Lue keskustelun säännöt.
Milloin lemmikkieläimistä tuli "tuntematonta ihmistäkin arvokkaampia"?
10.03.2022 |
Todella usein törmää nykyään ajatusmalliin, että monien mielestä oma lemmikki on tärkeämpi kuin joku tuntematon ihminen. Jos pitäisi valita, antaisiko vaikka paikan väestönsuojassa omalle lemmikille (jos lemmikkejä saisi ottaa mukaan) vai tuntemattomalle lapselle, moni valitsisi sen oman lemmikin. Tai jos palavasta talosta voisi pelastaa vain naapurin mummon tai kissansa, niin moni jättäisi mummon taloon ja poistuisi talosta kissa kainalossa. Oma lemmikki nähdään vierasta ihmistä arvokkaampana. Jos oma lemmikki eläisi 10 vuotta, sitä pidetään arvokkaampana kuin tuntemattoman vauvan elämää, vaikka vauvasta kasvaisi aikanaan yhteiskunnalle veronmaksaja ja yhteisön jäsen.
Missä vaiheessa meno on muuttunut tällaiseksi?
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ennemmin pelastaisitte oman koiranne kuin vieraan lapsen, hyväksyisitte varmasti mukisematta sen että joku muu pelastaisi ennemmin oman lemmikkinsä ja jättäisi sun lapsen kylmästi kuolemaan? Kysymys sellaisille ihmisille joilla itsellään on lapsia.
Ennen kaikkea syyttäisin itseäni. Miksi lapsi olisi kuolemanvaarassa ilman kumpaakaan vanhempaansa, yksin, ilman ketään hänelle tuttua ihmistä? Miksi en olisi itse paikalla? Miksi en tekisi jotain? Mikä olisi niin suuri tragedia, että se uhkaisi kaikkien läsnäolijoiden henkeä välittömästi, ja miksi en olisi suojelemassa pikkuistani itse? Syyttäisinkö 85-v. Irmaa, joka sai juuri ja juuri pelastettua itsensä ja tiibetinspanielinsa, mutta ei kyennyt kantamaan turvaan 35 kg lasta? Jne. Kauheita ajatuksia, mutta oma vikahan tuo olisi. Lapsi olisi jäänyt heitteille.
Jännä. Mä oon ilmeisesti ollut heitteillä ekaluokasta lähtien kun oon esim. mennyt koulubussilla yksin ilman äitiä tai isiä koulumatkat.
Ja poikkesit koulumatkallasi aina jonkun tuntemattoman kissanomistajan kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelun perusteella tiedämme, että pelastettava lapsia ei saa valikoida, mutta omien nuorten ja vanhusten sekä tietysti lemmikkien pelastaminen olisi "kiemurtelua", jolla ansaitsisi vihat niskaansa.
Jos hylkäät vieraan räkänokkasi kuolemanvaaran niin ole kiitollinen jos joku enkeli uhraa oman rakkaansa pelastaakseen jotain sinun omaasi. Not gonna happen very often.
hätätilassa ehdottomasti pelastaisin koirani hengen naapurini hengen yli, koska koirani pelasti aikoinaan minun henkeni. naapuri aiheuttanut vain harmia tupakoinnillaan ja alkoholin käytöllään kaikille rappumme asukkaille. Voin ihan rehellisesti tunnustaa tämän eikä edes hävetä ajatella, että minusta koirani on huomattavasti fiksumpi olento kuin naapruini ja pelkästään sillä ansainnut paikkansa väestönsuojassa.
Tottakai oma lemmikki on tärkeämpi kun tuntematon ihminen, koska tuntemattomaan ei ole minkäänlaista tunnesidettä. En koskaan uhraisi omia lemmikkejäni jonkun tuntemattoman takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ennemmin pelastaisitte oman koiranne kuin vieraan lapsen, hyväksyisitte varmasti mukisematta sen että joku muu pelastaisi ennemmin oman lemmikkinsä ja jättäisi sun lapsen kylmästi kuolemaan? Kysymys sellaisille ihmisille joilla itsellään on lapsia.
Ennen kaikkea syyttäisin itseäni. Miksi lapsi olisi kuolemanvaarassa ilman kumpaakaan vanhempaansa, yksin, ilman ketään hänelle tuttua ihmistä? Miksi en olisi itse paikalla? Miksi en tekisi jotain? Mikä olisi niin suuri tragedia, että se uhkaisi kaikkien läsnäolijoiden henkeä välittömästi, ja miksi en olisi suojelemassa pikkuistani itse? Syyttäisinkö 85-v. Irmaa, joka sai juuri ja juuri pelastettua itsensä ja tiibetinspanielinsa, mutta ei kyennyt kantamaan turvaan 35 kg lasta? Jne. Kauheita ajatuksia, mutta oma vikahan tuo olisi. Lapsi olisi jäänyt heitteille.
Jännä. Mä oon ilmeisesti ollut heitteillä ekaluokasta lähtien kun oon esim. mennyt koulubussilla yksin ilman äitiä tai isiä koulumatkat.
Syyttivätkö kuolleiden vanhemmat pelastushenkilökuntaa ja eloonjääneitä kovinkin aggressiivisesti, vai kenties itseään? Herätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää jaksako jankata, ettei oikeasti ikinä tule tilannetta, jossa pitäisi pelastaa kissa tai vauva (tai oma mummo tai tuleva aivokirurgi), se ei ole tämän ketjun pointti. Kysymys on, että jos tulisi, kumman pelastaisit. Käyttäkää mielikuvitusta älkääkä vältelkö kysymystä.
Tarkoitus on havainnollistaa, miten näkee kissan ja vauvan arvon ja kumman pelastamisen kokisi tärkeämmäksi ja moraalisesti oikeammaksi.
Hyppäisitkö alas mieluummin Kuusta vai Marsista?
Kysymys ahdistaa ja se on ymmärrettävää. Toivotaan, että kysymys ei tosielämässä tule vastaan kenellekään.
ohis
No näinpä. Mua ei ahdista kysymykset tilanteista, jotka eivät ole edes mahdollisia. Kuten tuo esittämäni kysymys, hyppäisikö mieluummin Kuusta vai Marsista. Ei myöskään tule tilannetta, jossa mun pitäisi valita kissani tai tuntemattoman vauvan välillä. Se on yhtä absurdi kysymys kuin kysymykseni Kuusta ja Marsista.
Ihan lapsesta saakka olen ajatellut, että koirani ovat tärkeämpiä mulle kuin jotkut tuntemattomat ihmiset. Lemmikit ovat perheenjäseniä, ja taatusti pelastaisin koirani ennen kuin naapurini. Toki sitten sen naapurin heti perässä, jos pystyn. Ihan samoin kuin jokainen varmasti pelastaisi myös ensin omat lapsensa, ja sitten vasta muita lapsia. Jos pitäisi valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ihan luonnollista että tuttu ja oma on ihmiselle itselleen arvokkaampi kuin jonkun toisen/täysin tuntematon. Oli kyse sitten lapsesta, äidistä, puolisosta, kaverista, lemmikistä, työpaikasta, kodista, rahasta, kirjasta, voileivästä jne.
Eli pelastat oman voileipäsi mieluummin kuin naapurin lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä aiheellisesti voisi kysyä, miksi ihmisen pitäisi olla jotenkin itsestään selvästi arvokkaampi kuin muut eläimet.
Varmaan siksi, että toisin kuin sun lemmikkisi, sun naapurisi todennäköisesti maksaa veroja ja on sillä tavalla arvokkaampi yhteiskunnan jäsenenä kuin vaikka koira. Siksi on järkevämpää yhteiskunnalta pelastaa sun naapurisi kuin sun koirasi.
Toisin sanoen, jos naapuri on pitkäaikaistyötön tai eläkeläinen, heidän on syytä kuolla ennen työssäkäyvää? 😂 Mikä raja pitää asettaa verotuloille ja yhteiskunnan kustannuksille? Kannattaa hei harkita tarkkaan niitä opiskeluja sun muita, jos palkka ei ole tarpeeksi iso saatat jäädä lasketussa hyödyssä pakkasen puolelle! Koira ei sentään juuri kuluta yhteiskunnan varoja, saa sosiaalietuuksia tms., vaan päinvastoin pitää kapitalismin pyörät pyörimässä, kun rakastava omistaja ostelee ruokaa ja tarvikkeita.
No periaatteessa jos mut laitettaisiin tilanteeseen, jossa joudun pakosta valitsemaan että kumpi jää putoavan flyygelin alle, uransa huipulla oleva aivokirurgi, joka ei vain pelasta ihmishenkiä, vaan myös tuo paljon verotuloja ja lisäksi jonka koulutukseen on kulutettu yhteiskunnan toimesta varmaan kymmeniä tuhansia, vai joku peruskoulun hädintuskin läpäissyt nisti, johon tullaan vielä yhteiskunnan toimesta kuluttamaan kymmeniä tuhansia ilman, että siitä saadaan mitään takaisin ja joka epäröimättä nyysii mummolta lompakon jos voi, niin ei mulla ole vaikeuksia valita. Toki se on mautonta, joten rajaa ei todellisuudessa vedetä hyödyllisyyteen yhteiskunnan silmissä, mutta lajiin se voidaan vetää.
Yhteiskunta ja lainsäädäntö useimmiten vetääkin.
Mutta tuossa tilanteessa ihminen itse tekee valinnan. Palava talo -esimerkissäkin ihminen todennäköisesti vaarantaa oman henkensä eikä minusta sitä kuulu kenenkään ulkopuolisen määritellä kenen/minkä vuoksi saa tehdä niin. Tiedän henkilön, joka kävi oikeassa tilanteessa pelastamassa kissanpennun, mikä oli jopa tyhmänrohkeaa, mutta en koe, että on minun asiani häntä tuomita, vaikka kiistatta hänen henkensä on ainakin minulle arvokkaampi.
Joo en mä sitä tuomitse. Jos sinä päätät ihan omsta tahdostasi juosta palavaan taloon, niin se on sinun asiasi pelaststko lapsen, kissan vai Picasson maalauksen. Itse lähestyn tätä väestönsuoja-asiaa ihan käytännön enkä arvojen perusteella. Se on ihmisten rahoilla ihmisille rakennettu ja siellä pitää ihmisten kyetä viettämään aikaansa. Se ei ole paikka, missä pitää muistaa ottaa allergialääkkeet mukaan tai jäädä ulos, sillä naapuri vaatii saada kissansa sisään tai peltorit korville, sillä pommituksesta sekopäiset koirat haukkuu kuorossa 24/7. Ehkä lemmikki-ihmiset voi avata kukkaronnyörejään ja kysyä kaupungilta olisiko tonttia, jolle he voivat omakustanteisti rakentaa lemmikkiystävällisen väestönsuojan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ennemmin pelastaisitte oman koiranne kuin vieraan lapsen, hyväksyisitte varmasti mukisematta sen että joku muu pelastaisi ennemmin oman lemmikkinsä ja jättäisi sun lapsen kylmästi kuolemaan? Kysymys sellaisille ihmisille joilla itsellään on lapsia.
Säkin varmaan hyväksyt sen, ettei sua edes huolittais suojaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista tilannetta ei juuri tule, jossa pitäisi valita oman lemmikin ja vieraan ihmisen pelastamisen välillä. Koira tai kissa ei vie väestönsuojassa niin paljon tilaa, etteivätkö ne sinne mahtuisi siinä missä vieras vauva tai mummokin. Tämä on samaa sukua kuin ne dilemmat, joissa pitää päättää, kuka pelastustautalta heitetään pois, jos siellä on lapsi, raskaana oleva nainen, syöpälääkettä kehittelevä tutkija ja ihmiset x, y, z ja q.
Tuosta olen kanssasi eri mieltä. Jos olet vähänkään perehtynyt väestönsuojiin, niissä on hyvin pieni tila per ihminen. Jos sulla on pituutta enemmän kuin metri, et mahdu edes makaamaan sinulle varatulla alueella. Ja kun monella muullakin olisi kissoja ja koiria, et mahtuisi makaamaan edes alle metrin pituisena.
Lemmikinomistajana ymmärrän ihan hyvin, miksi eläimiä ei saa viedä väestösuojiin. Niille ei yksinkertaisesti ole varattu sinne tilaa. Tilaa on hädintuskin ihmisille. Lisäksi on huomioitava, että monet ovat allergisia eläimille. Jo pelkästään se, että lemmikinomistajan vaatteissa on eläimen hilsettä, saattaa ahtaissa tiloissa aiheuttaa allergisen reaktion. Ja tästä tuli mieleen....menee nyt vähän ohi aiheen, että mitenköhön noiden väestönsuojaan otettavien ruokien suhteen on, koska jotkut voivat saada varsin pahankin allergiakohtauksen, jos lähellä syödään kalaa tai pähkinöitä. Eli saako tonnikalapurkkeja tai muita kalasäilykkeitä tai pähkinöitä ottaa mukaan väestönsuojaan?
Mulla on sekä koira että kissa, mutta silti ymmärrän, ettei niiden paikka ole ahtaissa väestösuojissa. Meillä ei tosin ole taloyhtiöllä edes väestäsuojaa, joten en joudu pohtimaan, mitä tekisin. Suojaan sekä itseni että lemmikkini kotiin.
Mieti sitä kakofoniaa betonibunkkerissa kun stressaantuneet koirat räksyttäisivät kilpaa. Ja se haju kun ne hermostuksissaan kusisivat ja paskoisivat alleen. Härregud!
Juuri näin. Lisäksi lapset itkisivät ja varmaan moni aikuinenkin. Muutenkin mua kuvottaa ajatus väestönsuojasta kuivakäymälöineen, joihin kaadetaan vain hajunpoistoainetta virtsan ja ulosteiden päälle. Mulle tuottaa vaikeuksia käydä siskoni mökillä ulkohuussissakin ja se on sentään ulkona eikä tiiviisti bunkkeriin suljetussa sisätilassa. Ja kun miettii ihan vaan ihmisen normaaleja elintoimintoja eli pieruja ja hikoilua, niin haju väestönsuojassa taitaa olla jo ihan ihmisten keskenkin melko...miten sen nyt sanoisi...muheva.
Luultavasti pelkäisit niin paljon, että muhevatkaan hajut ei paljon hetkauttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos saisin tietää, että jollain on tällainen elämänfilosofia, että eläimet ennen ihmisiä, niin jättäisin varmasti auttamatta ja kadulle kuolemaan.
Ja sut jätettäisiin bunkkerin ulkopuolelle jo yhteishengen takia.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Meilläkin on kissa ja kohtelen muiden eläimiä ystävällisesti, mutta ei kahta sanaa jos tulisi joku hätätilanne. Todellakin pelastaisin ihmisen siinä tilanteessa.
ai vaikka kyseinen ihminen olisi Anders breivik??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surisin koirani kuolemaa paljon enemmän kuin tuntemattoman lapsen, mutta tosi paikan tullen se lapsi olisi tietenkin pelastettava. En voisi enää elää ilman järkyttävää syyllisyyttä, jos oisin uhrannut lapsen koiran puolesta. Ja todella siis pidän eläimistä. Mutta eihän kukaan normaali empatialla varustettu ihminen jättäisi lasta kuolemaan.
No ei tietenkään jättäisi. Itse olen täys ihmisvihaaja ja kyllä minäkin silti olen auttanut aina kun voin. Vähän liikaakin. On pitänyt opetella kovuutta ettei viedä tuhkatkin pesästä..
Ja noissa kriisitilanteissa ja varsinkin tulipaloissa pelastetaan se joka voidaan, ei siinä käytännössä mitään valintaa tehdä. Aina kun jossain palaa talo, ihmiset vain katsoo ympärillä, sisälle meneminen ilman varusteita on hengenvaarallista ja yleensä vain lisää palomiesten työtä. Omiensa perään ne sankarit yleensä niihin palaviin rakennuksiin syöksyvät jos syöksyvät. Kyllähän se joku sankari kissakin haki yksitellen omat pentunsa palavasta talosta.
Turha täällä kenenkään väittää, että ryntää henkensä kaupalla liekkien sekaan tuntemattomia pelastamaan joka kerta kun lähellä joku talo palaa. Niitähän palaa vähän väliä, ootteko te muka siellä heti: "tattadaa, ei tässä mitään palokuntaa tarvita, meitsi syöksyy suoraan kohti tulta ja pelastan kaikki".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ennemmin pelastaisitte oman koiranne kuin vieraan lapsen, hyväksyisitte varmasti mukisematta sen että joku muu pelastaisi ennemmin oman lemmikkinsä ja jättäisi sun lapsen kylmästi kuolemaan? Kysymys sellaisille ihmisille joilla itsellään on lapsia.
Ennen kaikkea syyttäisin itseäni. Miksi lapsi olisi kuolemanvaarassa ilman kumpaakaan vanhempaansa, yksin, ilman ketään hänelle tuttua ihmistä? Miksi en olisi itse paikalla? Miksi en tekisi jotain? Mikä olisi niin suuri tragedia, että se uhkaisi kaikkien läsnäolijoiden henkeä välittömästi, ja miksi en olisi suojelemassa pikkuistani itse? Syyttäisinkö 85-v. Irmaa, joka sai juuri ja juuri pelastettua itsensä ja tiibetinspanielinsa, mutta ei kyennyt kantamaan turvaan 35 kg lasta? Jne. Kauheita ajatuksia, mutta oma vikahan tuo olisi. Lapsi olisi jäänyt heitteille.
Jännä. Mä oon ilmeisesti ollut heitteillä ekaluokasta lähtien kun oon esim. mennyt koulubussilla yksin ilman äitiä tai isiä koulumatkat.
Ja poikkesit koulumatkallasi aina jonkun tuntemattoman kissanomistajan kotona?
En. Miten se tähän liittyy? Olen ollut yksin, eli siis heitteillä. Olisin voinut vaikka pysäkiltä kävellessä jäädä auton alle, jos vaikka kuski olisi joutunut väistämään tielle juoksevaa koiraa. Sehän se valinta on? Jos kuski haluaa mielummin aja sun lapsesi kuin koiran päälle, niin sinä syytät itseäsi, eikö vain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista tilannetta ei juuri tule, jossa pitäisi valita oman lemmikin ja vieraan ihmisen pelastamisen välillä. Koira tai kissa ei vie väestönsuojassa niin paljon tilaa, etteivätkö ne sinne mahtuisi siinä missä vieras vauva tai mummokin. Tämä on samaa sukua kuin ne dilemmat, joissa pitää päättää, kuka pelastustautalta heitetään pois, jos siellä on lapsi, raskaana oleva nainen, syöpälääkettä kehittelevä tutkija ja ihmiset x, y, z ja q.
Entä sitten kun niitä koiria ja kissoja on 500? Muillakin on nimittäin lemmikkejä kuin sinulla.
entäs sitten kun siellä on 500 deegua?
Vierailija kirjoitti:
Ihan lapsesta saakka olen ajatellut, että koirani ovat tärkeämpiä mulle kuin jotkut tuntemattomat ihmiset. Lemmikit ovat perheenjäseniä, ja taatusti pelastaisin koirani ennen kuin naapurini. Toki sitten sen naapurin heti perässä, jos pystyn. Ihan samoin kuin jokainen varmasti pelastaisi myös ensin omat lapsensa, ja sitten vasta muita lapsia. Jos pitäisi valita.
Väestönsuojan kapasiteetti mahdollistaa vielä yhden elollisen. Suojassa olevat jotka määräävät kuka ovesta kulkee tekevät valintaansa sinun ja kulkukoiran välillä. He heltyvät koiraan ja laskevat sen sisään. Et protestoi koska ratkaisu on täydellisesti ajatusmaailmasi mukainen.
Tämä johtuu osittain siitä, että ihmiset on epäinhimillistyneet tässä maailmassa tai ei ole riittävän inhimillisiä ja tunne yhteenkuuluvuutta ihmiskuntaan. Mahdollisesti ovat ihmisvihaisia jollain tasolla tai pettyneitä tai traumatisoituneita. Sitten lemmikistä on saatu itselle uusi paras ystävä johon on tukeuduttu ja turvauduttu, kun mitkään ihmissuhteet tai tärkeimmät ihmissuhteet eivät ole onnistuneet.
Näitä katkeria kissa/koiranaisia näyttää pyörivän täällä vauva forumeillakin, jotka suolta mies vihaansa, mutta minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Meilläkin on kissa ja kohtelen muiden eläimiä ystävällisesti, mutta ei kahta sanaa jos tulisi joku hätätilanne. Todellakin pelastaisin ihmisen siinä tilanteessa.
ai vaikka kyseinen ihminen olisi Anders breivik??
tietenmin koska se petaisi sel-ntaustan, kun bunkkerista loppuu ruoka ja aletaan heittää väkeä ulos… Napaantuijottia ei kiinnosta, ketä siellä, heitä kiinnostaa vain se, miten he jäävät viimeiseksi.
Mikä "kissa" on juuri ja juuri sillä rajalla että tuo vielä pätee sinulle? Vai riittääkö sinulle, että pelastaja eli vallan omaava päättää? Eikä hänen tarvitse perustella sitä. Eli "kissa" voi olla vaikka kissapatsas? Tai savukeaski. Mikä vain jonka vallan omaava katsoo tärkeäksi. Jos hän pelastaa hylätyn lapsen ja kissasi pään. Hyväksytkö sen vallan omaavan kyseenalaistamattomana ratkaisuna.