Ahdistunut olo sodan uhkan vuoksi, eikä pysty keskittymään mihinkään normaaliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein helpoin tapa päästä tällaisesta ahdistuksesta eroon, on perehtyä niihin syihin joiden vuoksi Putin Ukrainaan hyökkäsi, verrata niitä Suomen tilanteeseen ja pohtia millä tavoilla Suomi potentiaalisena hyökkäyskohteena eroaa Ukrainasta. Suomen valtaamisessa ei ole mitään sellaista joka Putinia hyödyttäisi niin paljon että se tekisi siitä kannattavaa. Putin on hullu, mutta ei tyhmä.

Älä nyt pilaa sotahullujen kiimaa faktoilla

Sulla se tuntuu olevan kiima päivästä toiseen. Tee sille jotain!

Heh. Ihan täs pulu kaatuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä en ymmärrä kun kaikki suunnittelee miten pitkälle sitä pääsisi pakoon, passihysteria yms.

Entä puoliso?

Sen huomaa, että ihmiset pelkää henkensä edestä, kuten tämä passijuttukin. Vaikka itsekin pelkään niin en ole vielä reagoinut passi-asiaan mitenkään ja pelkällä kela-kortillakin pääsee esim. Ruotsiin. Ehkä olenkin lamaantunut, enkä osaa toimia. Mutta tosiaan, puoliso. Minun puoliso on lähemmäs 60-vuotta, mutta mietin kyllä mitkä velvollisuudet häntä koskevat. Toisaalta se synnyttää juuri ahdistusta niin tukeudun ajatukseen, että ”yhdessä vain pakenemme jonnekin”. Tosin ensi sijaisesti pysyisimme kyllä Suomen puolella. Jos tulisi joku katastrofi niin varmasti sitä hädissään voisi yrittää vaikka rajan yli Ruotsiin ym.

-Ap

Myös sinua koskee työvelvollisuus sodan syttyessä. Suomesta ei pääse pois, vaan rajat menevät kiinni. Minuakin asia ahdistaa ja en itse asiassa edes tiennyt, että maampuolustusvelvollisuus koskee kaikkia. Eli täältä ei naiset ja lapsetkaan pääse lähtemään niin kuin Ukrainasta. Kannattaa vaan nyt elää päivä kerrallaan ja yrittää keskittyä hyviin asioihin. Minulla on onneksi työ, joka pitää ajatukset välillä poissa. Tosin se sama työ olisi kohtaloni, jos sota tulisi. Olen hoitaja, joten velvollisuuteni olosi auttaa haavoittuneita.

Sinä et ole mikään hoitaja, vaan taas kerran se trolli, jolla on pakkomielle suljetuista rajoista ja ihmisten pakottamisesta mukaan sotaan. Eikö sulla tosiaan ole muuta elämässä? Päivästä toiseen hoet tätä samaa: maasta ei saa poistua jne. jne. Ja vastailet itsellesi eri henkilöiksi tekeytymällä.

En ole tämän kirjoittaja, mutta tottahan tuo on. Ei Suomesta lähdetä samalla lailla kuin Ukrainasta. Mitä tapahtuisi, jos kaikki ihmiset lähtisivät?

Haluaisitko Suomeenkin saarrettuja kaupunkeja, joissa ihmiset kuolevat luoteihin, pommeihin tai nälkään?

Kun ei sitä elämää voi vaan lakaista maton alle. Miksei samantien lähetetä varmuudenvuoksi kaikki marsiin paitsi miehet jätetään? Vai lähdetäänkö kaikki muualle jo nyt? Yhteistyö, solidaarisuus, kaikki minkä takia Suomi on edelleen Suomi, siinä olisikin tvistiä kun ainoa mikä täällä kohdattaiaiin olisi tuulenhumina koivuissa, koko maa autio kun varauduttiin niin hyvin. Vai onko tää vain toisten etuoikeus

????

Ahdistus yritti tulla. Kammottava olo, kylmänhikiset kämmenet, vilutti, olo oli epätodellinen. Lähinnä ahdistuksen aiheuttamaa paniikkia. Ei ole ollut vuosiin. Koko talven vaikeat asiat (mm. tulipalo, puolison vakava sairastuminen ym.) ja nyt tämä sota taisi laukaista oikein vanhan kunnon perinteisen ahdistus-paniikin, jota ei ole ollut vuosiin. Päätin torpata sen lääkkeellä. Ei se olisi muuten katkennut, vain pahentunut. Tässä vielä hyvin haasteellinen tilanne menossa eräässä ihmissuhteessa ja lisäksi stressaan sitä ehkä jopa vielä enemmän, kuin maailman tilannetta. No, nyt on lääkittynä olo jo oikein hyvä ja suorastaan pumpulinen. Melkein sama, vaikka Putte-P*ska kaahaisi hävittäjällä katon yli 😂 Hetken ihanaa pää-lomaa ahdistukselta!

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus yritti tulla. Kammottava olo, kylmänhikiset kämmenet, vilutti, olo oli epätodellinen. Lähinnä ahdistuksen aiheuttamaa paniikkia. Ei ole ollut vuosiin. Koko talven vaikeat asiat (mm. tulipalo, puolison vakava sairastuminen ym.) ja nyt tämä sota taisi laukaista oikein vanhan kunnon perinteisen ahdistus-paniikin, jota ei ole ollut vuosiin. Päätin torpata sen lääkkeellä. Ei se olisi muuten katkennut, vain pahentunut. Tässä vielä hyvin haasteellinen tilanne menossa eräässä ihmissuhteessa ja lisäksi stressaan sitä ehkä jopa vielä enemmän, kuin maailman tilannetta. No, nyt on lääkittynä olo jo oikein hyvä ja suorastaan pumpulinen. Melkein sama, vaikka Putte-P*ska kaahaisi hävittäjällä katon yli 😂 Hetken ihanaa pää-lomaa ahdistukselta!

-Ap

👍

No, tänä iltana ja yönä tuskin Putin tänne hyökkää, joten voi ottaa ihan rennosti, kun on ensin saanut lääkittyä itsensä rennoksi. Monta päivää olin jäykkä, kuin rautakanki yöt ja päivät. Nukuin sikiöasennossa, kuten silloin, kun olen tosi ahdistunut. Muuten retkotan selällään koko yön. Onneksi on olemassa lääkkeitä, jotka auttaa, kun ahdistus jää päälle kiertämään, eikä sitä saa poikki. Ja voi, kun olisi aina näin huoleton olo vailla ahdistusta. Tiedostaa kyllä, että Putin ja sota, mutta ei ahdistu niistä. Taidan yrittää jammata mahdollisimman paljon lääkkeitä jos tulisi uhkaava tilanne. Silloin niille olisi varmasti paljonkin tarvetta. Mutta juuri nyt hyvä olo, enkä lue ip-uutisia nyt, ne ei edes kiinnosta tässä tilassa, vähän niin kuin että ihan sama mitä se Iso-P siellä maailmalla hommaa. No, tietenkin surettaa sodan uhrit ja jopa rukoilen mielessäni, että sota olisi pian ohitse.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmiset tarvii ammattiapua uutisten perusteella, niin voi hyvää päivää. Asuisinpa eri planeetalla, tällaista hysteriaa ei pääse pakoon edes maata vaihtamalla.

Kumpi on kehnommassa jamassa, sekö joka pelkää pelottavia uutisia vaiko se, joka pelkää koska joku hänelle tuntematon ihminen pelkää jostain sinänsä ihan järkevästä syystä? 

Hoida sitä omaa hysteriaasi ja riehu vähemmän muille.

Uusi viikko alkaa aurinkoisena. Nukuin paremmin ja ehkä eilinen lääkitys vielä vähän vaikuttaa, enkä tunne itseäni nyt ahdistuneeksi. Silmäilin pikaisesti vain uutiset, mutta en jää märehtimään niitä. Vähän sellainen tunne, että eihän sitä vielä edes tiedä tuleeko se Putin tänne ollenkaan tai jos tuleekin niin ei aivan näinä päivinä kuiteskaan. Ehkä ahdistuksen tämän sota-asian kanssa saa johonkin hallintaan ja pystyy jatkamaan elämää päivä kerrallaan (terveellä tavalla) kuulostellen ja pitäen tilannetta silmällä ja varautumissuunnitelmat mielessä. Ihan pitäisi esim. ostaa makuupussi ym. Tällä hetkellä tunnen jonkinlaista huolta ja ehkä ärtymystä, kun ajattelen, ettei ole mitään ”aikataulua” tiedossa, että jos jotain tapahtuisi niin milloin? Kuukauden, kahden, kolmen päästä? Kesällä? Syksyllä? Että tietäisi mikä olisi juuri oikea aika sitten toimia. Ei voi summassa alkaa toimimaan ja tehdä kaikenlaista jos ei sitten mitään sotaa tulekaan ja on turhaan esim. muuttanut jonnekin muualle ym. Ehkä ärsyttää enemmän, kuin ahdistaisi, juuri tällä hetkellä. Mutta, tänään Iso-P (vrt. Iso P..ka) ei ole tulossa ja lähden ulos aurinkoon ja kauppaan.

-Ap

-

Toisaalta vähän ärsyttää et jos on mahdollisuus muuttaa ja varaa on, niin pitäisi tietää tarkat aikataulut yms.... Kai tiedär olevasi etuoikeitettu. Kaikilla ei ole vaihtoehtoa. Ja huoli on nyt isoiten muualla

Ehkä ilmaisin sen tökerösti, anteeksi siitä - edellinen

Pitäisi kai saada meren yli kuljetusta poikkeusaikana (jos olisi joku tilanne, onneksi ei ole), ihmiset toiseen paikkaan tai poikkeusreittejä. Ajoissa silloin. Se voisi lisätä turvallisuudentunnetta, jos tietää että on kulkuneuvoja maalla, ilmassa (jos mahdollista) ja merellä, joissa on ammattitaitoinen henkilöstö. Silloin pahimmassa tilanteessa olevat eivät jäisi heitteille ainakaan. Tuossa vieressä on meri ja kaikki muu on rajaa idän kanssa.

Päivä mennyt hyvin. Pientä ahdistusta tuli, kun luin tältä palstalta sotajuttuja (tyyliin: sota tulee varmasti, me kaikki kuollaan) Joo, ei pitäisi lukea ja uutisia ip-lehdistä olen vain vilkuillut en kytännyt minuutin välein, kuten ennen. Varautumis-suunnitelmiakaan en viitsi nyt kelata päässä koko ajan, koska nekin tuo paineita. Tai mieti koko ajan, että jos sota tulisi niin milloin se alkaisi? Ajattelen vain, että kyllä sen sitten saa varmasti tietää. Tänään on paistanut aurinko hienosti. Olen käynyt ulkona kävelyllä ja kaupassa. Sota ei ole ollut päällimäisenä ajatuksissa vaan lähinnä kesän tuleminen. Toki aina välillä häivähtänut mieleen, mutta ei ahdistukseksi asti. Paitsi nyt pieni ahdistus, kun täällä luin. Ehkä pitäisi olla lukematta täällä ”raflaavia” juttuja. Mutta, näin menen ja jos iso ahdistus yrittää tulla niin tarvittaessa vaan otan lääkettä.

-Ap

apua ahdistaa ajatus sodasta mitä jos mut räiskataan ja tapetaan?