Lue keskustelun säännöt.
Luonnehäiriöisen lehmän avautuminen
15.08.2015 |
Olen koko ajan väsynyt, riippumatta siitä olenko nukkunut vai en. En tunne mitään hyvää, maksimissaan on ok olo, satunnaisesti innostun jostain. Minulta ei löydy kärsivällisyyttä, minulle tulee vihantunteita joita on niin vaikea kontrolloida. En pahoinpitele, mutta huudan, tiuskin ja äksyilen ja ällötän ja inhoan itseäni niin paljon että tekisi mieli tappaa itsensä. Olen saamaton, aloitekyvytön, laiska ja paska. En kestä ääniä, en hälinää, en kosketusta, en mitään. En kestä sitä jos ei asiat mene kuten suunniteltu. Uudet asiat saavat stressaantumaan niin että tuntuu että kuolen. Tuntuu että vaikka tiedän miten pitäisi tuntea, en vain osaa tuntea oikealla tavalla. Tahdon eristäytyä kaikesta ja kaikista koska en vain kestä. En mitään. Ei tämä masennustakaan ole, on sekin koettu. Sitä paitsi lääkkeet ei auta, paitsi rauhoittavat siihen hetkeen jos otan tarpeeksi että saan itseni rauhoitettua.
Syömishäiriö on. Paastotessa on se paras olo, kun tuntee että on jokin kontrolli. Ja että samalla saa rankaista itseään. Sitten taas ahmiessa tuntee itsensä vielä epäonnistuneemmaksi.
En tunne itseäni elämänarvoiseksi ihmiseksi. Tunnen itseni luonnehäiriöiseksi elukaksi joka pitäisi lopettaa. Oikeasti, mikä vittu mua vaivaa. En jaksa.
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 16:10"]Kuulostaa hyvin tutulta. Minua on auttanut muutaman vuoden terapia. Opin antamaan anteeksi ja olemaan armollisempi - myös itselleni. Nykyään on jo helpompi olla olemassa, vaikka huonoja päiviä on edelleen. Silloin yritän tehdä enemmän ja ajatella/analysoida vähemmän. Kun keskittyy johonkin asiaan ja saa siitä iloa (musiikki, liikunta, eläinten kanssa puuhaileminen), niin rentoutuu ja nauttii olemassaolostaan, eikä ehdi/koe tarpeelliseksi analysoida itseään jatkuvasti. Voimia ja parempaa jatkoa sinulle, ap!
[/quote]
Kiitos, ja hienoa että olet päässyt eteenpäin. Tuota minäkin niin toivon, että voisi nauttia olemassaolostaan, niistä pienistä asioista. Vain olla. -Ao
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös luonnossa oleilu auttaa. Ja jos sinulla on käytössä jokin hormonaalinen ehkäisy, niin suosittelen kokeilemaan elämää ilman sitä. Mulla ainakin e-pillerit kiristivät pinnaa ja aiheuttivat raivokohtauksia. Siihen sitten lisäksi vuoristoratailuun ja ahdistukseen taipuvainen luonne ja kurjan lapsuuden aiheuttamat asiat, niin paketti oli kokolailla räjähdysherkkä 24/7.
Uskon, että sinullakin on paljon toivoa. Olet ilmeisen fiksu, huumorintajuinen ja valmis tekemään töitä elämänlaatusi parantamiseksi. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 18:04"]Myös luonnossa oleilu auttaa. Ja jos sinulla on käytössä jokin hormonaalinen ehkäisy, niin suosittelen kokeilemaan elämää ilman sitä. Mulla ainakin e-pillerit kiristivät pinnaa ja aiheuttivat raivokohtauksia. Siihen sitten lisäksi vuoristoratailuun ja ahdistukseen taipuvainen luonne ja kurjan lapsuuden aiheuttamat asiat, niin paketti oli kokolailla räjähdysherkkä 24/7.
Uskon, että sinullakin on paljon toivoa. Olet ilmeisen fiksu, huumorintajuinen ja valmis tekemään töitä elämänlaatusi parantamiseksi. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
[/quote]
Kiitos.
Luonto on kyllä maaginen paikka. Harmittaa niin paljon ettei sielläkään olo tunnu miltään juuri nyt. Ne tuoksut ja värit ja... No, luonto ovat niin ihania.
-Ap
DKT. Katso, muutti mun elämäni.
Dialektinen käyttäytymisterapia.
T. Persoonallisuushäiriöinen
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 18:52"]DKT. Katso, muutti mun elämäni.
Dialektinen käyttäytymisterapia.
T. Persoonallisuushäiriöinen
[/quote]
Pitää tutustua tähän, kiitos vinkistä. -Ap
Kuulostaa hyvin tutulta. Minua on auttanut muutaman vuoden terapia. Opin antamaan anteeksi ja olemaan armollisempi - myös itselleni. Nykyään on jo helpompi olla olemassa, vaikka huonoja päiviä on edelleen. Silloin yritän tehdä enemmän ja ajatella/analysoida vähemmän. Kun keskittyy johonkin asiaan ja saa siitä iloa (musiikki, liikunta, eläinten kanssa puuhaileminen), niin rentoutuu ja nauttii olemassaolostaan, eikä ehdi/koe tarpeelliseksi analysoida itseään jatkuvasti. Voimia ja parempaa jatkoa sinulle, ap!