Mies on kiduttanut henkisesti minua jo vuosia.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 12:46"]Et varmaankaan ole nauhoittanutkaan miehen uhkailuja ja haukkuja vaikka niin kehotettiin?
[/quote]

Sain puhelimeen tallennettua vaan nämä huorittelut
Ap

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 12:42"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 12:40"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 12:31"] [quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 12:27"]Sun kannattaisi pyytää oikeasti ne poliisit siksi aika, kun pakkaat teidän tavarat. Älä puhu miehelle mitään poliiseista etukäteen. Vasta sitten, kun olet aukaissut niille oven. [/quote] Voikohan poliiseja oikeasti pyytää tälläisessä tilanteessa? Kun ei ole kuitenkaan mitään kriittistä vaaraa. Vain puhetta.. Ap [/quote] Voit. Sulla on nelja lastakin siellä!! Mies uhkailee, sylkee päällesi, tuhoaa omaisuuttasi ja se todellakin riittää syyksi siihen, että poliisit tulevat siksi aikaa, että saat omat ja lasten tavarat pakattua. Älä todellakaan yritä lähteä sieltä omin päin.  [/quote] Katson tilanteen aamulla. Jos nukkuu niin häivymme. Jos ei nuku niin lähden viemään lasta hoitoon ja soitan matkalta poliisit. En vaan haluaisi jättää miestä loisimaan asuntoon! Ap

[/quote] Jos jäät vielä asuntoon niin älä puhu mitään erosta. Saat eropuheilla sairaan ihmisen pään entistä enemmän sekaisin.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 12:49"]Minulla samankaltainen tarina, henkistä väkivaltaa takana 7 vuotta (ihan järkyttävää). Lähtöä suunnittelin kolme vuotta, mutta todella vaikea lähteä. Se on helppo sanoa että senkun lähdet mutta siinä vaiheessa kun sut on täysin lytätty maan alle omassa kodissa, oman aviomiehen ja lasten isän toimesta niin tuntuu ettei ole mahdollisuuttakaan muuhun elämään. Viikko sitten, kun olin hakemassa lapsia (2v, 3v ja 5v) tarhasta mentiin suoraan mun yhdelle työkaverille jota mies ei tunne niillä kamoilla mitä lapsilla oli tarhasta tullessa ja mulla toistä tullessa. Työkaveri päätti että nyt tämä saa loppua, ikuisesti kiitollinen hänelle. Miehelle laitoin tekstarin että se on loppu nyt eikä tulla enää kotiin ja vaihdoin uuden numeron jota miehelle en edes anna. Työkaveri otti yhteyttä sossuun jossa olen käynyt viikon aikana pari kertaa juttelemassa ja sieltä ollaan otettu yhteyttä myös mieheen. Olen ollut todella itkuinen, tuntuu että kuolen enkä selviä koskaan tästä, pelkään mitä tapahtuu jos mies saa jotenkin selville missä ollaan ja mitä tapahtuu kun tulen jossain vaiheessa kohtaamaan miehen. Mutta olen myös erittäin onnellinen että se on loppu nyt ja nyt suunnitellaan sossujen kanssa uutta elämää. Miehelle ollaan hakemassa valvottuja tapamisia lapsiin ja avioero on laitettu vireille. 

Tiedän miten vaikeaa lähteminen on, mutta joskus sen on tapahduttava ellei halua itsestä lööppejä lehtiin missä on taas tehty uusi perhesurma. Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville ja tsemppiä lähtöön, se kannattaa!!! 

 
[/quote]

Onnea sinulle kun pääsit pois! :)
Oletko nyt asunut työkaverisi luona? Miten asunto asiat yms etenee?
Olisiko sinulla anonyymiä sposti osoitetta, voitaisi vaihtaa vaikka kokemuksia?

Ap

En ole puhunut enää erosta. Sanonut vaan että olen todella väsynyt kärsimään näin. Eipä tunnu hetkauttavan.

Ap

Onko kouvola lähellä ap?

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 13:11"]Onko kouvola lähellä ap?
[/quote]

N. 100km meille, voi olla allekin!

Ap

Jos vanhempasi pääsee ovelle asti, sä varmaan voit lapsinesi lähteä heidän kanssaan siitä ulos?

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 14:00"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:47"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:42"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:36"] [quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:31"]Ap, tuo on monien yleisesti käyttämä hallintakeino. Uhkaillaan että tehdään asiat vaikeaksi, tulet kärsimään jos eroat, et tule näkemään lapsiasi, et saa senttiäkään rahaa... Mutta loppujen lopuksi lakiahan erotessa noudatetaan. Sinä saat puolet omaisuudesta, ja jos on avioehto, saat sen osuuden, mikä sinulle kuuluu. Et enempää etkä vähempää. Ja vaikket saisi mitään materiaa tai rahaa, saisit oman elämäsi takaisin. Minkä arvoinen se on sinulle? Uhkailla voi, mutta käytännössä asioita ei voi kovinkaan paljon vaikeuttaa. Lapsia hän ei tule saamaan, olette molemmat heidän vanhempiaan ja jos ovat kovin pieniä, ilman erityistä syytä päätyvät usein äidille (mies ei kuulosta erityisen isälliseltä muutenkaan, tuskin lähtisi oikeasti taistelemaan). Millä tavalla hän voi laittaa sinut kärsimään yhtään enempää kuin nyt jo kärsit?  Ymmärrän että lähteminen on vaikeaa ja juuri noiden käytännön syiden taakse on helppo piiloutua, kun ei jotenkin vaan saa repäistyä itseään siitä henkisestä otteesta irti. Me emme sitä päätöstä voi sun puolestasi tehdä, mutta selvästi olet asiaa kypsyttelemässä. Nyt vaan teet sen lopullisen irtioton, SINÄ ANSAITSET PAREMPAA! Jos nyt lähdet ajamaan eroasiaa, sinulla tulee epäilemättä olemaan kurjaa seuraavat kuukaudet (?), mies taatusti kiristää otettaan. Mutta niin kauan kuin se on vain henkistä piinaamista, niin sinä kestät sen. Kestät sen vaikka sen ajatuksen voimalla, että syysiltojen pimetessä sinä saat lopulta käpertyä sen OMAN sohvasi kulmaan, ottaa käsiisi kupillisen kuumaa teetä lasten nukkuessa kotinne rauhallisessa ilmapiirissä untaan. Hengähdät syvään, nautit hiljaisuudesta ja rauhasta ja voit todeta - minä selvisin siitä. Joskus sinä olet siinä pisteessä, kun nyt vaan laitat asiat rullaamaan. Voimia... [/quote] Kiitos viestistäsi. Juuri sitä kaipaisinki. Omaa rauhaa omassa kotonani. Yhteisiä hetkiä lasten kanssa. Lapset ovat pieniä vielä. Ja emme ole naimisissa, joten omaisuutta ei tarvitse jakaa. Enemmänkin pelkään vain miten elämä jatkuisi tästä eteenpäin. Varsinkin esikoinen on isänsä perään kovasti ja pelkään että kääntäisi lapsen minua vastaan. Ap [/quote] Kulta pieni - sinä käännät itse pidemmän päälle lapsesi sinua vastaan. Kun annat heidän kärsiä tuossa sairaassa ilmapiirissä.  Missä päin asut? Tulisin vaikka hakemaan sinut ja lapsesi, jos asut lähellä! 24 [/quote] Missä päin itse olet? Kerron itse sitten onko lähellä. Ap

[/quote]

Tampere.
[/quote]

Harmi, meille varmaan 300km matkaa. :/ Kiitos kuitenkin!

Ap

Ei se ole niin helppoa. Exäni oli juuri tuollainen ja uhkaili vainoavansa minua loppuelämäni jos eroan: vievänsä lapset, omaisuuden jne. Hän on pitänyt lupauksensa, lakiakin voi valitettavasti käyttää vainoamiseen ja aloittaa jatkuvasti uusia oikeusprosesseja kunnes uhrin rahat ja voimat on loppu, jos niitä koskaan olikaan :( jos lähdet, petaa tilanne huolellellisesti: turvakotiin yhteys ja kerrot tuosta väkivallasta. Jos sulla ei ole tuloja sinulle maksetaan oikeusavustus - hanki asianajaja. Valmistaudu siihen, että väkivalta saattaa paheta eron jälkeen. Älä koskaan kohtaa häntä yksin esim lapsien vientitilanteissa. Ihmiset, jotka ei ole eläneet tätä luulevat, että ero on helpotus. Persoonallisuushäiriöisistä ei erota kuin kuolema jos on yhteiset lapset. SIlti elämä on arvokkaampaa, kun kukaan ei ole vieressä koko ajan alistamassa ja pitämässä kynnysmattonaan, mutta voimia se vaatii.

Voimia ap, en valitettavasti voi piristää sua kertomalla miten eron jälkeen kaikki kirkastui. Voi sen sijaan sanoa, että sä selviät tuosta silti, muutkin on selvinneet. Tuska on hirveä kun tuollainen mies alkaa kostaa lasten kautta, mutta älä lakkaa etsimästä apua: turvakodit on se ensisijainen paikka.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:54"]Mulla on samanlainen tilanne. Ei se lähteminen tosiaan helppoa ole. Itsekin kuulen näitä neuvoja, että ei se ole kuin lähteä ja erota. Vuosien henkinen väkivalta on vie nyt itsetuntoni ja mieli on muutenkin maassa. Kun kuulet päivittäin olevasi huono ja arvoton ihminen, alkaa siihen uskoa itsekin.
[/quote]

Onko teillä lapsia? Ruvetaanko yhdessä taistoon miehiä vastaan?

Ap

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 14:06"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:54"]Mulla on samanlainen tilanne. Ei se lähteminen tosiaan helppoa ole. Itsekin kuulen näitä neuvoja, että ei se ole kuin lähteä ja erota. Vuosien henkinen väkivalta on vie nyt itsetuntoni ja mieli on muutenkin maassa. Kun kuulet päivittäin olevasi huono ja arvoton ihminen, alkaa siihen uskoa itsekin. [/quote] Onko teillä lapsia? Ruvetaanko yhdessä taistoon miehiä vastaan? Ap

[/quote]

Eli tämähän oli siis vain femakon miesvihaprovo.

Vaikka sinulla olisikin ystäviä, niin jatkon kannalta turvakoti on paras vaihtiehto. 

Ap - mitä sinulle pitää tapahtua, jotta lähdet? Tiedäthän, että alkoholistit raitistuvat vasta sitten, kun käydään ihan pohjilla.... Fyysiesti väkivaltaisesta suhteesta lähdetään vasta sitten, kun on henki mennä....Mitä sinä odotat...? Sitäkö, että olet niin loppu, ettei enää edes vituta? Vai sitäkö, että olet niin loppu, ettet pysty pitämään lapsistasi huolta? Vai sitäkö, että tunnet itsesi maailman huonoimmaksi ihmiseksi? Missä sinun rajasi menee?

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 14:05"]Ei se ole niin helppoa. Exäni oli juuri tuollainen ja uhkaili vainoavansa minua loppuelämäni jos eroan: vievänsä lapset, omaisuuden jne. Hän on pitänyt lupauksensa, lakiakin voi valitettavasti käyttää vainoamiseen ja aloittaa jatkuvasti uusia oikeusprosesseja kunnes uhrin rahat ja voimat on loppu, jos niitä koskaan olikaan :( jos lähdet, petaa tilanne huolellellisesti: turvakotiin yhteys ja kerrot tuosta väkivallasta. Jos sulla ei ole tuloja sinulle maksetaan oikeusavustus - hanki asianajaja. Valmistaudu siihen, että väkivalta saattaa paheta eron jälkeen. Älä koskaan kohtaa häntä yksin esim lapsien vientitilanteissa. Ihmiset, jotka ei ole eläneet tätä luulevat, että ero on helpotus. Persoonallisuushäiriöisistä ei erota kuin kuolema jos on yhteiset lapset. SIlti elämä on arvokkaampaa, kun kukaan ei ole vieressä koko ajan alistamassa ja pitämässä kynnysmattonaan, mutta voimia se vaatii.

Voimia ap, en valitettavasti voi piristää sua kertomalla miten eron jälkeen kaikki kirkastui. Voi sen sijaan sanoa, että sä selviät tuosta silti, muutkin on selvinneet. Tuska on hirveä kun tuollainen mies alkaa kostaa lasten kautta, mutta älä lakkaa etsimästä apua: turvakodit on se ensisijainen paikka.
[/quote]

Kamalaa!! Juuri tuota pelkään. On sanonut monesti että ei jätä rauhaan jos lähden. Rakastaa kuulemma niin paljon.. Hah!
Silti jonain päivinä sanoo että minun pitäisi tappaa itseni jotta hän saisi olla rauhassa lasten kanssa.

Ap

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 14:05"]

 Harmi, meille varmaan 300km matkaa. :/ Kiitos kuitenkin! Ap

[/quote]

Ikävä juttu. Olisin tullut. :( Jos olisi auto käytössä tulisin vaikka tuon 300 km jos vaan saisin teidät mukaan, mutta taksilla tuo on vähän turhan pitkä päräyttää. Toivon että saat olla vielä onnellinen, pääset eroon miehestäsi ja löydät omat voimavarasi.

24

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 14:09"]Vaikka sinulla olisikin ystäviä, niin jatkon kannalta turvakoti on paras vaihtiehto. 

Ap - mitä sinulle pitää tapahtua, jotta lähdet? Tiedäthän, että alkoholistit raitistuvat vasta sitten, kun käydään ihan pohjilla.... Fyysiesti väkivaltaisesta suhteesta lähdetään vasta sitten, kun on henki mennä....Mitä sinä odotat...? Sitäkö, että olet niin loppu, ettei enää edes vituta? Vai sitäkö, että olet niin loppu, ettet pysty pitämään lapsistasi huolta? Vai sitäkö, että tunnet itsesi maailman huonoimmaksi ihmiseksi? Missä sinun rajasi menee?
[/quote]

Tätä olen itsekkin miettinyt! Juuri nyt alkaa tuntua että se lähtemisen raja on lähellä! Jospa olisi vaan joku ystävä joka kantaisi kanssani lapset ja tavarat autoon.. Saattaisi turvakodin ovelle. Olisi vain siinä tukena.

Ap

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 14:09"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 14:05"]

 Harmi, meille varmaan 300km matkaa. :/ Kiitos kuitenkin! Ap

[/quote]

Ikävä juttu. Olisin tullut. :( Jos olisi auto käytössä tulisin vaikka tuon 300 km jos vaan saisin teidät mukaan, mutta taksilla tuo on vähän turhan pitkä päräyttää. Toivon että saat olla vielä onnellinen, pääset eroon miehestäsi ja löydät omat voimavarasi.

24
[/quote]

Kiitos. Sait minut itkemään.
Minulla on auto, mutta ei rahaa eikä juurikaan bensaa..

Ap

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 14:12"]

Miesvihaprovohan tämäKIN!

Jos naisia hakattaisiin näin paljon kuin palstalla kirjoitellaan, olisi suomi kyllä aika lailla muslimimaiden kanssa tasoissa tasa-arvokeskusteluissa.

Joku femakkojärjestö syöttää satujaan palstalle jatkuvalla syötöllä. Ja te uskotte.

[/quote]

Moi pupuseni, miten sulla kesti näin pitkään löytää tänne? Ehdin jo vähän kaivata sua kiukuttelemaan tänne. =)

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 14:12"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 14:09"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 14:05"]  Harmi, meille varmaan 300km matkaa. :/ Kiitos kuitenkin! Ap [/quote] Ikävä juttu. Olisin tullut. :( Jos olisi auto käytössä tulisin vaikka tuon 300 km jos vaan saisin teidät mukaan, mutta taksilla tuo on vähän turhan pitkä päräyttää. Toivon että saat olla vielä onnellinen, pääset eroon miehestäsi ja löydät omat voimavarasi.   24 [/quote] Kiitos. Sait minut itkemään. Minulla on auto, mutta ei rahaa eikä juurikaan bensaa.. Ap

[/quote]

:(

24

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 14:12"]Miesvihaprovohan tämäKIN!

Jos naisia hakattaisiin näin paljon kuin palstalla kirjoitellaan, olisi suomi kyllä aika lailla muslimimaiden kanssa tasoissa tasa-arvokeskusteluissa.

Joku femakkojärjestö syöttää satujaan palstalle jatkuvalla syötöllä. Ja te uskotte.
[/quote]

Olisipa provo.
Mutta täyttä elämää jota elän tälläkin hetkellä.
Istun pöydän ääressä ja kuuntelen kuinka minun pitäisi hommata hänelle nyt uusi puhelin rikkoutuneen tilalle ja rahaakin täytyisi jostain saada..

Ap

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 14:12"]Miesvihaprovohan tämäKIN!

Jos naisia hakattaisiin näin paljon kuin palstalla kirjoitellaan, olisi suomi kyllä aika lailla muslimimaiden kanssa tasoissa tasa-arvokeskusteluissa.

Joku femakkojärjestö syöttää satujaan palstalle jatkuvalla syötöllä. Ja te uskotte.
[/quote]

Tutki vähän perheväkivaltaa. Valitettavasti sitä tapahtuu. Ja paljon