Mikä asia on ollut sellainen mikä tuli sinulle järkytyksenä

Entisen luokkakaverin itsemurha. Juteltiin facessa edellisenä iltana, enkä osannut aavistaakaan, että tuo keskustelu olisi viimeinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani äkillinen kuolema.

Ikää oli 42v.

Aortan repeytymä.

Oliko stressaavassa työssä? Kantoiko päävastuun taloudesta?

Joo, koko kansan-

Se miten arvoton olet rumana naisena kanssaihmisille.

Miesystävä, joka sylkäisi kasvoilleni. Vasta silloin ymmärsin hänen olevan henkisesti sairas. Osasi salata tätä puolta itsestään noin vuoden päivät, siihen jäi se suhde. Kylmän rauhallisesti lähdin hänen elämästään sillä sekunnilla.

Uskomattoman oksettava tapahtuma, joka vieläkin ällöttää ja aikaa siitä on 15 vuotta.

Se että rakastamani mies Vladimir Putin on menettänyt lopullisesti järkensä.

Se että täällä todella on väestönvähennys käynnissä. Erilaisin keinoin. Olin järkyttynyt monta vuotta nyt hyväksynyt asian.

Vierailija kirjoitti:

Itsetuhoisuuden ja naiiviuden määrä mikä liittyy ns maailmanparantamiseen. Kuvitellaan ihan oikeasti niinkuin kaikki ihmiset haluaisivat samoja asioita. Pelkään pahoin, että iso osa suomalaisista elää vieläkin jossain hattarassa kuvitellen että kyllä puhumalla ja ymmärtämällä kaikki hoituu.

Mitä me uskallamme nähdä ja kohdata, yksilöinä ja maana? Mihin se meidän "onnellisuutemme" perustuu? Mistä emme edes tiedä?

Oikeastaan tuo on oikeilla linjoilla, mutta sitten ilmestyy  joskus niitä sekoja.  Onnellisuutemme saa perustua siihen mihin juuri meidän onnellisuutemme perustuu. 

Vierailija kirjoitti:

Suomen venäläistäminen.  Voi vttu. 

Mikä venäläistäminen?

Että aikuisetkin puhuvat pahaa toisistaan selän takana. Olin 5-6v kun kuulin keskustelun jota minun ei olisi pitänyt kuulla. Äitini ja tätini haukkuivat enon uuden naisystävän mm. lihavaksi lehmäksi, joka ei edes kakaroita pysty saamaan. Luulin, että aikuiset ovat aina asiallisia joka tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tavallinen kunnollinen suomalainen mies masentuu ja jää työttömäksi, niin on todella, siis TODELLA vaikea saada apua mistään. Olet joka ikisessä apu- ja tukijonossa viimeisenä ja lakisääteisetkin maksut saat vasta oikeustoimilla uhkaamalla.

Kaikki virkailijat ovat naisia, ja vaikka itse olet miehenä uhri ja elämäsi on käytännössä tuhottu, niin silti perusvirkailijan silmissä olet Paha Mieshenkilö, joka ei apua tarvitse.

(ei, en myöskään ole uhriutuva narsisti)

Sama juttu se on meillä yksinasuvilla masentuneilla naisilla, itseasiassa meitä jopa muut naiset kohtelee pahemmin kuin yksinasuvia masentuneita miehiä, meitä pidetään luusereina koska emme ole onnistuneet "hankkimaan perhettä" ja aina vihjailua ja vinkkailua terapiassa,psykologilla yms että mies ja lapsi varmasti piristäisi elämää.

Vierailija kirjoitti:

Se etten pääse taivaaseen ilman uskoa jeesukeen,no helvettiin ollaan menossa,koska Jeesus ei auta, ja enkä tiedä mitä vielä pitäisi tehdä jotta pelastuisi.

Ei usko ole jokin "mystinen" juttu, Se on sen hyväksymistä että syntisi on sovitettu puolestasi ja saat vastaanottaa pelastuksen.  Ei tunteilla (ainakaan se ei ole edellytys) vaan päätöksellä. Käy pääsiäisen aikaan jossain srk, ja kysy jutella jonkun kanssa joka auttaa alkuun uskossa.  Sinä kelpaat ja olet rakas jumalalle.

Vierailija kirjoitti:

Se miten arvoton olet rumana naisena kanssaihmisille.

Jep todella arvoton...paitsi jotkut kauniit naiset kohtelee hyvin koska ei ole kilpailijaa.

Vierailija kirjoitti:

Se miten arvoton olet rumana naisena kanssaihmisille.

Tai miten monet häpeävät toisen ihmisen lihavuutta. Ei voi näyttäytyä seurassa jne.

On järkyttävää kuinka sisäänrakennettua tuo arvostelu on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se etten pääse taivaaseen ilman uskoa jeesukeen,no helvettiin ollaan menossa,koska Jeesus ei auta, ja enkä tiedä mitä vielä pitäisi tehdä jotta pelastuisi.

Ei usko ole jokin "mystinen" juttu, Se on sen hyväksymistä että syntisi on sovitettu puolestasi ja saat vastaanottaa pelastuksen.  Ei tunteilla (ainakaan se ei ole edellytys) vaan päätöksellä. Käy pääsiäisen aikaan jossain srk, ja kysy jutella jonkun kanssa joka auttaa alkuun uskossa.  Sinä kelpaat ja olet rakas jumalalle.

Itseasiassa usko on mystinen juttu siinä mielessä että se on yliluonnollinen juttu,vain harvat ja valitut pelastuu, ja Jumalan puheen voi kuulla sisimmässä.

Järkytyksiä vuosien varrelta:  Parin ihmisen itsemurhat. Narsistiin tutustuminen. Uskovat varastavat ja valehtelevat toisinaan oman edeun vuoksi. Oman ihmisluonnon pahuus joissain tilanteissa. Rintasyöpä (josta paranin). Keskenmenot.

Kun olin nuori ja naiivi, järkytyin siitä että miehet ihan oikeasti valehtelevat haluavansa parisuhteen, ja sitten vain käyttävät hyväkseen ja jatkavat muiden tapailua koko ajan, tai sitten tapaavat minua vain seksin merkeissä eivätkä ole kiinnostuneita juttelemaan tai viettämään aikaa yhdessä.

Minulla oli kaukainen sukulainen, joka vuosikymmenet väitti olevansa niin köyhä, ettei voi käydä ruokakaupassakaan kuin tyyliin kerran kuussa. Porukalla me sukulaiset ja kyläläiset säälimme häntä. No, henkilö kuoli. Melko yllättävää, että perunkirjoituksessa paljastuivat satojen tuhansien säästötilit. Kaikki ovat täysin äimänkäkenä, mutta saammepahan muhkean perinnön. Henkilö oli lapseton, joten kenellekään ei olisi tarvinnut rahoja säästää.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisissä kesäduuneissa aikuisten ihmisten hillitön kuspäisyys (asiakaspalveluhommia tein, olin kaupan kassalla ym.)

Se järkyttää meitä vanhojakin välillä. Luulin nähneeni suunnilleen kaikenlaista puolen vuosisadan aikana mutta ainakin ällistyy, ellei nyt ihan järkyty, ihmisten törkeästä käytöksestä. Nuoret on fiksuja kesätöissä ja muutenkin kaupungilla. Ja tämä kokemus uskovaisista keski-ikäisistä työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Miten vähän lääkärit tuntee eri sairauksia ja osaa diagnosoida niitä. Joku terveyskeskus on kuin villi länsi. Itse pitää etsiä oikea diagnoosia, ja vaatia siihen kuuluvat tutkimukset ja hoito. Tuloksia tulee ainoastaan olemalla kusipää vastaanotolla.

Niimpä! Ja myös se järkyttää, kun huomasin että lääkäreitä ei kiinnosta pätkääkään potilaan hyvinvointi, eivät kuuntele kun yritän kertoa kivuistani. Varmaan kun olen nuorehko ihminen niin ei uskota että voi olla kipuja. Ja sitten kun yritän varovasti kysyä jotain kivunlievitystä ja selitän, että mikä lääke on aikaisemmin auttanut ja haluan saada sen uudelleen reseptille niin tulee jyrkkä ei. Ei edes harkita, kesken lauseen jotkut on ruvennut huutamaan että ei missään tapauksessa. Määrätään vaan fysioterapiaan, jossa olen käynyt jo vuosia ilman mitään vaikutusta. Miksi jotkut lääkkeet on olemassa ja markkinoilla jos niitä ei saa määrätä potilaalle, joka oikeasti niitä tarvitsee. Ei päihdekäyttöön vaan oikeaan vaivaan.

Miten menneisyys kummittelee pahan ihmisen mielessä. Miten pahaa ihmistä ei kukaan tai mikään jo pysäytä. Miten avuton muu maailma on kun häikäilemättömään pahuuden keskittymään yrittää saada loppua.