Lue keskustelun säännöt.
Mies on kiduttanut henkisesti minua jo vuosia.
14.08.2015 |
Uskokaa tai älkää, mutta tälläisiä asioita meillä on tapahtunut vuosien saatossa.
Astioitani on rikottu.
Jätesäkillinen vaatteita revitty.
Ruokia heitetty roskiin/pönttöön.
Kahvit kaadettu viemäriin kun olen ollut ottamassa.
Meikit avattu ja jätetty lillumaan täyteen altaaseen.
Kenkiä hajotettu.
Auto lukittu jotta en pääse sitä käyttämään.
Makkarin ovia availtu keskellä yötä, jotta en saa nukkua.
Haukuttu, raivottu ja syljetty päälle.
Kirjoitin ehkä vaan itselleni listan nähtäväksi.
Tajuaisin jo lähteä. Ihme että olen tähänkin asti jaksanut.
Kommentit (321)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 12:14"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 14:05"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 14:00"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:42"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:36"] [quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:31"]Ap, tuo on monien yleisesti käyttämä hallintakeino. Uhkaillaan että tehdään asiat vaikeaksi, tulet kärsimään jos eroat, et tule näkemään lapsiasi, et saa senttiäkään rahaa... Mutta loppujen lopuksi lakiahan erotessa noudatetaan. Sinä saat puolet omaisuudesta, ja jos on avioehto, saat sen osuuden, mikä sinulle kuuluu. Et enempää etkä vähempää. Ja vaikket saisi mitään materiaa tai rahaa, saisit oman elämäsi takaisin. Minkä arvoinen se on sinulle? Uhkailla voi, mutta käytännössä asioita ei voi kovinkaan paljon vaikeuttaa. Lapsia hän ei tule saamaan, olette molemmat heidän vanhempiaan ja jos ovat kovin pieniä, ilman erityistä syytä päätyvät usein äidille (mies ei kuulosta erityisen isälliseltä muutenkaan, tuskin lähtisi oikeasti taistelemaan). Millä tavalla hän voi laittaa sinut kärsimään yhtään enempää kuin nyt jo kärsit? Ymmärrän että lähteminen on vaikeaa ja juuri noiden käytännön syiden taakse on helppo piiloutua, kun ei jotenkin vaan saa repäistyä itseään siitä henkisestä otteesta irti. Me emme sitä päätöstä voi sun puolestasi tehdä, mutta selvästi olet asiaa kypsyttelemässä. Nyt vaan teet sen lopullisen irtioton, SINÄ ANSAITSET PAREMPAA! Jos nyt lähdet ajamaan eroasiaa, sinulla tulee epäilemättä olemaan kurjaa seuraavat kuukaudet (?), mies taatusti kiristää otettaan. Mutta niin kauan kuin se on vain henkistä piinaamista, niin sinä kestät sen. Kestät sen vaikka sen ajatuksen voimalla, että syysiltojen pimetessä sinä saat lopulta käpertyä sen OMAN sohvasi kulmaan, ottaa käsiisi kupillisen kuumaa teetä lasten nukkuessa kotinne rauhallisessa ilmapiirissä untaan. Hengähdät syvään, nautit hiljaisuudesta ja rauhasta ja voit todeta - minä selvisin siitä. Joskus sinä olet siinä pisteessä, kun nyt vaan laitat asiat rullaamaan. Voimia... [/quote] Kiitos viestistäsi. Juuri sitä kaipaisinki. Omaa rauhaa omassa kotonani. Yhteisiä hetkiä lasten kanssa. Lapset ovat pieniä vielä. Ja emme ole naimisissa, joten omaisuutta ei tarvitse jakaa. Enemmänkin pelkään vain miten elämä jatkuisi tästä eteenpäin. Varsinkin esikoinen on isänsä perään kovasti ja pelkään että kääntäisi lapsen minua vastaan. Ap [/quote] Kulta pieni - sinä käännät itse pidemmän päälle lapsesi sinua vastaan. Kun annat heidän kärsiä tuossa sairaassa ilmapiirissä. Missä päin asut? Tulisin vaikka hakemaan sinut ja lapsesi, jos asut lähellä! 24 [/quote] Missä päin itse olet? Kerron itse sitten onko lähellä. Ap
[/quote]
Tampere.
[/quote]
Harmi, meille varmaan 300km matkaa. :/ Kiitos kuitenkin!
Ap
[/quote]
Onko Jyväskylä yhtään lähempänä? Minäkin haluaisin auttaa.
[/quote]
Taisi mennä vielä kauemmaksi. Harmi.. Kiitos sinullekin! On jotenkin lohduttavaa kuulla että myös vieraat ihmiset olisivat valmiita auttamaan. :)
Ap