Milloin lemmikkieläimistä tuli "tuntematonta ihmistäkin arvokkaampia"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä lemmikkihullut juuri todistivat sen mitä he ovat ihmisistä mieltä! Heidän mielestään toiset ihmiset eivät ansaitse elää vaan eläimet menevät edelle. He ovat itse niitä hulluja! Menkää seuraavan kerran hoidattamaan sairauksianne jollekin koiralle taikka kissalle joka on opiskellut lääkäriksi. Taikka jos poliisia, palokuntaa tarvitsette niin soittakaa eläimet pelastamaan itsenne. Apua, kuolen kohta nauruun näitä sekopäitä miettiessä!

Niille lääkäreille, poliiseille ja palokunnan henkilöstölle maksetaan palkka siitä, mitä he tekevät. Eivät he sitä hommaa hyvää hyvyyttään tee. Mulle taas ei makseta palkkaa siitä, että auttaisin jotain tuntematonta. Voisin auttaakin, jos siitä maksettaisiin.

Lääkäri hoitaa maksusta, koira ei maksustakaan. Ja suuren osan siitä maksusta maksaa puolestasi yhteiskunta eli ihmiset.

Siitä kliseisestä palavasta talosta muut ihmiset todennäköisesti pelastaisivat sinut ihan ilmaiseksikin jos vain onnistuisivat. Ainakin itsellä raha olisi vihoviimeinen mieleen tuleva asia.

Saatko pyytentö rakkautta keneltäkään muulta kuin siltä laumasi eläimeltä? Kuka sinua tulee ensimmäisenä iloisena vastaan, kun tulet töistä kotiin?

Pyyteetön rakkaus voi ilmetä muutenkin kuin sillä, että se minua rakastava olento on vangittuna kotiini eikä sen elämässä ole mitään mielekästä sisältöä ilman minua.

Muistakaa, että voi osua myös omaan nilkkaan. Kun te pelastatte perheenjäsenenne niin joku toinenkin pelastaa perheenjäsenensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihan luonnollista että tuttu ja oma on ihmiselle itselleen arvokkaampi kuin jonkun toisen/täysin tuntematon. Oli kyse sitten lapsesta, äidistä, puolisosta, kaverista, lemmikistä, työpaikasta, kodista, rahasta, kirjasta, voileivästä jne. 

Sinun itsekkäässä minä minä maailmassa se on luonnollista. Minun maailmassa ihmiset, vieraatkin, menevät aina kaiken muun elollisen edelle. Mutta kerrohan tuo filosofiasi hädän hetkellä niin pelastan mielummin koirani kuin lapsesi. 

Suurena rationalistina varmaan pelastat aivokirurgin vauvan ja hylkäät omat tavislapsesi? Tai pelastat vieraan teinipojan ja jätät mummusi itkemään ja kuolemaan? Ei ihmismieli toimi noin.

Ei, vaan muiden pitää ajatella näiden parin vastaajan lapsia ja viskata omat mummonsakin bussin eteen, koska ventovieras ipana on heidän luomakuntansa kruunu. Ei vaan mene kaaleen, että jos sulla ei ole ystäviä, kavereita eikä sukulaisia, niin sua ei auta kuin joku rupunen palkollinen, piste. Turha ulista turvaverkkojen perään jos ei eväänsä liikauta niitä tehdäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ennemmin pelastaisitte oman koiranne kuin vieraan lapsen, hyväksyisitte varmasti mukisematta sen että joku muu pelastaisi ennemmin oman lemmikkinsä ja jättäisi sun lapsen kylmästi kuolemaan? Kysymys sellaisille ihmisille joilla itsellään on lapsia. 

Tottakai. Ei mun lapsillani ole mitään syytä mennä tuntemattomien koteihin. 

Vierailija kirjoitti:

Sellaista tilannetta ei juuri tule, jossa pitäisi valita oman lemmikin ja vieraan ihmisen pelastamisen välillä. Koira tai kissa ei vie väestönsuojassa niin paljon tilaa, etteivätkö ne sinne mahtuisi siinä missä vieras vauva tai mummokin. Tämä on samaa sukua kuin ne dilemmat, joissa pitää päättää, kuka pelastustautalta heitetään pois, jos siellä on lapsi, raskaana oleva nainen, syöpälääkettä kehittelevä tutkija ja ihmiset x, y, z ja q.

Entä sitten kun niitä koiria ja kissoja on 500? Muillakin on nimittäin lemmikkejä kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa, että voi osua myös omaan nilkkaan. Kun te pelastatte perheenjäsenenne niin joku toinenkin pelastaa perheenjäsenensä. 

Näinhän sen kuuluu mennäkin. Vai väitätkö muka, että itse pelastaisit ennemmin naapurin teinin kuin omat lapsesi?

Vierailija kirjoitti:

Äly hoi älä jätä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihminen on yhtään arvokkaampi kuin muut eläinlajit?

Tällaisen tyhmään kysymykseen ei voi muuten vastata kuin vastakysymyksellä. Olisiko sinusta ihan ok, jos joku ihminen tekisi sellaisen ratkaisun, että pelastaisi eläimen sinun sijastasi?

Miksi minulle tuntematon pelastaisi ennemmin minut, kuin perheenjäsenensä? Tietenkin perhe ensin.

Olen selkeästi ajattelultani hyvin erilainen kuin sinä. En erittele lajeja paremmuus- tai tärkeysjärjestykseen.

Määrittele perhe? Pelastaja määrittelee siis perheen. Tai ei pelastaja vaan sanotaan tilanteessa vallan omaava. Se on tarkempi määritelmä. Tämä vallan omaava päättää pitää perheenään kaikkia muita paitsi sinua. Mitään yhteistä ei vallan omaavalla ja pelastettavilla ole eikä hän perustele ratkaisuaan. Sinulle annetaan kuitenkin mahdollisuus esittää perusteluita toisenlaiseen ratkaisuun. Oletan, että et halua käyttää sitä? Koska ratkaisu on jo valmiiksi mieleisesi.

Silloin kun huomaa tuntemattomien ihmisten olevan pääasiassa m*lkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ennemmin pelastaisitte oman koiranne kuin vieraan lapsen, hyväksyisitte varmasti mukisematta sen että joku muu pelastaisi ennemmin oman lemmikkinsä ja jättäisi sun lapsen kylmästi kuolemaan? Kysymys sellaisille ihmisille joilla itsellään on lapsia. 

Ennen kaikkea syyttäisin itseäni. Miksi lapsi olisi kuolemanvaarassa ilman kumpaakaan vanhempaansa, yksin, ilman ketään hänelle tuttua ihmistä? Miksi en olisi itse paikalla? Miksi en tekisi jotain? Mikä olisi niin suuri tragedia, että se uhkaisi kaikkien läsnäolijoiden henkeä välittömästi, ja miksi en olisi suojelemassa pikkuistani itse? Syyttäisinkö 85-v. Irmaa, joka sai juuri ja juuri pelastettua itsensä ja tiibetinspanielinsa, mutta ei kyennyt kantamaan turvaan 35 kg lasta? Jne. Kauheita ajatuksia, mutta oma vikahan tuo olisi. Lapsi olisi jäänyt heitteille.

Älkää jaksako jankata, ettei oikeasti ikinä tule tilannetta, jossa pitäisi pelastaa kissa tai vauva (tai oma mummo tai tuleva aivokirurgi), se ei ole tämän ketjun pointti. Kysymys on, että jos tulisi, kumman pelastaisit. Käyttäkää mielikuvitusta älkääkä vältelkö kysymystä.

Tarkoitus on havainnollistaa, miten näkee kissan ja vauvan arvon ja kumman pelastamisen kokisi tärkeämmäksi ja moraalisesti oikeammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista tilannetta ei juuri tule, jossa pitäisi valita oman lemmikin ja vieraan ihmisen pelastamisen välillä. Koira tai kissa ei vie väestönsuojassa niin paljon tilaa, etteivätkö ne sinne mahtuisi siinä missä vieras vauva tai mummokin. Tämä on samaa sukua kuin ne dilemmat, joissa pitää päättää, kuka pelastustautalta heitetään pois, jos siellä on lapsi, raskaana oleva nainen, syöpälääkettä kehittelevä tutkija ja ihmiset x, y, z ja q.

Tuosta olen kanssasi eri mieltä. Jos olet vähänkään perehtynyt väestönsuojiin, niissä on hyvin pieni tila per ihminen. Jos sulla on pituutta enemmän kuin metri, et mahdu edes makaamaan sinulle varatulla alueella. Ja kun monella muullakin olisi kissoja ja koiria, et mahtuisi makaamaan edes alle metrin pituisena. 

Lemmikinomistajana ymmärrän ihan hyvin, miksi eläimiä ei saa viedä väestösuojiin. Niille ei yksinkertaisesti ole varattu sinne tilaa. Tilaa on hädintuskin ihmisille. Lisäksi on huomioitava, että monet ovat allergisia eläimille. Jo pelkästään se, että lemmikinomistajan vaatteissa on eläimen hilsettä, saattaa ahtaissa tiloissa aiheuttaa allergisen reaktion. Ja tästä tuli mieleen....menee nyt vähän ohi aiheen, että mitenköhön noiden väestönsuojaan otettavien ruokien suhteen on, koska jotkut voivat saada varsin pahankin allergiakohtauksen, jos lähellä syödään kalaa tai pähkinöitä. Eli saako tonnikalapurkkeja tai muita kalasäilykkeitä tai pähkinöitä ottaa mukaan väestönsuojaan? 

Mulla on sekä koira että kissa, mutta silti ymmärrän, ettei niiden paikka ole ahtaissa väestösuojissa. Meillä ei tosin ole taloyhtiöllä edes väestäsuojaa, joten en joudu pohtimaan, mitä tekisin. Suojaan sekä itseni että lemmikkini kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ennemmin pelastaisitte oman koiranne kuin vieraan lapsen, hyväksyisitte varmasti mukisematta sen että joku muu pelastaisi ennemmin oman lemmikkinsä ja jättäisi sun lapsen kylmästi kuolemaan? Kysymys sellaisille ihmisille joilla itsellään on lapsia. 

Ennen kaikkea syyttäisin itseäni. Miksi lapsi olisi kuolemanvaarassa ilman kumpaakaan vanhempaansa, yksin, ilman ketään hänelle tuttua ihmistä? Miksi en olisi itse paikalla? Miksi en tekisi jotain? Mikä olisi niin suuri tragedia, että se uhkaisi kaikkien läsnäolijoiden henkeä välittömästi, ja miksi en olisi suojelemassa pikkuistani itse? Syyttäisinkö 85-v. Irmaa, joka sai juuri ja juuri pelastettua itsensä ja tiibetinspanielinsa, mutta ei kyennyt kantamaan turvaan 35 kg lasta? Jne. Kauheita ajatuksia, mutta oma vikahan tuo olisi. Lapsi olisi jäänyt heitteille.

Välttelet kysymystä.

Vierailija kirjoitti:

Älkää jaksako jankata, ettei oikeasti ikinä tule tilannetta, jossa pitäisi pelastaa kissa tai vauva (tai oma mummo tai tuleva aivokirurgi), se ei ole tämän ketjun pointti. Kysymys on, että jos tulisi, kumman pelastaisit. Käyttäkää mielikuvitusta älkääkä vältelkö kysymystä.

Tarkoitus on havainnollistaa, miten näkee kissan ja vauvan arvon ja kumman pelastamisen kokisi tärkeämmäksi ja moraalisesti oikeammaksi.

Hyppäisitkö alas mieluummin Kuusta vai Marsista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista tilannetta ei juuri tule, jossa pitäisi valita oman lemmikin ja vieraan ihmisen pelastamisen välillä. Koira tai kissa ei vie väestönsuojassa niin paljon tilaa, etteivätkö ne sinne mahtuisi siinä missä vieras vauva tai mummokin. Tämä on samaa sukua kuin ne dilemmat, joissa pitää päättää, kuka pelastustautalta heitetään pois, jos siellä on lapsi, raskaana oleva nainen, syöpälääkettä kehittelevä tutkija ja ihmiset x, y, z ja q.

Tuosta olen kanssasi eri mieltä. Jos olet vähänkään perehtynyt väestönsuojiin, niissä on hyvin pieni tila per ihminen. Jos sulla on pituutta enemmän kuin metri, et mahdu edes makaamaan sinulle varatulla alueella. Ja kun monella muullakin olisi kissoja ja koiria, et mahtuisi makaamaan edes alle metrin pituisena. 

Lemmikinomistajana ymmärrän ihan hyvin, miksi eläimiä ei saa viedä väestösuojiin. Niille ei yksinkertaisesti ole varattu sinne tilaa. Tilaa on hädintuskin ihmisille. Lisäksi on huomioitava, että monet ovat allergisia eläimille. Jo pelkästään se, että lemmikinomistajan vaatteissa on eläimen hilsettä, saattaa ahtaissa tiloissa aiheuttaa allergisen reaktion. Ja tästä tuli mieleen....menee nyt vähän ohi aiheen, että mitenköhön noiden väestönsuojaan otettavien ruokien suhteen on, koska jotkut voivat saada varsin pahankin allergiakohtauksen, jos lähellä syödään kalaa tai pähkinöitä. Eli saako tonnikalapurkkeja tai muita kalasäilykkeitä tai pähkinöitä ottaa mukaan väestönsuojaan? 

Mulla on sekä koira että kissa, mutta silti ymmärrän, ettei niiden paikka ole ahtaissa väestösuojissa. Meillä ei tosin ole taloyhtiöllä edes väestäsuojaa, joten en joudu pohtimaan, mitä tekisin. Suojaan sekä itseni että lemmikkini kotiin. 

Mieti sitä kakofoniaa betonibunkkerissa kun stressaantuneet koirat räksyttäisivät kilpaa. Ja se haju kun ne hermostuksissaan kusisivat ja paskoisivat alleen. Härregud!

Vierailija kirjoitti:

Älkää jaksako jankata, ettei oikeasti ikinä tule tilannetta, jossa pitäisi pelastaa kissa tai vauva (tai oma mummo tai tuleva aivokirurgi), se ei ole tämän ketjun pointti. Kysymys on, että jos tulisi, kumman pelastaisit. Käyttäkää mielikuvitusta älkääkä vältelkö kysymystä.

Tarkoitus on havainnollistaa, miten näkee kissan ja vauvan arvon ja kumman pelastamisen kokisi tärkeämmäksi ja moraalisesti oikeammaksi.

Eikö pointti ole jo selvä?

Joku kissa vs joku lapsi = lapsi voittaa

Hylätty lapsi vs oma kissa = kissa voittaa

Oma teini voittaa, samoin oma mummo. Jopa sen aivokirurgin vauvan.

Lapsesi tärkein suojelija olet sinä itse. Paniikissa jokainen ajattelee vain omaa napaansa eikä siinä hirveästi etiikkaa märehditä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää jaksako jankata, ettei oikeasti ikinä tule tilannetta, jossa pitäisi pelastaa kissa tai vauva (tai oma mummo tai tuleva aivokirurgi), se ei ole tämän ketjun pointti. Kysymys on, että jos tulisi, kumman pelastaisit. Käyttäkää mielikuvitusta älkääkä vältelkö kysymystä.

Tarkoitus on havainnollistaa, miten näkee kissan ja vauvan arvon ja kumman pelastamisen kokisi tärkeämmäksi ja moraalisesti oikeammaksi.

Hyppäisitkö alas mieluummin Kuusta vai Marsista? 

Kysymys ahdistaa ja se on ymmärrettävää. Toivotaan, että kysymys ei tosielämässä tule vastaan kenellekään.

ohis

Vierailija kirjoitti:

En ota kantaa aiheeseen sen kummemmin, mutta jo tässä ketjussa paistaa ihmisten äärimmäinen itsekkyys läpi. Monet ihmiset on hirvittävän itsekkäitä. Minä minä ja oma napa.

miten vaikka jonkun kultakalan mukaan ottaminen vie keneltäkään paikan väestönsuojassa? esimerkki oli retorinen, mutta kultakalan paikalle voit laittaa vaikka, kanan, kissan, koiran, käärmeen, rotan tai vaikkapa gerbiilin. väestönsuojissa on muistaakseni parin neliön verran tilaa kullekin ihmiselle. käytännössä samanverran mitä menee siihen, että mahtuu makaamaan jollakin retkipatjalla 70*200cm. Jos joku haluaa sitten ottaa mukaansa vaikka sen lemmikkikissan, niin on sanomattakin selvää, että hän jakaa tilansa sen kissansa kanssa. Se ei vie keneltäkään paikkaa siellä väestönsuojassa. jos sitten ajatellaan, että siellä väestönsuojassa ollaan maksimissaan vuorokausi-pari, jos ei ole kyse mistään totaalituhosta, niin sen kestää jokainen eläintenvihaajaakin, kun tietää, että kohta sitten päästään ulkoilmaan ilman elukoita.

Meillä oli joskus 30 kiloinen paimenkoira ja olisin ihan hyvin voinut elää sen kanssa väestönsuojassa ja jakaa sänkyni koiran kanssa, koira kun muutenkin oli tottunut telttaretkeilijä ja aina silloin se makasi jalkojeni päällä tyytyväisenä koko yön, joten oletettavasti olisi väestönsuojassakin toiminut samalla tavalla. Sitä ei paimenkoiruutensa vuoksi edes kiinnostanut muut ihmiset, koska oli pyhittänyt elämänsä minun ja muiden perheenjäsentemme paimentamiseen (=koossa pitämiseen) ja oli onnelinen silloin, kun ihmisensä pysyivät paikallaan eivätkä sänätilleet sinne tänne.

Vierailija kirjoitti:

Äly hoi älä jätä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihminen on yhtään arvokkaampi kuin muut eläinlajit?

Tällaisen tyhmään kysymykseen ei voi muuten vastata kuin vastakysymyksellä. Olisiko sinusta ihan ok, jos joku ihminen tekisi sellaisen ratkaisun, että pelastaisi eläimen sinun sijastasi?

Miksi minulle tuntematon pelastaisi ennemmin minut, kuin perheenjäsenensä? Tietenkin perhe ensin.

Olen selkeästi ajattelultani hyvin erilainen kuin sinä. En erittele lajeja paremmuus- tai tärkeysjärjestykseen.

Kotisohvalla on helppo ajatella itsestään ja toimintatavoistaan yleviä ajatuksia. Tositilanteet ovat sitten erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ennemmin pelastaisitte oman koiranne kuin vieraan lapsen, hyväksyisitte varmasti mukisematta sen että joku muu pelastaisi ennemmin oman lemmikkinsä ja jättäisi sun lapsen kylmästi kuolemaan? Kysymys sellaisille ihmisille joilla itsellään on lapsia. 

Ennen kaikkea syyttäisin itseäni. Miksi lapsi olisi kuolemanvaarassa ilman kumpaakaan vanhempaansa, yksin, ilman ketään hänelle tuttua ihmistä? Miksi en olisi itse paikalla? Miksi en tekisi jotain? Mikä olisi niin suuri tragedia, että se uhkaisi kaikkien läsnäolijoiden henkeä välittömästi, ja miksi en olisi suojelemassa pikkuistani itse? Syyttäisinkö 85-v. Irmaa, joka sai juuri ja juuri pelastettua itsensä ja tiibetinspanielinsa, mutta ei kyennyt kantamaan turvaan 35 kg lasta? Jne. Kauheita ajatuksia, mutta oma vikahan tuo olisi. Lapsi olisi jäänyt heitteille.

Jännä. Mä oon ilmeisesti ollut heitteillä ekaluokasta lähtien kun oon esim. mennyt koulubussilla yksin ilman äitiä tai isiä koulumatkat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista tilannetta ei juuri tule, jossa pitäisi valita oman lemmikin ja vieraan ihmisen pelastamisen välillä. Koira tai kissa ei vie väestönsuojassa niin paljon tilaa, etteivätkö ne sinne mahtuisi siinä missä vieras vauva tai mummokin. Tämä on samaa sukua kuin ne dilemmat, joissa pitää päättää, kuka pelastustautalta heitetään pois, jos siellä on lapsi, raskaana oleva nainen, syöpälääkettä kehittelevä tutkija ja ihmiset x, y, z ja q.

Tuosta olen kanssasi eri mieltä. Jos olet vähänkään perehtynyt väestönsuojiin, niissä on hyvin pieni tila per ihminen. Jos sulla on pituutta enemmän kuin metri, et mahdu edes makaamaan sinulle varatulla alueella. Ja kun monella muullakin olisi kissoja ja koiria, et mahtuisi makaamaan edes alle metrin pituisena. 

Lemmikinomistajana ymmärrän ihan hyvin, miksi eläimiä ei saa viedä väestösuojiin. Niille ei yksinkertaisesti ole varattu sinne tilaa. Tilaa on hädintuskin ihmisille. Lisäksi on huomioitava, että monet ovat allergisia eläimille. Jo pelkästään se, että lemmikinomistajan vaatteissa on eläimen hilsettä, saattaa ahtaissa tiloissa aiheuttaa allergisen reaktion. Ja tästä tuli mieleen....menee nyt vähän ohi aiheen, että mitenköhön noiden väestönsuojaan otettavien ruokien suhteen on, koska jotkut voivat saada varsin pahankin allergiakohtauksen, jos lähellä syödään kalaa tai pähkinöitä. Eli saako tonnikalapurkkeja tai muita kalasäilykkeitä tai pähkinöitä ottaa mukaan väestönsuojaan? 

Mulla on sekä koira että kissa, mutta silti ymmärrän, ettei niiden paikka ole ahtaissa väestösuojissa. Meillä ei tosin ole taloyhtiöllä edes väestäsuojaa, joten en joudu pohtimaan, mitä tekisin. Suojaan sekä itseni että lemmikkini kotiin. 

Mieti sitä kakofoniaa betonibunkkerissa kun stressaantuneet koirat räksyttäisivät kilpaa. Ja se haju kun ne hermostuksissaan kusisivat ja paskoisivat alleen. Härregud!

Juuri näin. Lisäksi lapset itkisivät ja varmaan moni aikuinenkin. Muutenkin mua kuvottaa ajatus väestönsuojasta kuivakäymälöineen, joihin kaadetaan vain hajunpoistoainetta virtsan ja ulosteiden päälle. Mulle tuottaa vaikeuksia käydä siskoni mökillä ulkohuussissakin ja se on sentään ulkona eikä tiiviisti bunkkeriin suljetussa sisätilassa. Ja kun miettii ihan vaan ihmisen normaaleja elintoimintoja eli pieruja ja hikoilua, niin haju väestönsuojassa taitaa olla jo ihan ihmisten keskenkin melko...miten sen nyt sanoisi...muheva.