Miksi Suomessa on verbejä, joista ei tiedä, onko preesens vain imperfekti? Esim. "minä etsin". Öö, nyt vai eilen?

Joissain murteissahan tuo on kunnossa, esim. Etsin nyt - etsisin eilen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porilaiset ovat tuon ratkaisseet aikapäiviä sitten. Siellä päin sanotaan ”minä etsein”, ”minä nautein”…

Satakunnasta kasvuiässä vaikutteita saaneena, luulin pitkään että se on yleiskieltä kunnes minulle toisin valistettiin. Ihmettelin, että onpas tyhmää kun aikamuodot näyttävätkin samalta.

Huh... luulin, että kamalinta, mitä porilaiset ovat saaneet aikaan, on purjeveneen ääntäminen, mutta tuo on vielä kamalampaa!

Nyt on pakko kysyä että miten Porissa sanotaan sana purjevene? 😁

Satakunnassa ja Kymenlaaksossa ei ole loppukahdennusta. Kun muu Suomi sanoo purjevvene', satakuntalaiset ja kymenlaaksolaiset lausuvat sen niin kuin se kirjoitetaan: purjevene, ilman loppukahdennusta. Mun mielestä se ei ole kamalaa, mutta muistan kyllä, että lapsena se kuulosti oudolta. Sitten, kun aikuisena tutustuin enemmän satakuntalaisiin, aloin pitää piirteestä ja murteesta muutenkin.

Itse puhut outoa murretta. Olen pesunkestävä Savolainen ja Savossa sanotaan purjeveneitä ourjeveneeksi ilman mitään kahdennuksia.

Mitähän murretta mä sun mielestä puhun? Miten se kävi ilmi tekstistäni?

Savon murteessa loppukahdennusta ja lujaa aluketta vasta onkin, enemmän kuin muissa murteissa. Toki ilmiö pitää ensin tunnistaa ja huomata. Mutta tosiaan, kyllä sinä sanot purjevvene', et purjevene.

Höpö höpö. Eikä sanota. Se mikä minulle on savolaisena vaikeaa on ääntää v, f ja w niin että muutkin ymmärtää ,minkä niistä sanon.

Kuule, googlaa se loppukahdennus, niin ehkä sulle selviää, mikä se on. V:n, f:n ja w:n ero ei nyt liity tähän mitenkään. Suomen kielessä on tietyissä sanoissa ja sanamuodoissa loppukahdennus. E-loppuisissa sanoissa (pl. nalle, nukke, jade, psyyke) se on kaikissa murteissa, paitsi noissa mainituissa Satakunnan ja Kymenlaakson murteissa. Eli sanotaan hernekkeitto, ei hernekeitto, huonettuoksu, ei huonetuoksu jne. Ei tämä ole sellainen asia, joka huutoäänestyksellä päätetään, vaan tästä on olemassa runsaasti tieteellistä tutkimusta (ja itse asiassa tämä loppukahdennus opetetaan myös peruskoulun äidinkielessä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porilaiset ovat tuon ratkaisseet aikapäiviä sitten. Siellä päin sanotaan ”minä etsein”, ”minä nautein”…

Satakunnasta kasvuiässä vaikutteita saaneena, luulin pitkään että se on yleiskieltä kunnes minulle toisin valistettiin. Ihmettelin, että onpas tyhmää kun aikamuodot näyttävätkin samalta.

Huh... luulin, että kamalinta, mitä porilaiset ovat saaneet aikaan, on purjeveneen ääntäminen, mutta tuo on vielä kamalampaa!

Nyt on pakko kysyä että miten Porissa sanotaan sana purjevene? 😁

Satakunnassa ja Kymenlaaksossa ei ole loppukahdennusta. Kun muu Suomi sanoo purjevvene', satakuntalaiset ja kymenlaaksolaiset lausuvat sen niin kuin se kirjoitetaan: purjevene, ilman loppukahdennusta. Mun mielestä se ei ole kamalaa, mutta muistan kyllä, että lapsena se kuulosti oudolta. Sitten, kun aikuisena tutustuin enemmän satakuntalaisiin, aloin pitää piirteestä ja murteesta muutenkin.

Itse puhut outoa murretta. Olen pesunkestävä Savolainen ja Savossa sanotaan purjeveneitä ourjeveneeksi ilman mitään kahdennuksia.

Mitähän murretta mä sun mielestä puhun? Miten se kävi ilmi tekstistäni?

Savon murteessa loppukahdennusta ja lujaa aluketta vasta onkin, enemmän kuin muissa murteissa. Toki ilmiö pitää ensin tunnistaa ja huomata. Mutta tosiaan, kyllä sinä sanot purjevvene', et purjevene.

Höpö höpö. Eikä sanota. Se mikä minulle on savolaisena vaikeaa on ääntää v, f ja w niin että muutkin ymmärtää ,minkä niistä sanon.

Kuule, googlaa se loppukahdennus, niin ehkä sulle selviää, mikä se on. V:n, f:n ja w:n ero ei nyt liity tähän mitenkään. Suomen kielessä on tietyissä sanoissa ja sanamuodoissa loppukahdennus. E-loppuisissa sanoissa (pl. nalle, nukke, jade, psyyke) se on kaikissa murteissa, paitsi noissa mainituissa Satakunnan ja Kymenlaakson murteissa. Eli sanotaan hernekkeitto, ei hernekeitto, huonettuoksu, ei huonetuoksu jne. Ei tämä ole sellainen asia, joka huutoäänestyksellä päätetään, vaan tästä on olemassa runsaasti tieteellistä tutkimusta (ja itse asiassa tämä loppukahdennus opetetaan myös peruskoulun äidinkielessä).

Mutta mikä mahtaa yhdistää kotkalaiset ja porilaiset, koska tämä esiintyy juuri noissa, vaikka ovat maantieteellisesti kaukana toisistaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porilaiset ovat tuon ratkaisseet aikapäiviä sitten. Siellä päin sanotaan ”minä etsein”, ”minä nautein”…

Satakunnasta kasvuiässä vaikutteita saaneena, luulin pitkään että se on yleiskieltä kunnes minulle toisin valistettiin. Ihmettelin, että onpas tyhmää kun aikamuodot näyttävätkin samalta.

Huh... luulin, että kamalinta, mitä porilaiset ovat saaneet aikaan, on purjeveneen ääntäminen, mutta tuo on vielä kamalampaa!

Nyt on pakko kysyä että miten Porissa sanotaan sana purjevene? 😁

Satakunnassa ja Kymenlaaksossa ei ole loppukahdennusta. Kun muu Suomi sanoo purjevvene', satakuntalaiset ja kymenlaaksolaiset lausuvat sen niin kuin se kirjoitetaan: purjevene, ilman loppukahdennusta. Mun mielestä se ei ole kamalaa, mutta muistan kyllä, että lapsena se kuulosti oudolta. Sitten, kun aikuisena tutustuin enemmän satakuntalaisiin, aloin pitää piirteestä ja murteesta muutenkin.

Itse puhut outoa murretta. Olen pesunkestävä Savolainen ja Savossa sanotaan purjeveneitä ourjeveneeksi ilman mitään kahdennuksia.

Mitähän murretta mä sun mielestä puhun? Miten se kävi ilmi tekstistäni?

Savon murteessa loppukahdennusta ja lujaa aluketta vasta onkin, enemmän kuin muissa murteissa. Toki ilmiö pitää ensin tunnistaa ja huomata. Mutta tosiaan, kyllä sinä sanot purjevvene', et purjevene.

Höpö höpö. Eikä sanota. Se mikä minulle on savolaisena vaikeaa on ääntää v, f ja w niin että muutkin ymmärtää ,minkä niistä sanon.

Kuule, googlaa se loppukahdennus, niin ehkä sulle selviää, mikä se on. V:n, f:n ja w:n ero ei nyt liity tähän mitenkään. Suomen kielessä on tietyissä sanoissa ja sanamuodoissa loppukahdennus. E-loppuisissa sanoissa (pl. nalle, nukke, jade, psyyke) se on kaikissa murteissa, paitsi noissa mainituissa Satakunnan ja Kymenlaakson murteissa. Eli sanotaan hernekkeitto, ei hernekeitto, huonettuoksu, ei huonetuoksu jne. Ei tämä ole sellainen asia, joka huutoäänestyksellä päätetään, vaan tästä on olemassa runsaasti tieteellistä tutkimusta (ja itse asiassa tämä loppukahdennus opetetaan myös peruskoulun äidinkielessä).

Mutta mikä mahtaa yhdistää kotkalaiset ja porilaiset, koska tämä esiintyy juuri noissa, vaikka ovat maantieteellisesti kaukana toisistaan? 

Hyvä kysymys, johon en tiedä vastausta! Arvelen, että kuluminen lopusta. Esim. viron kielessä, varsinaissuomalaisessa murteessa sekä Norjassa puhutussa kveenin kielessä on ilmiö nimeltä sentralisaatio (ainekset pakkautuvat sanan keskelle ja sanamuodot kuluvat lopusta). Niitä yhdistää germaanisten kielten vaikutuksen (Varsinais-Suomessa ruotsi, Virossa saksa ja kveeniläisillä norja). En tiedä, onko tämä sama vai eri ilmiö. Satakunnassa on aikankin ollut aiemmin enemmän ruotsinkielisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös Turun murteessa asia on ratkaistu kätevästi.

Preesens: mää etin

Imprefekti: mää ettisin

Entäs konditionaalimuoto?

yksinkertainen sekin: mää ettisisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minua haittaa tällaiset tilanteet, joissa sama sana tarkoittaa useampaa asiaa. Sen sijaan korvat soi ja verenpaine nousee, kun tajuaa, kuinka paljon nykyään käytetään sanoja täysin väärin. "Mä haen sen nopee/noppaa", "en jaksa enää tekstaa", "se on tuolla kahden korttelin päästä". Nämä toistuvat ihmisten puheessa jo niin usein, että epäilen, etteivät puhujat aidosti tiedä puhuvansa väärin. Ainahan voidaan sanoa, että no se on puhekieltä - ja toki onkin, tiettyyn rajaan asti. Esimerkiksi "päässä" vs. "päästä" ei vain yksinkertaisesti ole oikein, vaikka kuinka puhuttaisiin rennosti :D.

Kyllä se vain on niin, että puhekielellä on oma kielioppinsa, eikä natiivi puhu sitä "väärin". Se, että joku piirre ei kuulu sinun kieleesi, ei tee siitä väärää.

Jos tarkoitat verbiä päästä asussa päässä (esim. en taida päästä tänään tulemaan), niin kyllä se päässä on ihan oikea muoto. Etelä-Karjalan murteessa on tuo piirre päässä (päästä), pessä (pestä).

En tarkoita tuota. Tuo on murre/lausumisero. Tarkoitan sitä, kun sanaa "päästä" käytetään sijainnin ilmaisemiseen. "Lähin naapurimme on sadan metrin päästä" - oma korvani ei hyväksy tätä, vaikka kuinka olisi mukamas jonkun murretta ;).

Mitä murretta tuo sitten on?

Mutta se, hyävksyykö jonkun kielikorva jonkun murretta vai ei, ei tarkoita mitään murteen puhujien kannalta. Esim. joku ahdistuu siitä, että Satakunnan murteessa ei ole loppukahdennusta – satakuntalaiset käyttävät sitä siitä huolimatta.

En tiedä varmaksi, mutta pääkaupunkiseutulaisilta olen tätä kuullut. Ensin yhdeltä, jolloin luulin, että hän ei yksinkertaisesti tiedä mitä tuo sana tarkoittaa. Mutta nyt olen kuullut sen jo useammalta. Väärin se on joka tapauksessa ja niin puhuva kuulostaa vähän... Noh... Vähemmän kouluja käyneeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porilaiset ovat tuon ratkaisseet aikapäiviä sitten. Siellä päin sanotaan ”minä etsein”, ”minä nautein”…

Satakunnasta kasvuiässä vaikutteita saaneena, luulin pitkään että se on yleiskieltä kunnes minulle toisin valistettiin. Ihmettelin, että onpas tyhmää kun aikamuodot näyttävätkin samalta.

Huh... luulin, että kamalinta, mitä porilaiset ovat saaneet aikaan, on purjeveneen ääntäminen, mutta tuo on vielä kamalampaa!

Nyt on pakko kysyä että miten Porissa sanotaan sana purjevene? 😁

Seilipaatti. En vitsaile.

Menneisyys: Kyl mää etin sitä jo

Nykyhetki: Etin sitä koko ajan tai yritän just löytää

Tulevaisuus: Voin ehtiä tai kaippa se pittää ehtiä

En ole ikinä elämässä näinä vuosikymmeninä sanonut "Minä etsin". En edes kaupassa. Kysyn onko teillä 27 kannan lamppuja tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieli on näköjään kehittynyt niin, että ”Öö” on joidenkin mielestä uusi kysymyssana.

saari se on

Kun vaan laittaa puolet vähemmän öö-kirjaimia.

Öö.

Onko jäänyt monestikin epäselväksi, AP?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös Turun murteessa asia on ratkaistu kätevästi.

Preesens: mää etin

Imprefekti: mää ettisin

Entäs konditionaalimuoto?

Mää tulisi ettimä

entäs futuuria vastaava ilnmaus sitten, jos tuo on preesens?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkissäsi käytetään puhekieltä. Puhu oikeaa suomea niin sinulla ei ole tuota ongelmaa.

"Minä etsin" on kyllä kirjakieltä.

Voi pientä, huomaa että korkeakoulu on käymättä.

"mina etsiä" on nykyisen suomen kielen mukainen muoto.

Ja asiayhteydestä selviää muukin tarpeellinen. Minä etsiä Kela ovi.

Vierailija kirjoitti:

Joissain murteissahan tuo on kunnossa, esim. Etsin nyt - etsisin eilen

Tekeisit jotain tulevaisuudessa eilen? öö 🙄

”mitä sinä sitten tekisit, jos pystyisit auttaaksesi huomanne?”

-etsisisin kadonnutta henkilö.

murteissa näemmä hypätään ajassa eteenpäin suorittaakseen eilista toimintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porilaiset ovat tuon ratkaisseet aikapäiviä sitten. Siellä päin sanotaan ”minä etsein”, ”minä nautein”…

Satakunnasta kasvuiässä vaikutteita saaneena, luulin pitkään että se on yleiskieltä kunnes minulle toisin valistettiin. Ihmettelin, että onpas tyhmää kun aikamuodot näyttävätkin samalta.

Huh... luulin, että kamalinta, mitä porilaiset ovat saaneet aikaan, on purjeveneen ääntäminen, mutta tuo on vielä kamalampaa!

Nyt on pakko kysyä että miten Porissa sanotaan sana purjevene? 😁

Satakunnassa ja Kymenlaaksossa ei ole loppukahdennusta. Kun muu Suomi sanoo purjevvene', satakuntalaiset ja kymenlaaksolaiset lausuvat sen niin kuin se kirjoitetaan: purjevene, ilman loppukahdennusta. Mun mielestä se ei ole kamalaa, mutta muistan kyllä, että lapsena se kuulosti oudolta. Sitten, kun aikuisena tutustuin enemmän satakuntalaisiin, aloin pitää piirteestä ja murteesta muutenkin.

Itse puhut outoa murretta. Olen pesunkestävä Savolainen ja Savossa sanotaan purjeveneitä ourjeveneeksi ilman mitään kahdennuksia.

Mitähän murretta mä sun mielestä puhun? Miten se kävi ilmi tekstistäni?

Savon murteessa loppukahdennusta ja lujaa aluketta vasta onkin, enemmän kuin muissa murteissa. Toki ilmiö pitää ensin tunnistaa ja huomata. Mutta tosiaan, kyllä sinä sanot purjevvene', et purjevene.

Höpö höpö. Eikä sanota. Se mikä minulle on savolaisena vaikeaa on ääntää v, f ja w niin että muutkin ymmärtää ,minkä niistä sanon.

Kuule, googlaa se loppukahdennus, niin ehkä sulle selviää, mikä se on. V:n, f:n ja w:n ero ei nyt liity tähän mitenkään. Suomen kielessä on tietyissä sanoissa ja sanamuodoissa loppukahdennus. E-loppuisissa sanoissa (pl. nalle, nukke, jade, psyyke) se on kaikissa murteissa, paitsi noissa mainituissa Satakunnan ja Kymenlaakson murteissa. Eli sanotaan hernekkeitto, ei hernekeitto, huonettuoksu, ei huonetuoksu jne. Ei tämä ole sellainen asia, joka huutoäänestyksellä päätetään, vaan tästä on olemassa runsaasti tieteellistä tutkimusta (ja itse asiassa tämä loppukahdennus opetetaan myös peruskoulun äidinkielessä).

Höpöhöpö. Nykyisin suurin osa suomalaisista puhuu niin yleiskieltä, että edellisen vuosisadan tutkimukset eivät kerro yhtään mitään siitä, miten nykysuomalaiset puhuu murrettaan.

Yhtä ongelmallinen on verbi n u s s i n. Eilen, nyt, huomenna vai koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porilaiset ovat tuon ratkaisseet aikapäiviä sitten. Siellä päin sanotaan ”minä etsein”, ”minä nautein”…

Satakunnasta kasvuiässä vaikutteita saaneena, luulin pitkään että se on yleiskieltä kunnes minulle toisin valistettiin. Ihmettelin, että onpas tyhmää kun aikamuodot näyttävätkin samalta.

Huh... luulin, että kamalinta, mitä porilaiset ovat saaneet aikaan, on purjeveneen ääntäminen, mutta tuo on vielä kamalampaa!

Nyt on pakko kysyä että miten Porissa sanotaan sana purjevene? 😁

Satakunnassa ja Kymenlaaksossa ei ole loppukahdennusta. Kun muu Suomi sanoo purjevvene', satakuntalaiset ja kymenlaaksolaiset lausuvat sen niin kuin se kirjoitetaan: purjevene, ilman loppukahdennusta. Mun mielestä se ei ole kamalaa, mutta muistan kyllä, että lapsena se kuulosti oudolta. Sitten, kun aikuisena tutustuin enemmän satakuntalaisiin, aloin pitää piirteestä ja murteesta muutenkin.

Itse puhut outoa murretta. Olen pesunkestävä Savolainen ja Savossa sanotaan purjeveneitä ourjeveneeksi ilman mitään kahdennuksia.

Eeköhä se joku tuulpuatti tae lakanalaotta ou savoks.

Jos nyt mennään pelkällä purjeveneellä, niin savolaisena iännän sen ppurrjevvene. Sana purje yhellä ärrällä on pikkusen hankala alotussanana, 2 tulloo väkisellä. Olen huomannut tuon useiden sanojen kohdalla. Nuotti tekee. Kun huasteloopi jootavana ja aekoo on, nii mahtuu usseempikkii konsonantti vällii. Eekä nyt ollunna jokkaesta sannoo tarkotus kiäntee savoks. Taivutettuna sitten purjevenneessä on 2 ännee. Ppurrjevenneessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös Turun murteessa asia on ratkaistu kätevästi.

Preesens: mää etin

Imprefekti: mää ettisin

Entäs konditionaalimuoto?

Mää tulisi ettimä

entäs futuuria vastaava ilnmaus sitten, jos tuo on preesens?

Mää eti huame

Savolainen ja turkulainen. Kahden erilaisen maailmankaikkeuden kohtaaminen.

Tai "hän" sana, josta ei tiedä, onko kyseessä mies, nainen, muunsukupuolinen vai yh-mamman kissa/koira

Vierailija kirjoitti:

Tai "hän" sana, josta ei tiedä, onko kyseessä mies, nainen, muunsukupuolinen vai yh-mamman kissa/koira

korjaus: ei yh-mamman vaan yliopistonkäyneen yksinäisen aistiyliherkän henkisesti rajoittuneen hiirimamman lemmikkieläin