Lue keskustelun säännöt.
Mies muutti mieltään
epätoivoinen
12.03.2022 |
Olemme +30v pariskunta, olemme olleet yhdessä päälle vuosikymmenen. Olemme olleet viimeiset vuodet samalla viivalla lapsiasioista: niitä saisi kyllä tulla, mutta ei ihan vielä. Aiempina vuosinamme minä olen ollut selkeästi lapsettomuuden kannalla, mieheni on puolestaan aina toivonut kahta. Hän on myös useamman kerran sanonut, ettei ole olemassa "oikeaa aikaa" lapsen saamiselle.
Olemme olleet jonkin aikaa tietoisesti ilman ehkäisyä. Kun lopetin pillerit kerroin siitä miehelle ja vielä varmistin, että kai hän tietää, mitä se voi tarkoittaa. Mies tiesi, kondomit jäivät kaupan hyllylle ja seksielämä jatkui entistä aktiivisempana kiitos hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen.
Nyt raskaustestissä on plussa, ja mies haluaa keskeytyksen. Hänen puheistaan paistaa pelko katumuksesta ja siitä, ettei hän pitäisi lapsestaan tai perhe-elämästä. Hän puhuu paljon siitä, ettei voi varmuudella sanoa, että hän olisi onnellinen saadessaan lapsia tai että hän haluaisi/jaksaisi yrittää jatkaa parisuhdetta, jos minä päätän lapsen pitää. Myös ajatus täydestä lapsettomuudesta on ensi kertaa pinnalla koko tämän +10v aikana. Mies on luvannut tukea minua abortin jälkeisissä ajoissa myös silloin, jos emme enempää lapsia saisi. Häntä lainaten "sitten varmaan vähän vituttaa, mutta se on sen ajan murhe". Samalla hän kuitenkin kertoo, ettei varmaan pystyisi kylmästi jättämään minua totaali yh-äidiksi, vaikka minua vihaisikin elämänsä pilaamisesta.
Ja sitten olen minä. Plussa kusisessa tikussa, itkuherkkänä, vatsa kipeänä ja gradu esitarkastuksen kynnyksellä. Enkä tiedä mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä.
Minä haluan lapsia ja tiedän, ettei tässä iässä enää hirveästi arvota, jos niitä meinaa tehdä. Olemme olleet tietoisesti ilman ehkäisyä, joten keskeyttäminen tuntuisi väärältä valinnalta siinä mielessä. Mutta niin tuntuisi miehen pakottaminen isän rooliin, johon hän ei omien sanojensa mukaan lainkaan halua.
Olemme miehen kanssa puhuneet paljon lapsista. Olemme suunnitelleet seuraavan asunnon ostamista lapsinäkökulmasta, puhuneet nimistä, kasvatusnäkemyksistä ja siitä, miten vanhempainvapaat käyttäisimme. Omassa mielessäni ideaalinen aika lapselle olisi ollut 1-2 vuoden päästä, mutta eipä se vuosi paljoa tässä painaisi.
Kokemuksia tai ajatuksia? Neuvoja siitä, mitä pitäisi tehdä? Neuvolaan on aika varattu, siihen on muutama viikko aikaa. Raskaus on hyvin varhaisessa vaiheessa (hedelmöityksestä on max. 3 viikkoa).
Kommentit (126)
Ajattele asiaa vielä siitä näkökulmasta, että kun ikää tulee. Entä jos et tulevaisuudessa tulekaan saamaan enää lapsia, pystytkö koskaan antamaan anteeksi aborttia siinä tilanteessa. Raskaus on ihme, eikö lapsia tehdä vaan niitä saadaan. Tämän vasta itsekin ymmärtänyt paremmin, kun näyttää siltä että lapsiluku jää yhteen, vaikka olen ”vain” sinun ikäisesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettavaa, että mies kehtaa syyllistää sinua "elämänsä pilaamisesta" kun on itse jo vuosien ajan suunnitellut lapsien hankkimista kanssasi tulevaisuudessa, ja antanut ymmärtää vielä tuossa kun jätitte ehkäisyn pois että lapsi olisi tervetullut. Minä olisin kyllä sinun osassasi sitä mieltä, että se mies on päinvastoin pilannut minun elämäni, jos nyt pakottaa ja painostaa aborttiin.
Minä sanon että pidä lapsi, olet sitä vuosikausia suunnitellut ja kuulostaa siltä että nytkin olet sen halunnut ja tietoisesti hankkiutunut raskaaksi, ja mieskin on ollut mukana siihen asti kunnes tajusi että herran jestas tässähän pitäisi kohta osata jotain vastuuta ottaa. Älä missään nimessä ainakaan tee aborttia miehen painostamana sen takia, että hän syyllistää sinua tai pelottelee lähtevänsä. Anna mennä jos menee, sittenhän sinulle jää haluamasi lapsi ja löydät varmasti paremman miehen vielä. Mutta jos nyt teet abortin koska miestä pelottaa vastuu, etkä myöhemmin saisikaan enää ollenkaan lapsia, tulet varmasti katumaan vanhana sitä. Eri asia jos olisit itse ollut koko ajan sitä mieltä, että et lapsia halua.
Miehen haluilla ei ole merkitystä tuossa vaiheessa, hän ei todellakaan voi sinua painostaa aborttiin. Sinun kehosi, joten sinä päätät. Varsinkin kun mies on vielä kaiken lisäksi ollut ihan innoissaan mukana jättämässä ehkäisyä pois ja suunnitellut raskautta yhdessä. Ihan törkeää että kääntää kelkkansa sitten täysin ja alkaa puhua tuollaista syyllistävää paskaa.
Lemppaisin miehen ja pitäisin lapsen.
En edes miettisi aborttia tuossa tilanteessa. Mies joko miettii ja jää tai lähtee. Eri asia on, voitko tämän jälkeen jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on tehnyt valintansa jo, miehillä se koskee tuota ehkäisyn käyttöä tai käyttämättömyyttä. Minä miettisin vain tahdonko itse sen lapsen ja vielä tuon miehen kanssa vai en... pitäisin varmaan, mutta jättäisin vätyksen. En antaisi tommosen tollon pilata omaa elämääni. Toki jos et halua lasta niin teet abortin. Miehen pistäisin mäkeen tuollaisen jälkeen, ei mitään ihmettelyä sen suhteen.
"... vaikka minua vihaisikin elämänsä pilaamisesta".
Anteeksi, mutta miehesi on sekaisin kuin seinäkello :D
Ei voi ensin päättää noin suuresta asiasta ja sitten vetää mattoa toisen jalkojen alta. Tuohan on suorastaan petos! Miten se kehtaa käyttäytyä noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paniikki tulee usein molemmille jossain kohtaa raskautta. Se on normaali tunne, koska muutos on iso ja tuntuu pelottavan lopulliselle. Ei ainakaan kannata tehdä hätäistä päätöstä. Lapselle ei ole olemassa mitään oikeaa aikaa. Jos sitä jää odottamaan, voi olla, että tunne tulee vasta, kun on liian myöhäistä.
Ei se minusta kovin normaalilta kuulosta, että jätetään tarkoituksella ehkäisy pois ja sitten, kun tapahtuu mitä yhteistuumin ollaan haluttu, niin toinen alkaa painostamaan aborttiin. Hyi hitto! Ymmärtäisin paniikin, jos käy vahinko.
Mulle on käynyt näin. Sovittiin lapsesta ja oltiin kihloissa, sitten kun tulin raskaaksi, mies muutti mieltään. Tein silloin abortin mutta välillä mietin mitä olisi käynyt jos lapsen olisin tehnyt.
Joo no nyt pitää vaan kestää tekojensa seuraukset.
Mies katsomaan youtubesta vaipanvaihtovideoita ja miettimään, että kannattaisiko elämänsä suurimpia päätöksiä oikeasti HARKITA eikä vaan perseillä menemään.
Sano, että jos se ei halua kestää tekojensa seurauksia niin se ei tule lastaan näkemään. Josko selkärankaa alkaisi löytyä siinä vaiheessa, kun ei voisi poimia rusinoita pullasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sinä voi luottaa jatkossa mihinkään miehen lörpötyksiin, jos paiskaa sinut bussin alle tällaisessa tilanteessa!
Paska jätkä hylkäämässä oman tulevan lapsensa äidin.
Pohjasakkaa, kuonaa.
Eihän tuon paskempaa miestä ole olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä mies se tuollainen on, mulle ei tarvitsisi kauan uhkailla jättämisellä koska heittäisin itse luuserin pihalle. Vauvan kyllä pitäisin, jos olin kerran sitä alun perin halunnutkin.
Ap, olet +30 nainen ja miehesi on jo osoittautunut epäluotettavaksi nilviäiseksi ja inhottavaksi ihmiseksi. Mitä vielä mietit? Oikeasti?? Pidä lapsi ja näytä miehelle ovea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minustakaan tässä ei ole mitään epäselvää ja et ole AP millään mittarilla tarkasteltuna syypää tilanteeseen. Muiden analyysit pitävät todennäköisesti ainakin jokin niistä paikkansa, eli;
1) Ramppikuume
2) Valehteli jostain syystä eikä haluakkaan lasta
3) Ei halua lasta sinun kanssasi
Kallistun samalle kannalle myös muiden tsemppaajien kanssa, eli älä vaan tee aborttia miehen mielipiteen perusteella enää tässä tilanteessa. Se on yhteisymmärryksessä laitettu aluille joten nyt on miehen aika viimeistään hyväksyä tuleva isyys, ryhdistäytyä ja kantaa omien tekojensa seuraukset.
Se lapsi oli näiden kirjoitusten perusteella ihan yhtä paljon toivottu miehen, kuin sinunkin puoleltasi.
Älä missään tapauksessa tee aborttia.
M30
No jooo. Mutta ei sitä omaa ratkaisuaan kannata näpäytyssyistä tehdä. Pitää miettiä eri skenaarioita mielessään ja kirjoittaa paperille ne. Että mitä jos et tulekaan raskaaksi uudelleen niin miten paljon jää kalvamaan sitten - mutta toisaalta ap on nuori, tämä ei taida olla todennäköinen skenaario. Tai mitä jos yh-elämä ei istu eikä löydy sopivaa uusperheratkaisua, vaan joudut kantamaan syyllisyydentunteita lasta kohtaan kun olosuhteet ovat ikävät. Miten tämän miehen kanssa onnistuu asioista sopiminen jatkossa vai onko odotettavissa lapselle kärsimystä tuuliviiri-isästä. Jne. Kaikenlaista mietittävää.
Mulle olisi voinut varmasti käydä näin, mutta puolisoni ONNEKSI tuli katumapäälle jo muutama viikko häiden jälkeen ja halusi erota ennen kuin mitään muuta ehti tapahtua. Ja mekin olimme ja asuimme yhdessä vuosikausia ennen naimisiinmenoa, kihloissakin useamman vuoden, joten avioliitto ei tullut yllätyksenä tai kovin pikaisella aikataululla. Ero ei myöskään tapahtunut nopeasti, siitä keskusteltiin noin vuosi ennen erohakemuksen jättämistä, jonka aikana - kas kehveliä - mies ei kypsynyt, eikä kasvanut, eikä "paniikki" tai "ramppikuume" kadonnut mihinkään, päin vastoin hän tuli lopulta aggressiiviseksi ja sain pelätä henkeni puolesta.
En itse jatkaisi suhdetta, jos olisin ap. En myöskään välttämättä sitoisi itseäni noin epävakaaseen henkilöön lapsen kautta. En siis tekisi aborttia miehen toiveen vuoksi, vaan omasta halustani. Ap sulla on onneksi aikaa vielä funtsia tätä. Mutta älä helvetissä jatka tämän kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mulle olisi voinut varmasti käydä näin, mutta puolisoni ONNEKSI tuli katumapäälle jo muutama viikko häiden jälkeen ja halusi erota ennen kuin mitään muuta ehti tapahtua. Ja mekin olimme ja asuimme yhdessä vuosikausia ennen naimisiinmenoa, kihloissakin useamman vuoden, joten avioliitto ei tullut yllätyksenä tai kovin pikaisella aikataululla. Ero ei myöskään tapahtunut nopeasti, siitä keskusteltiin noin vuosi ennen erohakemuksen jättämistä, jonka aikana - kas kehveliä - mies ei kypsynyt, eikä kasvanut, eikä "paniikki" tai "ramppikuume" kadonnut mihinkään, päin vastoin hän tuli lopulta aggressiiviseksi ja sain pelätä henkeni puolesta.
En itse jatkaisi suhdetta, jos olisin ap. En myöskään välttämättä sitoisi itseäni noin epävakaaseen henkilöön lapsen kautta. En siis tekisi aborttia miehen toiveen vuoksi, vaan omasta halustani. Ap sulla on onneksi aikaa vielä funtsia tätä. Mutta älä helvetissä jatka tämän kumppanin kanssa.
"En myöskään välttämättä sitoisi itseäni noin epävakaaseen henkilöön lapsen kautta."
Tässä on hyvä pointti.
Vierailija kirjoitti:
Älä vaan keskeytä miehen takia. Moni on tehnyt niin ja katunut katkerasti. Mies on sit saattanut jättää silti, ja sit olet ilman lasta ja miestä.
Äitinä sanon sulle että oma lapsi on 100 000 x tärkeämpi kuin mies. Ei tarvi sekuntiakaan miettiä kumpi on arvokkkaampi. Oma lapsi on niin hieno asia että sun tapauksessa pitäisin lapsen. Mies saisi lentävät lähdöt ikkunan läpi karmit kaulassa. Typerä ukko, et tee tuollaisella mitään.
Onnea sinulle, sinusta tulee äiti! Hienoin asia elämässäsi!
Se "typerä ukko" nyt sattuu kuitenkin olemaan ap:n lapsen isä. Ja lapsilla on taipumus rakastaa vanhempiaan sellaisina kuin he ovat, vaikka sitten vähän typerämpiäkin.
Mutta sinä olet lähettämässä isän ikkunasta ulos ja tekemässä lapsesta isättömän jo ennen tämän syntymää. Vain koska näkökulmasi on täysin omanapainen ja lapsen näkökulman laiminlyövä. Mutta täällä vain olet jakamassa neuvojasi ja esittelemässä typeriä rakkauskertoimiasi. Luotaantyöntävää.
Sillä miehellä on ns rimakauhu. Mä olen nainen ja säikähdin, kun tulin raskaaksi. Oli yritetty lasta 1,5vuotta ennenkuin tärppäsi. Luulin jo ettei me saada lasra. Sitten mietin, miten ihmeessä pärjätään lapsen kanssa. Kauhea epävarmuus iski. Mies vei kahvilaan ja lohdutti, että kyllä me pärjätään. Ihan hyväksi ihmiseksi on lapsi kasvanut. Tsemppiä ap!
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio. Suurinta rakkautta mitä voi kenellekään tehdä on jättää hänet tekemättä.
Lapsen etu menee oman lisääntymistarpeen edelle.
Olen ehkä juonut vähän giniä mutta sait minut kyyneliin. Kiitos noista sanoista. Tiivistit syyni olla tekemättä lapsia tähän maailmaan. Sanasi saivat minut todella ymmärtämään, että voin rakastaa syntymättömiä lapsiani onnellisena siitä, että he eivät tule kärsimään kuten minä.
Ap, älä välitä kaltaistemme maailmankuvasta. Sinulla se on varmaankin lasten hankkimista tukeva ja olen puolestasi iloinen. Pidä lapsi, unohda mies. Harva mies on yhtä kypsä vanhemmaksi kuin nainen, joka kantaa lapsen. Jotkut kypsyvät, jotkut eivät koskaan. Tässä tapauksessa oudolta kuulosti se, että mies on valmis tukemaan sinua, jos et myöhemmin onnistu saamaan lasta. Ai saman miehen kanssa? Jos ei 10+ vuotta riitä varmuuteen, ei riitä 12+.
Onko aivan varmaa ettei mies halua lasta? Oletteko puhuneet asiasta vakavasti? Mitkä ovat hänen syynsä tai pelkonsa? Mitkä ovat yhteiset pelkonne? Mikä teillä on hyvää ja mitä voisitte tarjota lapselle? Onko teillä ylipäätään yhteistä suuntaa sille missä haluatte olla (yhdessä vai yksin) 5vuoden päästä? Onko nämä asiat edes selviä teille?
Sinulla on täysi oikeus vaatia tällainen keskustelu.
Ja mieti sitä, että jos nyt tunnet itsesi petetyksi tässä asiassa, niin voitko luottaa jatkossa häneen että mitä tapahtuukin niin onko hän tukena? Jos nyt teet abortin ja olette fine, tämä on yhteinen päätös ja molemmat tyytyväisiä syvällä sisimmässään siihen, sinä myös. Niin mitäpä vaikka 3vuoden päästä jos tapahtuu jotain muuta suurta ja suhdetta heiluttavaa, voitko luottaa että hän pysyy kannassaan ja sitoutuneena sinuun tai sinä häneen? Esim työttömyys, burnout, vammautuminen jne.