Lue keskustelun säännöt.
Mies muutti mieltään
epätoivoinen
12.03.2022 |
Olemme +30v pariskunta, olemme olleet yhdessä päälle vuosikymmenen. Olemme olleet viimeiset vuodet samalla viivalla lapsiasioista: niitä saisi kyllä tulla, mutta ei ihan vielä. Aiempina vuosinamme minä olen ollut selkeästi lapsettomuuden kannalla, mieheni on puolestaan aina toivonut kahta. Hän on myös useamman kerran sanonut, ettei ole olemassa "oikeaa aikaa" lapsen saamiselle.
Olemme olleet jonkin aikaa tietoisesti ilman ehkäisyä. Kun lopetin pillerit kerroin siitä miehelle ja vielä varmistin, että kai hän tietää, mitä se voi tarkoittaa. Mies tiesi, kondomit jäivät kaupan hyllylle ja seksielämä jatkui entistä aktiivisempana kiitos hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen.
Nyt raskaustestissä on plussa, ja mies haluaa keskeytyksen. Hänen puheistaan paistaa pelko katumuksesta ja siitä, ettei hän pitäisi lapsestaan tai perhe-elämästä. Hän puhuu paljon siitä, ettei voi varmuudella sanoa, että hän olisi onnellinen saadessaan lapsia tai että hän haluaisi/jaksaisi yrittää jatkaa parisuhdetta, jos minä päätän lapsen pitää. Myös ajatus täydestä lapsettomuudesta on ensi kertaa pinnalla koko tämän +10v aikana. Mies on luvannut tukea minua abortin jälkeisissä ajoissa myös silloin, jos emme enempää lapsia saisi. Häntä lainaten "sitten varmaan vähän vituttaa, mutta se on sen ajan murhe". Samalla hän kuitenkin kertoo, ettei varmaan pystyisi kylmästi jättämään minua totaali yh-äidiksi, vaikka minua vihaisikin elämänsä pilaamisesta.
Ja sitten olen minä. Plussa kusisessa tikussa, itkuherkkänä, vatsa kipeänä ja gradu esitarkastuksen kynnyksellä. Enkä tiedä mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä.
Minä haluan lapsia ja tiedän, ettei tässä iässä enää hirveästi arvota, jos niitä meinaa tehdä. Olemme olleet tietoisesti ilman ehkäisyä, joten keskeyttäminen tuntuisi väärältä valinnalta siinä mielessä. Mutta niin tuntuisi miehen pakottaminen isän rooliin, johon hän ei omien sanojensa mukaan lainkaan halua.
Olemme miehen kanssa puhuneet paljon lapsista. Olemme suunnitelleet seuraavan asunnon ostamista lapsinäkökulmasta, puhuneet nimistä, kasvatusnäkemyksistä ja siitä, miten vanhempainvapaat käyttäisimme. Omassa mielessäni ideaalinen aika lapselle olisi ollut 1-2 vuoden päästä, mutta eipä se vuosi paljoa tässä painaisi.
Kokemuksia tai ajatuksia? Neuvoja siitä, mitä pitäisi tehdä? Neuvolaan on aika varattu, siihen on muutama viikko aikaa. Raskaus on hyvin varhaisessa vaiheessa (hedelmöityksestä on max. 3 viikkoa).
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se mies siitä kasva. Kolmekymppisenä saatoin itsekin ajatella noin, mutta kolmevitosena alkoi tulla jo pieni paniikki, että onpas karu elämä jos ei lapsia tule eikä suku jatku. Onnellisesti esikoinen 37- vuotiaana sitten, eikä näin jälkeenpäin olisi haitannut yhtään jos olisi tullut aikasemminkin.
Isänä olo on hienointa mitä mies voi tehdä. Se minkä ikäisenä sen tajuaa, vaihtelee.
Viimeistään kun pitelee sylissään omaa lastaan, tajuaa mistä on kyse. Ennen sitä asiaa on ehkä hieman vaikea hahmottaa...
Saatoit ajatella mitä? Halusit lapsen, jätitte ehkäisyn pois ja kun raskaustesti näytti positiivista, niin painostit naista aborttiin? Niinkö? Ei ole kyse mistään kasvamisesta, vaan silkasta kpäisyydestä ja vastuuttomuudesta. Ihan hirveää ajatella edes, että oma mies olisi tehnyt jotain tuollaista. Ei todellakaan tehnyt. Jos olisi, niin olisi saanut jäädä sitten yksin "kasvamaan".
Niin: saatoin siis ajatella etten halua lapsia :) Mitään tuollaista en olisi tehnyt.
Ap:n mies kuitenkin halusi lapsia ja alkoi vinkumaan, kun pska oli jo housuissa. Täysin eri asia siis, kuin olla ylipäänsä haluamatta lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap mulla taas päinvastainen tilanne. Tulin vasta raskaaksi tuoreessa suhteessa (alle vuosi tunnettu) ja itse haluan abortin. Mies taas yllätti ihan täysin ja haluaa pitää lapsen. Oletin hänen olevan myös abortin kannalla, kun oli jossain vaiheessa sanonut ettei halua ehkä lapsia ikinä. Itsellä yksi lapsi ja tätä en haluisi tässä vaiheessa pitää, koska en ole valmis vauvaan senkin uhalla että jään yksin.
Minustakaan tässä ei ole mitään epäselvää ja et ole AP millään mittarilla tarkasteltuna syypää tilanteeseen. Muiden analyysit pitävät todennäköisesti ainakin jokin niistä paikkansa, eli;
1) Ramppikuume
2) Valehteli jostain syystä eikä haluakkaan lasta
3) Ei halua lasta sinun kanssasi
Kallistun samalle kannalle myös muiden tsemppaajien kanssa, eli älä vaan tee aborttia miehen mielipiteen perusteella enää tässä tilanteessa. Se on yhteisymmärryksessä laitettu aluille joten nyt on miehen aika viimeistään hyväksyä tuleva isyys, ryhdistäytyä ja kantaa omien tekojensa seuraukset.
Se lapsi oli näiden kirjoitusten perusteella ihan yhtä paljon toivottu miehen, kuin sinunkin puoleltasi.
Älä missään tapauksessa tee aborttia.
M30
Ei aborttia. Pidät lapsen ja etsit sitten parisuhteen jos tämä mies lähtee. Näin se menee nykyään, ei kannata stressata.
Jos todella haluat lapsen, älä taivu aborttiin vaikka mies lupaisikin "vihata" sinua koko loppuelämänsä. Sinun pitää ajatella myös omia toiveitasi. Mies saattaa tulla vielä järkiinsä mutta jos taas käy hankalaksi, isyyttä ei ole pakko edes tunnustaa. Kyllä keinot löytyy jos lasta itse toivot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tilanteessa miehen mielipiteen ei tule määrittää sitä mitä sinä teet - ryhdyitte lapsentekopuuhiin yhteistuumin. Tyyppi vaikuttaa epäkypsältä eikä anna itsestään kovin hyvää kuvaa. Ennustan tuon parisuhteen loppumista joka tapauksessa.
Nyt tärkeintä on siis mitä SINÄ haluat tästä eteenpäin, eli haluatko lapsen vai etkö halua. Päätös sen mukaan.
Annat nyt vain vatsan kasvaa.
Mies rauhoittuu ja pääsee hommaan mukaan.
Ellei, lähtee sitten menemään. Katso, että saat yhteisestä omaisuudesta vähintään sen, mitä sinulle kuuluu - tarvitset taloudellisen vakauden, jos joudut yksin vastuuseen lapsesta.
Sukusi ja ystäväsi ovat takuulla sinun puolellasi.
Mies joutuu hiukan selittämään, jos hylkää perheen, vaikka on itse sitä halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen kovin, että miestä puolustellaan. Että ramppikuumetta ja kyllä se vielä siitä kasvaa...? Anteeksi nyt, mutta mielestäni mies on järkyttävä kusipää. Jos yhteisellä päätöksellä on jätetty ehkäisy pois ja hän on halunnut _kaksi_ lasta, on todella alhainen temppu yhtäkkiä haluta puolisonsa tekevän abortin. Hänellä on ollut aika monta vuotta aikaa miettiä asiaa ja kukaan rehellinen, vastuuntuntoinen aikuinen ei jätä ehkäisyä pois, jos haluaakin abortoida. Hän on paljastanut todellisen luonteensa. Itse en pääsisi tuosta enää yli ja pystyisi jatkamaan suhdetta. Pitäisin lapsen ja mies saisi lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kovin, että miestä puolustellaan. Että ramppikuumetta ja kyllä se vielä siitä kasvaa...? Anteeksi nyt, mutta mielestäni mies on järkyttävä kusipää. Jos yhteisellä päätöksellä on jätetty ehkäisy pois ja hän on halunnut _kaksi_ lasta, on todella alhainen temppu yhtäkkiä haluta puolisonsa tekevän abortin. Hänellä on ollut aika monta vuotta aikaa miettiä asiaa ja kukaan rehellinen, vastuuntuntoinen aikuinen ei jätä ehkäisyä pois, jos haluaakin abortoida. Hän on paljastanut todellisen luonteensa. Itse en pääsisi tuosta enää yli ja pystyisi jatkamaan suhdetta. Pitäisin lapsen ja mies saisi lähteä.
TÄMÄ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuommoinen ukko kartanolle. Tietenkin pidät lapsen. Ei lapsia niin vain tehdä. Tämän jälkeen voi olla että et edes tule enää raskaaksi. Nimim. Kolme keskenmenoa.
Minä ajattelisin että sen kuului tapahtua että tulit raskaaksi. Se jääkö mies kanssanne on hänen ratkaisunsa, mutta jos olisin itse tilanteessasi ja tekisin abortin niin en kyllä voisi enää jatkaa miehen kanssa.
Mielestäni tässä merkitsee ainoastaan se että haluatko sinä lapsen. Sinä joudut olemaan raskaana, synnyttämään sen ja olemaan vastuussa ainakin 18v saakka ja lopun elämän. Eikä se ole välttämättä lainkaan huono asia, lapsi tulee kyllä antamaan sinulle paljon. Jos kuitenkin ajattelet/te, että lapsi voisi tulla 1-2v päästä niin en näe suurtakaan eroa tähän hetkeen tai tuohon lähitulevaisuuden hetkeen. Itse en voisi lakata ajattelemasta sitä että luovuin jostain niin ihmeellisestä ja ihanasta kuin vauva ja oma lapsi, alkuun abortin jälkeen se varmasti voisi olla helposti pyyhkäistyä pois kun kysehän on vain toimenpiteestä ennen kuin mitään suurempaa on ehtinyt kasvamaan sisälläsi. Mutta viimeistään sillä hetkellä, kun saisin ja pitäisin sylissäni sitä seuraavaa vauvaa, jonka tämä miehesi sitten suostui hankkimaan (tai suostuuko enää oikeasti yhteenkään tulevaan lapseen?), en voisi olla ajattelematta mitä tämä ensimmäinen olisi ollut. Ja katuisin syvästi.
Toivon sinulle voimia löytää ratkaisu.
Jos päätät pitää lapsen, tulet varmasti selviämään hänen kanssaan, sitä en epäilisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan olla että luonto hoitaa tuon vielä tavallaan, keskenmenot ovat myös hyvin yleisiä.
Se on sinun lapsesi, jos aiot sen pitää. Miehen ei ole mikään pakko alkaa isäksi. Keskivertoparisuhteessa nainen kantaa muutenkin suurimman vastuun vanhemmuudesta, joten voi olla että ns. isyys olisikin miehelle odotettua helpompaa.
Mutta älä anna muiden vaikuttaa sinun päätökseesi. Jos et halua aborttia, älä tee sitä. Ei ole miehen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos todella näyttää siltä että mies ei nyt aio isäksi, niin varmista että hänen nimeään ei syntymätodistukseen tule. Se voi olla vaaraksi myöhemmin eikä ainakaan auta lasta.
Onneksi ei ole tällaisia murheita elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta tulee äiti, onneksi olkoon! Miehen käsket nyt ryhdistäytyä ja lopettaa ininänsä, pistä pihalle jos ei muu auta, pärjäät kyllä ilman miestäkin.
Yksin jääminen pelottaa, en tiedä onko minusta siihen. Haluaisin lapsen juuri tähän suhteeseen juuri tämän miehen kanssa. Siksi se pitämisen päätöskin kai tuntuu niin vaikealta - olin kuvitellut olevani ihan toisenlaisessa suhteessa, kuin sitten lopulta olinkaan...
AP
Sinusta on aivan varmasti siihen! Olin itse samanlaisen tuuliviirin kanssa. Jossain vaiheessa piti vain itse päättää, että minä pidän tämän lapsen ja tulen sen kanssa onnelliseksi, päätti mies mitä tahansa. Tein lapsen ja tulin onnelliseksi
Sinä selviät!
Mieti katuisitko aborttia jos seuraavan 10v aikana paljastuu kaikista yrityksistä huolimatta ettet enää tullutkaan raskaaksi/raskaus kestänyt niin pitkälle että sinulle syntyy oma lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksissani kuitenkin soimaan itseäni, jos ajattelen pitäväni vauvan. Olen itse kasvanut ilman isää yh-äidin kasvattamana, ja vaikka en elämääni kadu tai äitiäni kritisoi, en haluaisi samanlaista elämää omalle lapselleni. Minun on myös vaikea kuvitella, että olisin sinut sen kanssa, että "pakotan" miehen biologiseksi isäksi. Uskon vahvasti molemminpuoliseen kunnioitukseen, ilmeisesti niinkin vahvasti, etten vielä ymmärrä kuinka pahasti mua on kustu omaan linssiin.
Teen sit mitä vaan, niin pelkään tekeväni virheen.
AP
Itse taas olen unelmoinut siitä että olisin saanut kasvaa yh-äidin kanssa. Vaikka ne kaksi miestä jotka lapsuudessani läsnä olivat eivät mitään kovin pahoja olleet (muiden silmissä varmasti oikein hyviä), niin olisin saanut paljon paremman lapsuuden ilman. Ja kun katson kaikkia niitä jotka saivat kasvaa ilman isää tai isäpuolta, niin heillä oli selvästi parempi lapsuus ja hyvin menee nyt aikuisenakin.
Siis KUKA sanoo MISSÄÄN tilanteessa kumppanilleen, että "vihaan sua ikuisesti jos teet asian x ja pilaat mun elämän". Noihan on ihan sairaita sanoja. Jos tämä on totta niin onko sun mies aina manipuloiva ja julma, vai onko tää tilanne hänelle niin vaikea, että on vähän seonnut? Jos on vaan paniikissa niin neuvo painokkaasti ottamaan yhteyttä vaikka työterveyspsykologiin tai lyhytterapeuttiin, jotta sais purettua tunteitaan ennen kuin pilaa elämänsä tolla sekoilulla.
Ensinnäkin. Sinä et ole miestä pakottamassa isäksi, koska hän yhteisymmärryksessä sinun kanssa suunnitteli lapsia ja jätti ehkäisyn pois. Hän teki valintansa ja se oli olla isä. Ramppikuume ja katumapäälle tuleminen ei myöskään ole tekosyy painostaa ja kiristää toista aborttiin, kun se lapsi kumminkin tehtiin yhteisestä päätöksestä. Tämä olisi eri asia, jos olisit salaa jättänyt ehkäisyn pois ja valehdellut.
Miehesi tässä on osoittanut epäluotettavuutta ja vilpillisyyttä. Älä nyt anna sen viedä sinua kuin pässiä narussa. Tsemppiä.