Lue keskustelun säännöt.
Näinkö tämä elämäni sitten menikin?
16.08.2015 |
Yhh, tuntuu vaikealta ja tuskaiselta edes kirjoittaa, koska kaikki paska tuntuu olevan pelkkä suuri mytty ajatuksissani.
En ole saanut aikaan elämässäni juuri mitään. Tuntuu että vuodet on vaan valuneet ihan hukkaan. Nuorempana pärjäsin edes koulussa hyvin, mutta sekin ropisi jonnekin. Minua kiusattiin/on kiusattu kolmannelta luokalta 20-vuotiaaksi asti, vieläkin tulee paskaa niskaan satunnaisesti samoilta henkilöiltä. Kiusaamisen takia en uskaltanut olla oma itseni, tehdä mitä halusin, olla kuten halusin. Tunsin jatkuvaa surua ja pahaa oloa, varoin kaikkea ja kaikkia.
Perheestä ei löytynyt mitään tukea. Äidin kanssa on hyvät välit, sisarusten myös, mutta perhettämme varjosti isä, joka oli aivan hullu. Silti muukaan perhe ei koskaan esimerkiksi kuunnellut kun halusin puhua jostain huolistani. Kukaan ei ottanut tosissaan edes kiusaamista, kyllä se siitä älä vaan välitä siitä, ja muut paskat neuvot. Äidin mielestä kiusaaminen ei ollut mitään, se ei hänen mielestään voi vaikuttaa ihmiseen mitenkään, eikä siitä voi kärsiä. Jos puhuu esimerkiksi siitä kun sinua nolattiin julkisesti tai satutettiin, on säälittävä muistoihin takertuva paska, joka ei tiedä oikeista ongelmista mitään.
Ystäviä ei ole ollut yhteentoista vuoteen. Ei ketään ketä nähdä vapaa-ajalla, kutsua kylään, ei edes puhelimen muistiluettelossa. En voinut viettää missään vaiheessa mitään niin sanottua tavallista nuoruutta, koska olin aina yksin ja kukaan ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani, koska kaikki tiesivät minun olevan se ruma ja nolo luuseri. Kaikki tiesivät minut ja minä en tuntenut ketään, koska tutustuminen oli aika mahdotonta. Muutamia vuosia sitten netissä levisi huhu, jonka mukaan olisin tappanut itseni. Muiden kommentit aiheeseen oli jes jes, ei enää sen rumaa naamaa, onneks tajus tehdä itelleen jotain, jee onnenpäivä, olispa kuollu jo aikaisemmin, toivottavasti se raiskataan kuolleenakin, tuun vielä hakkaamaan sen ruman naaman, toivottavasti se kärsi oikein paljon ja onneksi ei tarvi nähdä sitä enää.
Kärsin ulkonäöstäni. En pidä kasvonpiirteistäni ja inhoan itseäni varsinkin lyhyyteni(162cm) takia. Vihaan ulkonäköäni ja haluan eroon tästä paskasta rungostani. En koe kuuluvani tähän.
Olen opiskellut kahta eri alaa lukion jälkeen ja toinen on mennyt ihan kivasti. Itsetunto-ongelmani valitettavasti rajoittaa sitäkin, koen olevani liian lihava ja ruma asiakaspalvelutyöhön. Harrastan liikuntaa melko runsaasti, mutta kroppani inhottaa minua silti. Juoksen kymmenen kilometrin lenkkejä ja toivon että jalkani katkeavat, uin kauas rannasta ja toivon hukkuvani, teen punnerruksia ja samalla toivon käsieni katkeavan. Juostessa lopetan usein vasta sitten kun jalat menevät alta tai alkaa pyörryttää.
Sosiaalisesta elämästäni sen verran, että asun yksin, joten on aivan tavallista etten puhu viikkoon mitään, kenellekään. Perheelle soitan kerran tai pari viikossa moi miten menee-puhelun, ja siinäpä se sosiaalinen elämäni onkin.
Kommentit (84)
Oletko mies vai nainen? Jos olet nainen, minkä takia kärsit 162cm pituudestasi? Ihan normaali naisen pituus se on. Itsekin olen saman mittainen ja ei ole kukaan valittanut :)
Kiusaajasi ovat olleet kyllä melkoisia mulkkuja. Muista että elämäsi on edessä joten kaikkea hyvää voi vielä tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öh, ihan en kyllä usko tarinaasi noista "kuolemasi" jälkeisistä kommenteista ellei kaveripiirisi satu olemaan pelkästään 4chanista.
Miten vanha olet?
Ja täytyy sanoa, että vaikka itse puhun paljonkin ihmisten kanssa, ihan tyhjänpäiväistä siitä on suuri osa. Yksinäinen voi olla myös joukon keskellä.
Jos olet 40 niin voit masentua, muutoin on vielä aikaa vaikka mihin.
Nyt tarvitset kyllä keskusteluapua. Soita terveyskeskukseen että pääset lääkärin tä psykologin juttusille. Olet herkkä ihminen ja kokenut rankan nuoruuden, en usko että selviät tästä yli ilman apua. Ole armollinen itsellesi, lopeta tuollainen viha itseäsi kohtaan. Olet hyvin nuori ja sinulla on kaikki mahdollisuudet päästä tästä yli ja rakentaa mukava ja tasapainoinen elämä itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:55"]
Oletko mies vai nainen? Jos olet nainen, minkä takia kärsit 162cm pituudestasi? Ihan normaali naisen pituus se on. Itsekin olen saman mittainen ja ei ole kukaan valittanut :)
Kiusaajasi ovat olleet kyllä melkoisia mulkkuja. Muista että elämäsi on edessä joten kaikkea hyvää voi vielä tapahtua.
[/quote]
Olen nainen. Inhoan pituuttani(eli lyhyyttäni), koska näytän mielestäni rumalta tämän pituisena. Pituusennusteeni oli kyllä 178cm.
Olen 25v.
Voisitko muuttaa esim. työn perässä uuteen paikkaan? Esim. keskustaan? Jonnekin, missä sua ei tunneta. Etsi seuraa netistä ja mene tapaamaan ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:59"]
Jos olet 40 niin voit masentua, muutoin on vielä aikaa vaikka mihin.
[/quote]
hrmph.
t. 50+
Et sä kyllä mikään lyhyt ole. Itse olen 150cm ja täysin tyytyväinen tähän pituuteen, joten hieman naurattaa kun väität itseäsi lyhyeksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:55"]
Oletko mies vai nainen? Jos olet nainen, minkä takia kärsit 162cm pituudestasi? Ihan normaali naisen pituus se on. Itsekin olen saman mittainen ja ei ole kukaan valittanut :)
Kiusaajasi ovat olleet kyllä melkoisia mulkkuja. Muista että elämäsi on edessä joten kaikkea hyvää voi vielä tapahtua.
[/quote]
Olen nainen. Inhoan pituuttani(eli lyhyyttäni), koska näytän mielestäni rumalta tämän pituisena. Pituusennusteeni oli kyllä 178cm.
Olen 25v.
[/quote]
Kerron sinulle pikku salaisuuden, miehet ihan oikeasti tykkäävät vähän lyhyemmistä naisista, uskon että 178 cm hongankolistajana sinulla olisi taas toisenlaiset murheet pituutesi liittyen. Olet hyvä juuri tuollaisena, usko huviksesi.
hahhah olet pitkä minuun verrattuna :3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 11:10"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:55"]
Oletko mies vai nainen? Jos olet nainen, minkä takia kärsit 162cm pituudestasi? Ihan normaali naisen pituus se on. Itsekin olen saman mittainen ja ei ole kukaan valittanut :)
Kiusaajasi ovat olleet kyllä melkoisia mulkkuja. Muista että elämäsi on edessä joten kaikkea hyvää voi vielä tapahtua.
[/quote]
Olen nainen. Inhoan pituuttani(eli lyhyyttäni), koska näytän mielestäni rumalta tämän pituisena. Pituusennusteeni oli kyllä 178cm.
Olen 25v.
[/quote]
Kerron sinulle pikku salaisuuden, miehet ihan oikeasti tykkäävät vähän lyhyemmistä naisista, uskon että 178 cm hongankolistajana sinulla olisi taas toisenlaiset murheet pituutesi liittyen. Olet hyvä juuri tuollaisena, usko huviksesi.
[/quote]
Huonoitsetuntoisen naisen ei kannata hakea miehistä vahvistusta sille. Näitä keissejä nimittäin riittää... eikä jälki aina ole nättiä. Hyötykin vain hetkellistä kun pohja ei ole kunnossa.
Ok, jos toi sun pituus on pahinta,niin sulla on kaikki tosi hyvin, kultaseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet nuori vielä. Hankkiudu terapiaan ja yritä tehdä mitä terapeutti käskee. harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita pitää hankkia, vaikkei niissä tuntuisi mitään järkeä olevankaan. Jotenkin pitää pitää itsensä kiinni elämässä. Oikeasti olet vaan päässyt pelkistettyyn fiilikseen 50 vuotta etuajassa, joten normin mukaan sun pitäis nyt peruuttaa ajassa taaksepäin johonkin ihanaan nuoruuteen, joka on silti ihan yhtä suurta harhaa kuin kaikki muukin. Et sä sen onnellisempi olisi vaikka näkisit enemmän ihmisiä ja olisit ns. parisuhteessa. Sama paska eri paketissa.
No höh, olen myös 162 cm enkä koskaan ole ajatellut pituudestani mitään sen kummempaa, ikäisteni naisten keskipituus on muistaakseni 164 cm. Ilmeisesti ihminen pystyy vääntämään neuroosin mistä tahansa, jos tarpeeksi yrittää.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 11:01"]
Nyt tarvitset kyllä keskusteluapua. Soita terveyskeskukseen että pääset lääkärin tä psykologin juttusille. Olet herkkä ihminen ja kokenut rankan nuoruuden, en usko että selviät tästä yli ilman apua. Ole armollinen itsellesi, lopeta tuollainen viha itseäsi kohtaan. Olet hyvin nuori ja sinulla on kaikki mahdollisuudet päästä tästä yli ja rakentaa mukava ja tasapainoinen elämä itsellesi.
[/quote]
Miten keskusteluapu auttaa minua?
Ei kukaan voi korjata tai muuttaa ulkonäköäni, paskoja muistoja ja kokemuksia, muuttaa aikaa ja estää kaiken paskan tapahtuneen.
Niin sanottua keskusteluapua sain jo 12-13-vuotiaana. Sain lähetteen koulun kautta, koska kaverittomana ja kiusattuna olin kuulemma epänormaali ja jälkeenjäänyt. Lukuisia nolaavia tunteja istumassa toisinaan myös perheen kanssa ja miettimässä, mikäs tässä tytössä onkaan vikana, kun ei ole paljoa kavereita ja hän on koulussa niin hiljainen ja ei mukana muiden leikeissä.
Usko kun sanon että olet vaikeassa iässä ja ajan myötä helpottaa! Voit päättää hakea apua terapiasta nyt kun olet vielä nuori ja itsen työstäminen ja korjaavat kokemukset on mahdollisempia kuin myöhemmin. Avun hakeminen kannattaa!
Keskusteluapu auttaa siten että tulet vihdoin kuulluksi ja ymmärretyksi ja voitietysti päästä itsevihasta yli!
Pelleilyä se koko touhu on joten ei mitään väliä ..
Et ole erityisen lyhyt...