Lue keskustelun säännöt.
Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa
Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3
Kommentit (5804)
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Mursus kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin käytän vessapaperia ns siteenä. Plussana se, että ne voi vetää pöntöstä alas.
Itse en pysty, sillä menkat ovat niin runsaat. Kierukka tai kuukuppi eivät sovi.
Minä en edes harkinnut. Kuukuppi ei sovi kaikille, mutta miten se kierukka näihin kuukautissuojiin liittyy?
Kaikille teille side/tamponi-ongelmien kanssa kamppaileville: älkää häslätkö niiden vessapaperimyttyjen kanssa! Kuukautiset eivät mitään naiseuden riemun yleistä ilojuhlaa ole muutenkaan, saati sitten hikiset ja rullautuvat paperinpalat pöksyissä. Hain itse tänään apua muuttoon, ja monia eri auttajatahoja miettiessämme esille tuli diakoniatyö. Sieltä voi yrittää hakea apua jopa sähkölaskuihin (ovat maksaneet, monille) - jos ei siis ruokakauppakassiin jää varaa siteisiin, olen varma, että diakoni auttaisi siinä!
Älkää ottako sitä köyhäinapuna tai hävettävänä! Kirkkoon kuulumista ei kysytä, rukoilla ei tarvitse, ja googlettamalla löytyy lähin seurakunta. Sinne voi meilata, ja jättää vaikka soityopyynnön. - Minä muuten maksan kirkollisveroa, joten minun osuudellani saavat pakanatkin hakea kirkolta terveyssiteensä. ☺
Koko maailma auttaa nyt Ukrainaa! Ollaan mekin auttamassa toisiamme täällä kotona, ja mietitään keinoja helpottaa elämää! ❤
Tästä tulikin mieleen vaikea ajanjaksomme. Pyysimme seurakunnalta apua. He vaativat tiliotteet ja kaikki selvitykset veloista ja lainoista. Niitä tutkiessaan ja harkitessaan avunantoa (toinen oli töissä, niin silloin apua ei mielellään annettu) sähköyhtiön miehet kävivät sulkemassa asunnosta sähköt. Jäin kolmen pienen lapsen kanssa katsomaan sähköniesten perään nuorimmainen sylissäni. Asunto hiljeni kokonaan, se sattui korviin, ei kuulunut jääkaapin hurinaa. Itkeskelin paniikkia ja kyyneleitä, yritin keskittyä siihen, ettei lapset ymmärrä ja kaikki on ok. Mietin jossain kohtaa jopa sitä miten saisimme koko perheen kerralla hengiltä, ettei kukaan jää kitumaan. Jouduin tekemään hirvittäviä asioita tuon sähkölaskun maksamiseksi, mutta muuta vaihtoehtoa en nähnyt. Seuraavana päivänä sähkölasku oli maksettu ja sähköt palautettu ja viileä asunto alkoi lämpenemään, nukuimme kaikki täkit ja peitot makuupussien päällä yhdessä kasassa marraskuun yössä. Sitä seuraavana päivänä seurakunnasta sanottiin, että he voivat ainoastaan tuoda ruokaa. Sanoin että antakaa niille, jotka todella tarvitsee. Kyllä, jouduimme sinä talvena salaa kaatamaan riistaa. Nyt olemme keskituloluokassa ja asumme omistusasunnossa, molemmat on töissä ja lääkkeet pystytään 50 € omavastuusta huolimatta ostamaan. Tietenkin olokin on parempi, kun lääkkeet käytössä ja joka päivälle on ruokaa, myös aikuisille ja ihan kaupasta ostettua. Me selvittiin. Jostain syystä kiitän Luojaa joka päivä.
Voi miten painajaismaisessa tilanteessa olet perheesi kanssa ollut! Diakoniatyöstä onkin näköjään vaikea saada rahaa laskuihin, olen itse pyytänyt tukea juuri sähkölaskuun, ja tänään sain kielteisen päätöksen. Kela tai sosiaalitoimi eivät voineet auttaa, kun en asu kotipaikkakunnallani (muutin tänne 6 vuotta sitten hoitamaan vanhaa äitiäni, ja olen nyt hänen kuoltuaan palaamassa omaan kotiini, kunhan saan käytännön asiat järjestettyä). Alunperin diakoniatyötä mainosti Lowellin asiakaspalvelija, joka ei voinut siirtää sähkölaskun eräpäivää. Hän kertoi monen saaneen apua. No, et saanut sinä ja puolisosi, en saa minä.
Sähköt katkeavat 29.3. En ymmärrä, miten pärjään kännykän ja tabletin latausten kanssa, molemmat ovat välttämättömiä asioiden hoitamisessa ja muuton järjestelyssä! Minulla ei ole tuttavia täällä, suku asuu kaukana, enkä pääse ulos asunnosta ilman apua, olen väliaikaisesti jalkamurtuman takia pyörätuolissa, ja loukussa vanhassa kerrostalossa. Pimeyskin pelottaa, miten selviän yöllä kylpyhuoneeseen, kun se on valojenkin kanssa haasteellista.... Ruuan valmistamisen mahdollisuus olisi tietenkin tarpeen, vaikka leivällä ja säilykkeilläkin pärjää.
Minulla ei onneksi ole lapsia, voin vain yrittää kuvitella sitä huolen ja hädän määrää, jota heidän vuokseen kannoit! Hyvä, kun asiat ovat nyt paremmin. ❤
Mutta siis: diakonityöstä saa kokemukseni mukaan suht' helposti ruoka-avustusta ja ostolappuja kauppaan, 25-30 €. Mitään sen varaan ei voi laskea, eikä seurakunta tue kuukaudesta toiseen. Mutta hätäapuna voi toimia!
Hyvä ihminen, soita äkkiä kunnan sosiaalipäivystykseen ja kerro tilanteesi. Eihän ihmistä tuollaiseen tilanteeseen voi jättää.
Olen meilannut päivittäin sosiaalityötekijän kanssa. Viimeksi eilen hän sanoi, ettei sosiaalitoimi auta, kun olen kirjoilla eri kunnassa. Mutta luen sos.toimen sivustot uudestaan, jos heillä olisi vaikka joku "hätänumero".
Kirjoja en muuten halunnut siirtää tänne äidille, kun pelkäsin menettäväni asumistuen siihen omaan kotiini. Pelkäsin, että vaikka selittäisin kuinka, että järjestely päättyy aikanaan, Kela kuitenkin tulkitsisi, että vakituinen asuntoni olisi tämä äidin koti. Terveydenhuoltopalvelut sen sijaan siirsin tänne, se onnistui helposti.
Opin paikka. Ensi kerralla älä kerro että asut sukulaisen luona etkä omassa asunnossasi.
"Asuminen on vakituista silloin, kun olet ilmoittanut rakennuksen tai huoneiston Digi- ja väestötietovirastoon vakituiseksi asunnoksesi. Asumisen tilanne määräytyy vuoden alun tilanteen mukaan." Ei tuossa kelallakaan mitään sanomista voi olla, kun lakiin kirjattu miten vakituinen asunto määritellään.
Aivan. Ja minun kotikuntani on edelleen se, jossa on oma kotini. Olen tehnyt väliaikaisen postinsiirron tähän eri kaupungissa sijaitsevaan äidin asuntoon yli 6 vuotta sitten, silloin kun äidillä kävi aivoinfarkti. Vaikka hänen mielensä luojan kiitos säilyi terävänä, liikkuminen ja jaksaminen vaikeutuivat niin paljon, ettei hän pärjännyt yksin kotona, joten tulin avuksi. En siis ole kirjoilla täällä äidin kotikunnassa, eli täällä sijaitsevan asunnon menoja ei voida ottaa huomioon ttt-hakemuksessani. Samasta syystä sosiaalitoimi evää avun: en asu täällä virallisesti.
Minä halusin muuttaa tänne äidin tueksi ja seuraksi, meillä oli erittäin läheiset, hyvät ja hauskat välit. Omaishoitajan korvausta en saanut, koska en oman vointini puolesta selviytynyt hänen fyysisestä auttamisestaan yksin. Olen siis sairaseläkkeellä. Laittelin ruokia, leivoin, kävin kaupassa, siivosin, olin seurana... Äiti olisi pelännyt olla yksin, hän sanoi sen moneen kertaan. Hän myös kysyi jaksamistani, ja olisi hakenut laitospaikkaa - no kaikkea vielä! Meillä oli tosi kivaa, ja hyvä olla yhdessä. En olisi missään ollut mieluummin kuin hänen kanssaan täällä! ❤
Äidillä kävi kotihoito aluksi kerran, loppuaikoina vähintään kolmasti päivässä. Hoitajat olivat aivan ihania! ❤ Meillä kävi todella hyvä tuuri, tiedän! Äidillä todettiin vatsasyöpä muutama vuosi sitten. Hän pelkäsi kipuja kovasti. Niitä ei onneksi ehtinyt tulla, hän nukkui pois 93-vuotiaana. Täällä kotona kävi yöllä massiivinen aivoinfarkti, puhekyky meni, vasen puoli kehosta halvaantui, ja kolmen päivän kuluttua tuli armollinen, rauhallinen kuolema sairaalassa. En millään olisi raaskinut luopua hänestä, nyt on kova, kova ikävä.
Olen pahoillani. Minultakin kuoli äiti vastikään. Voimia sulle!
Voi ei. Minä puolestani toivotan voimia ja jaksamista sinulle. ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moniko ymmärtää ettei voimia aina riitä tappelemaan oikeuksistaan? Miten se köyhyys tai sairaus vie kaikki voimat selviytyä arkielämästä.
Hieman ohi aiheen mutta esim. muutimme uudelle paikkakunnalle koulujen alkaessa. Lähikoulu ei suostunut lasta kirjoille ottamaan, käskivät kysyä muualta. Toinenkaan koulu ei suostunut. Lopulta piti ottaa yhteys opetusministeriöön miten toimia. Aina ei asiat mene miten ne pitäisi mennä säännöksien ja lakien mukaan.
Sairaana on vaikea jaksaa kuikuilla oikeuksiensa perään.
Tutkitusti pitkittynyt köyhyys tyhmentää. AIka ja energia kuluu siihen, että koittaa pärjätä päivästä toiseen ja tämä syö aivokapasiteettia.
Jaksamattomuus ei ole tyhmyyttä.
Oikea määritelmä olisi varmaan se, että köyhyys heikentää kognitiivista suorituskykyä. Ihan tutkitusti voidaan osoittaa, että reilusti köyhyysrajan alapuolella elävillä horisontti on todella lähellä - heillä ei ole mahdollisuutta nähdä kovin pitkälle tulevaisuuteen ja toimia suunnitelmallisesti, kun kaikki resurssit on käytettävä jokapäiväiseen kamppailuun: on vaikea toteuttaa pitkän aikavälin projektia, jos kykenee näkemään vain korkeintaan seuraavan aamun. Kyse ei ole sinänsä "jaksamattomuudesta", jostain sellaisesta, johon ihminen voisi itse vaikuttaa. Tottakai ihmisen oma resilienssi vaikuttaa, mutta siihen ihminen ei oikein voi itse vaikuttaa, kun tilanne on päällä, ja pitkään jatkunut stressi vähentää sitä toipumiskykyä koko ajan.
Tämä on ihan faktaa, ja besserwisserit voi rauhassa länkyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun täällä joku yritteliäs kertoo, ettei hänelle myönnetty starttirahaa niin kommentti on " teit huonon hakemuksen".
Syyllinen on aina se köyhä. Perusteli hän asian miten hyvänsäjäin miettimään, että olisio tuo hierontayrittäjäksi haluava voinut alussa toimia kotiin kutsuttavana hierojana. Eräs kaverini teki niin, että alussa tarjosi vain intialaista päähierontaa kotipalveluna ja kun sai säästettyä rahaa, osti kannettavan hierontapöydän ja pian sitten vuokrasikin hierontayrittäjältä hänen tiloissaan työpisteen. Kun oli sitten taas säästänyt, pystyi hankkimaan omat tilat
Melko paljon sun pitää löytää ihmisiä jotka haluavat intialaisen päänhieronnan , elättää sillä itsesi ja vielä kyetä säästää? Puhumattakaan onko koulutusta kyseiseen hierontaan?
Kannnnettava hierontapöytä on omalla kokemuksella epämiellyttävä tuttavuus. Ja sitäkin pitää jotenkin kuljettaa?
Et halunnut ymmärtää kirjoittamaani. Ei kaverini elättänytkään itseään aluksi sillä intialaisella päähieronnalla, mutta sai lisärahaa ja sai laitettua ne kaikki säästöön. Sitten kun oli tarpeeksi säästänyt, saattoi ostaa sen kannettavan hierontapöydän. Se toi lisää asiakkaita ja lisäasiakkaat toivat tietenkin lisärahaa.
Etkö osaa ajatella seuraavaa päivää pidemmälle?
Tietenkin kaikki lisätulo on lisätuloa ja jokainen askel eteenpäin on myös askel lähempänä omaa päämääräänsä. Koen, että kaverini oli fiksu ja älykäs, kun osasi ajatella noin eikä vain jäänyt voivottelemaan, että kun on vain kaksi asiakasta. Hän oli kiitollinen niistäkin.
Miten sä lisätuloa työmarkkinatuella teet? Sulta katkaistaan se samantien.
nykylain mukaan jokainen työtön saa tienata x euromäärän lisätuloja ilman, että vaikuttaa etuuksiin. Tuon euromäärän saat itse tarkistaa netistä, en rupea sitä sinulle googlaamaan.
Saa tienata palkkatuloja mutta yrittäjyys on eri asia.
ei sinun tarvitse olla yrittäjä, kun käyt hieromassa paria asiakasta heidän kotonaan. He käyvät keikalla ja sitten ilmoittavat tulonsa verottajalle (ja jos ovat työttöminä, niin sitten myös sille puolelle)
kerrot hinnan, teet työsuorituksen, otat maksun vastaan (tai ennen sitä), annat kuitin, sanot kiitos ja hei, hyvää päivän jatkoa ja menet kotiisi tai seuraavalla asiakkaalle. Niin ne joulupukitkin tekee.
Niin ja sitten joku kateellinen käräyttää. Joulupukki on vain yhden päivän töissä
Yrittäjällä katkeaa työttömyyskorvaus kun alkaa yrittäjäksi. Miten mahtaa työkkäri suhtautua noihin "keikkahommiin. Siinäkin on vaara, että joku kantelee.
Hyvin tarkka saa olla nykyään, etteivät luokittele yrittäjksi.
Saa aikaan monet sotkut.
Ainakaan yksinäisenä en uskaltaisi paljoa riskeerata. Tietysti jos on kumppani samassa taloudessa, niin ei jää tyhjän päälle jos jotkut jutut katkeaakin ja ei tule tuloja päähieronnastakaan.
Tai jotain säästöjä mitä syödä.työkkäri suhtautuu suopeasti ja kannustaa niihin. Kaikki työ on hyvä lisä cv:ssä ja vakiduunipaikan löytämisessä. Olen käynyt itse sen läpi ja kaikki hoitui hyvin. Tuolloin työkkäristä sanoivat, että kaikki sujuu, kunhan ilmoitat ensin. Samalla he kertovat miten pitää toimia ettei vahingossakaan tuet katkea.
Kun on kerran tai toisenkin kokenut tukien katkeamisen, vaikka toimit täysin ohjeiden mukaan, on vaikea luottaa mitä sinulle sanotaan. Sehän oli vaan että "voit hakea, voit saada" eihän sitä kukaan yksittäinen virkailija päätä. Tapaukset "tutkitaan" yksilökohtaisesti ja päätetään oletko yrittäjä vai mikä? Mikä on hyväksyttävä syy mihinkin?
Ohis.
Nämä sääntöuskovaiset ovat ihan oma ihmislajinsa.
Verohallinto poisti minun toiminimeni rekistereistä sen vuoksi, ettei sillä ollut ollut tuloja kolmeen vuoteen. Kaikki tilini kertoivat, että minulla ei ollut ollut mitään tuloja kolmeen vuoteen. TE-toimisto jaksoi silti kerta toisensa jälkeen torjua pääsyni työttömäksi työnhakijaksi, koska se katsoi, että olin yrittäjä. Kela seurasi TE-toimiston esimerkkiä kerta toisensa jälkeen. Toisaalta Kela hylkäsi myös kaikki yrittäjille tarkoitetut tuet, koska toiminimeni ei selvästi ollut toiminnassa, kun ei tuloja ollut.
TE-toimistosta kerrottiin aktiivimallin aikana, että entisenä yrittäjänä minut katsottaisiin hyvin herkästi taas yrittäjäksi, jos tekisin hetkenkään töitä, vaikka säännöissä kerrotaankin, että "saa ansaita xx määrän rahaa xx ajan kuluessa".
Sääntöuskovaisten pitäisi päästä maistamaan näitä erikoisempia tapauksia, mielellään vielä tuppisuisen ja pahantuulisen virkailijan kautta. Siinä yhteiskunnan vähemmän toimiva varjopuoli alkaisi avautua samaa tahtia niiden sinisten silmien kanssa.
on maistettu ja saatu lainmukainen päätös. terkuin sääntöuskovainen. Kerran oli tylympi virkailija, joka pyörsi heti päätöksensä kun lakimies soitti hänelle yhden kahden minuutin mittaisen puhelun. Lakimies otti palvelustaan minulta 30 euroa ja sanoi, että ei viitisi ottaa edes sitä, mutta otetaan nyt näön vuoksi, että voidaan tarvittaessa osoittaa, että oikeasti olin lakimiehesi. Olin tuolloin köyhä opiskelija ja varaton ja lakimiehen ansiosta työkkärikin ymmärsi miten väärin olivat lakia tulkinneet.
Olipa todella yksinkertainen tapaus, kun kerran selvisi kahdessa minuutissa. Sinulla ei ole edes aavistusta siitä, mistä puhut.
Entä kuolinpesän toiset osakkaat?
Vierailija kirjoitti:
Entä kuolinpesän toiset osakkaat?
Lueppa viimeinen viesti: siinä sanotaan hyvin selvästi, että kysyjä on kuolinpesän ainoa osakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun pääsee vaahtokylpyyn, ystävän luona.
Tämä! Itseltä kun kerrostaloremontin myötä vietiin asunnosta sekin vähäinen ilo kun kylpyamme.
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Mursus kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin käytän vessapaperia ns siteenä. Plussana se, että ne voi vetää pöntöstä alas.
Itse en pysty, sillä menkat ovat niin runsaat. Kierukka tai kuukuppi eivät sovi.
Minä en edes harkinnut. Kuukuppi ei sovi kaikille, mutta miten se kierukka näihin kuukautissuojiin liittyy?
Kaikille teille side/tamponi-ongelmien kanssa kamppaileville: älkää häslätkö niiden vessapaperimyttyjen kanssa! Kuukautiset eivät mitään naiseuden riemun yleistä ilojuhlaa ole muutenkaan, saati sitten hikiset ja rullautuvat paperinpalat pöksyissä. Hain itse tänään apua muuttoon, ja monia eri auttajatahoja miettiessämme esille tuli diakoniatyö. Sieltä voi yrittää hakea apua jopa sähkölaskuihin (ovat maksaneet, monille) - jos ei siis ruokakauppakassiin jää varaa siteisiin, olen varma, että diakoni auttaisi siinä!
Älkää ottako sitä köyhäinapuna tai hävettävänä! Kirkkoon kuulumista ei kysytä, rukoilla ei tarvitse, ja googlettamalla löytyy lähin seurakunta. Sinne voi meilata, ja jättää vaikka soityopyynnön. - Minä muuten maksan kirkollisveroa, joten minun osuudellani saavat pakanatkin hakea kirkolta terveyssiteensä. ☺
Koko maailma auttaa nyt Ukrainaa! Ollaan mekin auttamassa toisiamme täällä kotona, ja mietitään keinoja helpottaa elämää! ❤
Tästä tulikin mieleen vaikea ajanjaksomme. Pyysimme seurakunnalta apua. He vaativat tiliotteet ja kaikki selvitykset veloista ja lainoista. Niitä tutkiessaan ja harkitessaan avunantoa (toinen oli töissä, niin silloin apua ei mielellään annettu) sähköyhtiön miehet kävivät sulkemassa asunnosta sähköt. Jäin kolmen pienen lapsen kanssa katsomaan sähköniesten perään nuorimmainen sylissäni. Asunto hiljeni kokonaan, se sattui korviin, ei kuulunut jääkaapin hurinaa. Itkeskelin paniikkia ja kyyneleitä, yritin keskittyä siihen, ettei lapset ymmärrä ja kaikki on ok. Mietin jossain kohtaa jopa sitä miten saisimme koko perheen kerralla hengiltä, ettei kukaan jää kitumaan. Jouduin tekemään hirvittäviä asioita tuon sähkölaskun maksamiseksi, mutta muuta vaihtoehtoa en nähnyt. Seuraavana päivänä sähkölasku oli maksettu ja sähköt palautettu ja viileä asunto alkoi lämpenemään, nukuimme kaikki täkit ja peitot makuupussien päällä yhdessä kasassa marraskuun yössä. Sitä seuraavana päivänä seurakunnasta sanottiin, että he voivat ainoastaan tuoda ruokaa. Sanoin että antakaa niille, jotka todella tarvitsee. Kyllä, jouduimme sinä talvena salaa kaatamaan riistaa. Nyt olemme keskituloluokassa ja asumme omistusasunnossa, molemmat on töissä ja lääkkeet pystytään 50 € omavastuusta huolimatta ostamaan. Tietenkin olokin on parempi, kun lääkkeet käytössä ja joka päivälle on ruokaa, myös aikuisille ja ihan kaupasta ostettua. Me selvittiin. Jostain syystä kiitän Luojaa joka päivä.
Voi miten painajaismaisessa tilanteessa olet perheesi kanssa ollut! Diakoniatyöstä onkin näköjään vaikea saada rahaa laskuihin, olen itse pyytänyt tukea juuri sähkölaskuun, ja tänään sain kielteisen päätöksen. Kela tai sosiaalitoimi eivät voineet auttaa, kun en asu kotipaikkakunnallani (muutin tänne 6 vuotta sitten hoitamaan vanhaa äitiäni, ja olen nyt hänen kuoltuaan palaamassa omaan kotiini, kunhan saan käytännön asiat järjestettyä). Alunperin diakoniatyötä mainosti Lowellin asiakaspalvelija, joka ei voinut siirtää sähkölaskun eräpäivää. Hän kertoi monen saaneen apua. No, et saanut sinä ja puolisosi, en saa minä.
Sähköt katkeavat 29.3. En ymmärrä, miten pärjään kännykän ja tabletin latausten kanssa, molemmat ovat välttämättömiä asioiden hoitamisessa ja muuton järjestelyssä! Minulla ei ole tuttavia täällä, suku asuu kaukana, enkä pääse ulos asunnosta ilman apua, olen väliaikaisesti jalkamurtuman takia pyörätuolissa, ja loukussa vanhassa kerrostalossa. Pimeyskin pelottaa, miten selviän yöllä kylpyhuoneeseen, kun se on valojenkin kanssa haasteellista.... Ruuan valmistamisen mahdollisuus olisi tietenkin tarpeen, vaikka leivällä ja säilykkeilläkin pärjää.
Minulla ei onneksi ole lapsia, voin vain yrittää kuvitella sitä huolen ja hädän määrää, jota heidän vuokseen kannoit! Hyvä, kun asiat ovat nyt paremmin. ❤
Mutta siis: diakonityöstä saa kokemukseni mukaan suht' helposti ruoka-avustusta ja ostolappuja kauppaan, 25-30 €. Mitään sen varaan ei voi laskea, eikä seurakunta tue kuukaudesta toiseen. Mutta hätäapuna voi toimia!
Hyvä ihminen, soita äkkiä kunnan sosiaalipäivystykseen ja kerro tilanteesi. Eihän ihmistä tuollaiseen tilanteeseen voi jättää.
Olen meilannut päivittäin sosiaalityötekijän kanssa. Viimeksi eilen hän sanoi, ettei sosiaalitoimi auta, kun olen kirjoilla eri kunnassa. Mutta luen sos.toimen sivustot uudestaan, jos heillä olisi vaikka joku "hätänumero".
Kirjoja en muuten halunnut siirtää tänne äidille, kun pelkäsin menettäväni asumistuen siihen omaan kotiini. Pelkäsin, että vaikka selittäisin kuinka, että järjestely päättyy aikanaan, Kela kuitenkin tulkitsisi, että vakituinen asuntoni olisi tämä äidin koti. Terveydenhuoltopalvelut sen sijaan siirsin tänne, se onnistui helposti.
Opin paikka. Ensi kerralla älä kerro että asut sukulaisen luona etkä omassa asunnossasi.
Nyt en ymmärrä. Olin äitini omaishoitaja tässä kaupungissa, äidin kodissa, yli 6 vuotta. Myös oman kotini isännöitsijä tiesi tästä. Hain Kelalta jne. apuja äidin kuolinpesän sähkölaskuun. Mitä minun sitten olisi pitänyt sanoa? Kuolinpesän sähkölaskua minulla ei ole mikään velvollisuus maksaa, lasku voidaan periä kuolinpesältä, kun tili joskus saadaan avattua. Tosiasiallisesti kuitenkin asun tässä, enkä mitenkään saa muuttoa järjestymään ennen 29.3. Tarvitsen muuttamiseen sosiaalitoimen muuttotuen. Eli joko maksan laskun, tai sähköt katkaistaan.
sinulla ei tokikaan ole velvollisuutta sitä maksaa, mutta kannattaisi maksaa. Sitten laitat laskun kuolinpesälle. Tällä tavalla kuolinpesä jää vauraammaksi, koska sähkölasku on maksettu ajallaan eikä jälkeenpäin kaikkien korkojen ja perintämaksujen kanssa. Ja koska sinä olet yksi (tai ainoa, et ole kertonut onko kuolinpesässä muita) kuolinpesän osakas, niin sinulle tulee sitten lopulta kuitenkin enemmän rahaa kuin jos jättäisit laskun maksamatta.
Voit myös pyytää sosiaalitoimelta harkinnanvaraista toimeentulotukea, joissakin paikoissa antavat korotonta lainaa, tuollainen kuolinpesä voisi olla yksi tällainen tapaus, maksat sitten lainan takaisin kun perinnönjako on suoritettu.
Entä jos sinä et pyytäisikään toimeentulotukea, vaan kuolinpesä: kuolinpesällekin voidaan myöntää toimeentulotukea
Olen kuolinpesän ainoa osakas. Sähkölasku on n. 190 €. Tililläni ei ole rahaa, jolla maksaa, tiedän, että voisin periä summan pesältä myöhemmin, mutta kun ei kertakaikkiaan saldo riitä! Pikavippiä en luottotiedottomana saa, olisin nyt valmis siihenkin, kutta ei onnistu sekään. Ei ole ketään, keltä lainata. Hain Kelalta laskuun tt-tukea, kuten olen kertonut. En saanut. Sosiaalitoimi teki myös kieltävän päätöksen. Sähkö katkaistaan ensi viikon tiistaina, eli en mitenkään ehdi hankkia kuolinpesälle tt-tukipäätöstä siihen mennessä; en kyllä tiennyt, että sellainen on mahdollistakaan - siis tämä ketju olisi pitänyt olla olemassa jo kaksi viikkoa sitten! ☺ Minulla oli aika varattu Kelaan 13.3. vaihtoehtojen selvittämiseksi, mutta sairastuin, ja pääsin lopulta hoitamaan asiaa vasta viime viikolla.
Onko siis tullut sulkuvaroitusilmoitus? Siinähän sanotaan, ainakin täällä, että sähkö katkaistaan aikaisintaan silloin ja silloin.
Mitä siinä katkaisuvaroituksessa on se päivämäärä?
Mikä on sen sähkölaskun alkuperäinen eräpäivä?
Oletko ollut yhteydessä sähköyhtiöön?
Milloin saat seuraavaksi rahaa? Voiko sen laskun maksun kuitenkin siirtää siihen saakka. Oletko kysynyt sähköyhtiöltä ja kertonut tilanteesi?
Täällä ainakin yrittävät viimeiseen saakka ettei sähköä tarvitse katkaista.
Kysyin jo aikaisemmin onko yli neljä kuukautta eräpäivästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä kuolinpesän toiset osakkaat?
Heitä ei kiinnosta. Sähköt saavat heidän puolestaan katketa. Viimeksi tänään vetosin heihin ja pyysin apua. He kieltäytyivät ja toivottivat jaksamista.
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä kuolinpesän toiset osakkaat?
Heitä ei kiinnosta. Sähköt saavat heidän puolestaan katketa. Viimeksi tänään vetosin heihin ja pyysin apua. He kieltäytyivät ja toivottivat jaksamista.
Siis: tarkoitin sanoa, että siskojani ei kiinnosta, osakkaitahan he eivät enää ole. He voisivat auttaa, ja saisivat rahansa takaisin kuolinpesältä, mutta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moniko ymmärtää ettei voimia aina riitä tappelemaan oikeuksistaan? Miten se köyhyys tai sairaus vie kaikki voimat selviytyä arkielämästä.
Hieman ohi aiheen mutta esim. muutimme uudelle paikkakunnalle koulujen alkaessa. Lähikoulu ei suostunut lasta kirjoille ottamaan, käskivät kysyä muualta. Toinenkaan koulu ei suostunut. Lopulta piti ottaa yhteys opetusministeriöön miten toimia. Aina ei asiat mene miten ne pitäisi mennä säännöksien ja lakien mukaan.
Sairaana on vaikea jaksaa kuikuilla oikeuksiensa perään.
Tutkitusti pitkittynyt köyhyys tyhmentää. AIka ja energia kuluu siihen, että koittaa pärjätä päivästä toiseen ja tämä syö aivokapasiteettia.
Jaksamattomuus ei ole tyhmyyttä.
Itse asiassa tutkimuksissa on todettu, että ihan lyhytaikainen stressikin tyhmentää. Esimerkiksi ihmiset, jotka stressaavat jostain, pärjäävät kokeessa paremmin kuin muut. Kysymys ei silloin ole jaksamisen puutteesta vaan nimenomaan siitä, että aivot eivät pysty toimimaan täydellä teholla ylimääräisen huolenaiheen vuoksi.
Ei se ole tyhmyyttä vaan johtuu sen hetkisestä stressistä. Tyhmyys on hieman eri juttu.
Et taida tietää mitä tyhmyys tarkoittaa.
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Mursus kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin käytän vessapaperia ns siteenä. Plussana se, että ne voi vetää pöntöstä alas.
Itse en pysty, sillä menkat ovat niin runsaat. Kierukka tai kuukuppi eivät sovi.
Minä en edes harkinnut. Kuukuppi ei sovi kaikille, mutta miten se kierukka näihin kuukautissuojiin liittyy?
Kaikille teille side/tamponi-ongelmien kanssa kamppaileville: älkää häslätkö niiden vessapaperimyttyjen kanssa! Kuukautiset eivät mitään naiseuden riemun yleistä ilojuhlaa ole muutenkaan, saati sitten hikiset ja rullautuvat paperinpalat pöksyissä. Hain itse tänään apua muuttoon, ja monia eri auttajatahoja miettiessämme esille tuli diakoniatyö. Sieltä voi yrittää hakea apua jopa sähkölaskuihin (ovat maksaneet, monille) - jos ei siis ruokakauppakassiin jää varaa siteisiin, olen varma, että diakoni auttaisi siinä!
Älkää ottako sitä köyhäinapuna tai hävettävänä! Kirkkoon kuulumista ei kysytä, rukoilla ei tarvitse, ja googlettamalla löytyy lähin seurakunta. Sinne voi meilata, ja jättää vaikka soityopyynnön. - Minä muuten maksan kirkollisveroa, joten minun osuudellani saavat pakanatkin hakea kirkolta terveyssiteensä. ☺
Koko maailma auttaa nyt Ukrainaa! Ollaan mekin auttamassa toisiamme täällä kotona, ja mietitään keinoja helpottaa elämää! ❤
Tästä tulikin mieleen vaikea ajanjaksomme. Pyysimme seurakunnalta apua. He vaativat tiliotteet ja kaikki selvitykset veloista ja lainoista. Niitä tutkiessaan ja harkitessaan avunantoa (toinen oli töissä, niin silloin apua ei mielellään annettu) sähköyhtiön miehet kävivät sulkemassa asunnosta sähköt. Jäin kolmen pienen lapsen kanssa katsomaan sähköniesten perään nuorimmainen sylissäni. Asunto hiljeni kokonaan, se sattui korviin, ei kuulunut jääkaapin hurinaa. Itkeskelin paniikkia ja kyyneleitä, yritin keskittyä siihen, ettei lapset ymmärrä ja kaikki on ok. Mietin jossain kohtaa jopa sitä miten saisimme koko perheen kerralla hengiltä, ettei kukaan jää kitumaan. Jouduin tekemään hirvittäviä asioita tuon sähkölaskun maksamiseksi, mutta muuta vaihtoehtoa en nähnyt. Seuraavana päivänä sähkölasku oli maksettu ja sähköt palautettu ja viileä asunto alkoi lämpenemään, nukuimme kaikki täkit ja peitot makuupussien päällä yhdessä kasassa marraskuun yössä. Sitä seuraavana päivänä seurakunnasta sanottiin, että he voivat ainoastaan tuoda ruokaa. Sanoin että antakaa niille, jotka todella tarvitsee. Kyllä, jouduimme sinä talvena salaa kaatamaan riistaa. Nyt olemme keskituloluokassa ja asumme omistusasunnossa, molemmat on töissä ja lääkkeet pystytään 50 € omavastuusta huolimatta ostamaan. Tietenkin olokin on parempi, kun lääkkeet käytössä ja joka päivälle on ruokaa, myös aikuisille ja ihan kaupasta ostettua. Me selvittiin. Jostain syystä kiitän Luojaa joka päivä.
Voi miten painajaismaisessa tilanteessa olet perheesi kanssa ollut! Diakoniatyöstä onkin näköjään vaikea saada rahaa laskuihin, olen itse pyytänyt tukea juuri sähkölaskuun, ja tänään sain kielteisen päätöksen. Kela tai sosiaalitoimi eivät voineet auttaa, kun en asu kotipaikkakunnallani (muutin tänne 6 vuotta sitten hoitamaan vanhaa äitiäni, ja olen nyt hänen kuoltuaan palaamassa omaan kotiini, kunhan saan käytännön asiat järjestettyä). Alunperin diakoniatyötä mainosti Lowellin asiakaspalvelija, joka ei voinut siirtää sähkölaskun eräpäivää. Hän kertoi monen saaneen apua. No, et saanut sinä ja puolisosi, en saa minä.
Sähköt katkeavat 29.3. En ymmärrä, miten pärjään kännykän ja tabletin latausten kanssa, molemmat ovat välttämättömiä asioiden hoitamisessa ja muuton järjestelyssä! Minulla ei ole tuttavia täällä, suku asuu kaukana, enkä pääse ulos asunnosta ilman apua, olen väliaikaisesti jalkamurtuman takia pyörätuolissa, ja loukussa vanhassa kerrostalossa. Pimeyskin pelottaa, miten selviän yöllä kylpyhuoneeseen, kun se on valojenkin kanssa haasteellista.... Ruuan valmistamisen mahdollisuus olisi tietenkin tarpeen, vaikka leivällä ja säilykkeilläkin pärjää.
Minulla ei onneksi ole lapsia, voin vain yrittää kuvitella sitä huolen ja hädän määrää, jota heidän vuokseen kannoit! Hyvä, kun asiat ovat nyt paremmin. ❤
Mutta siis: diakonityöstä saa kokemukseni mukaan suht' helposti ruoka-avustusta ja ostolappuja kauppaan, 25-30 €. Mitään sen varaan ei voi laskea, eikä seurakunta tue kuukaudesta toiseen. Mutta hätäapuna voi toimia!
Hyvä ihminen, soita äkkiä kunnan sosiaalipäivystykseen ja kerro tilanteesi. Eihän ihmistä tuollaiseen tilanteeseen voi jättää.
Olen meilannut päivittäin sosiaalityötekijän kanssa. Viimeksi eilen hän sanoi, ettei sosiaalitoimi auta, kun olen kirjoilla eri kunnassa. Mutta luen sos.toimen sivustot uudestaan, jos heillä olisi vaikka joku "hätänumero".
Kirjoja en muuten halunnut siirtää tänne äidille, kun pelkäsin menettäväni asumistuen siihen omaan kotiini. Pelkäsin, että vaikka selittäisin kuinka, että järjestely päättyy aikanaan, Kela kuitenkin tulkitsisi, että vakituinen asuntoni olisi tämä äidin koti. Terveydenhuoltopalvelut sen sijaan siirsin tänne, se onnistui helposti.
Opin paikka. Ensi kerralla älä kerro että asut sukulaisen luona etkä omassa asunnossasi.
Nyt en ymmärrä. Olin äitini omaishoitaja tässä kaupungissa, äidin kodissa, yli 6 vuotta. Myös oman kotini isännöitsijä tiesi tästä. Hain Kelalta jne. apuja äidin kuolinpesän sähkölaskuun. Mitä minun sitten olisi pitänyt sanoa? Kuolinpesän sähkölaskua minulla ei ole mikään velvollisuus maksaa, lasku voidaan periä kuolinpesältä, kun tili joskus saadaan avattua. Tosiasiallisesti kuitenkin asun tässä, enkä mitenkään saa muuttoa järjestymään ennen 29.3. Tarvitsen muuttamiseen sosiaalitoimen muuttotuen. Eli joko maksan laskun, tai sähköt katkaistaan.
sinulla ei tokikaan ole velvollisuutta sitä maksaa, mutta kannattaisi maksaa. Sitten laitat laskun kuolinpesälle. Tällä tavalla kuolinpesä jää vauraammaksi, koska sähkölasku on maksettu ajallaan eikä jälkeenpäin kaikkien korkojen ja perintämaksujen kanssa. Ja koska sinä olet yksi (tai ainoa, et ole kertonut onko kuolinpesässä muita) kuolinpesän osakas, niin sinulle tulee sitten lopulta kuitenkin enemmän rahaa kuin jos jättäisit laskun maksamatta.
Voit myös pyytää sosiaalitoimelta harkinnanvaraista toimeentulotukea, joissakin paikoissa antavat korotonta lainaa, tuollainen kuolinpesä voisi olla yksi tällainen tapaus, maksat sitten lainan takaisin kun perinnönjako on suoritettu.
Entä jos sinä et pyytäisikään toimeentulotukea, vaan kuolinpesä: kuolinpesällekin voidaan myöntää toimeentulotukea
Olen kuolinpesän ainoa osakas. Sähkölasku on n. 190 €. Tililläni ei ole rahaa, jolla maksaa, tiedän, että voisin periä summan pesältä myöhemmin, mutta kun ei kertakaikkiaan saldo riitä! Pikavippiä en luottotiedottomana saa, olisin nyt valmis siihenkin, kutta ei onnistu sekään. Ei ole ketään, keltä lainata. Hain Kelalta laskuun tt-tukea, kuten olen kertonut. En saanut. Sosiaalitoimi teki myös kieltävän päätöksen. Sähkö katkaistaan ensi viikon tiistaina, eli en mitenkään ehdi hankkia kuolinpesälle tt-tukipäätöstä siihen mennessä; en kyllä tiennyt, että sellainen on mahdollistakaan - siis tämä ketju olisi pitänyt olla olemassa jo kaksi viikkoa sitten! ☺ Minulla oli aika varattu Kelaan 13.3. vaihtoehtojen selvittämiseksi, mutta sairastuin, ja pääsin lopulta hoitamaan asiaa vasta viime viikolla.
kun on kuolinpesä eikä perunkirjoitusta ole vielä tehty, niin sinulla kuolinpesän hoitajana on velvollisuus varmistaa, että siellä säilyy kaikki tavarat siihen asti kunnes perunkirjoitus on tehty. Oletan, että siellä on ainakin jääkaappi, jonka sisällä on pilaantuvaa tavaraa etkä sinä voi tietenkään liikuntaesteisenä niitä alkaa siirtämään pois. jos jääkaapissa ei ole sähköä, jääkaapin sisältö pilaantuu. Tuo on asia, jota kannattaa yrittää sähköyhtiön suuntaan selittää: nyt on siis kyseessä poikkeustapaus.
Kuolinpesällä varmaan kuitenkin on varoja ja koska sinä et siellä asunnossa virallisesti asunut, vaan äitisi ja koska äidilläsi on tällä hetkellä erityisen estynyt maksamaan omia laskujaan, niin sinä kuolinpesän hoitajana voit mennä pankkiin, esittää sinne laskun ja pankko maksaa sen kuolinpesän tililtä. Asia on eri, jos vaikka olisit ollut siellä vuokralla, mutta koska sanoit, että et ole vaithanut kirjojasi äitisi asuinpaikkakunnalle ja kun sosiaalitoimikin on sitä mieltä ettet siellä asu, niin siltä osin asia on selvä. Kun sinulta sitten jossain kysytään missä asut, niin muistat, että he tarkoittavat vakituista asuntoasi, sitä mikä on kirjattu sinne digi ja viestintävirastoon. Oletan, että äidilläsi on tilillään ainakin jonkin verran rahaa. sinä et tietenkään saa nyt tilinkäyttöoikeutta, koska äitisi on kuollut, mutta laissa lukee, että kuolinpesän tililtä voidaan silti maksaa kuolinpesän kuluja ja tällaiset ovat esimerkiksi vastikkeet, vuokrat, sähköt ja vedet. tarvitset siihen luvan kaikilta kuolinpesän osakkailta, mutta koska sinä olet se, niin sitten vain pankkiin yhteys ja kysyt yksityiskohdat miten toimit
Tuo sähköyhtiön kanssa neuvottelu jääkaapin sisällön pilaantumisen vedoten on oikeasti hyvin hataralla pohjalla, mutta sitä kannattaa yrittää, yleensä sähköyhtiöt ymmärtävät tuollaiset poikkeustilanteet ja voivat tehdä päätöksen ettei sähköjä katkaista. Eivät he tule tarkastamaan jääkaapin sisältöä, mutta toki he ymmärtävät sen ettei lain mukaan kuolinpesästä saa viedä mitään pois ennen perunkirjoitusta. .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sugar Beth kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä kuolinpesän toiset osakkaat?
Heitä ei kiinnosta. Sähköt saavat heidän puolestaan katketa. Viimeksi tänään vetosin heihin ja pyysin apua. He kieltäytyivät ja toivottivat jaksamista.
Siis: tarkoitin sanoa, että siskojani ei kiinnosta, osakkaitahan he eivät enää ole. He voisivat auttaa, ja saisivat rahansa takaisin kuolinpesältä, mutta ei.
kuinka sisaresi euvät ole kuolinpesän osakkaita? Onko siis perunkirjoitus jo tehty ja he ovat luopuneet perinnöstä? jos ei ole perunkirjoistusta tai perinnönjakoa tehty, he ovat kuolinpesän osakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa. Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)
Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.
Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Mursus kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin käytän vessapaperia ns siteenä. Plussana se, että ne voi vetää pöntöstä alas.
Itse en pysty, sillä menkat ovat niin runsaat. Kierukka tai kuukuppi eivät sovi.
Minä en edes harkinnut. Kuukuppi ei sovi kaikille, mutta miten se kierukka näihin kuukautissuojiin liittyy?
Kaikille teille side/tamponi-ongelmien kanssa kamppaileville: älkää häslätkö niiden vessapaperimyttyjen kanssa! Kuukautiset eivät mitään naiseuden riemun yleistä ilojuhlaa ole muutenkaan, saati sitten hikiset ja rullautuvat paperinpalat pöksyissä. Hain itse tänään apua muuttoon, ja monia eri auttajatahoja miettiessämme esille tuli diakoniatyö. Sieltä voi yrittää hakea apua jopa sähkölaskuihin (ovat maksaneet, monille) - jos ei siis ruokakauppakassiin jää varaa siteisiin, olen varma, että diakoni auttaisi siinä!
Älkää ottako sitä köyhäinapuna tai hävettävänä! Kirkkoon kuulumista ei kysytä, rukoilla ei tarvitse, ja googlettamalla löytyy lähin seurakunta. Sinne voi meilata, ja jättää vaikka soityopyynnön. - Minä muuten maksan kirkollisveroa, joten minun osuudellani saavat pakanatkin hakea kirkolta terveyssiteensä. ☺
Koko maailma auttaa nyt Ukrainaa! Ollaan mekin auttamassa toisiamme täällä kotona, ja mietitään keinoja helpottaa elämää! ❤
Tästä tulikin mieleen vaikea ajanjaksomme. Pyysimme seurakunnalta apua. He vaativat tiliotteet ja kaikki selvitykset veloista ja lainoista. Niitä tutkiessaan ja harkitessaan avunantoa (toinen oli töissä, niin silloin apua ei mielellään annettu) sähköyhtiön miehet kävivät sulkemassa asunnosta sähköt. Jäin kolmen pienen lapsen kanssa katsomaan sähköniesten perään nuorimmainen sylissäni. Asunto hiljeni kokonaan, se sattui korviin, ei kuulunut jääkaapin hurinaa. Itkeskelin paniikkia ja kyyneleitä, yritin keskittyä siihen, ettei lapset ymmärrä ja kaikki on ok. Mietin jossain kohtaa jopa sitä miten saisimme koko perheen kerralla hengiltä, ettei kukaan jää kitumaan. Jouduin tekemään hirvittäviä asioita tuon sähkölaskun maksamiseksi, mutta muuta vaihtoehtoa en nähnyt. Seuraavana päivänä sähkölasku oli maksettu ja sähköt palautettu ja viileä asunto alkoi lämpenemään, nukuimme kaikki täkit ja peitot makuupussien päällä yhdessä kasassa marraskuun yössä. Sitä seuraavana päivänä seurakunnasta sanottiin, että he voivat ainoastaan tuoda ruokaa. Sanoin että antakaa niille, jotka todella tarvitsee. Kyllä, jouduimme sinä talvena salaa kaatamaan riistaa. Nyt olemme keskituloluokassa ja asumme omistusasunnossa, molemmat on töissä ja lääkkeet pystytään 50 € omavastuusta huolimatta ostamaan. Tietenkin olokin on parempi, kun lääkkeet käytössä ja joka päivälle on ruokaa, myös aikuisille ja ihan kaupasta ostettua. Me selvittiin. Jostain syystä kiitän Luojaa joka päivä.
Voi miten painajaismaisessa tilanteessa olet perheesi kanssa ollut! Diakoniatyöstä onkin näköjään vaikea saada rahaa laskuihin, olen itse pyytänyt tukea juuri sähkölaskuun, ja tänään sain kielteisen päätöksen. Kela tai sosiaalitoimi eivät voineet auttaa, kun en asu kotipaikkakunnallani (muutin tänne 6 vuotta sitten hoitamaan vanhaa äitiäni, ja olen nyt hänen kuoltuaan palaamassa omaan kotiini, kunhan saan käytännön asiat järjestettyä). Alunperin diakoniatyötä mainosti Lowellin asiakaspalvelija, joka ei voinut siirtää sähkölaskun eräpäivää. Hän kertoi monen saaneen apua. No, et saanut sinä ja puolisosi, en saa minä.
Sähköt katkeavat 29.3. En ymmärrä, miten pärjään kännykän ja tabletin latausten kanssa, molemmat ovat välttämättömiä asioiden hoitamisessa ja muuton järjestelyssä! Minulla ei ole tuttavia täällä, suku asuu kaukana, enkä pääse ulos asunnosta ilman apua, olen väliaikaisesti jalkamurtuman takia pyörätuolissa, ja loukussa vanhassa kerrostalossa. Pimeyskin pelottaa, miten selviän yöllä kylpyhuoneeseen, kun se on valojenkin kanssa haasteellista.... Ruuan valmistamisen mahdollisuus olisi tietenkin tarpeen, vaikka leivällä ja säilykkeilläkin pärjää.
Minulla ei onneksi ole lapsia, voin vain yrittää kuvitella sitä huolen ja hädän määrää, jota heidän vuokseen kannoit! Hyvä, kun asiat ovat nyt paremmin. ❤
Mutta siis: diakonityöstä saa kokemukseni mukaan suht' helposti ruoka-avustusta ja ostolappuja kauppaan, 25-30 €. Mitään sen varaan ei voi laskea, eikä seurakunta tue kuukaudesta toiseen. Mutta hätäapuna voi toimia!
Hyvä ihminen, soita äkkiä kunnan sosiaalipäivystykseen ja kerro tilanteesi. Eihän ihmistä tuollaiseen tilanteeseen voi jättää.
Olen meilannut päivittäin sosiaalityötekijän kanssa. Viimeksi eilen hän sanoi, ettei sosiaalitoimi auta, kun olen kirjoilla eri kunnassa. Mutta luen sos.toimen sivustot uudestaan, jos heillä olisi vaikka joku "hätänumero".
Kirjoja en muuten halunnut siirtää tänne äidille, kun pelkäsin menettäväni asumistuen siihen omaan kotiini. Pelkäsin, että vaikka selittäisin kuinka, että järjestely päättyy aikanaan, Kela kuitenkin tulkitsisi, että vakituinen asuntoni olisi tämä äidin koti. Terveydenhuoltopalvelut sen sijaan siirsin tänne, se onnistui helposti.
Opin paikka. Ensi kerralla älä kerro että asut sukulaisen luona etkä omassa asunnossasi.
Nyt en ymmärrä. Olin äitini omaishoitaja tässä kaupungissa, äidin kodissa, yli 6 vuotta. Myös oman kotini isännöitsijä tiesi tästä. Hain Kelalta jne. apuja äidin kuolinpesän sähkölaskuun. Mitä minun sitten olisi pitänyt sanoa? Kuolinpesän sähkölaskua minulla ei ole mikään velvollisuus maksaa, lasku voidaan periä kuolinpesältä, kun tili joskus saadaan avattua. Tosiasiallisesti kuitenkin asun tässä, enkä mitenkään saa muuttoa järjestymään ennen 29.3. Tarvitsen muuttamiseen sosiaalitoimen muuttotuen. Eli joko maksan laskun, tai sähköt katkaistaan.
sinulla ei tokikaan ole velvollisuutta sitä maksaa, mutta kannattaisi maksaa. Sitten laitat laskun kuolinpesälle. Tällä tavalla kuolinpesä jää vauraammaksi, koska sähkölasku on maksettu ajallaan eikä jälkeenpäin kaikkien korkojen ja perintämaksujen kanssa. Ja koska sinä olet yksi (tai ainoa, et ole kertonut onko kuolinpesässä muita) kuolinpesän osakas, niin sinulle tulee sitten lopulta kuitenkin enemmän rahaa kuin jos jättäisit laskun maksamatta.
Voit myös pyytää sosiaalitoimelta harkinnanvaraista toimeentulotukea, joissakin paikoissa antavat korotonta lainaa, tuollainen kuolinpesä voisi olla yksi tällainen tapaus, maksat sitten lainan takaisin kun perinnönjako on suoritettu.
Entä jos sinä et pyytäisikään toimeentulotukea, vaan kuolinpesä: kuolinpesällekin voidaan myöntää toimeentulotukea
Olen kuolinpesän ainoa osakas. Sähkölasku on n. 190 €. Tililläni ei ole rahaa, jolla maksaa, tiedän, että voisin periä summan pesältä myöhemmin, mutta kun ei kertakaikkiaan saldo riitä! Pikavippiä en luottotiedottomana saa, olisin nyt valmis siihenkin, kutta ei onnistu sekään. Ei ole ketään, keltä lainata. Hain Kelalta laskuun tt-tukea, kuten olen kertonut. En saanut. Sosiaalitoimi teki myös kieltävän päätöksen. Sähkö katkaistaan ensi viikon tiistaina, eli en mitenkään ehdi hankkia kuolinpesälle tt-tukipäätöstä siihen mennessä; en kyllä tiennyt, että sellainen on mahdollistakaan - siis tämä ketju olisi pitänyt olla olemassa jo kaksi viikkoa sitten! ☺ Minulla oli aika varattu Kelaan 13.3. vaihtoehtojen selvittämiseksi, mutta sairastuin, ja pääsin lopulta hoitamaan asiaa vasta viime viikolla.
Onko siis tullut sulkuvaroitusilmoitus? Siinähän sanotaan, ainakin täällä, että sähkö katkaistaan aikaisintaan silloin ja silloin.
Mitä siinä katkaisuvaroituksessa on se päivämäärä?
Mikä on sen sähkölaskun alkuperäinen eräpäivä?
Oletko ollut yhteydessä sähköyhtiöön?
Milloin saat seuraavaksi rahaa? Voiko sen laskun maksun kuitenkin siirtää siihen saakka. Oletko kysynyt sähköyhtiöltä ja kertonut tilanteesi?
Täällä ainakin yrittävät viimeiseen saakka ettei sähköä tarvitse katkaista.
Kysyin jo aikaisemmin onko yli neljä kuukautta eräpäivästä.
Eräpäivästä on yli neljä kuukautta. Fortum ei voi tehdä asialle mitään, kun lasku on jo siirtynyt Lowellille perintään. Lowell ei pysty siirtämään eräpäivää, kun lasku on kuolinpesän. Viimeinen varoitus tuli, eli lasku on maksettava 29.3. Tai muuten...
Yritän järjestää ulosotosta maksuvapaan huhtikuun, silloin tilillä olisi katetta 1.4., jolloin katkaisun ei vielä olisi pitänyt tapahtua. - Kiitos kaikille tsemppaamisesta!! ❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun pääsee vaahtokylpyyn, ystävän luona.
Tämä! Itseltä kun kerrostaloremontin myötä vietiin asunnosta sekin vähäinen ilo kun kylpyamme.
Niitä saa kannettavia ja taitettavia.
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä kuolinpesän toiset osakkaat?
Heitä ei kiinnosta. Sähköt saavat heidän puolestaan katketa. Viimeksi tänään vetosin heihin ja pyysin apua. He kieltäytyivät ja toivottivat jaksamista.
Onpa törkeää.
Ei Lowell mitään katkaise, se lähettää vaan sen kirjeen.
Luilisi, että voit siirtää muutaman päivän kun sulkupäivä on noin lähellä. Kysyn vielä: lukeeko Lowellin kirjeessä." Katkaistaan AIKASINTAAN?
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä kuolinpesän toiset osakkaat?
Heitä ei kiinnosta. Sähköt saavat heidän puolestaan katketa. Viimeksi tänään vetosin heihin ja pyysin apua. He kieltäytyivät ja toivottivat jaksamista.
Siis: tarkoitin sanoa, että siskojani ei kiinnosta, osakkaitahan he eivät enää ole. He voisivat auttaa, ja saisivat rahansa takaisin kuolinpesältä, mutta ei.
kuinka sisaresi euvät ole kuolinpesän osakkaita? Onko siis perunkirjoitus jo tehty ja he ovat luopuneet perinnöstä? jos ei ole perunkirjoistusta tai perinnönjakoa tehty, he ovat kuolinpesän osakkaita.
Perukirja on tehty, ja he yllättäen luopuivat perinnöstä. En päässyt perunkirjoitukseen mukaan, kun on tämä kipsi & pyörätuoli, ei ollut rahaa ajella taksilla toiseen kaupunkiin. Luotin siihen, että kaikki sujuu hyvin. Kuulin perinnöstä luopumisesta vasta myöhemmin. Siskot sysäsivät koko hördellin minun syliini, yritän nyt sumplia parhaani mukaan.
Äidillä oli käänteinen asuntolaina, ja velkojia on myös jonoksi asti. En tule saamaan "perinnöstä" muuta kuin harmaita hiuksia ja säätämisen, tekemisen ja maksamisen vaivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman elämänsä menestyjät näkyvät mentoroivan köyhiä nyt tuolla leipäjonokeskustelussa. Ne ovat ehtymätön luonnonvara ;:=)
Joo, siks aina sanonkin ; älkää ottako itseenne näitä päsmäröijiä. Jos et se ole sinä niin joku muu keneen pahan olonsa kohdistavat.
Kannattaisikohan teidän ottaa vinkkejä vastaan ihmisiltä, jotka ovat pärjänneet elämässä? Vai meinasitteko että parempi vaihtoehto taputella toista epäonnistujaa olalle ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.
Juuri näin. On muuten tutkittu, että köyhä hyötyy parhaiten, jos hän hankkii ystäväpiiriinsä itseään varakkaampia henkilöitä ja viettää heidän kanssaan aikaa. Siis pelkkä heidän kanssaan ajan viettäminen korreloi positiivisesti köyfän omaan taloudelliseen tilanteeseen. Ja tässä ei tarkoiteta sitä, että varakkaat kustantaisivat hänen elämänsä.
Olen kuolinpesän ainoa osakas. Sähkölasku on n. 190 €. Tililläni ei ole rahaa, jolla maksaa, tiedän, että voisin periä summan pesältä myöhemmin, mutta kun ei kertakaikkiaan saldo riitä! Pikavippiä en luottotiedottomana saa, olisin nyt valmis siihenkin, kutta ei onnistu sekään. Ei ole ketään, keltä lainata. Hain Kelalta laskuun tt-tukea, kuten olen kertonut. En saanut. Sosiaalitoimi teki myös kieltävän päätöksen. Sähkö katkaistaan ensi viikon tiistaina, eli en mitenkään ehdi hankkia kuolinpesälle tt-tukipäätöstä siihen mennessä; en kyllä tiennyt, että sellainen on mahdollistakaan - siis tämä ketju olisi pitänyt olla olemassa jo kaksi viikkoa sitten! ☺ Minulla oli aika varattu Kelaan 13.3. vaihtoehtojen selvittämiseksi, mutta sairastuin, ja pääsin lopulta hoitamaan asiaa vasta viime viikolla.