Lue keskustelun säännöt.
Luonnehäiriöisen lehmän avautuminen
15.08.2015 |
Olen koko ajan väsynyt, riippumatta siitä olenko nukkunut vai en. En tunne mitään hyvää, maksimissaan on ok olo, satunnaisesti innostun jostain. Minulta ei löydy kärsivällisyyttä, minulle tulee vihantunteita joita on niin vaikea kontrolloida. En pahoinpitele, mutta huudan, tiuskin ja äksyilen ja ällötän ja inhoan itseäni niin paljon että tekisi mieli tappaa itsensä. Olen saamaton, aloitekyvytön, laiska ja paska. En kestä ääniä, en hälinää, en kosketusta, en mitään. En kestä sitä jos ei asiat mene kuten suunniteltu. Uudet asiat saavat stressaantumaan niin että tuntuu että kuolen. Tuntuu että vaikka tiedän miten pitäisi tuntea, en vain osaa tuntea oikealla tavalla. Tahdon eristäytyä kaikesta ja kaikista koska en vain kestä. En mitään. Ei tämä masennustakaan ole, on sekin koettu. Sitä paitsi lääkkeet ei auta, paitsi rauhoittavat siihen hetkeen jos otan tarpeeksi että saan itseni rauhoitettua.
Syömishäiriö on. Paastotessa on se paras olo, kun tuntee että on jokin kontrolli. Ja että samalla saa rankaista itseään. Sitten taas ahmiessa tuntee itsensä vielä epäonnistuneemmaksi.
En tunne itseäni elämänarvoiseksi ihmiseksi. Tunnen itseni luonnehäiriöiseksi elukaksi joka pitäisi lopettaa. Oikeasti, mikä vittu mua vaivaa. En jaksa.
Kommentit (46)
Onko kilpirauhasen toiminta tsekattu? Jos arvot on miten sattuu niin liika- tai vajaatoiminta vaikuttaa elämään monin eri tavoin sekä psyykkisellä että fyysisellä puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:29"]Kuulostaa ihan minulta. Syömishäiriön lisäksi diagnoosina epävakaa persoonallisuus.
[/quote]
Olen miettinyt epävakaata, todella paljon. Lapsuuden olosuhteet (ja epävakaan lapsena oleminen) olisivat varmasti edesauttanut tätä kehitystä. -Ap
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:19"] [quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:17"]Öö, oot nainen. [/quote] Niin, edes kaikilla naisilla ei ole 24/7 PMS. -Ap [/quote] Joka toisella meistä vähintään on sellainen työkaverina. [/quote] Töissä en itse asiassa koskaan käyttäydy huonosti. Olen ylikiltti ja (yli)joustava. Tehokas, täsmällinen ja pikkutikka. Kuten olen ollut koulussakin aina, arki-itseni vastakohta. Outoa. -Ap
[/quote]
Se työpiru luultavasti tikkaa kotona menemään, ja tulee sitten töihin kostamaan maailmalle. Sinä menet kotiin kostamaan itsellesi. Ei kukaan koko aikaa jaksa. Tee harvempaa tikkiä ja höllää kaasujalkaa, ehdit rentoutumaankin. Ole tänään viisi minuuttia vihaamatta itseäsi, vaikka olisit millainen ammu. Huomenna ehkä jo vartti? Sitten kun kello soi, saat ihan luvan kanssa vihata niin paljon kuin maistuu.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:31"]pyydä isäntää viemään sut eläinlääkäriin. Hyppää pois kyydistä jos HK lähestyy
[/quote]
Joo. Jos luette lehdestä huomenna metsään karanneesta lehmästä tiedätte mistä on kyse. Raivohullusta lehmästä. Ihmisiä kehotetaan pysymään sisätiloissa. -Ap
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:27"]Mitäs tuossa nyt on ihmeellistä? Sulla on syömishäiriö. Siihen liittyy inhottavaa käytöstä itseä ja muita kohtaan ja kyvyttömyyttä arvostaa mitään aidosti, itseä mitätöimättä. Samoin kuin siihen kuuluu ymmärryksen ja toimintakyvyn irtautuminen toisistaan. Maistele sitä vihaa ja lakkaa häpeilemästä sitä. Se on väärin suuntautunutta ja ruokit sitä liikaa koska se saa sinut kokemaan, että olet sentään hengissä. Mutta inhoamalla vihaisuuttasi muutut vain vihaisemmaksi. Yritä olla vihainen paheksumatta sitä, koska viha itsessään on vain tunne. Ala miettiä, mikä oikeus sinulla on rankaista itseäsi asioista, jotka hyväksyt muissa. Sinäkin olet ihmisenä oikeutettu siihen kuin muutkin, jopa itseltäsi. Ei ole mahdollista erottaa itsestään sellaista paremmintietäjää, joka voi ilman vaurioita halveksia sitä osaa itsestä, joka ei täytä vaatimuksia. Se johtaa teidän molempien tuhoon. [/quote] En ole koskaan ajatellut että syömishäiriö olisi syy. Olen aina pitänyt sitä seurauksena tai liitännäisenä paskaan luonteeseen. Viha. En hyväksy vihaani, enkä vihanpurkauksiani. Se ei ole oikeutettua, eikä oikein kohdistettua (huudan ja äksyilen niille joita rakastan eniten). Se asioita objektiivisesti analysoiva osa ei vihaa eikä inhoa. Se vain seuraa asioita. Se on se tunnetuksi joka vihaa, halveksii ja ei kestä tätä lantaläjää joka olen. -Ao
[/quote]
Ei-hyväksymisen ja itseinhon välille voi järjestää paljon etäisyyttä. Jos hankkiutuisit riittävästi tekemisiin eläinten kanssa, sinun voisi olla helpompaa päästää irti moralismista itsesikin suhteen. Eläintä kun on turha lähteä moralisoimaan, sitä pitää vain ymmärtää ja ohjata. Terveisin eläinkouluttaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:27"]Mitäs tuossa nyt on ihmeellistä? Sulla on syömishäiriö. Siihen liittyy inhottavaa käytöstä itseä ja muita kohtaan ja kyvyttömyyttä arvostaa mitään aidosti, itseä mitätöimättä. Samoin kuin siihen kuuluu ymmärryksen ja toimintakyvyn irtautuminen toisistaan. Maistele sitä vihaa ja lakkaa häpeilemästä sitä. Se on väärin suuntautunutta ja ruokit sitä liikaa koska se saa sinut kokemaan, että olet sentään hengissä. Mutta inhoamalla vihaisuuttasi muutut vain vihaisemmaksi. Yritä olla vihainen paheksumatta sitä, koska viha itsessään on vain tunne. Ala miettiä, mikä oikeus sinulla on rankaista itseäsi asioista, jotka hyväksyt muissa. Sinäkin olet ihmisenä oikeutettu siihen kuin muutkin, jopa itseltäsi. Ei ole mahdollista erottaa itsestään sellaista paremmintietäjää, joka voi ilman vaurioita halveksia sitä osaa itsestä, joka ei täytä vaatimuksia. Se johtaa teidän molempien tuhoon. [/quote] En ole koskaan ajatellut että syömishäiriö olisi syy. Olen aina pitänyt sitä seurauksena tai liitännäisenä paskaan luonteeseen. Viha. En hyväksy vihaani, enkä vihanpurkauksiani. Se ei ole oikeutettua, eikä oikein kohdistettua (huudan ja äksyilen niille joita rakastan eniten). Se asioita objektiivisesti analysoiva osa ei vihaa eikä inhoa. Se vain seuraa asioita. Se on se tunnetuksi joka vihaa, halveksii ja ei kestä tätä lantaläjää joka olen. -Ao
[/quote]
Ei-hyväksymisen ja itseinhon välille voi järjestää paljon etäisyyttä. Jos hankkiutuisit riittävästi tekemisiin eläinten kanssa, sinun voisi olla helpompaa päästää irti moralismista itsesikin suhteen. Eläintä kun on turha lähteä moralisoimaan, sitä pitää vain ymmärtää ja ohjata. Terveisin eläinkouluttaja.
[/quote]
Niin. Mutta ei olisi oikein eläimelle että kohdistaisin siihen vihani.
Voisikohan iso osa tästä tosiaan olla lapsuudesta lähtöisin. Isäni oli epävakaa, inhottava, ei tehnyt muuta kuin huusi, stressasi ja oli epäreilu. En muista muuta kuin ahdistusta tunteena lapsuudesta. Olen ennenkin ajatellut että vihaan "isä"-osaani minussa. Jouduin aina olemaan kiltti ja hyvä ja varuillaan eikä sekään ollut tarpeeksi. Ja se on nyt kovasti ristiriidassa sen kanssa että tunnistan isäni käyttäytymisen itsessäni
Ergo, haluan tappaa isäni? Eikun...
Mitä voin enää tehdä ellen pysty parantamaan elämääni analysoimalla, ymmärtämällä, terapialla tai lääkkeillä. Tekisi oikeasti mieli eliminoida itseni haittojen minimoimiseksi. Nyt en tee muuta kuin kärsin ja aiheutan kärsimystä.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:38"]En usko todeksi sitä, mitä juuri luen. Teksti on aivan kuin mun kynästäni. Luulin olevani ainoa. Ap, olet lahjakas kirjoittaja, osaat pukea tuskamme sanoiksi. Kiitos!
[/quote]
Paljon voimia. Meille. ♥
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:39"]Onko kilpirauhasen toiminta tsekattu? Jos arvot on miten sattuu niin liika- tai vajaatoiminta vaikuttaa elämään monin eri tavoin sekä psyykkisellä että fyysisellä puolella.
[/quote]
Sitä mittarilla aina välillä, koska olen tosiaan lääkitykselläkin ollut. Viitteet rajoissa. Paljon muitakin oireita kilppariin liittyen ollut, esim nivelissä, mutta kuten sanottuna viitteet, ne viitteet. Tiedä sitten.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:41"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:19"] [quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:17"]Öö, oot nainen. [/quote] Niin, edes kaikilla naisilla ei ole 24/7 PMS. -Ap [/quote] Joka toisella meistä vähintään on sellainen työkaverina. [/quote] Töissä en itse asiassa koskaan käyttäydy huonosti. Olen ylikiltti ja (yli)joustava. Tehokas, täsmällinen ja pikkutikka. Kuten olen ollut koulussakin aina, arki-itseni vastakohta. Outoa. -Ap
[/quote]
Se työpiru luultavasti tikkaa kotona menemään, ja tulee sitten töihin kostamaan maailmalle. Sinä menet kotiin kostamaan itsellesi. Ei kukaan koko aikaa jaksa. Tee harvempaa tikkiä ja höllää kaasujalkaa, ehdit rentoutumaankin. Ole tänään viisi minuuttia vihaamatta itseäsi, vaikka olisit millainen ammu. Huomenna ehkä jo vartti? Sitten kun kello soi, saat ihan luvan kanssa vihata niin paljon kuin maistuu.
[/quote]
Olen höllännytkin jo. Kauan. Olen joutunut olemaan, tai saanut olla, sairaslomalla pitkän aikaa. Ja vaikka välillä tuntuu menevän paremmin jaksamisen kanssa, ei vaadi kuin yhden asian ja kuppi menee nurin.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin muutama vuosi sitten samassa pisteessä. Nyt menty jonkin verran eteenpäin, syömishäiriö pysynyt kontrollissa ja itseinho on jonkin verran parantunut. Oikeanlaisen miehen löytäminen rinnalle on auttanut pitkälle. Kuitenkin keväällä olin siinä pisteessä, että yritin tappaa itseni ja hahha, epäonnistuin siinäkin. ":)" Kuitenkin päivä kerrallaan eteenpäin. Tsemppiä.
Stressi? Ja yhdessä syömishäiriön kanssa purkautuisi noin? Ainakin sinulla on mahtava huumorintaju ja itseironiaa löytyy, älä ole niin ankara itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 13:29"]Olin muutama vuosi sitten samassa pisteessä. Nyt menty jonkin verran eteenpäin, syömishäiriö pysynyt kontrollissa ja itseinho on jonkin verran parantunut. Oikeanlaisen miehen löytäminen rinnalle on auttanut pitkälle. Kuitenkin keväällä olin siinä pisteessä, että yritin tappaa itseni ja hahha, epäonnistuin siinäkin. ":)" Kuitenkin päivä kerrallaan eteenpäin. Tsemppiä.
[/quote]
♥
-Ap
Hormonit sekaisin.Kuulostaa täysin samoilta oireilta kuin itselläni e-pillereistä tulee kun hormonit heittää sekaisin. Varsinkin se väsymys on niin poikkeavaa että voisin nukahtaa pystyyn ja ne mielialanvaihtelut, huh. Eli lähtisin normilääkäriin vielä pakottamaan niitä selvittämään mikä sua vaivaa. Kai jotain lääkitystä voi kokeilla kilpparivaivaan ja lopettaa jos ei auta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sanoit, etteivät oireesi ole masennusta, ja vertailukohdekin löytyy taannoisista kokemuksistasi. Siitä huolimatta ehdotan sinulle masennusta. Masennuksen lisäksi kärsit todennäköisesti myös ahdistuksesta.
Toisaalta, mitä väliä, minkä diagnoosin me sinulle täällä annamme. Sinun pitää mennä lääkäriin ja kertoa kaikki täälläkin kertomasi tuntemuksesi ja sitten pyydät päästä terapiaan. Pelkkä lääkitys ei riitä parantamaan sinua. Tarvitset myös keskusteluapua oppiaksesi uusia toimintamalleja. Vaikka olisit ollut aikaisemmin terapiassa, tarvitset sitä mielestäni nytkin. Sinun pitää oppia pois tuosta ylikiltteydestäsi ja räjähtelevistä kiukkukohtauksistasi ihan itsesi vuoksi, jotta rupeaisit sietämään itseäsi paremmin.
Sanot, että tiedostat tilanteesi, mutta et osaa tehdä sille mitään. Tässäpä sitten rautalankaa:
Heti maanantaiaamuna soitat terveyskeskukseen ja varaat itsellesi lääkäriajan. Lääkärissä kerrot oireesi ja tuntemuksesi. Tee muistiinpanot tai tulosta tästä viestiketjusta omat kommenttisi, jotta et unohtaisi kertoa mitään tärkeää. Pyydä päästä terapiaan. Tarvitset siihen lääkärin lähetteen.
Koska terapiaan ei pääse kovin äkkiä, voit käydä juttelemassa terveyskeskuksessa psyk.sairaanhoitajan luona, jotta jaksat paremmin odottaa terapiaan pääsyä.
Voimia sinulle, ap.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 13:20"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:39"] [quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:27"]Mitäs tuossa nyt on ihmeellistä? Sulla on syömishäiriö. Siihen liittyy inhottavaa käytöstä itseä ja muita kohtaan ja kyvyttömyyttä arvostaa mitään aidosti, itseä mitätöimättä. Samoin kuin siihen kuuluu ymmärryksen ja toimintakyvyn irtautuminen toisistaan. Maistele sitä vihaa ja lakkaa häpeilemästä sitä. Se on väärin suuntautunutta ja ruokit sitä liikaa koska se saa sinut kokemaan, että olet sentään hengissä. Mutta inhoamalla vihaisuuttasi muutut vain vihaisemmaksi. Yritä olla vihainen paheksumatta sitä, koska viha itsessään on vain tunne. Ala miettiä, mikä oikeus sinulla on rankaista itseäsi asioista, jotka hyväksyt muissa. Sinäkin olet ihmisenä oikeutettu siihen kuin muutkin, jopa itseltäsi. Ei ole mahdollista erottaa itsestään sellaista paremmintietäjää, joka voi ilman vaurioita halveksia sitä osaa itsestä, joka ei täytä vaatimuksia. Se johtaa teidän molempien tuhoon. [/quote] En ole koskaan ajatellut että syömishäiriö olisi syy. Olen aina pitänyt sitä seurauksena tai liitännäisenä paskaan luonteeseen. Viha. En hyväksy vihaani, enkä vihanpurkauksiani. Se ei ole oikeutettua, eikä oikein kohdistettua (huudan ja äksyilen niille joita rakastan eniten). Se asioita objektiivisesti analysoiva osa ei vihaa eikä inhoa. Se vain seuraa asioita. Se on se tunnetuksi joka vihaa, halveksii ja ei kestä tätä lantaläjää joka olen. -Ao [/quote] Ei-hyväksymisen ja itseinhon välille voi järjestää paljon etäisyyttä. Jos hankkiutuisit riittävästi tekemisiin eläinten kanssa, sinun voisi olla helpompaa päästää irti moralismista itsesikin suhteen. Eläintä kun on turha lähteä moralisoimaan, sitä pitää vain ymmärtää ja ohjata. Terveisin eläinkouluttaja. [/quote] Niin. Mutta ei olisi oikein eläimelle että kohdistaisin siihen vihani. Voisikohan iso osa tästä tosiaan olla lapsuudesta lähtöisin. Isäni oli epävakaa, inhottava, ei tehnyt muuta kuin huusi, stressasi ja oli epäreilu. En muista muuta kuin ahdistusta tunteena lapsuudesta. Olen ennenkin ajatellut että vihaan "isä"-osaani minussa. Jouduin aina olemaan kiltti ja hyvä ja varuillaan eikä sekään ollut tarpeeksi. Ja se on nyt kovasti ristiriidassa sen kanssa että tunnistan isäni käyttäytymisen itsessäni Ergo, haluan tappaa isäni? Eikun... Mitä voin enää tehdä ellen pysty parantamaan elämääni analysoimalla, ymmärtämällä, terapialla tai lääkkeillä. Tekisi oikeasti mieli eliminoida itseni haittojen minimoimiseksi. Nyt en tee muuta kuin kärsin ja aiheutan kärsimystä. -Ap
[/quote]
On myös olemassa eläinterapiaa, jossa omaa turhautumista opetellaan käsittelemään ohjatusti ja ilman, että se käynnistää itseinhon noidankehää. Analysoiminen ja ymmärtäminen helposti muuttuvat sellaiseksi hyönteistieteeksi, jossa tunteet selitetään pois, terapiassa taas tullaan riippuvaisiksi ja aletaan miellyttää terapeuttia jos tämä ei ole todella taitava estämään sitä. Lääkkeillä taas turrutetaan ikävät tunteet, jolloin nimenomaan ei joudu opettelemaan, miten niiden kanssa tullaan toimeen.
Hyökkäävän ihmisen lapsi samaistuu hyökkääjään ja löytää kammoamansa piirteet itsestään. Se asia on vain surtava läpi, vaikka se on todella raskasta ja vaikeaa, kun on lapsena selvinnyt ripustautumalla ajatukseen, että minä olen viaton uhri ja tuo toinen on absoluuttisen paha ja sietäisi kuolla. Muutkin ovat etenkin nuorina mustavalkoisia, mutta heille se ei ole ollut hengenpelastusstrategia. Minkä ikäinen olitkaan, vai tuliko se jo ilmi?
HAHAH voi jumanlavita kun nauroin tälle! :D Ap, kaikesta analysoimastasi huolimatta sinulla on ainakin loistava huumorintaju! Olet varmasti mukavampi ihminen, kuin uskotkaan. Tsemppiä <3
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 13:38"]Ap, sanoit, etteivät oireesi ole masennusta, ja vertailukohdekin löytyy taannoisista kokemuksistasi. Siitä huolimatta ehdotan sinulle masennusta. Masennuksen lisäksi kärsit todennäköisesti myös ahdistuksesta.
Toisaalta, mitä väliä, minkä diagnoosin me sinulle täällä annamme. Sinun pitää mennä lääkäriin ja kertoa kaikki täälläkin kertomasi tuntemuksesi ja sitten pyydät päästä terapiaan. Pelkkä lääkitys ei riitä parantamaan sinua. Tarvitset myös keskusteluapua oppiaksesi uusia toimintamalleja. Vaikka olisit ollut aikaisemmin terapiassa, tarvitset sitä mielestäni nytkin. Sinun pitää oppia pois tuosta ylikiltteydestäsi ja räjähtelevistä kiukkukohtauksistasi ihan itsesi vuoksi, jotta rupeaisit sietämään itseäsi paremmin.
Sanot, että tiedostat tilanteesi, mutta et osaa tehdä sille mitään. Tässäpä sitten rautalankaa:
Heti maanantaiaamuna soitat terveyskeskukseen ja varaat itsellesi lääkäriajan. Lääkärissä kerrot oireesi ja tuntemuksesi. Tee muistiinpanot tai tulosta tästä viestiketjusta omat kommenttisi, jotta et unohtaisi kertoa mitään tärkeää. Pyydä päästä terapiaan. Tarvitset siihen lääkärin lähetteen.
Koska terapiaan ei pääse kovin äkkiä, voit käydä juttelemassa terveyskeskuksessa psyk.sairaanhoitajan luona, jotta jaksat paremmin odottaa terapiaan pääsyä.
Voimia sinulle, ap.
[/quote]
Kiitos.
Sinulla on käypiä neuvoja. Olen siis parhaillaankin terapiassa, ja kesällä oli puhetta että nyt kesäkiinniolojen jälkeen terapiaa (kognitiivista) tehostettaisiin. Olen huono sitoutumaan vaikka siihen pyrinkin. Luulen että terapiassa ei olla koskaan vain päästy asian ytimeen vaikka siitä monella tapaa apua onkin ollut. -Ap
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 13:45"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 13:20"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:39"] [quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:27"]Mitäs tuossa nyt on ihmeellistä? Sulla on syömishäiriö. Siihen liittyy inhottavaa käytöstä itseä ja muita kohtaan ja kyvyttömyyttä arvostaa mitään aidosti, itseä mitätöimättä. Samoin kuin siihen kuuluu ymmärryksen ja toimintakyvyn irtautuminen toisistaan. Maistele sitä vihaa ja lakkaa häpeilemästä sitä. Se on väärin suuntautunutta ja ruokit sitä liikaa koska se saa sinut kokemaan, että olet sentään hengissä. Mutta inhoamalla vihaisuuttasi muutut vain vihaisemmaksi. Yritä olla vihainen paheksumatta sitä, koska viha itsessään on vain tunne. Ala miettiä, mikä oikeus sinulla on rankaista itseäsi asioista, jotka hyväksyt muissa. Sinäkin olet ihmisenä oikeutettu siihen kuin muutkin, jopa itseltäsi. Ei ole mahdollista erottaa itsestään sellaista paremmintietäjää, joka voi ilman vaurioita halveksia sitä osaa itsestä, joka ei täytä vaatimuksia. Se johtaa teidän molempien tuhoon. [/quote] En ole koskaan ajatellut että syömishäiriö olisi syy. Olen aina pitänyt sitä seurauksena tai liitännäisenä paskaan luonteeseen. Viha. En hyväksy vihaani, enkä vihanpurkauksiani. Se ei ole oikeutettua, eikä oikein kohdistettua (huudan ja äksyilen niille joita rakastan eniten). Se asioita objektiivisesti analysoiva osa ei vihaa eikä inhoa. Se vain seuraa asioita. Se on se tunnetuksi joka vihaa, halveksii ja ei kestä tätä lantaläjää joka olen. -Ao [/quote] Ei-hyväksymisen ja itseinhon välille voi järjestää paljon etäisyyttä. Jos hankkiutuisit riittävästi tekemisiin eläinten kanssa, sinun voisi olla helpompaa päästää irti moralismista itsesikin suhteen. Eläintä kun on turha lähteä moralisoimaan, sitä pitää vain ymmärtää ja ohjata. Terveisin eläinkouluttaja. [/quote] Niin. Mutta ei olisi oikein eläimelle että kohdistaisin siihen vihani. Voisikohan iso osa tästä tosiaan olla lapsuudesta lähtöisin. Isäni oli epävakaa, inhottava, ei tehnyt muuta kuin huusi, stressasi ja oli epäreilu. En muista muuta kuin ahdistusta tunteena lapsuudesta. Olen ennenkin ajatellut että vihaan "isä"-osaani minussa. Jouduin aina olemaan kiltti ja hyvä ja varuillaan eikä sekään ollut tarpeeksi. Ja se on nyt kovasti ristiriidassa sen kanssa että tunnistan isäni käyttäytymisen itsessäni Ergo, haluan tappaa isäni? Eikun... Mitä voin enää tehdä ellen pysty parantamaan elämääni analysoimalla, ymmärtämällä, terapialla tai lääkkeillä. Tekisi oikeasti mieli eliminoida itseni haittojen minimoimiseksi. Nyt en tee muuta kuin kärsin ja aiheutan kärsimystä. -Ap
[/quote]
On myös olemassa eläinterapiaa, jossa omaa turhautumista opetellaan käsittelemään ohjatusti ja ilman, että se käynnistää itseinhon noidankehää. Analysoiminen ja ymmärtäminen helposti muuttuvat sellaiseksi hyönteistieteeksi, jossa tunteet selitetään pois, terapiassa taas tullaan riippuvaisiksi ja aletaan miellyttää terapeuttia jos tämä ei ole todella taitava estämään sitä. Lääkkeillä taas turrutetaan ikävät tunteet, jolloin nimenomaan ei joudu opettelemaan, miten niiden kanssa tullaan toimeen.
Hyökkäävän ihmisen lapsi samaistuu hyökkääjään ja löytää kammoamansa piirteet itsestään. Se asia on vain surtava läpi, vaikka se on todella raskasta ja vaikeaa, kun on lapsena selvinnyt ripustautumalla ajatukseen, että minä olen viaton uhri ja tuo toinen on absoluuttisen paha ja sietäisi kuolla. Muutkin ovat etenkin nuorina mustavalkoisia, mutta heille se ei ole ollut hengenpelastusstrategia. Minkä ikäinen olitkaan, vai tuliko se jo ilmi?
[/quote]
Nämä ovat ehkäpä eniten mieltä avaavat asiat joita olen pitkään aikaan lukenut. Tätä tulen pohtimaan.
Olen 34 vuotta, ja tuntuu että asiat muuttuvat/pahenevat iän myötä.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 13:50"]HAHAH voi jumanlavita kun nauroin tälle! :D Ap, kaikesta analysoimastasi huolimatta sinulla on ainakin loistava huumorintaju! Olet varmasti mukavampi ihminen, kuin uskotkaan. Tsemppiä <3
[/quote]
Kiitos.
Olen oppinut ettei voi kuin itkeä tai nauraa, usein teen molempia samaan aikaan. Ainakin pyrin siihen etten vain jää vellomaan, vaikka paljon asioita pyörittelenkin mielessäni. Siihen kognitiivinen terapia on auttanut paljonkin. -Ap
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:27"]Mitäs tuossa nyt on ihmeellistä? Sulla on syömishäiriö. Siihen liittyy inhottavaa käytöstä itseä ja muita kohtaan ja kyvyttömyyttä arvostaa mitään aidosti, itseä mitätöimättä. Samoin kuin siihen kuuluu ymmärryksen ja toimintakyvyn irtautuminen toisistaan.
Maistele sitä vihaa ja lakkaa häpeilemästä sitä. Se on väärin suuntautunutta ja ruokit sitä liikaa koska se saa sinut kokemaan, että olet sentään hengissä. Mutta inhoamalla vihaisuuttasi muutut vain vihaisemmaksi. Yritä olla vihainen paheksumatta sitä, koska viha itsessään on vain tunne. Ala miettiä, mikä oikeus sinulla on rankaista itseäsi asioista, jotka hyväksyt muissa. Sinäkin olet ihmisenä oikeutettu siihen kuin muutkin, jopa itseltäsi. Ei ole mahdollista erottaa itsestään sellaista paremmintietäjää, joka voi ilman vaurioita halveksia sitä osaa itsestä, joka ei täytä vaatimuksia. Se johtaa teidän molempien tuhoon.
[/quote]
En ole koskaan ajatellut että syömishäiriö olisi syy. Olen aina pitänyt sitä seurauksena tai liitännäisenä paskaan luonteeseen. Viha. En hyväksy vihaani, enkä vihanpurkauksiani. Se ei ole oikeutettua, eikä oikein kohdistettua (huudan ja äksyilen niille joita rakastan eniten).
Se asioita objektiivisesti analysoiva osa ei vihaa eikä inhoa. Se vain seuraa asioita. Se on se tunnetuksi joka vihaa, halveksii ja ei kestä tätä lantaläjää joka olen.
-Ao