Jos kokee olevansa huonompitasoinen kuin kumppaninsa, voiko suhde kestää?
Olen huomattavasti huonompitasoinen kun mieheni, joka on ihanan sosiaalinen, hyvännäköinen ja sopivasti rahaakin löytyy. Koen aina olevani häntä huonompi, kömpelömpi, typerämpi enkä ymmärrä miksi hän on kanssani. Täällä yhdessä ketjussa sanottiin heti että tämä on huono homma suhteelle ja ei tule kestämään. Ei kai se niin ole? Tai ymmärrän että mies varmaan on samaa mieltä ettei tule jaksamaan ikuisesti minua, mutta vertaistukea?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi tuollaista itsetunto-ongelmaista riippakiveä kyllä kauaa katsella. Tapailin kerran samantapaista miestä, koko ajan lyttäsi itseään: olen niin hölmö, ihan ruma, en edes osaa sitä ja tätä. On tosi vaikeaa keskittyä niihin hyviin asioihin kun toinen koko ajan mainostaa omaa "surkeuttaan" ja lisäksi ei sitä koko aikaa jaksa toisen olematonta egoa pönkittää. Vaikka vastaisikin että tottakai olet hyvännäköinen, niin sieltä tuli aina vastauksena, että sanot vaan, yrität vaan piristää jne. Tosi uuvuttavaa pidemmän päälle. Harmi, sillä tyyppi oli mielestäni muuten tosi kiva ja olisi voinut olla oikeasti toimiva, pitkä suhde. Itsesabotaasi on petollista, koska byt hän tietenkin miettii, että oikeassa oli kun kerran jätin hänet, vaikka syy oli ihan hänen itsetunto-ongelmissa, ei niissä ongelmissa mitä hän itsessään näki.
Jaa mun mielest olis kiva jos se vaikka yrittäs kompensoida sitä huonota itsetuntoansa makuuhuoneen puolella .3
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi tuollaista itsetunto-ongelmaista riippakiveä kyllä kauaa katsella. Tapailin kerran samantapaista miestä, koko ajan lyttäsi itseään: olen niin hölmö, ihan ruma, en edes osaa sitä ja tätä. On tosi vaikeaa keskittyä niihin hyviin asioihin kun toinen koko ajan mainostaa omaa "surkeuttaan" ja lisäksi ei sitä koko aikaa jaksa toisen olematonta egoa pönkittää. Vaikka vastaisikin että tottakai olet hyvännäköinen, niin sieltä tuli aina vastauksena, että sanot vaan, yrität vaan piristää jne. Tosi uuvuttavaa pidemmän päälle. Harmi, sillä tyyppi oli mielestäni muuten tosi kiva ja olisi voinut olla oikeasti toimiva, pitkä suhde. Itsesabotaasi on petollista, koska byt hän tietenkin miettii, että oikeassa oli kun kerran jätin hänet, vaikka syy oli ihan hänen itsetunto-ongelmissa, ei niissä ongelmissa mitä hän itsessään näki.
Niin, mieheltähän tuo on yleisesti ei-haluttua käytöstä. Naiselta se voi olla jopa jollain tasolla viehättävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi tuollaista itsetunto-ongelmaista riippakiveä kyllä kauaa katsella. Tapailin kerran samantapaista miestä, koko ajan lyttäsi itseään: olen niin hölmö, ihan ruma, en edes osaa sitä ja tätä. On tosi vaikeaa keskittyä niihin hyviin asioihin kun toinen koko ajan mainostaa omaa "surkeuttaan" ja lisäksi ei sitä koko aikaa jaksa toisen olematonta egoa pönkittää. Vaikka vastaisikin että tottakai olet hyvännäköinen, niin sieltä tuli aina vastauksena, että sanot vaan, yrität vaan piristää jne. Tosi uuvuttavaa pidemmän päälle. Harmi, sillä tyyppi oli mielestäni muuten tosi kiva ja olisi voinut olla oikeasti toimiva, pitkä suhde. Itsesabotaasi on petollista, koska byt hän tietenkin miettii, että oikeassa oli kun kerran jätin hänet, vaikka syy oli ihan hänen itsetunto-ongelmissa, ei niissä ongelmissa mitä hän itsessään näki.
Niin, mieheltähän tuo on yleisesti ei-haluttua käytöstä. Naiselta se voi olla jopa jollain tasolla viehättävää.
Jos jonkun mielestä tuo on viehättävää, tulee mieleen hyväksikäyttösuhde, oman egon pönkittäminen, halu pomottaa jne. Hälytyskellot soi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi tuollaista itsetunto-ongelmaista riippakiveä kyllä kauaa katsella. Tapailin kerran samantapaista miestä, koko ajan lyttäsi itseään: olen niin hölmö, ihan ruma, en edes osaa sitä ja tätä. On tosi vaikeaa keskittyä niihin hyviin asioihin kun toinen koko ajan mainostaa omaa "surkeuttaan" ja lisäksi ei sitä koko aikaa jaksa toisen olematonta egoa pönkittää. Vaikka vastaisikin että tottakai olet hyvännäköinen, niin sieltä tuli aina vastauksena, että sanot vaan, yrität vaan piristää jne. Tosi uuvuttavaa pidemmän päälle. Harmi, sillä tyyppi oli mielestäni muuten tosi kiva ja olisi voinut olla oikeasti toimiva, pitkä suhde. Itsesabotaasi on petollista, koska byt hän tietenkin miettii, että oikeassa oli kun kerran jätin hänet, vaikka syy oli ihan hänen itsetunto-ongelmissa, ei niissä ongelmissa mitä hän itsessään näki.
Niin, mieheltähän tuo on yleisesti ei-haluttua käytöstä. Naiselta se voi olla jopa jollain tasolla viehättävää.
Ihan yhtä rasittavaa ja typerää se on sukupuolesta riippumatta.
Siksi se mies on sinut juuri valinnutkin. Hän haluaa jonkun, jota voi katsoa alaspäin ja joka itsekin pitää itseään huonompana kuin miestä.
Nainen ei ainakaan petä ja pihtaa, koska tietää jäävänsä silloin yksin ja elintaso romahtaa.
Tasa-arvoinen suhde ei vain toimi. Kumpikin on siinä jatkuvasti etsimässä parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Siksi se mies on sinut juuri valinnutkin. Hän haluaa jonkun, jota voi katsoa alaspäin ja joka itsekin pitää itseään huonompana kuin miestä.
Miehellä tosiaan voi itsellään olla heikko itsetunto ja hankkii siksi kumppanin jota voi katsoa nenänvartta pitkin. Olen itsekin syyllistynyt tähän ja sitten ollut aidosti järkyttynyt kun tämä valittu tapaus on alkanut luulla että hän on tyytynyt minuun. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin tulla huonosti kohdelluksi sellaisen ihmisen taholta minkä vuoksi on laskenut standardinsa olemattomiin.
Tuttavapiirissäni oli opiskeluaikana mies, jolla oli mallityyppinen tyttöystävä. Kun tuo suhde päättyi, miehen seuraavaa tyttöystävä oli ihan toisenlainen. Nykyään ovat jo naimisissa ja lapset pian aikuisia. Voi siis hyvinkin kestää.
Aika turhaa muodostella taas uutta lukua wikinäsanakirjaan. Kun ei etsi sitä oikeaa vaan ihailua kaikilta, niin teoria tulee aina olemaan ankea tai repaleinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi se mies on sinut juuri valinnutkin. Hän haluaa jonkun, jota voi katsoa alaspäin ja joka itsekin pitää itseään huonompana kuin miestä.
Miehellä tosiaan voi itsellään olla heikko itsetunto ja hankkii siksi kumppanin jota voi katsoa nenänvartta pitkin. Olen itsekin syyllistynyt tähän ja sitten ollut aidosti järkyttynyt kun tämä valittu tapaus on alkanut luulla että hän on tyytynyt minuun. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin tulla huonosti kohdelluksi sellaisen ihmisen taholta minkä vuoksi on laskenut standardinsa olemattomiin.
Äläpä muuta sano! T: nainen
Oikeastaan et voi tietää, mikä sinussa erityisesti vetoaa puolisoosi. Ulkomaailmaan "standardit" ulkonäön tai sosiaalisuuden tai varallisuuden tai minkään muunkaan asian kohdalla ovat juurikin vain ulkomaailman juttuja, eivätkä välttämättä koske suhdettanne tai useimpien muidenkaan suhteita oikein millään tavalla. Päinvastoin, niillä kriteereillä pariutuneet harvoin pysyvät kauaa yhdessä.
Jos yhteiselämänne on hyvää ja siinä on rakkautta molemmin puolin, mikäpä sinä olet sanomaan toisen puolesta, että puolisosi ei voi sinusta oikeasti tykätä? Keskity ennemmin siihen, että voit myös itse tykätä itsestäsi äläkä turhaan sabotoi suhdettanne itseinholla ja sen esiintuomisella. Toista ei välttämättä haittaisi yhtään esimerkiksi hänen rakkaansa vähän tuhdimmat reidet, vaikka ne sitä rakasta häiritsivätkin, mutta luultavasti haittaisi paljonkin kuulla niistä päivittäin vuosien ajan.
En jaksaisi tuollaista itsetunto-ongelmaista riippakiveä kyllä kauaa katsella. Tapailin kerran samantapaista miestä, koko ajan lyttäsi itseään: olen niin hölmö, ihan ruma, en edes osaa sitä ja tätä. On tosi vaikeaa keskittyä niihin hyviin asioihin kun toinen koko ajan mainostaa omaa "surkeuttaan" ja lisäksi ei sitä koko aikaa jaksa toisen olematonta egoa pönkittää. Vaikka vastaisikin että tottakai olet hyvännäköinen, niin sieltä tuli aina vastauksena, että sanot vaan, yrität vaan piristää jne. Tosi uuvuttavaa pidemmän päälle. Harmi, sillä tyyppi oli mielestäni muuten tosi kiva ja olisi voinut olla oikeasti toimiva, pitkä suhde. Itsesabotaasi on petollista, koska byt hän tietenkin miettii, että oikeassa oli kun kerran jätin hänet, vaikka syy oli ihan hänen itsetunto-ongelmissa, ei niissä ongelmissa mitä hän itsessään näki.