Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa sen vahvemman rooliin joutuminen
11.03.2022 |
Miehellä oli koko viime vuoden kriisi läheisen menettämisestä. Jotenkin odottelin, että se menisi ohi ajan kanssa (tietenkään mitään määräaikaa ei ole eikä ole koskaan "suru suoritettu". Ymmärrän ja olen ollut kärsivällinen.
Itsellänikin on vaikeuksia , mutta päädyn aina käsittelemään ne pääni sisällä. Käytän paljon voimia itsesäätelyyn, jotta pysyisin tasapainossa. Tällöin ulospäin näkyy rauhallinen kuori. Saatan olla juuri ja juuri löytänyt rauhan, kun mies tulee purkamaan omaa mieltään ja ongelmia minulle. Vaikka minulla ei ole yhtään mitään annettavaa jäljellä, kun energia on mennyt sisäiseen managerointiin, yritän sitten kuunnella ja olla empaattinen.
Tästä seuraa katkeruus, että "se minun vuoro ei tulekaan ja miksi minun pitää olla aina se vahva kannattelija, vaikka juuri ja juuri pidän itseni kasassa". Tätä en sano ääneen, mutta pelkään että se alkaa syödä minua sisältä ja näkyä muuten suhteessa.
Enkä kerro miehelle huoliani, koska hänestä näkee ettei hänellä ole niille tilaa. Siirrän omia tarpeitani johonkin tulevaisuuteen, mutta olen tehnyt tätä jo vuoden.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
No, mä olen aina ollut perheen pää ja vastannut kaikesta ja tehnyt päätökset. Se vahvempi vaan joutuu siihen rooliin ja joskus se on nainen.
Jos en halua enkä jaksa sitä roolia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mä olen aina ollut perheen pää ja vastannut kaikesta ja tehnyt päätökset. Se vahvempi vaan joutuu siihen rooliin ja joskus se on nainen.
Jos en halua enkä jaksa sitä roolia?
JSS!
Meillä sama. Ero tässä on tulossa koska en jaksa enää. Olen henkisesti ja fyysisesti aivan tyhjä ja kyllästynyt tähän suhteeseen, joss a mies ottaa kaiken, mutta mitään en saa takaisin.
Jo vuoden? Nina Mikkonen oli omaishoitaja vuosikausia
Vierailija kirjoitti:
Jo vuoden? Nina Mikkonen oli omaishoitaja vuosikausia
...niin, ja hyvinhän hänkin sen kesti, ei katkeroitunut lainkaan...
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/c2e56318-b96f-40c5-a61c-39a46ad…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtalotoveri täällä. Alkuhuuman jälkeen olen havahtunut siihen, että mies on passiivinen ja aloitekyvytön. Kaikki isot päätökset kaatuvat minun tehtäväkseni, ja luultavasti mikään projekti ei etenisi, ellen olisi tirehtöörinä. Tunteista ja tarpeista puhuminen on kiinni minun aloitteestani, samoin seksi. En todellakaan halunnut tätä roolia. Suhteessa on paljon hyvääkin, joten eroaminen tuntuu kurjalta vaihtoehdolta.
Tuo rooli on vaikea. Kuuntelin eilen yhtä pappia tunnin kun hän tilitti vaikeita aikojaan. Tosi raskasta vaan myötäillä koko ajan ja olla empaattinen.
Eikä tämä tule kuitenkaan takaisin kun henkilöllä menee hyvin, vaan hän muistaa usein sinut osana huonoja aikoja, vaikka autoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, miehesi tarvitsisi nyt ulkopuolista keskusteluapua, jotta hänen tilanteensa ei rasittaisi liikaa suhdettanne. joten, ottakaa rohkeasti yhteyttä johonkin instanssiin minne miehesi voisi mennä puhumaan surustaan, se ei ole koskaan huono asia, päinvastoin. Keskusteluapua on miehillekin todella tärkeää, päästä kertomaan surusta ja miten sitä oikeasti voi. Kyllä uskon, että sen avun turvin pääsette taas eteenpäin.
Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen usein samassa asemassa.
Vaikka tuo onkin raskasta, niin miehen persoonan tarvitsevuus varmasti johtaa myös kivoihin asioihin. Kannattaa miettiä niitä hyviäkin puolia, myös raskaina aikoina. Uskoisin, että on normaalia, että toinen puoliso on todella miellyttävä ja ajattelevainen arjessa, mutta tilanteen kriisiytyessä hän tarvitsee enemmän tukea. Toinen taas on arjessa määräävä ja ns saamapuolella, mutta kannattelee ajattelevaisemman puolison kriisiaikojen yli.
Meillä eletään hyvin minunnäköistäni arkea, koska olen meistä se Vahva ja se Tirehtööri. Miestä ei kiinnosta yhtä paljon, ja hän on sopuisa ja mukava. Minulle kasautuu vallan myötä myös vastuu. Totta kai se on joskus raskasta, mutta tiedätkö mitä? Sinulla on edelleen valta rakentaa elämästäsi siedettävämpää. Et voi muuttaa puolisoasi, mutta vahvista muita elämän tukipilareja niin, ettei miehen paha mieli vaikuta sinuun liikaa.
Toki jos olet sekä se arjessa ajattelevainen että kriiseissä kannattelija, niin suhteen jatkoa kannattaa miettiä. Tarvitsisit enemmän tukea kivan arjen pyörittämiseen TAI itseäsi kylmähermoisemman ja aktiivisemman vastuunkantajan, mutta jos mies deliveeraa kumpaakaan, niin se on harmin paikka se.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen usein samassa asemassa.
Vaikka tuo onkin raskasta, niin miehen persoonan tarvitsevuus varmasti johtaa myös kivoihin asioihin. Kannattaa miettiä niitä hyviäkin puolia, myös raskaina aikoina. Uskoisin, että on normaalia, että toinen puoliso on todella miellyttävä ja ajattelevainen arjessa, mutta tilanteen kriisiytyessä hän tarvitsee enemmän tukea. Toinen taas on arjessa määräävä ja ns saamapuolella, mutta kannattelee ajattelevaisemman puolison kriisiaikojen yli.
Meillä eletään hyvin minunnäköistäni arkea, koska olen meistä se Vahva ja se Tirehtööri. Miestä ei kiinnosta yhtä paljon, ja hän on sopuisa ja mukava. Minulle kasautuu vallan myötä myös vastuu. Totta kai se on joskus raskasta, mutta tiedätkö mitä? Sinulla on edelleen valta rakentaa elämästäsi siedettävämpää. Et voi muuttaa puolisoasi, mutta vahvista muita elämän tukipilareja niin, ettei miehen paha mieli vaikuta sinuun liikaa.
Toki jos olet sekä se arjessa ajattelevainen että kriiseissä kannattelija, niin suhteen jatkoa kannattaa miettiä. Tarvitsisit enemmän tukea kivan arjen pyörittämiseen TAI itseäsi kylmähermoisemman ja aktiivisemman vastuunkantajan, mutta jos mies deliveeraa kumpaakaan, niin se on harmin paikka se.
Kiitos, tämä on hyvä muistaa.
Miehessä on hyvinä aikoina paljon hyvää. Ottaa vastuuta kotitöistä ym. eli en käytännön asioissa ole se hallitsevampi. Mutta jotenkin tämä tunnepuolen kannattelu kaatuu minun niskaan.
En ehkä edes haluaisi kylmähermoista kumppania. Sellaisestakin on kokemusta.
Olen yrittänyt vahvistaa itseäni, mutta en tiedä miten. Ideoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika passiivinen ja aloitekyvytön mies ja olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei näillä eväillä taida kannattaa parisuhteeseen lähteä vaikka nytkin olisi kiinnostunut nainen. Siinä ei taida muuten mukava olemus kauheasti auttaa, kun nainen hetken päästä myös huomaa mikä vedettävä reki olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ehdottomasti teidän pitää puhua tuosta. Voisitte kumpikin harkita myös ulkopuolisen avun hankkimista.
Tiedän kokemuksesta, että tuollaisenaan tilanne on kestämätön. Oma suhteeni pelastui vasta kun aloimme avoimesti puhumaan voimavaroistamme ja kuinka pitää kiinni omasta hyvinvoinnista mutta olla silti tukena. Kumpikin on myös terveydenhuollon kautta hakenut lisätukea, ettei olla vain toistemme varassa. Edelleenkin meillä on henk.koht. vaikeuksia, mutta itse parisuhteella menee silti todella hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ehdottomasti teidän pitää puhua tuosta. Voisitte kumpikin harkita myös ulkopuolisen avun hankkimista.
Tiedän kokemuksesta, että tuollaisenaan tilanne on kestämätön. Oma suhteeni pelastui vasta kun aloimme avoimesti puhumaan voimavaroistamme ja kuinka pitää kiinni omasta hyvinvoinnista mutta olla silti tukena. Kumpikin on myös terveydenhuollon kautta hakenut lisätukea, ettei olla vain toistemme varassa. Edelleenkin meillä on henk.koht. vaikeuksia, mutta itse parisuhteella menee silti todella hyvin.
Ei se mikään kestämätön ole. Olen jo 20vuotts ollut naisena perheen pää, päätän asiat,johdan” perhettä. Olen ammatiltani myös ylintä johtoa joten kai mies mielellään sen vastuun mulle sysii. Ihan olen jo 20v kestänyt tätä ja aion kestää jatkossakin.
"Enkä kerro miehelle huoliani, koska hänestä näkee ettei hänellä ole niille tilaa." Jos vaikka kertoisit silti, etkä olettele asioita.
Mene miehen luo nyt. Pyydä saada olla pikkulusikka kun hän pitää sinusta kiinni. Vaatteet päällä.
Vierailija kirjoitti:
Kohtalotoveri täällä. Alkuhuuman jälkeen olen havahtunut siihen, että mies on passiivinen ja aloitekyvytön. Kaikki isot päätökset kaatuvat minun tehtäväkseni, ja luultavasti mikään projekti ei etenisi, ellen olisi tirehtöörinä. Tunteista ja tarpeista puhuminen on kiinni minun aloitteestani, samoin seksi. En todellakaan halunnut tätä roolia. Suhteessa on paljon hyvääkin, joten eroaminen tuntuu kurjalta vaihtoehdolta.
Miksi naisilla pitää koko ajan olla jotain projektia? Miksi ette osaa vain olla ja rakastaa?
Naiset haluaa että mies määrää kaapin paikan. Jos joutuu tossukan puolisoksi, niin nainen on onneton. Siksi vahva ja dominoiva alfauros on joka naisen haave.
No, mä olen aina ollut perheen pää ja vastannut kaikesta ja tehnyt päätökset. Se vahvempi vaan joutuu siihen rooliin ja joskus se on nainen.