Lue keskustelun säännöt.
Mies muutti mieltään
epätoivoinen
12.03.2022 |
Olemme +30v pariskunta, olemme olleet yhdessä päälle vuosikymmenen. Olemme olleet viimeiset vuodet samalla viivalla lapsiasioista: niitä saisi kyllä tulla, mutta ei ihan vielä. Aiempina vuosinamme minä olen ollut selkeästi lapsettomuuden kannalla, mieheni on puolestaan aina toivonut kahta. Hän on myös useamman kerran sanonut, ettei ole olemassa "oikeaa aikaa" lapsen saamiselle.
Olemme olleet jonkin aikaa tietoisesti ilman ehkäisyä. Kun lopetin pillerit kerroin siitä miehelle ja vielä varmistin, että kai hän tietää, mitä se voi tarkoittaa. Mies tiesi, kondomit jäivät kaupan hyllylle ja seksielämä jatkui entistä aktiivisempana kiitos hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen.
Nyt raskaustestissä on plussa, ja mies haluaa keskeytyksen. Hänen puheistaan paistaa pelko katumuksesta ja siitä, ettei hän pitäisi lapsestaan tai perhe-elämästä. Hän puhuu paljon siitä, ettei voi varmuudella sanoa, että hän olisi onnellinen saadessaan lapsia tai että hän haluaisi/jaksaisi yrittää jatkaa parisuhdetta, jos minä päätän lapsen pitää. Myös ajatus täydestä lapsettomuudesta on ensi kertaa pinnalla koko tämän +10v aikana. Mies on luvannut tukea minua abortin jälkeisissä ajoissa myös silloin, jos emme enempää lapsia saisi. Häntä lainaten "sitten varmaan vähän vituttaa, mutta se on sen ajan murhe". Samalla hän kuitenkin kertoo, ettei varmaan pystyisi kylmästi jättämään minua totaali yh-äidiksi, vaikka minua vihaisikin elämänsä pilaamisesta.
Ja sitten olen minä. Plussa kusisessa tikussa, itkuherkkänä, vatsa kipeänä ja gradu esitarkastuksen kynnyksellä. Enkä tiedä mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä.
Minä haluan lapsia ja tiedän, ettei tässä iässä enää hirveästi arvota, jos niitä meinaa tehdä. Olemme olleet tietoisesti ilman ehkäisyä, joten keskeyttäminen tuntuisi väärältä valinnalta siinä mielessä. Mutta niin tuntuisi miehen pakottaminen isän rooliin, johon hän ei omien sanojensa mukaan lainkaan halua.
Olemme miehen kanssa puhuneet paljon lapsista. Olemme suunnitelleet seuraavan asunnon ostamista lapsinäkökulmasta, puhuneet nimistä, kasvatusnäkemyksistä ja siitä, miten vanhempainvapaat käyttäisimme. Omassa mielessäni ideaalinen aika lapselle olisi ollut 1-2 vuoden päästä, mutta eipä se vuosi paljoa tässä painaisi.
Kokemuksia tai ajatuksia? Neuvoja siitä, mitä pitäisi tehdä? Neuvolaan on aika varattu, siihen on muutama viikko aikaa. Raskaus on hyvin varhaisessa vaiheessa (hedelmöityksestä on max. 3 viikkoa).
Kommentit (126)
Onpa tilanne. Kommentoin nyt siihen vähän toista näkökulmaa kun kaikki ovat tietysti heti huutamassa että jätä se sika.
Mies on sanonut aika kamalia asioita, mutta mikäli hän olisi nyt vaan panikoitunut ja siitä rauhoittuu ja taipuu itsekin lapsen kannalle, tuosta voi yrittää päästä yli pariterapialla tai edes keskustelemalla asia kaksin perinpohjaisesti. Jos mies osaisi selventää ajatuksiaan ja tunteitaan niin että "hyväksyt" hänen selityksensä tästä ihme sekoamisesta niin on mahdollista, että tässä on vielä ehjä perhe. Lapsen tulo ja elämän muuttuminen, tai tieto siitä, voi olla iso kriisi niin naiselle kuin miehelle. Tietysti epävakaus on hieman huolestuttava piirre, mikäli ailahtelee usein.
Itselleni olisi katastrofi ruveta yksinhuoltajaksi alusta alkaen, niin ettei edes mahdollisuutta muuhun ole. Jos se olisi kuitenkin todennäköisesti ainoa mahdollisuuteni saada lapsi päätös olisi vaikea. Jos mies ei todennäköisesti enää jää kuvioon ja sinusta tuntuu että pystyisit tai haluaisit kasvattaa lapsen yksin, kannustan. Voimia tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio. Suurinta rakkautta mitä voi kenellekään tehdä on jättää hänet tekemättä.
Lapsen etu menee oman lisääntymistarpeen edelle.
tuossa on viisauden juuret. minä olen tämän maailman kellot jo nähnyt, kurjuutta ja puutetta ei ole tarvinnut nähdä mutta monien suunnatonta ahneutta ja mammonankeräämistä ei mihinkään, petollisuutta. jos itse olisin saanut päättää elämäni alusta olisin valinnut toisin enkä kaipaa yhtään kommenttia tähän joka alkaa:mutta kun jumala, sellaista heppua ei ole näkynyt eikä näy vaikka ukrainassa olisi tarvetta.
Eli miehen lapsentekohaaveet typistyivätkin pelkäksi siitosfetissiksi, ja nyt hän julistaa vihaavansa sinua, jos pidät vauvan.
Hunsvotti, koiranvittu, mieheksi.
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksissani kuitenkin soimaan itseäni, jos ajattelen pitäväni vauvan. Olen itse kasvanut ilman isää yh-äidin kasvattamana, ja vaikka en elämääni kadu tai äitiäni kritisoi, en haluaisi samanlaista elämää omalle lapselleni. Minun on myös vaikea kuvitella, että olisin sinut sen kanssa, että "pakotan" miehen biologiseksi isäksi. Uskon vahvasti molemminpuoliseen kunnioitukseen, ilmeisesti niinkin vahvasti, etten vielä ymmärrä kuinka pahasti mua on kustu omaan linssiin.
Teen sit mitä vaan, niin pelkään tekeväni virheen.
AP
Ap, sanoit kasvaneesi yh-äidin lapsena. Mikä siinä oli mielestäsi huonoa? Voisitko tehdä ne asiat toisin?
Mieheni kasvoi yh-äidin lapsena 80-/90-luvulla ja kärsi äitinsä agraariajoilta peräisin olevasta yh-häpeästä. Lähes kaikki tuttavamme ovat eronneita eikä kenenkään lapsella tunnu olevan samanlaisia traumoja. Kahden kodin välillä liikkuminen on tietenkin yleistynyt ja perhemalli sirpaloitunut mutta väittäisin, että nykyään voit kasvaa ihan yhtä tasapainoiseksi yhden, kahden tai kolmen vanhemman kodissa.
Ei lapsen syntyminen avioliittoon tai muuten suunnitellusti takaa sitä, että hänellä olisi aina kaksi vanhempaa.
Tsemppihalaus ap. <3 Teet itse päätöksen, mutta sinun tilanteessasi pitäisin lapsen ehdottomasti. Kertomasi perusteella mies pelkää ja painostaa. Muista, että sinä ja lapsi ette pilaa kenenkään elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaisen miehen rakkaus ole abortin arvoinen.
Ei noin voi rakastava ihminen tehdä! Olen lukenut koko ketjun ja minäkin kallistun tuohon, että mies ei halua lasta sinun kanssasi ja/tai hän on jo joko aloittanut suhteen jonkun muun kanssa tai vähintäänkin ihastunut johonkin toiseen.
Mieti missä olet viiden vuoden päästä, jos nyt teet abortin. Et ehkä saa lisää lapsia ja jos kuitenkin olette vielä yhdessä mies saattaa jättää sinut saadakseen lapsia jonkun muun kanssa.
Aborttiin painostaminen teidän tilanteessani on uskomattoman itsekästä. Toista ei voi lakata rakastamasta noin vain, mutta jos rakkaus loppuu siihen ei kuole. Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin lapsen mutta isää ei merkattaisi papereihin. On liian suuri riski että alkaa sekoilla myöhemmin ja vaikeuttaa sinun ja lapsesi elämää.
Yksi mahdollinen skenaario on sekin, että sinä taivut miehen painostuksesta tekemään abortin ja jatkatte yhdessä, vaikkakin hieman pitkin hampain. Vuosia kuluu. Kenties jätätte ehkäisyn uudestaan pois, mutta jostain syystä et enää tulekaan raskaaksi. Tässä vaiheessa mies päättääkin olevansa nyt valmis ja aivan ehdottomasti haluaa lapsia. Ja eräänä päivänä hän lähtee, koska hänen 27-vuotias sivusuhteensa on raskaana ja heillä on kohta oma pikku perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee aborttia. Maailmassa ei voi ikinä olla liikaa ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Älä vaan keskeytä miehen takia. Moni on tehnyt niin ja katunut katkerasti. Mies on sit saattanut jättää silti, ja sit olet ilman lasta ja miestä.
Äitinä sanon sulle että oma lapsi on 100 000 x tärkeämpi kuin mies. Ei tarvi sekuntiakaan miettiä kumpi on arvokkkaampi. Oma lapsi on niin hieno asia että sun tapauksessa pitäisin lapsen. Mies saisi lentävät lähdöt ikkunan läpi karmit kaulassa. Typerä ukko, et tee tuollaisella mitään.
Onnea sinulle, sinusta tulee äiti! Hienoin asia elämässäsi!
Näin miehenä pakko sanoo et valitse ikkunan karmit ja naatiskele.-))!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa mieheltä jonka geenit haluaisin eteenpäin <33
Tee se!
Haluatko sinä itse lapsen? Sitten lapsen haluilla ei ole väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en tekisi aborttia. Häipykööt mies/isä vaikka kokokaan elämästä sitten, mutta lapsi jääkööt.
Onko miehesi maanis-depressiivinen?
Voi hemputti mikä tilanne, ihan käsittämätöntä toimintaa mieheltä. Päätös on tehty silloin kun ehkäisy on yhdessä jätetty pois. Sinänsä hirveintä tässä on se, että jos menet tekemään abortin miehesi halusta niin silti ei Teidän suhde palaa ikinä siihen mikä se oli ennen raskaaksi jäämistä. Alat kuitenkin näkemään miehesi "erisilmin", abortti kuitenkin jättää jäljet. Todella epäreilu tilanne ap Sinulle. Ymmärrän kuitenkin ap:n pelon/ahdistuksen/shokin, sillä Hänkin halusi äidiksi yhdessä ko. miehen kanssa ja miehen lapsellinen/julma reaktio raskauteen tuli järkytyksenä.
Abortti voi joskus olla oikea ratkaisu, siitäkin kyllä selviää, mutta jos yhtään epäröi niin en suosittele.
Kaikkea hyvää ap Sinulle ❤
Pakkaa kamat ja jätä mies itsekseen selvittämään seonnutta nuppiaan. Sulle tekee irtiotto hyvää myös että saat tilanteeseen etäisyyttä ja näet ettet oo riippuvainen kenestäkään.
Miehellä on juuri alkanut läheinen ystävyys työkaverin ”Ellan” kanssa ja haaveissa on ydinperhe hänen kanssa. Ei vaan ole saanut sinulle sanottua asiasta. Raskautesi on takaisku tälle suunnitelmalle.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on juuri alkanut läheinen ystävyys työkaverin ”Ellan” kanssa ja haaveissa on ydinperhe hänen kanssa. Ei vaan ole saanut sinulle sanottua asiasta. Raskautesi on takaisku tälle suunnitelmalle.
Naisen kirjoittama viesti. Miestä kiinnostaa pumppaus, ei kotileikki.
Voi ei, toivottavasti olisi vain alkujärkytys ja päivien kuluessa tajuaisi, että tätä olette jo pitkään petailleet.
Mutta aivan järkyttävää käytöstä, miten voikaan sanoa alkavansa vihaamaan sinua! Ja samalla olettaa ettet olisi lainkaan halunnut sitä lasta, mille on annettu lupa tulla kun ehkäisy on tietoisesti jätetty pois. Ja olettaa, että sinä ja teidän suhde selviäisitte abortista?
Voimia Ap!