Lue keskustelun säännöt.
En tule mukaan synnytykseen, tyttöystävä kiukuttelee
15.08.2015 |
Olen aivan suhteen alusta saakka tehnyt selväksi, että lapsia voin hankkia, mutta synnytyssaliin en tule, ota tai jätä. Nyt kun synnytyksen hetki lähenee, tyttöystäväni on kuitenkin alkanut ärhennellä ja kiukutella siitä, miten "hylkään" hänet. Olen ystävllisesti muistuttanut, että (a) synnytykseen voi ottaa toisenkin tukihenkilön ja (b) hänellä ei ole ollut missään vaiheessa mitään syytä olettaa minun tulevan. Tällä ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta.
Pakko myöntää, että noin lapsellinen käytös vähentää arvostustani häntä kohtaan. Ymmärrän, että synnytys jännittää, mutta miksi on pakko käyttäytyä noin epäreilusti? Voiko tällaisen kohtuuttomuuden laittaa hormonien tms. piikkiin, vai onko vastaavaa odotettavissa myöhemminkin?
Kommentit (496)
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:26"]
Todella itsekästä, ap.
[/quote]On itsekästä määritellä, mihin on valmis ja mihin ei, ja kommunikoida nämä rajat selvästi, ajoissa ja moneen kertaan? Mielenkiintoinen näkemys. Samalla logiikalla on myös itsekästä kieltäytyä tekemästä lasta toisen mieliksi. Lapsettomaksi jääminen kun voi olla vähintään yhtä traumaattista. -ap
[/quote]
Säälin sun tyttöystävääsi todella. Ei tuo ole mikään kunnollinen parisuhde.
Ihan yhtä epäpätevänä pidän sopimusta, että jos toinen makaa syöpäkivuissaan sairaalassa ja toinen ei tule kun "mehän sovittiin". Sairasta. Ja mitä se kertoo tulevalle lapsellekin, että isi nyt ei vaan halunnut olla paikalla kun synnyit, kun oli se sopimus...
Minäminäminä-ihminen olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:26"] Todella itsekästä, ap. [/quote]On itsekästä määritellä, mihin on valmis ja mihin ei, ja kommunikoida nämä rajat selvästi, ajoissa ja moneen kertaan? Mielenkiintoinen näkemys. Samalla logiikalla on myös itsekästä kieltäytyä tekemästä lasta toisen mieliksi. Lapsettomaksi jääminen kun voi olla vähintään yhtä traumaattista. -ap [/quote] Katsos kun elämä ei ole peli, jonka säännöt voidaan kirjoittaa etukäteen.
[/quote]
Jep ja sitten kun sulla on se lapsi, niin sitten vasta venytätkin sun mukavuusrajojasi, ap.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 19:57"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 19:52"]
Tämä ketju huokuu niin paljon naisvihaa, että ei todeksi uskoisi. Olen onnellinen, että minulla ei ole tuollaista miestä, jotka täällä kirjoittavat. Puhutaan oikeuksista, sopimuksista, petturuudesta. Missä on rakkaus, perhe, yhdessä tekeminen? Kylmäveristä sakkia ja lapsiparka syntymässä.
[/quote]
Perheessä ei ikinä valehdella tai rikota sovittua asiaan. Jos oikeasti rakastaa toista niin ei petä toista eikä lupaa asioita joita ei pidä. Yhdessä tekeminen? Kuuluuko tähän yhdessä sopiminen jonka nainen voi koska tahansa purkaa ja miehen pitää se hyväksyä? Onko se yhdessä tekemistä?
[/quote]
Jos kysyn mieheltäni olenko lihonut, toivon, että hän valehtelee. On voitu sopia, että töitten jälkeen mennään leffaan. Voi perua molemminpuolin, jos on kipeä tai työpäivä vaan oli niin rankka ettei jaksa. Rakkautta on sopeutua toiseen ihmiseen ei pitää hamaan tappiin kiinni periaatteistaan tai "sopimuksista".
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:26"] Todella itsekästä, ap. [/quote]On itsekästä määritellä, mihin on valmis ja mihin ei, ja kommunikoida nämä rajat selvästi, ajoissa ja moneen kertaan? Mielenkiintoinen näkemys. Samalla logiikalla on myös itsekästä kieltäytyä tekemästä lasta toisen mieliksi. Lapsettomaksi jääminen kun voi olla vähintään yhtä traumaattista. -ap [/quote] Katsos kun elämä ei ole peli, jonka säännöt voidaan kirjoittaa etukäteen.
[/quote]Elämä ei ole myöskään peli, jonka sääntöjä saa muuttaa aina, kun siltä tuntuu. -ap
Ymmärrän molempien kannan tässä asiassa. Sinä olet tehnyt asian selväksi, että et tule synnytykseen ja tämä on naisystävällesi ollut ok. Hän ei ole varmasti ymmärtänyt ennen oikeasti raskaaksituloa että mihin hän on tavallaan sitoutunut. Nyt synnytyksen oikeasti lähentyessä ja konkretisoituessa hän kokee varmasti eri tavalla.
Ihan samalla tapaa voisit tehdä vaikka päätöksen, että sitten kun joskus saat lapsia, et missään nimessä rokota heitä. No kas kummaa sitten kun lapset ovat syntyneet ja asia konkretisoitunut, niin sinulla ei tulisi mieleenkään jättää heitä rokottamatta. Tämä nyt vain yksinkertainen esimerkki kun asiat konkretisoituvat, se on helppo tavallaan lupautua vaikka mihin, mutta kun tosihetki koittaa niin mieli voi muutta todella helposti.
Minunkin mielestäsi toimintasi on todella itsekästä tässä asiassa, ellei sinulla oikeasti ole jokin todella painava syy (esim. todella paha sairaalakammo tms.) miksi olisit estynyt osallistumaan synnytyssaliin. Minun mieheni olisi entinen mies, jos ei tukisi minua näin tärkeällä hetkellä kuin yhteisen lapsen syntymä, varsinkin kun selkeästi nainen tässä asiassa tarvitsee tukeasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 20:26"]
Särähtää aika pahasti korvaan myös tuo, että tyttöystäväsi kiukuttelu vähentää sinun arvostustasi häntä kohtaan. Anteeks mitä? Ihmisillä on erilaisia vaiheita, ja on huonoja ja hyviä päiviä. Varsinkin raskaana ollessa tunteet ja mielipiteet menevät vuoristorataa, ja synnytyksen jälkeen mahdollisesti vielä enemmän. Jos naisellesi tulee raskaudenjälkeistä masennusta, niin hänen arvonsa sinun silmissäsi laskee kuin lehmän häntä, ja lopulta jätät sellaisen surkean ilkupillin? Vaikutat todella itsekkäältä ihmiseltä. hyi. Ei kaikesta tarvitse olla samaa mieltä, mutta täytyy löytyä ymmärrystä toisen heikkona hetkenä. tajuta ettei hänen persoonansa ole lopullisesti muuttunut. Jos et tätä ymmärrä, eroatte jo varmaan heti vauvavuotena.
[/quote]
En ole edellinen kirjoittaja mutta lisäisin tähän vielä, että raskaana ollessa joidenkin hormonien määrä elimistössä kasvaa tuhatkertaiseksi normaaliin verrattuna. Silloin on oikeasti vaikeaa käyttäytyä normaalisti. Tämähän on todettu esim tapauksissa joissa miehen ruumiiseen syntynyt korjaa sukupuolensa ja alkaa syömään hormonivalmisteita. Itkettää ja naurattaa enemmän ja mielialat heittelevät kuin murrosikäisellä. Se ei ole naisen heikkoutta vaan erilaisuutta.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 20:07"]
Et käsitä käsillä olevaa tilannetta ollenkaan, vaikka olet lukutaitoinen ihminen. Ei aloittaja halua, että nainen tekee tilanteesta hänelle helpon. Vaan että nainen tekee kuten on sovittu, koska syyt olla poissa ovat aloittajalla selkeästi todella painavia. Mikä siinä doulassa on ajatuksena niin kaameaa?
Okei, parasta lopettaa tähän jos ei synnyttänyt nainen käsitä että mieli voi muuttua hyvinkin paljon siinä kun synnytys lähenee ja että kaikki naiset eivät ole sinä ja sinun synnytys. Hyvin simppeli asia, en olisi uskonut että koskaan tulee eteen mutta onhan tällä palstalla kinasteltu jo siitä onko epiduraali oikein vai ei, joten.
Pieni lapsi muuttaa mieltään ei aikuinen ihminen. Sovitusta asiasta ei voi muuttaa mieltään
Fiksu ihminen kasvaa ihmisenä ja voi muuttaa mieltään. Minkälaista sakkia täällä on kun kukaan ei pysty muuttamaan mieltään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:37"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:26"] Todella itsekästä, ap. [/quote]On itsekästä määritellä, mihin on valmis ja mihin ei, ja kommunikoida nämä rajat selvästi, ajoissa ja moneen kertaan? Mielenkiintoinen näkemys. Samalla logiikalla on myös itsekästä kieltäytyä tekemästä lasta toisen mieliksi. Lapsettomaksi jääminen kun voi olla vähintään yhtä traumaattista. -ap [/quote] Katsos kun elämä ei ole peli, jonka säännöt voidaan kirjoittaa etukäteen.
[/quote]Elämä ei ole myöskään peli, jonka sääntöjä saa muuttaa aina, kun siltä tuntuu. -ap
[/quote]
Huoh, et sitten tajunnut. Elämä ei ole peli. Ollenkaan.
Mun mielestä sillä sun syylläsi olla tulematta synnytyssaliin on kyllä merkitystä. Ja varsinkin sillä, että oletko keskustellut asiasta tyttöystäväsi kanssa. Itselleni oli tärkeää, että mies oli mukana, oltiin tiimi, molemmat uudessa ja ainutkertaisessa tilanteessa ja mies vielä mun "edunvalvojana", en yhtään tiennyt miten sekaisin voin mennä (no, en mennyt). Jälkikäteen mietittynä olisin selvinnyt synnytyksestä yksinkin (siis kätiöiden avulla tietty), mutten voinut sitä etukäteen tietää.
Et halua nähdä verta? Pelkäät tilanteen kontrollin menetystä? Et halua nähdä läheisen kipua? Sinulla on traumaattisia kokemuksia sairaalasta? Syy auttaisi ehkä tyttöystävääsi ymmärtämään asian paremmin. Jos hän kokee, että sinua ei vaan kiinnosta tulla mukaan, lepäät mieluummin sen ajan, koska et voi konkreettisesti synnyttää, niin ymmärrän kiukuttelun. Jos et kestä toisen kipua, on tyttöystäväsi todella parempi ottaa mukaan joku toinen tukihenkilö. Olethan ollut silti kiinnostunut synnytyksestä, luonut tyttöystävääsi uskoa, että hän selviää siitä hyvin ja ihailet häntä, koska hänellä on tällainen iso juttu edessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikset mene? Pelottaako? Tyttöystävääsikin varmasti/jännittää ja hän on alkanut kaivata sulta tukea, koska olet kuitenkin lapsen isä. Vaikka tyttöystävälle on aiemmin ollut ok, ettet tule mukaan voi mieli muuttua, kun h-hetki lähestyy. Hän sen lapsen joutuu ulos ponnistamaan ja sun tarvii vaan istua vieressä.. Kuka sinne alunperin oli mukaan lähdössä? Kasvata hyvä mies selkäranka. Ei mulla muuta.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:33"]
Hormoonihuuruinen nainen on epälooginen. Ärtyisyys ja epäloogisuus on usein raivostuttavaa omastakin mielestä. En osaa edes kuvitella kuinka epäloogista ja kummallista ja ärsyttävää se on ulkopuolisesta. Meillä mennään kolmatta vuotta putkeen hormoonihuuruissa lapsettomuushoitojen takia. Ymmärrän tyttöystävääsi, hän ei ehkä valitse olla ärtyisä ja kiukkuinen vaan se pelot ja epävarmuus tulee ulos ärtyisyytenä ja kiukutteluna.
Rakentava tapa olisi osata pyytää anteeksi, sanoa, että se ei ole henkilökohtaista, hormoonit huuruaa ja pelot jyllää. Puhua yhdessä peloista, epävarmuuksista, suunnitella yhdessä synnytys sellaiseksi, että tyttöystäväsi tuntee olonsa turvalliseksi, käydä yhdessä tuo suunnitelma läpi niin monta kertaa kuin on tarpeen. Sitä hän voi odottaa sinulta. Puhumista. Ei välttämättä läsnäoloa salissa, jos olet ilmoittanut, että sinne et tule. Tukea hän voi ja saa odottaa valmistautumisessa synnytykseen. Toivon, että olet tyttöystävällesi pystynyt kertomaan, miksi et halua mukaan synnytykseen. Se voi auttaa häntä ymmärtämään sinun kantaasi.
[/quote]Kiitos järkevästä ja empaattisesta kommentista. Hauska huomata, että netti ei ole täynnä ilkeilijöitä. Olen kertonut tyttöystävälleni, miksi en osallistu synnytykseen, ja asiasta on keskusteltu paljonkin. Uskon, ettei tyttöystäväni ole nyt täysin oma itsensä, ja siksi olen taipuvainen painamaan tämän villaisella.
En aio tietenkään jättää tyttöystävääni ja tulevan lapseni äitiä tämän asian vuoksi, toisin kuin joku epäili. Suhteemme on paljon tätä vahvempi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 20:26"]
Särähtää aika pahasti korvaan myös tuo, että tyttöystäväsi kiukuttelu vähentää sinun arvostustasi häntä kohtaan. Anteeks mitä? Ihmisillä on erilaisia vaiheita, ja on huonoja ja hyviä päiviä. Varsinkin raskaana ollessa tunteet ja mielipiteet menevät vuoristorataa, ja synnytyksen jälkeen mahdollisesti vielä enemmän. Jos naisellesi tulee raskaudenjälkeistä masennusta, niin hänen arvonsa sinun silmissäsi laskee kuin lehmän häntä, ja lopulta jätät sellaisen surkean ilkupillin? Vaikutat todella itsekkäältä ihmiseltä. hyi. Ei kaikesta tarvitse olla samaa mieltä, mutta täytyy löytyä ymmärrystä toisen heikkona hetkenä. tajuta ettei hänen persoonansa ole lopullisesti muuttunut. Jos et tätä ymmärrä, eroatte jo varmaan heti vauvavuotena.
[/quote]
Ja sama ei koske aloittajan naista? Miksi hänen ei tarvitse mitenkään ymmärtää, ettei aloittaja kykene moniinkaan asioihin? Asioihin, joista on puhuttu. Miksi hän tekee lapsen sellaisen ihmisen kanssa? Saadkakseen sinunlaillasi nousta tämän yläpuolelle?
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 17:16"]"Voi helvetti, miten olen päätynyt tällaiseen tilanteeseen!
Alan vasta nyt tajuta, kuinka yksin olen vatsassani kasvavan vauvan kanssa. En ymmärtänyt poikaystäväni ehdottomuutta aiemmin, se tuntuu nyt rajulta ja epäoikeudenmukaiselta. Hänellä oli vaihtoehtoina elämä ilman lapsia tai se, ettei hänen tarvitse tulla synnytykseen mukaan. Hänen suhtautumisensa tulevaan lapsemme on niin etäinen, että alan epäillä hänen sopivuuttaan isäksi. Eihän se synnytyksessä oleminen hyvää isää tee, mutta jotenkin tuollainen kynnyskysymys perheenperustamiselle tuntuu lapselliselta.
Minua pelottaa nyt synnytykseen meneminen. Joutua yksin sairaalan vieraisiin tiloihin vieraiden ihmisten pariin, jotka ronkkivat jalkoväliäni. Joutua kokemaan ruumiini kivussa ja toiminnoissa joita en vielä edes pysty kuvittelemaan. Haluaisin poikaystäväni pitävän kädestäni vaikeilla hetkillä, mutta hän on edelleen ehdoton, hän ei tule synnytyssaliin mukaan.
Senhän hän on jo lasta suunniteltaessa sanonut. Minua vaan harmittaa, miksi juuri minä en saa läheisintä ihmistäni mukaan. Miksi lapseni isä ei tahdo nähdä lapsen maailmaantuloa. Voin hyväksyä hänen päätöksensä, olenhan kuullut hänen syynsäkin. Mutta olen silti pettynyt ja pahanolon tunne vaivaa: miksi olen lähtenyt tähän soppaan miehen kanssa, jolle, minulle tärkeä lapsensaanti, on niin merkityksettömän oloista?"
[/quote] Minä minä minä. Voivoi. Mies sanoi jo ennen lapsen hankintaa ettei tulu saliin. Et olisi sitten tehnyt ladta hänen kanssaan. Synnytys on luonnollinen tapahtuma. Pyydä äitisi mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on kuin suurin osa naisista täällä, itse olen aloittajan kaltainen. Ja siis en ennakoinut hakkaamalla kiveen jotain, jos mies ois sairastunut vaikka h-hetkellä, niin sitten olisi. Senkin oisin kestänyt, toki siitä ei nyt ketjussa olekaan kyse, mutta kuitenkin. Ihmettelen siis vilpittömästi aloittajan naisen tarvetta tukeutua aloittajan kaltaiseen mieheen, josta ei siihen selkeästi ole.
Minä voin tukeutua mieheeni ja tiedän sen, mutta hän ei monessakaan asiassa minuun ja hän tietää senkin. Eikä ala vaatimaan sitten, että hänen kuitenkin pitää saada tukeutua, kun siitä ei vaan tulisi mitään, mä en kykene.
En usko että tämän palstan naisilla on vain yhdenlaiset miehet kaikilla.
Tottakai kaikki pystyy synnyttämään yksin sairaalassa, fyysisesti. Tarkoitan ihan sitä että kokemuksia on monenlaisia huolimatta siita sekä lapsi että äiti voivat hyvin lopussa. Se mikä on kestettävää kipua vaihtelee myös sen mukaan miten kokee tilanteen. Onko turvallinen olo.
Kaikki miehet eivät näytä ihan täyttä kehnoa puoltaan heti. Jotkut muuttuvat pahemmiksi. Paha sanoa. Nyt hän kuitenkin on raskaana Aplle ja Aplla on silloin velvollisuuksiakin mihin jankkaaminen ei auta.
Vaikka sinulla on tiettyjä rajoituksia elämässä ja koet siitä syyllisyyttä (vaikkei miehesi ehkä tee niin) se ei tee sinusta Apn kaltaista tai että ihmiset puhuisivat sinusta niinkuin Apsta.
Aivan käsittämätöntä. Yleensä vituttaa lukea näitä "provo"-syytöksiä jokaisen ketjun kommentoinnissa, mutta nyt on pakko sanoa että mun on tosi vaikea uskoa että olet oikeasti todellinen ihminen. Vaikka tiedän kyllä että maailma on täynnä friikkejä, että sinänsä toisaalta mahdollista kai tämäkin.
Mutta siis, miten ihmeessä olet suostunut tekemään lapsia jos et pysty/halua kokea synnytystä mukana? Oletko oikeasti niin uskomattoman pässi ettet tajua että ensinnäkin, synnytyksen todistaminen tulee olemaan elämäsi hienoin hetki, mikäli rakastat ja haluat lapsesi. Se EI ole mikään amerikkalaisen lässyleffan keksimää siirappia, vaan ihan oikeasti sillä hetkellä olet elämän tarkoituksen keskiössä. Haluatko oikeasti missata sen??? Toiseksi, luuletko tosissasi että vauvan synnytyksen muassa tuleva mahdollinen huuto, veri, eläimellisyys ovat rajuimpia juttuja joita joudut elämässäsi vanhemman roolissa kokemaan? Siinä tapauksessa sä olet niin pihalla ettei kukaan ikinä! Herää nyt ihan oikeesti pahvi. Sun onnekses sun henkilöllisyys ei näy tässä, sillä sä niin häpeäisit itseäs vielä myöhemmin tän ketjun vuoksi. Jos sulla liikkuu päässä yhtään mitään. Kuuntele nyt hyvä poika viisaampies neuvoja.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 20:36"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 20:26"]
Särähtää aika pahasti korvaan myös tuo, että tyttöystäväsi kiukuttelu vähentää sinun arvostustasi häntä kohtaan. Anteeks mitä? Ihmisillä on erilaisia vaiheita, ja on huonoja ja hyviä päiviä. Varsinkin raskaana ollessa tunteet ja mielipiteet menevät vuoristorataa, ja synnytyksen jälkeen mahdollisesti vielä enemmän. Jos naisellesi tulee raskaudenjälkeistä masennusta, niin hänen arvonsa sinun silmissäsi laskee kuin lehmän häntä, ja lopulta jätät sellaisen surkean ilkupillin? Vaikutat todella itsekkäältä ihmiseltä. hyi. Ei kaikesta tarvitse olla samaa mieltä, mutta täytyy löytyä ymmärrystä toisen heikkona hetkenä. tajuta ettei hänen persoonansa ole lopullisesti muuttunut. Jos et tätä ymmärrä, eroatte jo varmaan heti vauvavuotena.
[/quote]
Ja sama ei koske aloittajan naista? Miksi hänen ei tarvitse mitenkään ymmärtää, ettei aloittaja kykene moniinkaan asioihin? Asioihin, joista on puhuttu. Miksi hän tekee lapsen sellaisen ihmisen kanssa? Saadkakseen sinunlaillasi nousta tämän yläpuolelle?
[/quote]
Jos kyse on ap:n heikkoudesta ja kykenemättömyydestä ottaa vastuuta ja tukea puolisoaan, asia ei olisi varmaankaan niin vaikea. Joko ap ei ole heikkouttaan ja kykenemättömyyttään osannut kommunikoida oikein tai sitten kyse on vaan itsekkyydestä, kusipäisyydestä ja lapsellisuudesta.
Toivottavasti se lapsi tulee sinuun ja "sopii", ettei tule katsomaan sua ikinä, kun sairasvuoteella vanhuuttasi vietät... Yleensähän sitä ihminen niittää mitä kylvää. Hyvä alku muksulla tulla maailmaan, kun iskä on niin periaatteen miehiä!
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:37"]
Ymmärrän molempien kannan tässä asiassa. Sinä olet tehnyt asian selväksi, että et tule synnytykseen ja tämä on naisystävällesi ollut ok. Hän ei ole varmasti ymmärtänyt ennen oikeasti raskaaksituloa että mihin hän on tavallaan sitoutunut. Nyt synnytyksen oikeasti lähentyessä ja konkretisoituessa hän kokee varmasti eri tavalla.
Ihan samalla tapaa voisit tehdä vaikka päätöksen, että sitten kun joskus saat lapsia, et missään nimessä rokota heitä. No kas kummaa sitten kun lapset ovat syntyneet ja asia konkretisoitunut, niin sinulla ei tulisi mieleenkään jättää heitä rokottamatta. Tämä nyt vain yksinkertainen esimerkki kun asiat konkretisoituvat, se on helppo tavallaan lupautua vaikka mihin, mutta kun tosihetki koittaa niin mieli voi muutta todella helposti.
Minunkin mielestäsi toimintasi on todella itsekästä tässä asiassa, ellei sinulla oikeasti ole jokin todella painava syy (esim. todella paha sairaalakammo tms.) miksi olisit estynyt osallistumaan synnytyssaliin. Minun mieheni olisi entinen mies, jos ei tukisi minua näin tärkeällä hetkellä kuin yhteisen lapsen syntymä, varsinkin kun selkeästi nainen tässä asiassa tarvitsee tukeasi.
[/quote]Syyni ovat painavat, ja olen ne tehnyt selväksi samalla kuin kantanikin. Tämä ketju ei kuitenkaan käsittele sitä, tulisiko minun osallistua synnytykseen, vaan miten tulisi suhtautua tähän kiukutteluun. -ap
Kasvata selkäranka ja ole mies äläkä pakoileva lammas. Tyttöystäväsi tarvitsee tukea, ei synnytys naisellekaan ole mikään läpihuutoasia.
Hormoonihuuruinen nainen on epälooginen. Ärtyisyys ja epäloogisuus on usein raivostuttavaa omastakin mielestä. En osaa edes kuvitella kuinka epäloogista ja kummallista ja ärsyttävää se on ulkopuolisesta. Meillä mennään kolmatta vuotta putkeen hormoonihuuruissa lapsettomuushoitojen takia. Ymmärrän tyttöystävääsi, hän ei ehkä valitse olla ärtyisä ja kiukkuinen vaan se pelot ja epävarmuus tulee ulos ärtyisyytenä ja kiukutteluna.
Rakentava tapa olisi osata pyytää anteeksi, sanoa, että se ei ole henkilökohtaista, hormoonit huuruaa ja pelot jyllää. Puhua yhdessä peloista, epävarmuuksista, suunnitella yhdessä synnytys sellaiseksi, että tyttöystäväsi tuntee olonsa turvalliseksi, käydä yhdessä tuo suunnitelma läpi niin monta kertaa kuin on tarpeen. Sitä hän voi odottaa sinulta. Puhumista. Ei välttämättä läsnäoloa salissa, jos olet ilmoittanut, että sinne et tule. Tukea hän voi ja saa odottaa valmistautumisessa synnytykseen. Toivon, että olet tyttöystävällesi pystynyt kertomaan, miksi et halua mukaan synnytykseen. Se voi auttaa häntä ymmärtämään sinun kantaasi.