajatella noin eikä vain jäänyt voivottelemaan, että  kun on vain kaksi asiakasta. Hän oli kiitollinen niistäkin.

Miten sä lisätuloa työmarkkinatuella teet? Sulta katkaistaan se samantien.

nykylain mukaan jokainen työtön saa tienata x euromäärän lisätuloja ilman, että vaikuttaa etuuksiin. Tuon euromäärän saat itse tarkistaa netistä, en rupea sitä sinulle googlaamaan.

Saa tienata palkkatuloja mutta yrittäjyys on eri asia.

ei sinun tarvitse olla yrittäjä, kun käyt hieromassa paria asiakasta heidän kotonaan. He käyvät keikalla ja sitten ilmoittavat tulonsa verottajalle (ja jos ovat työttöminä, niin sitten myös sille puolelle)

kerrot hinnan, teet työsuorituksen, otat maksun vastaan (tai ennen sitä), annat kuitin, sanot kiitos ja hei, hyvää päivän jatkoa ja menet kotiisi tai seuraavalla asiakkaalle. Niin ne joulupukitkin tekee.

Niin ja sitten joku kateellinen käräyttää. Joulupukki on vain yhden päivän töissä

Yrittäjällä katkeaa työttömyyskorvaus kun alkaa yrittäjäksi. Miten mahtaa työkkäri suhtautua noihin "keikkahommiin. Siinäkin on vaara, että joku kantelee.

Hyvin tarkka saa olla nykyään, etteivät luokittele yrittäjksi.

Saa aikaan monet sotkut.

Ainakaan yksinäisenä en uskaltaisi paljoa riskeerata. Tietysti jos on kumppani samassa taloudessa, niin ei jää tyhjän päälle jos jotkut jutut katkeaakin ja ei tule tuloja päähieronnastakaan.

Tai jotain säästöjä mitä syödä.

työkkäri suhtautuu suopeasti ja kannustaa niihin. Kaikki työ on hyvä lisä cv:ssä ja vakiduunipaikan löytämisessä. Olen käynyt itse sen läpi ja kaikki hoitui hyvin. Tuolloin työkkäristä sanoivat, että kaikki sujuu, kunhan ilmoitat ensin. Samalla he kertovat miten pitää toimia ettei vahingossakaan tuet katkea.

Kun on kerran tai toisenkin kokenut tukien katkeamisen, vaikka toimit täysin ohjeiden mukaan, on vaikea luottaa mitä sinulle sanotaan. Sehän oli vaan että "voit hakea, voit saada" eihän sitä kukaan yksittäinen virkailija päätä. Tapaukset "tutkitaan" yksilökohtaisesti ja päätetään oletko yrittäjä vai mikä? Mikä on hyväksyttävä syy mihinkin? 

Ohis.

Nämä sääntöuskovaiset ovat ihan oma ihmislajinsa.

Verohallinto poisti minun toiminimeni rekistereistä sen vuoksi, ettei sillä ollut ollut tuloja kolmeen vuoteen. Kaikki tilini kertoivat, että minulla ei ollut ollut mitään tuloja kolmeen vuoteen. TE-toimisto jaksoi silti kerta toisensa jälkeen torjua pääsyni työttömäksi työnhakijaksi, koska se katsoi, että olin yrittäjä. Kela seurasi TE-toimiston esimerkkiä kerta toisensa jälkeen. Toisaalta Kela hylkäsi myös kaikki yrittäjille tarkoitetut tuet, koska toiminimeni ei selvästi ollut toiminnassa, kun ei tuloja ollut.

TE-toimistosta kerrottiin aktiivimallin aikana, että entisenä yrittäjänä minut katsottaisiin hyvin herkästi taas yrittäjäksi, jos tekisin hetkenkään töitä, vaikka säännöissä kerrotaankin, että "saa ansaita xx määrän rahaa xx ajan kuluessa".

Sääntöuskovaisten pitäisi päästä maistamaan näitä erikoisempia tapauksia, mielellään vielä tuppisuisen ja pahantuulisen virkailijan kautta. Siinä yhteiskunnan vähemmän toimiva varjopuoli alkaisi avautua samaa tahtia niiden sinisten silmien kanssa.

on maistettu ja  saatu lainmukainen päätös. terkuin sääntöuskovainen. Kerran oli tylympi virkailija, joka pyörsi heti päätöksensä kun lakimies soitti hänelle yhden kahden minuutin mittaisen puhelun. Lakimies otti palvelustaan minulta 30 euroa ja sanoi, että ei viitisi ottaa edes sitä, mutta otetaan nyt näön vuoksi, että voidaan tarvittaessa osoittaa, että oikeasti olin lakimiehesi. Olin tuolloin köyhä opiskelija ja varaton ja lakimiehen ansiosta työkkärikin ymmärsi miten väärin olivat lakia tulkinneet.

Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa.  Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)

Vierailija kirjoitti:

Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa.  Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)

Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.

Oletko käynyt Amerikassa? Onko sinulla sukua tai edes ystäviä Amerikassa?

Minulla on molempia.

Amerikan tilanne ei tosiaankaan ole enää sama kuin joskus vuosikymmeniä sitten. Suurin osa amerikkalaisista elää kädestä suuhun, vaikka tekisivät useampaakin työtä. Asunnottomuus on tällä hetkellä aivan historiallisen suurissa lukemissa. Ruttoflunssa suisti monien tavisten talouden pois raiteiltaan. (tutkimus osoitti, että rikkain prosentti väestöstä rikastui miljardeilla, 99 % väestöstä köyhtyi)

Keskiluokka on Amerikasta kadonnut jo aikoja sitten. Ja  ei siellä nykyään rehellisin keinoin nousta hissipojasta hotelliketjun johtajaksi, jos nyt koskaan on noustu.

Oman elinpiirini amerikkalaisista 2 on omalla kovalla työllään noussut miljonäärien joukkoon. Yhteistä molemmille on se, että ovat aloittaneet yrittämisen 1960-luvulla, vanhaan hyvään aikaan. Ja se, että ovat todellakin omistaneet elämänsä työnteolle, toisella ei ole edes lapsia koska työnteko oli koko elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksette vaan rikastu kuin meillä Kokoomuksessa tehdään?

Rikastuminen on omasta tahdosta kiinni. Siksi esim Amerikassa on vierivieritysten rikkaita ihmisiä ja köyhiä vain vähemmistö. Sama pätee laihtumiseen. Se päätös tulee susta. Sun täytyy haluta ja sun pitää tehä työ sen unelmas etee.

Tähän halusin vastata.. Siis minä joka kerroin Amerikan ihmemaan nykyisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksette vaan rikastu kuin meillä Kokoomuksessa tehdään?

Rikastuminen on omasta tahdosta kiinni. Siksi esim Amerikassa on vierivieritysten rikkaita ihmisiä ja köyhiä vain vähemmistö. Sama pätee laihtumiseen. Se päätös tulee susta. Sun täytyy haluta ja sun pitää tehä työ sen unelmas etee.

Tähän halusin vastata.. Siis minä joka kerroin Amerikan ihmemaan nykyisyydestä.

Ihanku ammeeriikassa ei ois köyhiä tai lihavia .....

Mikä helpotus kun lapsi saa ilmaiseksi koulukirjat peruskoulun yksityisopetukseen!

Maanviljelijä-karjanhoitajan (= maatalousyrittäjä) tuntipalkka on 1 euro 30 senttiä, viime vuoona virallien tutkimus tehty. Ei ole vuorotyölisiä eikä pyhäkorvauksia; silloin tällöin myös yötyötä, jos eläin poikii tai sadonkorjuu puimurilla kesäöisin. Jos maanviljelijä on avioitunut kylän palkakuningattaren kanssa eli vaimo sairanhoitaja, joka tienaa ruhtinaallisesti yli 3000 tunnia kuussa, niin perhe pärjäilee. Moni on tekemässä konkurssin, kun lannoittet ja siemenet ovat liian kalliita ja tuottajahinnat matalia.  Jos porkkanapussi maksaa 9+ senttiä kilo, arvaa kuinka paljon viljelijä saa? Koneet ostettu velaksi. Eläinlääkärir hyvin kallis. Ruokaa kyllä riittää omalle perheelle kasvimaalta ja pellolta sekä kanalasta.

Siis 90 senttiä  - 1,89 euroa kilo porkkanat kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Maanviljelijä-karjanhoitajan (= maatalousyrittäjä) tuntipalkka on 1 euro 30 senttiä, viime vuoona virallien tutkimus tehty. Ei ole vuorotyölisiä eikä pyhäkorvauksia; silloin tällöin myös yötyötä, jos eläin poikii tai sadonkorjuu puimurilla kesäöisin. Jos maanviljelijä on avioitunut kylän palkakuningattaren kanssa eli vaimo sairanhoitaja, joka tienaa ruhtinaallisesti yli 3000 tunnia kuussa, niin perhe pärjäilee. Moni on tekemässä konkurssin, kun lannoittet ja siemenet ovat liian kalliita ja tuottajahinnat matalia.  Jos porkkanapussi maksaa 9+ senttiä kilo, arvaa kuinka paljon viljelijä saa? Koneet ostettu velaksi. Eläinlääkärir hyvin kallis. Ruokaa kyllä riittää omalle perheelle kasvimaalta ja pellolta sekä kanalasta.

En kadehdi. Vaikka pienituloinen olenkin, niin mielelläni ostaisin ruokaa suoraan tuottajilta, mutta esim. meidän kaupungin reko-rinki loppui, koska asiakkaita ei riittänyt. Ei kaikilla tuottajilla ole aikaa kaiken muun päälle myydä tuotteitaan suoraan. Kauppiaiden ahneudella ei tunnu olevan mitään rajaa.

Vierailija kirjoitti:

Syön liikaa sokeria. Ei ole varaa marjoihin, hedelmiin tai muuhun makeuttavaan, joten sokeria sitten puurooni ja muihin. Onneksi edes sokeri on halpaa.

Tätäkin on miinustettu. Ilmeisesti sokerikin on kielletty köyhiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön liikaa sokeria. Ei ole varaa marjoihin, hedelmiin tai muuhun makeuttavaan, joten sokeria sitten puurooni ja muihin. Onneksi edes sokeri on halpaa.

Tätäkin on miinustettu. Ilmeisesti sokerikin on kielletty köyhiltä.

Tietenkin on! Sokeristahan köyhä voi vaikka ilahtua tai jumankauta lihoa! Ei sellainen sovi.

Vierailija kirjoitti:

Moniko ymmärtää ettei voimia aina riitä tappelemaan oikeuksistaan? Miten se köyhyys tai sairaus vie kaikki voimat selviytyä arkielämästä.

Hieman ohi aiheen mutta esim. muutimme uudelle paikkakunnalle koulujen alkaessa. Lähikoulu ei suostunut lasta kirjoille ottamaan, käskivät kysyä muualta. Toinenkaan koulu ei suostunut. Lopulta piti ottaa yhteys opetusministeriöön miten toimia. Aina ei asiat mene miten ne pitäisi mennä säännöksien ja lakien mukaan.

Sairaana on vaikea jaksaa kuikuilla oikeuksiensa perään.

Tutkitusti pitkittynyt köyhyys tyhmentää. AIka ja energia kuluu siihen, että koittaa pärjätä päivästä toiseen ja tämä syö aivokapasiteettia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko ymmärtää ettei voimia aina riitä tappelemaan oikeuksistaan? Miten se köyhyys tai sairaus vie kaikki voimat selviytyä arkielämästä.

Hieman ohi aiheen mutta esim. muutimme uudelle paikkakunnalle koulujen alkaessa. Lähikoulu ei suostunut lasta kirjoille ottamaan, käskivät kysyä muualta. Toinenkaan koulu ei suostunut. Lopulta piti ottaa yhteys opetusministeriöön miten toimia. Aina ei asiat mene miten ne pitäisi mennä säännöksien ja lakien mukaan.

Sairaana on vaikea jaksaa kuikuilla oikeuksiensa perään.

Tutkitusti pitkittynyt köyhyys tyhmentää. AIka ja energia kuluu siihen, että koittaa pärjätä päivästä toiseen ja tämä syö aivokapasiteettia.

Jaksamattomuus ei ole tyhmyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Mursus kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin käytän vessapaperia ns siteenä. Plussana se, että ne voi vetää pöntöstä alas.

Itse en pysty, sillä menkat ovat niin runsaat. Kierukka tai kuukuppi eivät sovi.

Minä en edes harkinnut. Kuukuppi ei sovi kaikille, mutta miten se kierukka näihin kuukautissuojiin liittyy?

Kaikille teille side/tamponi-ongelmien kanssa kamppaileville: älkää häslätkö niiden vessapaperimyttyjen kanssa! Kuukautiset eivät mitään naiseuden riemun yleistä ilojuhlaa ole muutenkaan, saati sitten hikiset ja rullautuvat paperinpalat pöksyissä. Hain itse tänään apua muuttoon, ja monia eri auttajatahoja miettiessämme esille tuli diakoniatyö. Sieltä voi yrittää hakea apua jopa sähkölaskuihin (ovat maksaneet, monille) - jos ei siis ruokakauppakassiin jää varaa siteisiin, olen varma, että diakoni auttaisi siinä!

Älkää ottako sitä köyhäinapuna tai hävettävänä! Kirkkoon kuulumista ei kysytä, rukoilla ei tarvitse, ja googlettamalla löytyy lähin seurakunta. Sinne voi meilata, ja jättää vaikka soityopyynnön. - Minä muuten maksan kirkollisveroa, joten minun osuudellani saavat pakanatkin hakea kirkolta terveyssiteensä. ☺

Koko maailma auttaa nyt Ukrainaa! Ollaan mekin auttamassa toisiamme täällä kotona, ja mietitään keinoja helpottaa elämää! ❤

Tästä tulikin mieleen vaikea ajanjaksomme. Pyysimme seurakunnalta apua. He vaativat tiliotteet ja kaikki selvitykset veloista ja lainoista. Niitä tutkiessaan ja harkitessaan avunantoa (toinen oli töissä, niin silloin apua ei mielellään annettu) sähköyhtiön miehet kävivät sulkemassa asunnosta sähköt. Jäin kolmen pienen lapsen kanssa katsomaan sähköniesten perään nuorimmainen sylissäni. Asunto hiljeni kokonaan, se sattui korviin, ei kuulunut jääkaapin hurinaa. Itkeskelin paniikkia ja kyyneleitä, yritin keskittyä siihen, ettei lapset ymmärrä ja kaikki on ok. Mietin jossain kohtaa jopa sitä miten saisimme koko perheen kerralla hengiltä, ettei kukaan jää kitumaan. Jouduin tekemään hirvittäviä asioita tuon sähkölaskun maksamiseksi, mutta muuta vaihtoehtoa en nähnyt. Seuraavana päivänä sähkölasku oli maksettu ja sähköt palautettu ja viileä asunto alkoi lämpenemään, nukuimme kaikki täkit ja peitot makuupussien päällä yhdessä kasassa marraskuun yössä. Sitä seuraavana päivänä seurakunnasta sanottiin, että he voivat ainoastaan tuoda ruokaa. Sanoin että antakaa niille, jotka todella tarvitsee. Kyllä, jouduimme sinä talvena salaa kaatamaan riistaa. Nyt olemme keskituloluokassa ja asumme omistusasunnossa, molemmat on töissä ja lääkkeet pystytään 50 € omavastuusta huolimatta ostamaan. Tietenkin olokin on parempi, kun lääkkeet käytössä ja joka päivälle on ruokaa, myös aikuisille ja ihan kaupasta ostettua. Me selvittiin. Jostain syystä kiitän Luojaa joka päivä.

Voi miten painajaismaisessa tilanteessa olet perheesi kanssa ollut! Diakoniatyöstä onkin näköjään vaikea saada rahaa laskuihin, olen itse pyytänyt tukea juuri sähkölaskuun, ja tänään sain kielteisen päätöksen. Kela tai sosiaalitoimi eivät voineet auttaa, kun en asu kotipaikkakunnallani (muutin tänne 6 vuotta sitten hoitamaan vanhaa äitiäni, ja olen nyt hänen kuoltuaan palaamassa omaan kotiini, kunhan saan käytännön asiat järjestettyä). Alunperin diakoniatyötä mainosti Lowellin asiakaspalvelija, joka ei voinut siirtää sähkölaskun eräpäivää. Hän kertoi monen saaneen apua. No, et saanut sinä ja puolisosi, en saa minä.

Sähköt katkeavat 29.3. En ymmärrä, miten pärjään kännykän ja tabletin latausten kanssa, molemmat ovat välttämättömiä asioiden hoitamisessa ja muuton järjestelyssä! Minulla ei ole tuttavia täällä, suku asuu kaukana, enkä pääse ulos asunnosta ilman apua, olen väliaikaisesti jalkamurtuman takia pyörätuolissa, ja loukussa vanhassa kerrostalossa. Pimeyskin pelottaa, miten selviän yöllä kylpyhuoneeseen, kun se on valojenkin kanssa haasteellista.... Ruuan valmistamisen mahdollisuus olisi tietenkin tarpeen, vaikka leivällä ja säilykkeilläkin pärjää.

Minulla ei onneksi ole lapsia, voin vain yrittää kuvitella sitä huolen ja hädän määrää, jota heidän vuokseen kannoit! Hyvä, kun asiat ovat nyt paremmin. ❤

Mutta siis: diakonityöstä saa kokemukseni mukaan suht' helposti ruoka-avustusta ja ostolappuja kauppaan, 25-30 €. Mitään sen varaan ei voi laskea, eikä seurakunta tue kuukaudesta toiseen. Mutta hätäapuna voi toimia!

Hyvä ihminen, soita äkkiä kunnan sosiaalipäivystykseen ja kerro tilanteesi. Eihän ihmistä tuollaiseen tilanteeseen voi jättää.

Olen meilannut päivittäin sosiaalityötekijän kanssa. Viimeksi eilen hän sanoi, ettei sosiaalitoimi auta, kun olen kirjoilla eri kunnassa. Mutta luen sos.toimen sivustot uudestaan, jos heillä olisi vaikka joku "hätänumero".

Kirjoja en muuten halunnut siirtää tänne äidille, kun pelkäsin menettäväni asumistuen siihen omaan kotiini. Pelkäsin, että vaikka selittäisin kuinka, että järjestely päättyy aikanaan, Kela kuitenkin tulkitsisi, että vakituinen asuntoni olisi tämä äidin koti. Terveydenhuoltopalvelut sen sijaan siirsin tänne, se onnistui helposti.

Opin paikka. Ensi kerralla älä kerro että asut sukulaisen luona etkä omassa asunnossasi. 

Nyt en ymmärrä. Olin äitini omaishoitaja tässä kaupungissa, äidin kodissa, yli 6 vuotta. Myös oman kotini isännöitsijä tiesi tästä. Hain Kelalta jne. apuja äidin kuolinpesän sähkölaskuun. Mitä minun sitten olisi pitänyt sanoa? Kuolinpesän sähkölaskua minulla ei ole mikään velvollisuus maksaa, lasku voidaan periä kuolinpesältä, kun tili joskus saadaan avattua. Tosiasiallisesti kuitenkin asun tässä, enkä mitenkään saa muuttoa järjestymään ennen 29.3. Tarvitsen muuttamiseen sosiaalitoimen muuttotuen. Eli joko maksan laskun, tai sähköt katkaistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko ymmärtää ettei voimia aina riitä tappelemaan oikeuksistaan? Miten se köyhyys tai sairaus vie kaikki voimat selviytyä arkielämästä.

Hieman ohi aiheen mutta esim. muutimme uudelle paikkakunnalle koulujen alkaessa. Lähikoulu ei suostunut lasta kirjoille ottamaan, käskivät kysyä muualta. Toinenkaan koulu ei suostunut. Lopulta piti ottaa yhteys opetusministeriöön miten toimia. Aina ei asiat mene miten ne pitäisi mennä säännöksien ja lakien mukaan.

Sairaana on vaikea jaksaa kuikuilla oikeuksiensa perään.

Tutkitusti pitkittynyt köyhyys tyhmentää. AIka ja energia kuluu siihen, että koittaa pärjätä päivästä toiseen ja tämä syö aivokapasiteettia.

Jaksamattomuus ei ole tyhmyyttä.

Itse asiassa tutkimuksissa on todettu, että ihan lyhytaikainen stressikin tyhmentää. Esimerkiksi ihmiset, jotka stressaavat jostain, pärjäävät kokeessa paremmin kuin muut. Kysymys ei silloin ole jaksamisen puutteesta vaan nimenomaan siitä, että aivot eivät pysty toimimaan täydellä teholla ylimääräisen huolenaiheen vuoksi.

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Mursus kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin käytän vessapaperia ns siteenä. Plussana se, että ne voi vetää pöntöstä alas.

Itse en pysty, sillä menkat ovat niin runsaat. Kierukka tai kuukuppi eivät sovi.

Minä en edes harkinnut. Kuukuppi ei sovi kaikille, mutta miten se kierukka näihin kuukautissuojiin liittyy?

Kaikille teille side/tamponi-ongelmien kanssa kamppaileville: älkää häslätkö niiden vessapaperimyttyjen kanssa! Kuukautiset eivät mitään naiseuden riemun yleistä ilojuhlaa ole muutenkaan, saati sitten hikiset ja rullautuvat paperinpalat pöksyissä. Hain itse tänään apua muuttoon, ja monia eri auttajatahoja miettiessämme esille tuli diakoniatyö. Sieltä voi yrittää hakea apua jopa sähkölaskuihin (ovat maksaneet, monille) - jos ei siis ruokakauppakassiin jää varaa siteisiin, olen varma, että diakoni auttaisi siinä!

Älkää ottako sitä köyhäinapuna tai hävettävänä! Kirkkoon kuulumista ei kysytä, rukoilla ei tarvitse, ja googlettamalla löytyy lähin seurakunta. Sinne voi meilata, ja jättää vaikka soityopyynnön. - Minä muuten maksan kirkollisveroa, joten minun osuudellani saavat pakanatkin hakea kirkolta terveyssiteensä. ☺

Koko maailma auttaa nyt Ukrainaa! Ollaan mekin auttamassa toisiamme täällä kotona, ja mietitään keinoja helpottaa elämää! ❤

Tästä tulikin mieleen vaikea ajanjaksomme. Pyysimme seurakunnalta apua. He vaativat tiliotteet ja kaikki selvitykset veloista ja lainoista. Niitä tutkiessaan ja harkitessaan avunantoa (toinen oli töissä, niin silloin apua ei mielellään annettu) sähköyhtiön miehet kävivät sulkemassa asunnosta sähköt. Jäin kolmen pienen lapsen kanssa katsomaan sähköniesten perään nuorimmainen sylissäni. Asunto hiljeni kokonaan, se sattui korviin, ei kuulunut jääkaapin hurinaa. Itkeskelin paniikkia ja kyyneleitä, yritin keskittyä siihen, ettei lapset ymmärrä ja kaikki on ok. Mietin jossain kohtaa jopa sitä miten saisimme koko perheen kerralla hengiltä, ettei kukaan jää kitumaan. Jouduin tekemään hirvittäviä asioita tuon sähkölaskun maksamiseksi, mutta muuta vaihtoehtoa en nähnyt. Seuraavana päivänä sähkölasku oli maksettu ja sähköt palautettu ja viileä asunto alkoi lämpenemään, nukuimme kaikki täkit ja peitot makuupussien päällä yhdessä kasassa marraskuun yössä. Sitä seuraavana päivänä seurakunnasta sanottiin, että he voivat ainoastaan tuoda ruokaa. Sanoin että antakaa niille, jotka todella tarvitsee. Kyllä, jouduimme sinä talvena salaa kaatamaan riistaa. Nyt olemme keskituloluokassa ja asumme omistusasunnossa, molemmat on töissä ja lääkkeet pystytään 50 € omavastuusta huolimatta ostamaan. Tietenkin olokin on parempi, kun lääkkeet käytössä ja joka päivälle on ruokaa, myös aikuisille ja ihan kaupasta ostettua. Me selvittiin. Jostain syystä kiitän Luojaa joka päivä.

Voi miten painajaismaisessa tilanteessa olet perheesi kanssa ollut! Diakoniatyöstä onkin näköjään vaikea saada rahaa laskuihin, olen itse pyytänyt tukea juuri sähkölaskuun, ja tänään sain kielteisen päätöksen. Kela tai sosiaalitoimi eivät voineet auttaa, kun en asu kotipaikkakunnallani (muutin tänne 6 vuotta sitten hoitamaan vanhaa äitiäni, ja olen nyt hänen kuoltuaan palaamassa omaan kotiini, kunhan saan käytännön asiat järjestettyä). Alunperin diakoniatyötä mainosti Lowellin asiakaspalvelija, joka ei voinut siirtää sähkölaskun eräpäivää. Hän kertoi monen saaneen apua. No, et saanut sinä ja puolisosi, en saa minä.

Sähköt katkeavat 29.3. En ymmärrä, miten pärjään kännykän ja tabletin latausten kanssa, molemmat ovat välttämättömiä asioiden hoitamisessa ja muuton järjestelyssä! Minulla ei ole tuttavia täällä, suku asuu kaukana, enkä pääse ulos asunnosta ilman apua, olen väliaikaisesti jalkamurtuman takia pyörätuolissa, ja loukussa vanhassa kerrostalossa. Pimeyskin pelottaa, miten selviän yöllä kylpyhuoneeseen, kun se on valojenkin kanssa haasteellista.... Ruuan valmistamisen mahdollisuus olisi tietenkin tarpeen, vaikka leivällä ja säilykkeilläkin pärjää.

Minulla ei onneksi ole lapsia, voin vain yrittää kuvitella sitä huolen ja hädän määrää, jota heidän vuokseen kannoit! Hyvä, kun asiat ovat nyt paremmin. ❤

Mutta siis: diakonityöstä saa kokemukseni mukaan suht' helposti ruoka-avustusta ja ostolappuja kauppaan, 25-30 €. Mitään sen varaan ei voi laskea, eikä seurakunta tue kuukaudesta toiseen. Mutta hätäapuna voi toimia!

Hyvä ihminen, soita äkkiä kunnan sosiaalipäivystykseen ja kerro tilanteesi. Eihän ihmistä tuollaiseen tilanteeseen voi jättää.

Olen meilannut päivittäin sosiaalityötekijän kanssa. Viimeksi eilen hän sanoi, ettei sosiaalitoimi auta, kun olen kirjoilla eri kunnassa. Mutta luen sos.toimen sivustot uudestaan, jos heillä olisi vaikka joku "hätänumero".

Kirjoja en muuten halunnut siirtää tänne äidille, kun pelkäsin menettäväni asumistuen siihen omaan kotiini. Pelkäsin, että vaikka selittäisin kuinka, että järjestely päättyy aikanaan, Kela kuitenkin tulkitsisi, että vakituinen asuntoni olisi tämä äidin koti. Terveydenhuoltopalvelut sen sijaan siirsin tänne, se onnistui helposti.

Opin paikka. Ensi kerralla älä kerro että asut sukulaisen luona etkä omassa asunnossasi. 

Nyt en ymmärrä. Olin äitini omaishoitaja tässä kaupungissa, äidin kodissa, yli 6 vuotta. Myös oman kotini isännöitsijä tiesi tästä. Hain Kelalta jne. apuja äidin kuolinpesän sähkölaskuun. Mitä minun sitten olisi pitänyt sanoa? Kuolinpesän sähkölaskua minulla ei ole mikään velvollisuus maksaa, lasku voidaan periä kuolinpesältä, kun tili joskus saadaan avattua. Tosiasiallisesti kuitenkin asun tässä, enkä mitenkään saa muuttoa järjestymään ennen 29.3. Tarvitsen muuttamiseen sosiaalitoimen muuttotuen. Eli joko maksan laskun, tai sähköt katkaistaan.

sinulla ei tokikaan ole velvollisuutta sitä maksaa, mutta kannattaisi maksaa. Sitten laitat laskun kuolinpesälle. Tällä tavalla kuolinpesä jää vauraammaksi, koska sähkölasku on maksettu ajallaan eikä jälkeenpäin kaikkien korkojen ja perintämaksujen kanssa. Ja koska sinä olet yksi (tai ainoa, et ole kertonut onko kuolinpesässä muita) kuolinpesän osakas, niin sinulle tulee sitten lopulta kuitenkin enemmän rahaa kuin jos jättäisit laskun maksamatta.

Voit myös pyytää sosiaalitoimelta harkinnanvaraista toimeentulotukea, joissakin paikoissa antavat korotonta lainaa, tuollainen kuolinpesä voisi olla yksi tällainen tapaus, maksat sitten lainan takaisin kun perinnönjako on suoritettu.

Entä jos sinä et pyytäisikään toimeentulotukea, vaan kuolinpesä: kuolinpesällekin voidaan myöntää toimeentulotukea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko ymmärtää ettei voimia aina riitä tappelemaan oikeuksistaan? Miten se köyhyys tai sairaus vie kaikki voimat selviytyä arkielämästä.

Hieman ohi aiheen mutta esim. muutimme uudelle paikkakunnalle koulujen alkaessa. Lähikoulu ei suostunut lasta kirjoille ottamaan, käskivät kysyä muualta. Toinenkaan koulu ei suostunut. Lopulta piti ottaa yhteys opetusministeriöön miten toimia. Aina ei asiat mene miten ne pitäisi mennä säännöksien ja lakien mukaan.

Sairaana on vaikea jaksaa kuikuilla oikeuksiensa perään.

Tutkitusti pitkittynyt köyhyys tyhmentää. AIka ja energia kuluu siihen, että koittaa pärjätä päivästä toiseen ja tämä syö aivokapasiteettia.

Jaksamattomuus ei ole tyhmyyttä.

Itse asiassa tutkimuksissa on todettu, että ihan lyhytaikainen stressikin tyhmentää. Esimerkiksi ihmiset, jotka stressaavat jostain, pärjäävät kokeessa paremmin kuin muut. Kysymys ei silloin ole jaksamisen puutteesta vaan nimenomaan siitä, että aivot eivät pysty toimimaan täydellä teholla ylimääräisen huolenaiheen vuoksi.

Ei se ole tyhmyyttä vaan johtuu sen hetkisestä stressistä. Tyhmyys on hieman eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Mursus kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin käytän vessapaperia ns siteenä. Plussana se, että ne voi vetää pöntöstä alas.

Itse en pysty, sillä menkat ovat niin runsaat. Kierukka tai kuukuppi eivät sovi.

Minä en edes harkinnut. Kuukuppi ei sovi kaikille, mutta miten se kierukka näihin kuukautissuojiin liittyy?

Kaikille teille side/tamponi-ongelmien kanssa kamppaileville: älkää häslätkö niiden vessapaperimyttyjen kanssa! Kuukautiset eivät mitään naiseuden riemun yleistä ilojuhlaa ole muutenkaan, saati sitten hikiset ja rullautuvat paperinpalat pöksyissä. Hain itse tänään apua muuttoon, ja monia eri auttajatahoja miettiessämme esille tuli diakoniatyö. Sieltä voi yrittää hakea apua jopa sähkölaskuihin (ovat maksaneet, monille) - jos ei siis ruokakauppakassiin jää varaa siteisiin, olen varma, että diakoni auttaisi siinä!

Älkää ottako sitä köyhäinapuna tai hävettävänä! Kirkkoon kuulumista ei kysytä, rukoilla ei tarvitse, ja googlettamalla löytyy lähin seurakunta. Sinne voi meilata, ja jättää vaikka soityopyynnön. - Minä muuten maksan kirkollisveroa, joten minun osuudellani saavat pakanatkin hakea kirkolta terveyssiteensä. ☺

Koko maailma auttaa nyt Ukrainaa! Ollaan mekin auttamassa toisiamme täällä kotona, ja mietitään keinoja helpottaa elämää! ❤

Tästä tulikin mieleen vaikea ajanjaksomme. Pyysimme seurakunnalta apua. He vaativat tiliotteet ja kaikki selvitykset veloista ja lainoista. Niitä tutkiessaan ja harkitessaan avunantoa (toinen oli töissä, niin silloin apua ei mielellään annettu) sähköyhtiön miehet kävivät sulkemassa asunnosta sähköt. Jäin kolmen pienen lapsen kanssa katsomaan sähköniesten perään nuorimmainen sylissäni. Asunto hiljeni kokonaan, se sattui korviin, ei kuulunut jääkaapin hurinaa. Itkeskelin paniikkia ja kyyneleitä, yritin keskittyä siihen, ettei lapset ymmärrä ja kaikki on ok. Mietin jossain kohtaa jopa sitä miten saisimme koko perheen kerralla hengiltä, ettei kukaan jää kitumaan. Jouduin tekemään hirvittäviä asioita tuon sähkölaskun maksamiseksi, mutta muuta vaihtoehtoa en nähnyt. Seuraavana päivänä sähkölasku oli maksettu ja sähköt palautettu ja viileä asunto alkoi lämpenemään, nukuimme kaikki täkit ja peitot makuupussien päällä yhdessä kasassa marraskuun yössä. Sitä seuraavana päivänä seurakunnasta sanottiin, että he voivat ainoastaan tuoda ruokaa. Sanoin että antakaa niille, jotka todella tarvitsee. Kyllä, jouduimme sinä talvena salaa kaatamaan riistaa. Nyt olemme keskituloluokassa ja asumme omistusasunnossa, molemmat on töissä ja lääkkeet pystytään 50 € omavastuusta huolimatta ostamaan. Tietenkin olokin on parempi, kun lääkkeet käytössä ja joka päivälle on ruokaa, myös aikuisille ja ihan kaupasta ostettua. Me selvittiin. Jostain syystä kiitän Luojaa joka päivä.

Voi miten painajaismaisessa tilanteessa olet perheesi kanssa ollut! Diakoniatyöstä onkin näköjään vaikea saada rahaa laskuihin, olen itse pyytänyt tukea juuri sähkölaskuun, ja tänään sain kielteisen päätöksen. Kela tai sosiaalitoimi eivät voineet auttaa, kun en asu kotipaikkakunnallani (muutin tänne 6 vuotta sitten hoitamaan vanhaa äitiäni, ja olen nyt hänen kuoltuaan palaamassa omaan kotiini, kunhan saan käytännön asiat järjestettyä). Alunperin diakoniatyötä mainosti Lowellin asiakaspalvelija, joka ei voinut siirtää sähkölaskun eräpäivää. Hän kertoi monen saaneen apua. No, et saanut sinä ja puolisosi, en saa minä.

Sähköt katkeavat 29.3. En ymmärrä, miten pärjään kännykän ja tabletin latausten kanssa, molemmat ovat välttämättömiä asioiden hoitamisessa ja muuton järjestelyssä! Minulla ei ole tuttavia täällä, suku asuu kaukana, enkä pääse ulos asunnosta ilman apua, olen väliaikaisesti jalkamurtuman takia pyörätuolissa, ja loukussa vanhassa kerrostalossa. Pimeyskin pelottaa, miten selviän yöllä kylpyhuoneeseen, kun se on valojenkin kanssa haasteellista.... Ruuan valmistamisen mahdollisuus olisi tietenkin tarpeen, vaikka leivällä ja säilykkeilläkin pärjää.

Minulla ei onneksi ole lapsia, voin vain yrittää kuvitella sitä huolen ja hädän määrää, jota heidän vuokseen kannoit! Hyvä, kun asiat ovat nyt paremmin. ❤

Mutta siis: diakonityöstä saa kokemukseni mukaan suht' helposti ruoka-avustusta ja ostolappuja kauppaan, 25-30 €. Mitään sen varaan ei voi laskea, eikä seurakunta tue kuukaudesta toiseen. Mutta hätäapuna voi toimia!

Hyvä ihminen, soita äkkiä kunnan sosiaalipäivystykseen ja kerro tilanteesi. Eihän ihmistä tuollaiseen tilanteeseen voi jättää.

Olen meilannut päivittäin sosiaalityötekijän kanssa. Viimeksi eilen hän sanoi, ettei sosiaalitoimi auta, kun olen kirjoilla eri kunnassa. Mutta luen sos.toimen sivustot uudestaan, jos heillä olisi vaikka joku "hätänumero".

Kirjoja en muuten halunnut siirtää tänne äidille, kun pelkäsin menettäväni asumistuen siihen omaan kotiini. Pelkäsin, että vaikka selittäisin kuinka, että järjestely päättyy aikanaan, Kela kuitenkin tulkitsisi, että vakituinen asuntoni olisi tämä äidin koti. Terveydenhuoltopalvelut sen sijaan siirsin tänne, se onnistui helposti.

Opin paikka. Ensi kerralla älä kerro että asut sukulaisen luona etkä omassa asunnossasi. 

"Asuminen on vakituista silloin, kun olet ilmoittanut rakennuksen tai huoneiston Digi- ja väestötietovirastoon vakituiseksi asunnoksesi. Asumisen tilanne määräytyy vuoden alun tilanteen mukaan." Ei tuossa kelallakaan mitään sanomista voi olla, kun lakiin kirjattu miten vakituinen asunto määritellään.

Aivan. Ja minun kotikuntani on edelleen se, jossa on oma kotini. Olen tehnyt väliaikaisen postinsiirron tähän eri kaupungissa sijaitsevaan äidin asuntoon yli 6 vuotta sitten, silloin kun äidillä kävi aivoinfarkti. Vaikka hänen mielensä luojan kiitos säilyi terävänä, liikkuminen ja jaksaminen vaikeutuivat niin paljon, ettei hän pärjännyt yksin kotona, joten tulin avuksi. En siis ole kirjoilla täällä äidin kotikunnassa, eli täällä sijaitsevan asunnon menoja ei voida ottaa huomioon ttt-hakemuksessani. Samasta syystä sosiaalitoimi evää avun: en asu täällä virallisesti.

Minä halusin muuttaa tänne äidin tueksi ja seuraksi, meillä oli erittäin läheiset, hyvät ja hauskat välit. Omaishoitajan korvausta en saanut, koska en oman vointini puolesta selviytynyt hänen fyysisestä auttamisestaan yksin. Olen siis sairaseläkkeellä. Laittelin ruokia, leivoin, kävin kaupassa, siivosin, olin seurana... Äiti olisi pelännyt olla yksin, hän sanoi sen moneen kertaan. Hän myös kysyi jaksamistani, ja olisi hakenut laitospaikkaa - no kaikkea vielä! Meillä oli tosi kivaa, ja hyvä olla yhdessä. En olisi missään ollut mieluummin kuin hänen kanssaan täällä! ❤

Äidillä kävi kotihoito aluksi kerran, loppuaikoina vähintään kolmasti päivässä. Hoitajat olivat aivan ihania! ❤ Meillä kävi todella hyvä tuuri, tiedän! Äidillä todettiin vatsasyöpä muutama vuosi sitten. Hän pelkäsi kipuja kovasti. Niitä ei onneksi ehtinyt tulla, hän nukkui pois 93-vuotiaana. Täällä kotona kävi yöllä massiivinen aivoinfarkti, puhekyky meni, vasen puoli kehosta halvaantui, ja kolmen päivän kuluttua tuli armollinen, rauhallinen kuolema sairaalassa. En millään olisi raaskinut luopua hänestä, nyt on kova, kova ikävä.

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Mursus kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin käytän vessapaperia ns siteenä. Plussana se, että ne voi vetää pöntöstä alas.

Itse en pysty, sillä menkat ovat niin runsaat. Kierukka tai kuukuppi eivät sovi.

Minä en edes harkinnut. Kuukuppi ei sovi kaikille, mutta miten se kierukka näihin kuukautissuojiin liittyy?

Kaikille teille side/tamponi-ongelmien kanssa kamppaileville: älkää häslätkö niiden vessapaperimyttyjen kanssa! Kuukautiset eivät mitään naiseuden riemun yleistä ilojuhlaa ole muutenkaan, saati sitten hikiset ja rullautuvat paperinpalat pöksyissä. Hain itse tänään apua muuttoon, ja monia eri auttajatahoja miettiessämme esille tuli diakoniatyö. Sieltä voi yrittää hakea apua jopa sähkölaskuihin (ovat maksaneet, monille) - jos ei siis ruokakauppakassiin jää varaa siteisiin, olen varma, että diakoni auttaisi siinä!

Älkää ottako sitä köyhäinapuna tai hävettävänä! Kirkkoon kuulumista ei kysytä, rukoilla ei tarvitse, ja googlettamalla löytyy lähin seurakunta. Sinne voi meilata, ja jättää vaikka soityopyynnön. - Minä muuten maksan kirkollisveroa, joten minun osuudellani saavat pakanatkin hakea kirkolta terveyssiteensä. ☺

Koko maailma auttaa nyt Ukrainaa! Ollaan mekin auttamassa toisiamme täällä kotona, ja mietitään keinoja helpottaa elämää! ❤

Tästä tulikin mieleen vaikea ajanjaksomme. Pyysimme seurakunnalta apua. He vaativat tiliotteet ja kaikki selvitykset veloista ja lainoista. Niitä tutkiessaan ja harkitessaan avunantoa (toinen oli töissä, niin silloin apua ei mielellään annettu) sähköyhtiön miehet kävivät sulkemassa asunnosta sähköt. Jäin kolmen pienen lapsen kanssa katsomaan sähköniesten perään nuorimmainen sylissäni. Asunto hiljeni kokonaan, se sattui korviin, ei kuulunut jääkaapin hurinaa. Itkeskelin paniikkia ja kyyneleitä, yritin keskittyä siihen, ettei lapset ymmärrä ja kaikki on ok. Mietin jossain kohtaa jopa sitä miten saisimme koko perheen kerralla hengiltä, ettei kukaan jää kitumaan. Jouduin tekemään hirvittäviä asioita tuon sähkölaskun maksamiseksi, mutta muuta vaihtoehtoa en nähnyt. Seuraavana päivänä sähkölasku oli maksettu ja sähköt palautettu ja viileä asunto alkoi lämpenemään, nukuimme kaikki täkit ja peitot makuupussien päällä yhdessä kasassa marraskuun yössä. Sitä seuraavana päivänä seurakunnasta sanottiin, että he voivat ainoastaan tuoda ruokaa. Sanoin että antakaa niille, jotka todella tarvitsee. Kyllä, jouduimme sinä talvena salaa kaatamaan riistaa. Nyt olemme keskituloluokassa ja asumme omistusasunnossa, molemmat on töissä ja lääkkeet pystytään 50 € omavastuusta huolimatta ostamaan. Tietenkin olokin on parempi, kun lääkkeet käytössä ja joka päivälle on ruokaa, myös aikuisille ja ihan kaupasta ostettua. Me selvittiin. Jostain syystä kiitän Luojaa joka päivä.

Voi miten painajaismaisessa tilanteessa olet perheesi kanssa ollut! Diakoniatyöstä onkin näköjään vaikea saada rahaa laskuihin, olen itse pyytänyt tukea juuri sähkölaskuun, ja tänään sain kielteisen päätöksen. Kela tai sosiaalitoimi eivät voineet auttaa, kun en asu kotipaikkakunnallani (muutin tänne 6 vuotta sitten hoitamaan vanhaa äitiäni, ja olen nyt hänen kuoltuaan palaamassa omaan kotiini, kunhan saan käytännön asiat järjestettyä). Alunperin diakoniatyötä mainosti Lowellin asiakaspalvelija, joka ei voinut siirtää sähkölaskun eräpäivää. Hän kertoi monen saaneen apua. No, et saanut sinä ja puolisosi, en saa minä.

Sähköt katkeavat 29.3. En ymmärrä, miten pärjään kännykän ja tabletin latausten kanssa, molemmat ovat välttämättömiä asioiden hoitamisessa ja muuton järjestelyssä! Minulla ei ole tuttavia täällä, suku asuu kaukana, enkä pääse ulos asunnosta ilman apua, olen väliaikaisesti jalkamurtuman takia pyörätuolissa, ja loukussa vanhassa kerrostalossa. Pimeyskin pelottaa, miten selviän yöllä kylpyhuoneeseen, kun se on valojenkin kanssa haasteellista.... Ruuan valmistamisen mahdollisuus olisi tietenkin tarpeen, vaikka leivällä ja säilykkeilläkin pärjää.

Minulla ei onneksi ole lapsia, voin vain yrittää kuvitella sitä huolen ja hädän määrää, jota heidän vuokseen kannoit! Hyvä, kun asiat ovat nyt paremmin. ❤

Mutta siis: diakonityöstä saa kokemukseni mukaan suht' helposti ruoka-avustusta ja ostolappuja kauppaan, 25-30 €. Mitään sen varaan ei voi laskea, eikä seurakunta tue kuukaudesta toiseen. Mutta hätäapuna voi toimia!

Hyvä ihminen, soita äkkiä kunnan sosiaalipäivystykseen ja kerro tilanteesi. Eihän ihmistä tuollaiseen tilanteeseen voi jättää.

Olen meilannut päivittäin sosiaalityötekijän kanssa. Viimeksi eilen hän sanoi, ettei sosiaalitoimi auta, kun olen kirjoilla eri kunnassa. Mutta luen sos.toimen sivustot uudestaan, jos heillä olisi vaikka joku "hätänumero".

Kirjoja en muuten halunnut siirtää tänne äidille, kun pelkäsin menettäväni asumistuen siihen omaan kotiini. Pelkäsin, että vaikka selittäisin kuinka, että järjestely päättyy aikanaan, Kela kuitenkin tulkitsisi, että vakituinen asuntoni olisi tämä äidin koti. Terveydenhuoltopalvelut sen sijaan siirsin tänne, se onnistui helposti.

Opin paikka. Ensi kerralla älä kerro että asut sukulaisen luona etkä omassa asunnossasi. 

"Asuminen on vakituista silloin, kun olet ilmoittanut rakennuksen tai huoneiston Digi- ja väestötietovirastoon vakituiseksi asunnoksesi. Asumisen tilanne määräytyy vuoden alun tilanteen mukaan." Ei tuossa kelallakaan mitään sanomista voi olla, kun lakiin kirjattu miten vakituinen asunto määritellään.

Aivan. Ja minun kotikuntani on edelleen se, jossa on oma kotini. Olen tehnyt väliaikaisen postinsiirron tähän eri kaupungissa sijaitsevaan äidin asuntoon yli 6 vuotta sitten, silloin kun äidillä kävi aivoinfarkti. Vaikka hänen mielensä luojan kiitos säilyi terävänä, liikkuminen ja jaksaminen vaikeutuivat niin paljon, ettei hän pärjännyt yksin kotona, joten tulin avuksi. En siis ole kirjoilla täällä äidin kotikunnassa, eli täällä sijaitsevan asunnon menoja ei voida ottaa huomioon ttt-hakemuksessani. Samasta syystä sosiaalitoimi evää avun: en asu täällä virallisesti.

Minä halusin muuttaa tänne äidin tueksi ja seuraksi, meillä oli erittäin läheiset, hyvät ja hauskat välit. Omaishoitajan korvausta en saanut, koska en oman vointini puolesta selviytynyt hänen fyysisestä auttamisestaan yksin. Olen siis sairaseläkkeellä. Laittelin ruokia, leivoin, kävin kaupassa, siivosin, olin seurana... Äiti olisi pelännyt olla yksin, hän sanoi sen moneen kertaan. Hän myös kysyi jaksamistani, ja olisi hakenut laitospaikkaa - no kaikkea vielä! Meillä oli tosi kivaa, ja hyvä olla yhdessä. En olisi missään ollut mieluummin kuin hänen kanssaan täällä! ❤

Äidillä kävi kotihoito aluksi kerran, loppuaikoina vähintään kolmasti päivässä. Hoitajat olivat aivan ihania! ❤ Meillä kävi todella hyvä tuuri, tiedän! Äidillä todettiin vatsasyöpä muutama vuosi sitten. Hän pelkäsi kipuja kovasti. Niitä ei onneksi ehtinyt tulla, hän nukkui pois 93-vuotiaana. Täällä kotona kävi yöllä massiivinen aivoinfarkti, puhekyky meni, vasen puoli kehosta halvaantui, ja kolmen päivän kuluttua tuli armollinen, rauhallinen kuolema sairaalassa. En millään olisi raaskinut luopua hänestä, nyt on kova, kova ikävä.

Olen pahoillani. Minultakin kuoli äiti vastikään. Voimia sulle!