Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa sen vahvemman rooliin joutuminen
11.03.2022 |
Miehellä oli koko viime vuoden kriisi läheisen menettämisestä. Jotenkin odottelin, että se menisi ohi ajan kanssa (tietenkään mitään määräaikaa ei ole eikä ole koskaan "suru suoritettu". Ymmärrän ja olen ollut kärsivällinen.
Itsellänikin on vaikeuksia , mutta päädyn aina käsittelemään ne pääni sisällä. Käytän paljon voimia itsesäätelyyn, jotta pysyisin tasapainossa. Tällöin ulospäin näkyy rauhallinen kuori. Saatan olla juuri ja juuri löytänyt rauhan, kun mies tulee purkamaan omaa mieltään ja ongelmia minulle. Vaikka minulla ei ole yhtään mitään annettavaa jäljellä, kun energia on mennyt sisäiseen managerointiin, yritän sitten kuunnella ja olla empaattinen.
Tästä seuraa katkeruus, että "se minun vuoro ei tulekaan ja miksi minun pitää olla aina se vahva kannattelija, vaikka juuri ja juuri pidän itseni kasassa". Tätä en sano ääneen, mutta pelkään että se alkaa syödä minua sisältä ja näkyä muuten suhteessa.
Enkä kerro miehelle huoliani, koska hänestä näkee ettei hänellä ole niille tilaa. Siirrän omia tarpeitani johonkin tulevaisuuteen, mutta olen tehnyt tätä jo vuoden.
Kommentit (125)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka toinen ei ole aikuinen, olet itse vastuussa omasta aikuisesta käytöksestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka toinen ei ole aikuinen, olet itse vastuussa omasta aikuisesta käytöksestäsi.
Niin on, omasta, mutta ei miehen.
Koska juurihan kerroin sinulle, jos vaahtoamiselta ja suurta nautintoa tuottavalta mollaamiselta viitsisit lukea. Flegmaattisuus ja melankolisuus on luonteenpiirteitä joita ei noin vaan muuteta. Sinä ja nykyinen miehesi tuskin koskaan olette olleet tällaisia ja teidän ei ole tarvinut muuttaa itseänne mihinkään.