Miksi Suomessa on verbejä, joista ei tiedä, onko preesens vain imperfekti? Esim. "minä etsin". Öö, nyt vai eilen?
Miksi kieli ei kehity niin, että tulisi eri sanat preseensiä ja imperfektiä varten?
Kommentit (66)
Tähän voisi sanoa, että suomalaiset ovat niin fiksuja, että ymmärtävät futuurinkin asiayhteydestä. Yksinkertaisten ihmisten kielissä se pitää erikseen ilmaista omalla sanalla...
Esimerkissäsi käytetään puhekieltä. Puhu oikeaa suomea niin sinulla ei ole tuota ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Tähän voisi sanoa, että suomalaiset ovat niin fiksuja, että ymmärtävät futuurinkin asiayhteydestä. Yksinkertaisten ihmisten kielissä se pitää erikseen ilmaista omalla sanalla...
Tai sitten suomalaiset ovat niin pessimisistä kansaa, että ei ole tarvetta futuurille, koska maailmanloppu tulee ihan juuri kohta.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkissäsi käytetään puhekieltä. Puhu oikeaa suomea niin sinulla ei ole tuota ongelmaa.
"Minä etsin" on kyllä kirjakieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkissäsi käytetään puhekieltä. Puhu oikeaa suomea niin sinulla ei ole tuota ongelmaa.
"Minä etsin" on kyllä kirjakieltä.
Voi pientä, huomaa että korkeakoulu on käymättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkissäsi käytetään puhekieltä. Puhu oikeaa suomea niin sinulla ei ole tuota ongelmaa.
"Minä etsin" on kyllä kirjakieltä.
Voi pientä, huomaa että korkeakoulu on käymättä.
"mina etsiä" on nykyisen suomen kielen mukainen muoto.
Keksitään lisää verbejä, joissa sama juttu: remontoida...
Koska kielessä on aina konteksti. Se, että kielessä on muutama muoto, joissa preesens ja preteriti lankeavat yhteen, ei vielä luo sekaannusta. Jos näitä muotoja tulisi kielen muuttuessa enemmän, kieleen tulisi joku uusi erottava tekijä (suffiksi).
Niin venäjän trollin on vaikea olla uskottava, kun on niin hankala kieli. Trollin "paneskelle" jää ikuisesti historiaan, kun yritti käyttää sanaa "panetella".
Asiayhteydestä selviää sanan merkitys. Onhan suomen kielessä myös homonyymeja, joiden merkitys selviää asiayhteydestä. Vuori, kuusi, juuri, vasta, lehti…
Porilaiset ovat tuon ratkaisseet aikapäiviä sitten. Siellä päin sanotaan ”minä etsein”, ”minä nautein”…
Satakunnasta kasvuiässä vaikutteita saaneena, luulin pitkään että se on yleiskieltä kunnes minulle toisin valistettiin. Ihmettelin, että onpas tyhmää kun aikamuodot näyttävätkin samalta.
Voi, voi, kun voi voi olla hyvää!
Vierailija kirjoitti:
Porilaiset ovat tuon ratkaisseet aikapäiviä sitten. Siellä päin sanotaan ”minä etsein”, ”minä nautein”…
Satakunnasta kasvuiässä vaikutteita saaneena, luulin pitkään että se on yleiskieltä kunnes minulle toisin valistettiin. Ihmettelin, että onpas tyhmää kun aikamuodot näyttävätkin samalta.
Huh... luulin, että kamalinta, mitä porilaiset ovat saaneet aikaan, on purjeveneen ääntäminen, mutta tuo on vielä kamalampaa!
Myös Turun murteessa asia on ratkaistu kätevästi.
Preesens: mää etin
Imprefekti: mää ettisin
Vierailija kirjoitti:
Porilaiset ovat tuon ratkaisseet aikapäiviä sitten. Siellä päin sanotaan ”minä etsein”, ”minä nautein”…
Satakunnasta kasvuiässä vaikutteita saaneena, luulin pitkään että se on yleiskieltä kunnes minulle toisin valistettiin. Ihmettelin, että onpas tyhmää kun aikamuodot näyttävätkin samalta.
Mun mielestä myös Etelä-Pohjanmaan murteessa on etsiä-verbissä ero: preesens mä ettin, imperfekti mä ettiin. Mutta nyt en ole varma. Ennen mun kielikorva kertoi murrepiirteet varmasti, enää ei.
Vierailija kirjoitti:
Myös Turun murteessa asia on ratkaistu kätevästi.
Preesens: mää etin
Imprefekti: mää ettisin
Entäs konditionaalimuoto?
Kieli on näköjään kehittynyt niin, että ”Öö” on joidenkin mielestä uusi kysymyssana.
käy ilmi asiayhteydestä.
jos harhailet kadulla ja joku kysyy, mitä teet… tai jos joku kysyi, mitä teit eilen… tai kun itse toteat mitä etsit tai milloin etsit.