Lue keskustelun säännöt.
Mies muutti mieltään
epätoivoinen
12.03.2022 |
Olemme +30v pariskunta, olemme olleet yhdessä päälle vuosikymmenen. Olemme olleet viimeiset vuodet samalla viivalla lapsiasioista: niitä saisi kyllä tulla, mutta ei ihan vielä. Aiempina vuosinamme minä olen ollut selkeästi lapsettomuuden kannalla, mieheni on puolestaan aina toivonut kahta. Hän on myös useamman kerran sanonut, ettei ole olemassa "oikeaa aikaa" lapsen saamiselle.
Olemme olleet jonkin aikaa tietoisesti ilman ehkäisyä. Kun lopetin pillerit kerroin siitä miehelle ja vielä varmistin, että kai hän tietää, mitä se voi tarkoittaa. Mies tiesi, kondomit jäivät kaupan hyllylle ja seksielämä jatkui entistä aktiivisempana kiitos hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen.
Nyt raskaustestissä on plussa, ja mies haluaa keskeytyksen. Hänen puheistaan paistaa pelko katumuksesta ja siitä, ettei hän pitäisi lapsestaan tai perhe-elämästä. Hän puhuu paljon siitä, ettei voi varmuudella sanoa, että hän olisi onnellinen saadessaan lapsia tai että hän haluaisi/jaksaisi yrittää jatkaa parisuhdetta, jos minä päätän lapsen pitää. Myös ajatus täydestä lapsettomuudesta on ensi kertaa pinnalla koko tämän +10v aikana. Mies on luvannut tukea minua abortin jälkeisissä ajoissa myös silloin, jos emme enempää lapsia saisi. Häntä lainaten "sitten varmaan vähän vituttaa, mutta se on sen ajan murhe". Samalla hän kuitenkin kertoo, ettei varmaan pystyisi kylmästi jättämään minua totaali yh-äidiksi, vaikka minua vihaisikin elämänsä pilaamisesta.
Ja sitten olen minä. Plussa kusisessa tikussa, itkuherkkänä, vatsa kipeänä ja gradu esitarkastuksen kynnyksellä. Enkä tiedä mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä.
Minä haluan lapsia ja tiedän, ettei tässä iässä enää hirveästi arvota, jos niitä meinaa tehdä. Olemme olleet tietoisesti ilman ehkäisyä, joten keskeyttäminen tuntuisi väärältä valinnalta siinä mielessä. Mutta niin tuntuisi miehen pakottaminen isän rooliin, johon hän ei omien sanojensa mukaan lainkaan halua.
Olemme miehen kanssa puhuneet paljon lapsista. Olemme suunnitelleet seuraavan asunnon ostamista lapsinäkökulmasta, puhuneet nimistä, kasvatusnäkemyksistä ja siitä, miten vanhempainvapaat käyttäisimme. Omassa mielessäni ideaalinen aika lapselle olisi ollut 1-2 vuoden päästä, mutta eipä se vuosi paljoa tässä painaisi.
Kokemuksia tai ajatuksia? Neuvoja siitä, mitä pitäisi tehdä? Neuvolaan on aika varattu, siihen on muutama viikko aikaa. Raskaus on hyvin varhaisessa vaiheessa (hedelmöityksestä on max. 3 viikkoa).
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Murha ei vanhene
Kovat sanat vaikka näinhän se on... Kadut loppuelämäsi jos päädyt aborttiin. Voimia🙏
Nimin. Ikuisesti ikävöivä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sit sun kannattaa miettiä asiaa myös näin:
Jos teet lapsen ja mies haluaa lähteä, niinkuin oletettavasti haluaa, joudut silti pitämään häntä vierelläsi seuraavat 19-20 vuotta kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Mies oletettavasti vetäytyy, tulee takaisin, venyttää sua löysässä hirressä, kieltäytyy vastuusta ja oletettavasti elareistakin. Mies hankkii itselleen uuden naisen, kuitenkin haluaa pitää suhun yhteyttä koska olet raskaana. Mieti seuraavat 20 vuotta tätä.
Taistelette elareista, tapaamisoikeuksista, tapaamisoikeuksista jotka ei välttämättä tapahdu kun mies perustaa uuden perheen tai vaihtoehtoisesti jatkaa villiä vastuutonta sinkkuelämää.
Kuuntelet syytöksiä seuraavat 20 vuotta kuinka olet pilannut miehen elämän, riitelette, sanotte ilkeitä asioita toisillenne, lapsi vaistoaa nämä asiat. Lapsi mahdollisesti reissaa kahden kodin väliä, tutustuu miehen naisystäviin, ikävöi (pas**a) isäänsä, mahdollisesti kiukkuaa myös isommaksi kasvatessaan sinulle koska johonkin pitää purkaa isän ikävä. Et pysty kertomaan että isäsi ei halunnut sinua alunperinkään mutta et voi sellaista sanoa, koska lapselle ei voi kertoa näitä asioita.
Et myöskään pääse miehen sukulaisista eroon. He voivat joko
a) tukea sinua
b) olla p***eleellisen v****maisia ja jopa koettaa manipuloida lastasi että sinussa on ollut eron syy
Tätä riemurallia se 20 vuotta.
Olet yksin lapsen lapsuuden, maksat yksin lapsen kulut, viet lääkäriin ja olet vanhempainilloissa yksin. Jos lapsella on jotain oppimisvaikeutta, olet yksinhuoltajan asemassa ja ratkot näitä yksin. Mies oletettavasti syyllistää sinut tästä ja pitää sinulle tuntikausien puhuttelua siitä kuinka ihan itse halusit lapsen ja nyt olet yksin siitä vastuussa.
Uuden ihmissuhteen aloittaminen on vaikeaa. Eksä riemastuu ihan tyystin jos tutustutat uutta kumppania lapseesi, koska niinhän se on, että kun katalasti päätit pitää lapsen, ei hänelle uutta isähahmoa niin vain tuoda elämään, vaikka se isähahmoilu ei häntäkään suuremmin kiinnosta. Valmistaudu tunteenpurkauksiin asian tiimoilta, seuraavat vuodet kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja saat vihdoin ja viimein eksäsi pois elämästäsi.
Kun tämä luku on täytetty elämässäsi, että saat eksän kunnialla hoidettua alta pois, olet silti tilivelvollinen lapsellesi kertomaan miksi suhteenne ei onnistunut, valmistaudu myös siihen että vieläkään et voi kertoa totuutta.
Nämä ovat karrikoiden esitettyjä asioita mutta sellaisia varjopuolia mitä suosittelen ajattelemaan. Kaikki voi mennä paljon paremmin, ellei jopa hyvin. Ihan käytännön syistä, jos haluat pitää lapsen, hae yksinhuoltajuutta. Pahoittelut jos tämä kuulosti karulta.
Kuinka törkeä mies!
Äläkä anna miehen luopua isyydestä. Se on valtava trauma lapselle, jos ei ole isää edes paperilla. Lapsella on oikeus isään, ja isä on tässä tapauksessa tieten lasta tehnet. Lisäksi lapsella oikeus isän perintöön jne.
Ei raskaus ole mikään itsestäänselvä juttu kuin suklaan ostaminen kaupasta. Nyt keskity omaan hyvinvointiin ettei raskaus mene kesken.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kovin, että miestä puolustellaan. Että ramppikuumetta ja kyllä se vielä siitä kasvaa...? Anteeksi nyt, mutta mielestäni mies on järkyttävä kusipää. Jos yhteisellä päätöksellä on jätetty ehkäisy pois ja hän on halunnut _kaksi_ lasta, on todella alhainen temppu yhtäkkiä haluta puolisonsa tekevän abortin. Hänellä on ollut aika monta vuotta aikaa miettiä asiaa ja kukaan rehellinen, vastuuntuntoinen aikuinen ei jätä ehkäisyä pois, jos haluaakin abortoida. Hän on paljastanut todellisen luonteensa. Itse en pääsisi tuosta enää yli ja pystyisi jatkamaan suhdetta. Pitäisin lapsen ja mies saisi lähteä.
Näin puolustelee naiset, jotka eivät ole hyvää miestä/isää lapsille onnistuneet saamaan. Yleensä kuvaavat näitä miehiään jurottajina ja ei ne puhu eikä pussaa ja sellaisia ne suomalaiset miehet on. Varmasti sisimmissään tuntuu pahalta, kun ei se mies ollutkaan aidosti iloinen raskaudesta ja alkoi törkeästi painostamaan aborttiin tai lähti viikon ryyppyreissulle ja sitten, kun se sieltä palasi takaisin kotiin jurottamaan, niin se vaan kärsi ramppikuumeesta. Ramppikuume jatkuu edelleen, vaikka lapsi on jo 14v. eikä ole mitään yhteyttä omaan lapseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa tilanne. Kommentoin nyt siihen vähän toista näkökulmaa kun kaikki ovat tietysti heti huutamassa että jätä se sika.
Mies on sanonut aika kamalia asioita, mutta mikäli hän olisi nyt vaan panikoitunut ja siitä rauhoittuu ja taipuu itsekin lapsen kannalle, tuosta voi yrittää päästä yli pariterapialla tai edes keskustelemalla asia kaksin perinpohjaisesti. Jos mies osaisi selventää ajatuksiaan ja tunteitaan niin että "hyväksyt" hänen selityksensä tästä ihme sekoamisesta niin on mahdollista, että tässä on vielä ehjä perhe. Lapsen tulo ja elämän muuttuminen, tai tieto siitä, voi olla iso kriisi niin naiselle kuin miehelle. Tietysti epävakaus on hieman huolestuttava piirre, mikäli ailahtelee usein.
Itselleni olisi katastrofi ruveta yksinhuoltajaksi alusta alkaen, niin ettei edes mahdollisuutta muuhun ole. Jos se olisi kuitenkin todennäköisesti ainoa mahdollisuuteni saada lapsi päätös olisi vaikea. Jos mies ei todennäköisesti enää jää kuvioon ja sinusta tuntuu että pystyisit tai haluaisit kasvattaa lapsen yksin, kannustan. Voimia tilanteeseen.
Tässä on vaan se ikävä puoli, että mikään ei hyväksyttävästi selitä tuollaista käytöstä aikuiselta mieheltä. Mies on täysin itsekäs, kypsymätön, vastuuton, epäluotettava ja välinpitämätön ap:n (ja siinä samalla tulevan lapsen) elämän ja terveyden suhteen. Emme sano näitä asioita huviksemme ja koska on niin hauskaa tylyttää jotakuta netissä, vaan koska ne valitettavasti(!) ovat totta. Olisihan se ihanaa, jos tästä voisi saada onnellisen ja tasapainoisen perheen, mutta ei se tältä pohjalta oikein ole mahdollista. Tuollainen petos jää kaihertamaan, ja tuollaista selkärangatonta kastematoa on mahdoton kunnioittaa. Onnellisen perheen dynamiikka on mennyttä, vaikka nainen kuinka koittaisi kestää.
En lukenut muiden vastauksia, mutta jos itse haluat lapsen, niin pidä se ja iloitse siitä. Jos teet toisin, kadut varmasti. Ei ole sinun vikasi, että mies on ääliö. Pärjäät kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kohtuuttoman paljon toinen osapuoli vaatii sinulta ymmärrystä, kärsivällisyyttä ja anteeksi antoakin. On melko julmaa peliä laittaa rakkaussuhteessa toinen tuollaisen valinnan eteen. Jos abortin teet, mihin tuossa palataan? Ilman terapiaa ei mihinkään, jos senkään jälkeen. Olisiko mies ylipäätään valmis käymään läpi asiaa tai ymmärtämään seurauksia? Ja jos elämä on tuollaista vuoristorataa isoissa asioissa, niin mites jos tulee sairautta, läheisen menetyksiä ja muita elämänkriisejä? Voitko koskaan luottaa toiseen ihmiseen, joka valitsee rusinat pullasta vuosikymmen yhdessäolon jälkeenkin?
Itse tuossa tilanteessa, jos lapsen päättäisin pitää valmistautuisin totaali yksinhuoltajuuteen. Tuossa tilanteessa ei oikein voi muutakaan. Mies voi olla pakotettuna isä paperilla ja velvollisena elättämään. Mutta mitään sidettä tai toisiin aatoksiin tulemista en olettaisi. Ehkä kertoisin tilanteesta jollekin luotettavalle ystävälle tai läheiselle. Jotta saisin puida tilannetta. Ja samalla miettisin onko ne tukiverkot kunnossa. Ja pystynkö tähän kaikkeen yksin.
Paljon voimia sinulle!
Ystävä joutui samantapaiseen tilanteeseen: kun lapsettomuushoidoissa tärppäsi, mies alkoi vaatia aborttia, koska kuulemma vasta puolen vuoden päästä olisi oikea hetki. Jälkikäteen varmistui, että mies oli aloittanut sivusuhteen pari kuukautta aiemmin. Ystäväni piti lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi mahdollinen skenaario on sekin, että sinä taivut miehen painostuksesta tekemään abortin ja jatkatte yhdessä, vaikkakin hieman pitkin hampain. Vuosia kuluu. Kenties jätätte ehkäisyn uudestaan pois, mutta jostain syystä et enää tulekaan raskaaksi. Tässä vaiheessa mies päättääkin olevansa nyt valmis ja aivan ehdottomasti haluaa lapsia. Ja eräänä päivänä hän lähtee, koska hänen 27-vuotias sivusuhteensa on raskaana ja heillä on kohta oma pikku perhe.
Tämä. Jos ap haluaa lapsen niin tämä raskaus voi hyvin olla ainoa mahdollisuutesi ja asiaa kannatta tarkastella niin. Aika kuluu, hedelmällisyytesi heikentyy, mies halutessaan löytää nuoremman lapsiensa äidiksi ja elää unelmaasi toisen naisen kanssa.
Meillä oli sama alkutilanne. Tulin raskaaksi ja mies alkoi siinä vaiheessa epäröidä. Kuukauden päästä sain keskenmenon ja mies ilmoitti, että muutti lopullisesti mieltään: lapsi ei mahdu hänen elämäänsä enää jatkossakaan. Olin keskenmenosta surusta sekaisin, mieheltä ei löytynyt myötätuntoa eikä empatiaa. Mietin tilannetta hiljaa mielessäni kuukauden ja ilmoitin sen jälkeen, että minäkin muutin mieltäni: lähden suhteesta ja teen lapsen yksin. Ja niin tein. Oli toki kivikkoinen tie käydä kaikki tunteet jne läpi, mutta elämäni paras ratkaisu. Mies olisi jälkikäteen halunnut jatkaa suhdetta ja oli jopa valmis tulemaan ”isäksi” lapselleni, koska halusi parisuhteemme takaisin. Voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen hankkiminen taisi olla miehelle semmoinen näppärä pikku projekti, jolla hän sai sitoutettua ap:n itseensä. Mitään vastuuta hän ei ole ollut valmis kantamaan missään vaiheessa.
Pitäisin lapsen, mutta viskaisin miehen eteen ultimaattumin: hän saa valita onko lapselle isä 100 % ja tuleeko teistä perhe, vai onko mies suurimman luokan kusipää joka ei ansaitse edes nimeään lapsen syntymätodistukseen.
Ap, kärsimyksesi on ymmärrettävää. Se mies yrittää viedä sinulta lapsen ja se yrittää viedä sinulta myös PERHEEN. Perheenrikkoja se on jo nyt. Älä kuuntele mitään syytöksiä, miehellä on vikaa päässä.
Jos nyt abortoit niin teille tulee se ero kuitenkin. Sitä ei sillä vältetä. Sinä katkeroidit varmasti ja siihen päälle mies mahdollisesti syyttää sua, kun abortoit, kun häntä ahdisti ja hän olisikin halunnut sen.
Nyt et tee mitään hätiköityjä ratkaisuja. Tuo voi miehellä olla ihan hyvin pelkkää alkupanikointia, joka menee ohi. Moni lapsia halunnut menee johonkin ihme paniikkiin, kun se lapsi on tulossa. Se on tosi iso muutos ja on hyvin eri asia puhua, että sais niitä tulla kuin että se on konkreettisesti tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi mahdollinen skenaario on sekin, että sinä taivut miehen painostuksesta tekemään abortin ja jatkatte yhdessä, vaikkakin hieman pitkin hampain. Vuosia kuluu. Kenties jätätte ehkäisyn uudestaan pois, mutta jostain syystä et enää tulekaan raskaaksi. Tässä vaiheessa mies päättääkin olevansa nyt valmis ja aivan ehdottomasti haluaa lapsia. Ja eräänä päivänä hän lähtee, koska hänen 27-vuotias sivusuhteensa on raskaana ja heillä on kohta oma pikku perhe.
Tämä. Jos ap haluaa lapsen niin tämä raskaus voi hyvin olla ainoa mahdollisuutesi ja asiaa kannatta tarkastella niin. Aika kuluu, hedelmällisyytesi heikentyy, mies halutessaan löytää nuoremman lapsiensa äidiksi ja elää unelmaasi toisen naisen kanssa.
Jos Ap unelmoi ydinperheestä, niin voi kestää hetken, ennen kuin hän saa kaavittua murskatuista unelmistaan kasaan mitään sirpaleita. Millainen asema raskaana olevalla yksinäisellä naisella on työelämässä, saati jos on vastavalmistunut? Jaksaako erota miehestä ja aloittaa muuttorumban samalla kun kirjoittaa gradua ja odottaa lasta? Kuka ap:ta nyt tukee, kun mies on selkärangaton petturi? Tuleeko miehestä ilkeä ja vaikea etä-isä? Mitä jos Ap ei siedä koko saastaa silmissään, ja silti pitäisi elää etäisän kanssa sovussa 20 vuotta?
Mulla mies vinkui ja puhui ympäri vuoden ajan tekemään yhteisen lapsen. Halusin puitteet kuntoon ja sanoinkin miehelle että pitää olla valittu ja hänen pitää lopettaa alkoholinkäyttö. Teki parannuksen ja löysi töitä, tulin raskaaksi.
Alkoholinkäyttö alkoi samantien uudelleen raskautumisen jälkeen. Synnytyksen jälkeen tietysti heti varpajaiset. Isä oli lapselleen aina kun ei mennyt viikonloppusuunnitelmien ja harrastusten edelle. Erottiin kun tyttö oli 4-vuotias. Jaksoi vuoden 50/50 vanhemmuutta. Sen jälkeen kiinnostus lopahtanut lapsi käy isällään joka toinen viikonloppu, juuri velvollisuuden verran. Ei lomilla yhtään enempää ja minimielatuskin jouduttiin viemään ulosoton kautta.
Eipä se aina isyydestä kerro mitään kuinka innoissaankaan se mies on alussa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla mies vinkui ja puhui ympäri vuoden ajan tekemään yhteisen lapsen. Halusin puitteet kuntoon ja sanoinkin miehelle että pitää olla valittu ja hänen pitää lopettaa alkoholinkäyttö. Teki parannuksen ja löysi töitä, tulin raskaaksi.
Alkoholinkäyttö alkoi samantien uudelleen raskautumisen jälkeen. Synnytyksen jälkeen tietysti heti varpajaiset. Isä oli lapselleen aina kun ei mennyt viikonloppusuunnitelmien ja harrastusten edelle. Erottiin kun tyttö oli 4-vuotias. Jaksoi vuoden 50/50 vanhemmuutta. Sen jälkeen kiinnostus lopahtanut lapsi käy isällään joka toinen viikonloppu, juuri velvollisuuden verran. Ei lomilla yhtään enempää ja minimielatuskin jouduttiin viemään ulosoton kautta.
Eipä se aina isyydestä kerro mitään kuinka innoissaankaan se mies on alussa.
Tämähän se on. Eron siemenet on jo kylvetty, kun AP.N mies alkoi sekoilla.
Puhun kokemuksesta. Nähdäkseni sinulla on kaksi vaihtoehtoa nyt: joko menetät lapsen ja miehen, tai pelkästään miehen. Suhteenne ei tule kestämään aborttia. Se tulee ajamaan teidät erilleen ennemmin tai myöhemmin vaikka mitä nyt kuvittelisit. Sinuna ehkä nyt miettisin, vaikka lapsia haluatkin, haluatko ihan varmasti sitoutua vanhemmuusmielessä tuollaiseen kuvottavaan mieheen? Voit saada lapsia jonkun muun kanssa.
No ap, onko ajatukset selkiintyneet?
Tosi hankala tilanne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi mahdollinen skenaario on sekin, että sinä taivut miehen painostuksesta tekemään abortin ja jatkatte yhdessä, vaikkakin hieman pitkin hampain. Vuosia kuluu. Kenties jätätte ehkäisyn uudestaan pois, mutta jostain syystä et enää tulekaan raskaaksi. Tässä vaiheessa mies päättääkin olevansa nyt valmis ja aivan ehdottomasti haluaa lapsia. Ja eräänä päivänä hän lähtee, koska hänen 27-vuotias sivusuhteensa on raskaana ja heillä on kohta oma pikku perhe.
Tämä. Jos ap haluaa lapsen niin tämä raskaus voi hyvin olla ainoa mahdollisuutesi ja asiaa kannatta tarkastella niin. Aika kuluu, hedelmällisyytesi heikentyy, mies halutessaan löytää nuoremman lapsiensa äidiksi ja elää unelmaasi toisen naisen kanssa.
Jos Ap unelmoi ydinperheestä, niin voi kestää hetken, ennen kuin hän saa kaavittua murskatuista unelmistaan kasaan mitään sirpaleita. Millainen asema raskaana olevalla yksinäisellä naisella on työelämässä, saati jos on vastavalmistunut? Jaksaako erota miehestä ja aloittaa muuttorumban samalla kun kirjoittaa gradua ja odottaa lasta? Kuka ap:ta nyt tukee, kun mies on selkärangaton petturi? Tuleeko miehestä ilkeä ja vaikea etä-isä? Mitä jos Ap ei siedä koko saastaa silmissään, ja silti pitäisi elää etäisän kanssa sovussa 20 vuotta?
Elämä ei ole koskaan varmaa. Siksi pitää miettiä mitä itse haluaa eikä skenarioida omaa elämäänsä toisen ihmisen kautta.
Juu eli työkaveri on nuorempi ja seksikkäämpi. Ydinperheen voi perustaa sitten 10 vuotta myöhemmin (tai sitten ei).