Lue keskustelun säännöt.
Milloin lemmikkieläimistä tuli "tuntematonta ihmistäkin arvokkaampia"?
10.03.2022 |
Todella usein törmää nykyään ajatusmalliin, että monien mielestä oma lemmikki on tärkeämpi kuin joku tuntematon ihminen. Jos pitäisi valita, antaisiko vaikka paikan väestönsuojassa omalle lemmikille (jos lemmikkejä saisi ottaa mukaan) vai tuntemattomalle lapselle, moni valitsisi sen oman lemmikin. Tai jos palavasta talosta voisi pelastaa vain naapurin mummon tai kissansa, niin moni jättäisi mummon taloon ja poistuisi talosta kissa kainalossa. Oma lemmikki nähdään vierasta ihmistä arvokkaampana. Jos oma lemmikki eläisi 10 vuotta, sitä pidetään arvokkaampana kuin tuntemattoman vauvan elämää, vaikka vauvasta kasvaisi aikanaan yhteiskunnalle veronmaksaja ja yhteisön jäsen.
Missä vaiheessa meno on muuttunut tällaiseksi?
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saisin tietää, että jollain on tällainen elämänfilosofia, että eläimet ennen ihmisiä, niin jättäisin varmasti auttamatta ja kadulle kuolemaan.
Ja sut jätettäisiin bunkkerin ulkopuolelle jo yhteishengen takia.
Vai bunkkeriin ulkopuolelle. Kuvittelet jo siis olevasi maanpuolustustehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista tilannetta ei juuri tule, jossa pitäisi valita oman lemmikin ja vieraan ihmisen pelastamisen välillä. Koira tai kissa ei vie väestönsuojassa niin paljon tilaa, etteivätkö ne sinne mahtuisi siinä missä vieras vauva tai mummokin. Tämä on samaa sukua kuin ne dilemmat, joissa pitää päättää, kuka pelastustautalta heitetään pois, jos siellä on lapsi, raskaana oleva nainen, syöpälääkettä kehittelevä tutkija ja ihmiset x, y, z ja q.
Tuosta olen kanssasi eri mieltä. Jos olet vähänkään perehtynyt väestönsuojiin, niissä on hyvin pieni tila per ihminen. Jos sulla on pituutta enemmän kuin metri, et mahdu edes makaamaan sinulle varatulla alueella. Ja kun monella muullakin olisi kissoja ja koiria, et mahtuisi makaamaan edes alle metrin pituisena.
Lemmikinomistajana ymmärrän ihan hyvin, miksi eläimiä ei saa viedä väestösuojiin. Niille ei yksinkertaisesti ole varattu sinne tilaa. Tilaa on hädintuskin ihmisille. Lisäksi on huomioitava, että monet ovat allergisia eläimille. Jo pelkästään se, että lemmikinomistajan vaatteissa on eläimen hilsettä, saattaa ahtaissa tiloissa aiheuttaa allergisen reaktion. Ja tästä tuli mieleen....menee nyt vähän ohi aiheen, että mitenköhön noiden väestönsuojaan otettavien ruokien suhteen on, koska jotkut voivat saada varsin pahankin allergiakohtauksen, jos lähellä syödään kalaa tai pähkinöitä. Eli saako tonnikalapurkkeja tai muita kalasäilykkeitä tai pähkinöitä ottaa mukaan väestönsuojaan?
Mulla on sekä koira että kissa, mutta silti ymmärrän, ettei niiden paikka ole ahtaissa väestösuojissa. Meillä ei tosin ole taloyhtiöllä edes väestäsuojaa, joten en joudu pohtimaan, mitä tekisin. Suojaan sekä itseni että lemmikkini kotiin.
Mieti sitä kakofoniaa betonibunkkerissa kun stressaantuneet koirat räksyttäisivät kilpaa. Ja se haju kun ne hermostuksissaan kusisivat ja paskoisivat alleen. Härregud!
Juuri näin. Lisäksi lapset itkisivät ja varmaan moni aikuinenkin. Muutenkin mua kuvottaa ajatus väestönsuojasta kuivakäymälöineen, joihin kaadetaan vain hajunpoistoainetta virtsan ja ulosteiden päälle. Mulle tuottaa vaikeuksia käydä siskoni mökillä ulkohuussissakin ja se on sentään ulkona eikä tiiviisti bunkkeriin suljetussa sisätilassa. Ja kun miettii ihan vaan ihmisen normaaleja elintoimintoja eli pieruja ja hikoilua, niin haju väestönsuojassa taitaa olla jo ihan ihmisten keskenkin melko...miten sen nyt sanoisi...muheva.
Luultavasti pelkäisit niin paljon, että muhevatkaan hajut ei paljon hetkauttaisi.
No mä jo aiemmin threadissa kerroin, ettei meidän taloyhtiöllä edes ole väestönsuojaa. Ainoa suojautumispaikka on siis oma kotini eikä mua oman kissani ja koirani jätösten hajut ole ennenkään hetkauttaneet suuntaan eikä toiseen. Eikä omat hajunikaan.
Jos kerrostalossa syttyy tulipalo, niin jokaisen talouden pitää poistua kiireellisesti. Niissä ohjeissa asukas todellakin pelastautuu koiransa kanssa ulos kiireesti, eikä jää koputtelemaan naapureiden ovia.
Mikä hitto siinä perheessä olisi vialla, jonka asunnossa olisi pelastettava lapsi, pakenemiskyvytön eli vauva, mutta joka olisi niin vaikeasti pelastettavissa että pitäisi valita koiran ja ihmisen väliltä (eli oltaisiin jossain raunioissa mönkimässä) ja vain toisen ehtisi pelastaa (eli siellä leijuisi jotain nyrkkykaasuakin)?
Olisi superjaloa lähteä etsimään sitä nyyttiä sieltä raunioista, mutta multa jäisi kaikki urotyöt tekemättä ja varmaan se koirakin kuolisi sinne ennen kuin ehtisin pelastaa sen.
Typerä ajatusleikki, eihän tossa skenaariossa pelastaisi ketään kun ei kukaan olisi kellottamassa mulle, että kestänkö itse myrkkykaasua 2 min vai 20 min. Luulisi että pelastaminen olisi paras aloittaa varmoista kohteista eli siitä samassa huoneistossa lähellä olleesta koirasta ja sitten pitäisi keskittyä kaukana oleviin, tuntemattomiin, vieraisiin jne.
Vierailija kirjoitti:
Tämä johtuu osittain siitä, että ihmiset on epäinhimillistyneet tässä maailmassa tai ei ole riittävän inhimillisiä ja tunne yhteenkuuluvuutta ihmiskuntaan. Mahdollisesti ovat ihmisvihaisia jollain tasolla tai pettyneitä tai traumatisoituneita. Sitten lemmikistä on saatu itselle uusi paras ystävä johon on tukeuduttu ja turvauduttu, kun mitkään ihmissuhteet tai tärkeimmät ihmissuhteet eivät ole onnistuneet.
Näitä katkeria kissa/koiranaisia näyttää pyörivän täällä vauva forumeillakin, jotka suolta mies vihaansa, mutta minkäs teet.
Ei ehkä niinkään vaan tämä on ikuisuusongelma.
Kun on itse vallan kahvassa on altis tekemään päätöksiä tunneperusteisesti. "Rakas ja korvaamaton kissapatsaani".
Kun on itse vallanpitäjän armoilla on altis toivomaan päätöksiä jotka tehdään rationaalisesti. "Minusta on hyötyä (enemmän kun jostakin kissapatsaasta)".
Tällöin tähän ei ole olemassa rationaalista ratkaisua joka olisi hyväksyttävissä symmetrisesti (ei siis olisi väliä omasta asemasta skenaariossa). Eikä sen puoleen emotionaalista ratkaisuakaan.
Ihan aito probleemi siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ennemmin pelastaisitte oman koiranne kuin vieraan lapsen, hyväksyisitte varmasti mukisematta sen että joku muu pelastaisi ennemmin oman lemmikkinsä ja jättäisi sun lapsen kylmästi kuolemaan? Kysymys sellaisille ihmisille joilla itsellään on lapsia.
Ennen kaikkea syyttäisin itseäni. Miksi lapsi olisi kuolemanvaarassa ilman kumpaakaan vanhempaansa, yksin, ilman ketään hänelle tuttua ihmistä? Miksi en olisi itse paikalla? Miksi en tekisi jotain? Mikä olisi niin suuri tragedia, että se uhkaisi kaikkien läsnäolijoiden henkeä välittömästi, ja miksi en olisi suojelemassa pikkuistani itse? Syyttäisinkö 85-v. Irmaa, joka sai juuri ja juuri pelastettua itsensä ja tiibetinspanielinsa, mutta ei kyennyt kantamaan turvaan 35 kg lasta? Jne. Kauheita ajatuksia, mutta oma vikahan tuo olisi. Lapsi olisi jäänyt heitteille.
Jännä. Mä oon ilmeisesti ollut heitteillä ekaluokasta lähtien kun oon esim. mennyt koulubussilla yksin ilman äitiä tai isiä koulumatkat.
Ja poikkesit koulumatkallasi aina jonkun tuntemattoman kissanomistajan kotona?
En. Miten se tähän liittyy? Olen ollut yksin, eli siis heitteillä. Olisin voinut vaikka pysäkiltä kävellessä jäädä auton alle, jos vaikka kuski olisi joutunut väistämään tielle juoksevaa koiraa. Sehän se valinta on? Jos kuski haluaa mielummin aja sun lapsesi kuin koiran päälle, niin sinä syytät itseäsi, eikö vain?
Eli hän väistää paniikissa omaa karannutta koiraansa, eikä ehdi väistää vielä lastanikin?
Tuossa tilanteessa syyttäisin sitä tyyppiä, jolta koira oli päässyt karkuun. Esimerkiksi kuskin vaimoa. Kuski tuskin päästäisi koiraansa autosta tapponopeudella ajaessaan...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä aiheellisesti voisi kysyä, miksi ihmisen pitäisi olla jotenkin itsestään selvästi arvokkaampi kuin muut eläimet.
Varmaan siksi, että toisin kuin sun lemmikkisi, sun naapurisi todennäköisesti maksaa veroja ja on sillä tavalla arvokkaampi yhteiskunnan jäsenenä kuin vaikka koira. Siksi on järkevämpää yhteiskunnalta pelastaa sun naapurisi kuin sun koirasi.
Toisin sanoen, jos naapuri on pitkäaikaistyötön tai eläkeläinen, heidän on syytä kuolla ennen työssäkäyvää? 😂 Mikä raja pitää asettaa verotuloille ja yhteiskunnan kustannuksille? Kannattaa hei harkita tarkkaan niitä opiskeluja sun muita, jos palkka ei ole tarpeeksi iso saatat jäädä lasketussa hyödyssä pakkasen puolelle! Koira ei sentään juuri kuluta yhteiskunnan varoja, saa sosiaalietuuksia tms., vaan päinvastoin pitää kapitalismin pyörät pyörimässä, kun rakastava omistaja ostelee ruokaa ja tarvikkeita.
No periaatteessa jos mut laitettaisiin tilanteeseen, jossa joudun pakosta valitsemaan että kumpi jää putoavan flyygelin alle, uransa huipulla oleva aivokirurgi, joka ei vain pelasta ihmishenkiä, vaan myös tuo paljon verotuloja ja lisäksi jonka koulutukseen on kulutettu yhteiskunnan toimesta varmaan kymmeniä tuhansia, vai joku peruskoulun hädintuskin läpäissyt nisti, johon tullaan vielä yhteiskunnan toimesta kuluttamaan kymmeniä tuhansia ilman, että siitä saadaan mitään takaisin ja joka epäröimättä nyysii mummolta lompakon jos voi, niin ei mulla ole vaikeuksia valita. Toki se on mautonta, joten rajaa ei todellisuudessa vedetä hyödyllisyyteen yhteiskunnan silmissä, mutta lajiin se voidaan vetää.
Yhteiskunta ja lainsäädäntö useimmiten vetääkin.
Mutta tuossa tilanteessa ihminen itse tekee valinnan. Palava talo -esimerkissäkin ihminen todennäköisesti vaarantaa oman henkensä eikä minusta sitä kuulu kenenkään ulkopuolisen määritellä kenen/minkä vuoksi saa tehdä niin. Tiedän henkilön, joka kävi oikeassa tilanteessa pelastamassa kissanpennun, mikä oli jopa tyhmänrohkeaa, mutta en koe, että on minun asiani häntä tuomita, vaikka kiistatta hänen henkensä on ainakin minulle arvokkaampi.Joo en mä sitä tuomitse. Jos sinä päätät ihan omsta tahdostasi juosta palavaan taloon, niin se on sinun asiasi pelaststko lapsen, kissan vai Picasson maalauksen. Itse lähestyn tätä väestönsuoja-asiaa ihan käytännön enkä arvojen perusteella. Se on ihmisten rahoilla ihmisille rakennettu ja siellä pitää ihmisten kyetä viettämään aikaansa. Se ei ole paikka, missä pitää muistaa ottaa allergialääkkeet mukaan tai jäädä ulos, sillä naapuri vaatii saada kissansa sisään tai peltorit korville, sillä pommituksesta sekopäiset koirat haukkuu kuorossa 24/7. Ehkä lemmikki-ihmiset voi avata kukkaronnyörejään ja kysyä kaupungilta olisiko tonttia, jolle he voivat omakustanteisti rakentaa lemmikkiystävällisen väestönsuojan.
Juu, no en mä itse sinne väestönsuojaan itse olisikaan tulossa. En kissani kanssa enkä ilman kissaani, sillä en kestäisi olla niin ahtaasti. Ymmärrän kaikkia puolia tässä, mutta koko väestönsuoja on aivan eri asia kuin palava talo. Pakenisin varmaan, minkä ehtisin ja sitten kuolisin kissojeni kanssa, ne ovatkin ainoita, jotka ovat ylipäänsä elossa pidelleet.
Mutta vaikka väität, että on vain käytännön kysymys, niin en ole samaa mieltä. Kyllä se on arvokysymys, ketä sinne suojaan otetaan esim. tilan puutteen vuoksi lähes pelkästään lapsia vai sitten myös samassa suhteessa vanhoja pappoja. Kaikki tarvittavat lääkkeet toki neuvotaan ottamaan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai oma lemmikki on tärkeämpi kun tuntematon ihminen, koska tuntemattomaan ei ole minkäänlaista tunnesidettä. En koskaan uhraisi omia lemmikkejäni jonkun tuntemattoman takia.
N A T S I
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä johtuu osittain siitä, että ihmiset on epäinhimillistyneet tässä maailmassa tai ei ole riittävän inhimillisiä ja tunne yhteenkuuluvuutta ihmiskuntaan. Mahdollisesti ovat ihmisvihaisia jollain tasolla tai pettyneitä tai traumatisoituneita. Sitten lemmikistä on saatu itselle uusi paras ystävä johon on tukeuduttu ja turvauduttu, kun mitkään ihmissuhteet tai tärkeimmät ihmissuhteet eivät ole onnistuneet.
Näitä katkeria kissa/koiranaisia näyttää pyörivän täällä vauva forumeillakin, jotka suolta mies vihaansa, mutta minkäs teet.
Ei ehkä niinkään vaan tämä on ikuisuusongelma.
Kun on itse vallan kahvassa on altis tekemään päätöksiä tunneperusteisesti. "Rakas ja korvaamaton kissapatsaani".
Kun on itse vallanpitäjän armoilla on altis toivomaan päätöksiä jotka tehdään rationaalisesti. "Minusta on hyötyä (enemmän kun jostakin kissapatsaasta)".
Tällöin tähän ei ole olemassa rationaalista ratkaisua joka olisi hyväksyttävissä symmetrisesti (ei siis olisi väliä omasta asemasta skenaariossa). Eikä sen puoleen emotionaalista ratkaisuakaan.
Ihan aito probleemi siis.
Kyllähän Kiinan keisarikin syötti koirilleen hanhenmaksaa ja juotti viiniä, vaikka muurien ulkopuolella kansa näki nälkää.
Popula ruokkii mieluummin kultakalojaan kuin deekun.
Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ennemmin pelastaisitte oman koiranne kuin vieraan lapsen, hyväksyisitte varmasti mukisematta sen että joku muu pelastaisi ennemmin oman lemmikkinsä ja jättäisi sun lapsen kylmästi kuolemaan? Kysymys sellaisille ihmisille joilla itsellään on lapsia.
Ennen kaikkea syyttäisin itseäni. Miksi lapsi olisi kuolemanvaarassa ilman kumpaakaan vanhempaansa, yksin, ilman ketään hänelle tuttua ihmistä? Miksi en olisi itse paikalla? Miksi en tekisi jotain? Mikä olisi niin suuri tragedia, että se uhkaisi kaikkien läsnäolijoiden henkeä välittömästi, ja miksi en olisi suojelemassa pikkuistani itse? Syyttäisinkö 85-v. Irmaa, joka sai juuri ja juuri pelastettua itsensä ja tiibetinspanielinsa, mutta ei kyennyt kantamaan turvaan 35 kg lasta? Jne. Kauheita ajatuksia, mutta oma vikahan tuo olisi. Lapsi olisi jäänyt heitteille.
Jännä. Mä oon ilmeisesti ollut heitteillä ekaluokasta lähtien kun oon esim. mennyt koulubussilla yksin ilman äitiä tai isiä koulumatkat.
Ja poikkesit koulumatkallasi aina jonkun tuntemattoman kissanomistajan kotona?
En. Miten se tähän liittyy? Olen ollut yksin, eli siis heitteillä. Olisin voinut vaikka pysäkiltä kävellessä jäädä auton alle, jos vaikka kuski olisi joutunut väistämään tielle juoksevaa koiraa. Sehän se valinta on? Jos kuski haluaa mielummin aja sun lapsesi kuin koiran päälle, niin sinä syytät itseäsi, eikö vain?
Liittyy siten, että miten jonkun olisi pitänyt pelastaa joko sinut tai kissansa. Tai tuossa esimerkissäsi: eiköhän sen kuskin koira ole siellä kuskin autossa eikä kanssasi juoksentelemassa tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt lahjoitetaan kissanruokaa Ukrainaan ja lähdetään sitä autolla sinne viemään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa, että voi osua myös omaan nilkkaan. Kun te pelastatte perheenjäsenenne niin joku toinenkin pelastaa perheenjäsenensä.
Näinhän sen kuuluu mennäkin. Vai väitätkö muka, että itse pelastaisit ennemmin naapurin teinin kuin omat lapsesi?
Ei, vaan jos sinä pelastat ennemmin perheenjäsenesi, johon kuuluu kissa ennen muita ihmisiä. Toinen samalla tavalla ajatteleva tekee myös tämän valinnan kun sinun lapsesi on yksin hengenvaarassa. Hän pelastaa mieluummin kissaperheenjäsenensä kuin lapsesi.
Tietenkin, koska mitä muilla on väliä kun vaan mulla ja mun lemmikeill. Oon itsekkyyden ruumiillistuma, tän maailman kasvatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt lahjoitetaan kissanruokaa Ukrainaan ja lähdetään sitä autolla sinne viemään!
Ukrainaan on jo menossa kissanruuan lisäksi myös koiranruokaa. Ja eläinten lääkkeitä.
Perseennuolijoiden määrä on romahtanut niin paljon, että narsistit etsivät korviketta lemmikeistä. Monelle naiselle on myös käynyt ohraleipä ja joutunut ikäneidoksi. Lemmikistä on sitten tullut miehen ja lapsen korvike.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa, että voi osua myös omaan nilkkaan. Kun te pelastatte perheenjäsenenne niin joku toinenkin pelastaa perheenjäsenensä.
Näinhän sen kuuluu mennäkin. Vai väitätkö muka, että itse pelastaisit ennemmin naapurin teinin kuin omat lapsesi?
Ei, vaan jos sinä pelastat ennemmin perheenjäsenesi, johon kuuluu kissa ennen muita ihmisiä. Toinen samalla tavalla ajatteleva tekee myös tämän valinnan kun sinun lapsesi on yksin hengenvaarassa. Hän pelastaa mieluummin kissaperheenjäsenensä kuin lapsesi.
Tietenkin, koska mitä muilla on väliä kun vaan mulla ja mun lemmikeill. Oon itsekkyyden ruumiillistuma, tän maailman kasvatti.
Jokainen huolehtii omistaan.
Muistutan suomalaissotilaista, jotka pelastivat ennemmin hepan kuin toverin.
Et sinä lähtisi etsimään vierasta lasta raunioista, jos nippa nappa selviäisit itse ja saisit sattumalta mirrisi paitasi sisään turvaan, ennen kuin raahautuisit viimeisillä voimillasi turvaan.
Olen saanut eläimiltäni enemmän rakkautta kuin ihmisiltä, ja vain ihmiset ovat kohdelleet minua kaltoin läpi elämäni, joten tottakai eläimeni ovat tärkeitä. Ja tottakai tuollaisessa tilanteessa pelastaisin ensisijaisesti heidät, jotka merkitsevät minulle jotain henkilökohtaisesti. Oli kyseessä ihminen tai jokin muu laji.
Jos saisit valita, lemmikkisi henki tai kaikki venäläiset maailmassa, jomman kumman on k u o l t a va, mikä olisi päätöksesi? Millisekunnissa valitsisin koirani ja idässä olisi hyvää maata ja valtauksia kuka vaan haluaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihminen on yhtään arvokkaampi kuin muut eläinlajit?
Ihminen on Jumalan kuva.
Älä lässytä paskaa.
Ehkä se johtuu siitä, etyä osa meistä ihmisistä saa rakkautta vain lemmikiltään, kun taas ihmiset on olleet meitä kohtaan pahoja.
Siinä vaiheessa, kun useimmat ihmiset suhtautuu muihin (erinäköisiin, eri mielä oleviin, rumiin, ei yhtä rinkkaisiin) kun eläimiin.
Suomi on elänyt liian pitkään lintukodossa, joka on kannustanut tuntemukseen, että kaikilla ei ole väliä, jos ne on vähän erilaisia kun minä ja mun kaverit.