Ahdistunut olo sodan uhkan vuoksi, eikä pysty keskittymään mihinkään normaaliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvakaa ahdistuneet. Kasvakaa. Minulla ei käy edes sota mielessä, koska keskityn pitämään oman mielen kunnossa ja hyvin pysyykin. Olet vammainen ap.

Mutta empaattisena et ole onnistunut itseäsi enää pitämään.

Anteeksi vain, mutta nauroin 😂 kun luin tämän, koska kuulosti jo niin sekopäiselle!

Olen sinut sen kanssa että tuöen kuolemaan ennemmin tai myöhemmin joten mitkään asiat eivät oikeastaan ahdista tai pelota. Elän tilanteen mukaan, jos tulee sota, soditaan jos ei niin elämä jatkuu sellaisenaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä tein sen minkä itse voin. Eli mulla on aina tankki lähes täys, piilopirtti maalla valmiina, pieni kotivara ostettu. Ja paperit etsitty valmiiksi että jos äkkilähtö tulee niin voi helposti lähteä turvaan.

Nyt vaan elelen päivä kerrallaan ihan tyytyväisenä.

Koska vaikka koko maallinen omaisuus vietäisiin on minulla uskoni. Sitä ei kukaan voi viedä.

Ethän sä mihinkään pääse kun sut määrätään työhön.

Niin, max 2 x 12 päivää. Sen jälkeen tai noita ennen tai niiden välillä en ainakaan itse aio olla edes Suomessa.

Mihin menet ja millä?

Monella on harhakuva, että täältä voi vain s.odan sytyttyä lähteä. No ei voi. Paitsi lapset ja vanhukset.

Sitä en ymmärrä kun kaikki suunnittelee miten pitkälle sitä pääsisi pakoon, passihysteria yms.

Entä puoliso?

En usko, että sota nyt tulee Suomeen, mutta Ukrainan kohtalo surettaa. Miten avuton maailma voikaan olla luultavasti jotain aivosairautta potevan mielipuoli-Puten edessä. Ei käy järkeen.

Kirjoitan tänne pilkkaamisen uhallakin, koska tämä kirjoittaminen edes vähän helpottaa oloa tai siis teidän vertaistuki. Sekin, että olen aika yksinäinen, eikä paljon kontakteja tai kosketuspintaa muihin ihmisiin niin olen huomannut, että lisää pelkoja ja ahdistusta.

Toki puoliso on onneksi, mutta hänen kanssaan ei voi oikein kaikesta puhua ja mitään muuta esim. työ-yhteisö ei ole, jossa voisi jakaa ajatuksia. Sitten vain yksin miettii kotona omassa päässään ja muutenkin taipuvainen ahdistukseen/kauhu-ajatteluun. Kunpa vain tulisi jotain merkkejä siitä, että sota Ukrainassa helpottaisi niin varmasti se auttaisi heti. Mutta, pakko rajoittaa noiden ip-lehtien jatkuvaa kyttäämistä (sama oli Koronan ensimmäinen kuukausi, kyttäsin noita lehtiä ja luin uutisia koko ajan ja olin ahdistuksesta tolaltani.. tämä vielä tuhat kertaa pahempi aihe)

-Ap

Ei kiinnosta yhtään. En ole Ukrainassa enkä ole osallisena. Ei tämä liity mitenkään minuun siksi ei ole tarvetta ahdistua. Tyhmät ja elämää pelkäävät ovat ne jotka nyt ahdistuu.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että ahdistaa. Sota ei kumminkaan ole uhka vaan se on oikeasti tulossa Suomeenkin. Ahdistuksen sijaan voi alkaa varautua parhaan kykynsä mukaan.

- m68v -

(tuskin olet)

Sinulla on ahdistuneisuushäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Sitä en ymmärrä kun kaikki suunnittelee miten pitkälle sitä pääsisi pakoon, passihysteria yms.

Entä puoliso?

Sen huomaa, että ihmiset pelkää henkensä edestä, kuten tämä passijuttukin. Vaikka itsekin pelkään niin en ole vielä reagoinut passi-asiaan mitenkään ja pelkällä kela-kortillakin pääsee esim. Ruotsiin. Ehkä olenkin lamaantunut, enkä osaa toimia. Mutta tosiaan, puoliso. Minun puoliso on lähemmäs 60-vuotta, mutta mietin kyllä mitkä velvollisuudet häntä koskevat. Toisaalta se synnyttää juuri ahdistusta niin tukeudun ajatukseen, että ”yhdessä vain pakenemme jonnekin”. Tosin ensi sijaisesti pysyisimme kyllä Suomen puolella. Jos tulisi joku katastrofi niin varmasti sitä hädissään voisi yrittää vaikka rajan yli Ruotsiin ym.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan tänne pilkkaamisen uhallakin, koska tämä kirjoittaminen edes vähän helpottaa oloa tai siis teidän vertaistuki. Sekin, että olen aika yksinäinen, eikä paljon kontakteja tai kosketuspintaa muihin ihmisiin niin olen huomannut, että lisää pelkoja ja ahdistusta.

Toki puoliso on onneksi, mutta hänen kanssaan ei voi oikein kaikesta puhua ja mitään muuta esim. työ-yhteisö ei ole, jossa voisi jakaa ajatuksia. Sitten vain yksin miettii kotona omassa päässään ja muutenkin taipuvainen ahdistukseen/kauhu-ajatteluun. Kunpa vain tulisi jotain merkkejä siitä, että sota Ukrainassa helpottaisi niin varmasti se auttaisi heti. Mutta, pakko rajoittaa noiden ip-lehtien jatkuvaa kyttäämistä (sama oli Koronan ensimmäinen kuukausi, kyttäsin noita lehtiä ja luin uutisia koko ajan ja olin ahdistuksesta tolaltani.. tämä vielä tuhat kertaa pahempi aihe)

-Ap

Kuulostat sellaiselta, joka keksisi aina uuden ahdistuksen aiheen vanha tilalle, joten Ukrainalla ei ole tunteittesi kanssa mitään tekemistä. Terapia on oikea paikka sulle.

Kiril tycker att det är BÖGARNAS FÄL!

Vain vammaiset ahdistuu tyhjästä. Hankkikaa elämä.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on ahdistuneisuushäiriö.

Voi hyvinkin olla. Suomessa on varmasti aika paljonkin mt-ongelmaisia, joita sota ahdistaa, kun jo ihan normaali psyykeisetkin ihmiset tuntuvat menevän nyt paniikkiin.

-Ap

Siis ei täältä pääse sen puolison kanssa lähtemään. Itse jään tänne jos niikseen on.

Minua ei ahdista oma tilanne yhtään, vaan ukrainalaisten tilanne. Itse selviän kyllä ja olen myös valmis kuolemaan jos tarvitsee.

Minulla ei ole oikeastaan ahdistusta, vaan tunnen syvää pettymystä. Jos muistan Tarja Halosen tai Sauli Niinistön, tulee voimakas vihan tunne myös. Jos nuo tulisivat kadulla vastaan, aivan varmasti tekisin niin kuin yksi tyyppi, joka tönäisi Sipilää liikennevaloissa. En vaan pystyisi hallitsemaan noiden ääliöiden aiheuttamaa vidutusta.

Itselläni tunne johtuu enimmäkseen siitä, että itselläni on kaksi poikaa, jotka joutuisivat maksamaan noiden epäpätevien virkakyöstien ilmiselvistä virheistä hengellään tai vähintään mielenterveydellään.

Ja itse olen kannattanut NATO-jäsenyyttä ainakin 20 vuotta ja äänestänyt sen mukaisesti. Mitä muuta tässä puupäiden maassa voi tavallinen ihminen tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan tänne pilkkaamisen uhallakin, koska tämä kirjoittaminen edes vähän helpottaa oloa tai siis teidän vertaistuki. Sekin, että olen aika yksinäinen, eikä paljon kontakteja tai kosketuspintaa muihin ihmisiin niin olen huomannut, että lisää pelkoja ja ahdistusta.

Toki puoliso on onneksi, mutta hänen kanssaan ei voi oikein kaikesta puhua ja mitään muuta esim. työ-yhteisö ei ole, jossa voisi jakaa ajatuksia. Sitten vain yksin miettii kotona omassa päässään ja muutenkin taipuvainen ahdistukseen/kauhu-ajatteluun. Kunpa vain tulisi jotain merkkejä siitä, että sota Ukrainassa helpottaisi niin varmasti se auttaisi heti. Mutta, pakko rajoittaa noiden ip-lehtien jatkuvaa kyttäämistä (sama oli Koronan ensimmäinen kuukausi, kyttäsin noita lehtiä ja luin uutisia koko ajan ja olin ahdistuksesta tolaltani.. tämä vielä tuhat kertaa pahempi aihe)

-Ap

Kuulostat sellaiselta, joka keksisi aina uuden ahdistuksen aiheen vanha tilalle, joten Ukrainalla ei ole tunteittesi kanssa mitään tekemistä. Terapia on oikea paikka sulle.

Siinä olet kyllä täysin oikeassa, että valitettavasti on lähes aina jokin ahdistuksen aihe, mutta yleensä ne on jotain pienempiä ja arkipäiväisiä. Tämä sota on kyllä nyt tuhat kertaa pahempi. Mihinkään terapiaan en pääse, joten ihan itsekseen saan ahdistua.

-Ap

Kryptosvaret kirjoitti:

Kiril tycker att det är BÖGARNAS FÄL!

Kirill saisi vihdoin toteuttaa herransa tahdon, kun bögarna lähettäisiin uudelleenkoulutukseen Siperiaan.