"Kyllä on pieni maailma" -esimerkkejä?

Lähdin lukion jälkeen viettämään välivuotta kansanopistoon 500 km päähän kotikaupungistani. Tutustuin siellä tyttöön, joka oli tutustunut serkkuuni USAssa, kun molemmat olivat siellä au pairina.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:06"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:57"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:53"] [quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:50"] Tässä ketjussa mainitut asiat lisäävät entisestään halujani muuttaa Suomesta ulkomaille. [/quote] no ala painua äläkä kitise, saamari [/quote] No, no, miksi näin vihainen kommentti?

Sitäkään asiaa en ole koskaan suomalaisissa ymmärtänyt, että jos joku suomalainen mainitsee ulkomaille muuttamisesta, niin alkaa hirvittävän tyly ja joskus vihamielinenkin käyttäytyminen muiden osalta sitä yhtä kohtaan. Miksi näin on? Onko siinä joku kateus vai mikä taustalla syynä? En ole koskaan ymmärtänyt. [/quote] Johtuisiko siitä, että usein se lähtijä lyttää Suomesta ja suomalaisista kaiken, mikään ei ole hyvää. Usein huvittaa, kun ei lähtijällä tunnu olevan realistista ja oikeaa käsitystä mitä elämä on muualla. Muuttaa saa ja pitääkin, mutta senkin voi tehdä myönteisesti ja kiitollisena.

[/quote]

Tähän en voi sitten muuta vastata, että kovastipa silloin pitävät ja tykkäävät siitä ulkomaille muuttavasta, jos eivät tahtoisi millään päästää häntä lähtemään. :D

Kävin kuussa ja siellä oli lapsuudenkaverini Jaakko. Ei oltu nähty vuosiin. Mutta ei meillä ollut mitään puhuttavaa enää.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:11"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:06"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:57"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:53"] [quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:50"] Tässä ketjussa mainitut asiat lisäävät entisestään halujani muuttaa Suomesta ulkomaille. [/quote] no ala painua äläkä kitise, saamari [/quote] No, no, miksi näin vihainen kommentti?

Sitäkään asiaa en ole koskaan suomalaisissa ymmärtänyt, että jos joku suomalainen mainitsee ulkomaille muuttamisesta, niin alkaa hirvittävän tyly ja joskus vihamielinenkin käyttäytyminen muiden osalta sitä yhtä kohtaan. Miksi näin on? Onko siinä joku kateus vai mikä taustalla syynä? En ole koskaan ymmärtänyt. [/quote] Johtuisiko siitä, että usein se lähtijä lyttää Suomesta ja suomalaisista kaiken, mikään ei ole hyvää. Usein huvittaa, kun ei lähtijällä tunnu olevan realistista ja oikeaa käsitystä mitä elämä on muualla. Muuttaa saa ja pitääkin, mutta senkin voi tehdä myönteisesti ja kiitollisena.

[/quote]

Niin? En minä olen sen kummemmin Suomea enkä suomalaisia lytännyt. Mutta olenpa usein huomannut, että olipa muuton syy ulkomaille mikä tahansa, niin silti toisilta, Suomeen asuvaan jääviltä suomalaisilta alkaa saamaan tylyä käytöstä osakseen.
[/quote]
Tämä ketju ei ole sun maasta muuttoketju.
Avaa oma aloitus ja kerro mihin muutat ja koska.

Onhan näitä. Varsinkin tällasessa n.50 000 asukkaan kaupungissa ihan päivittäin mutta on noita ihan kansainvälisiäkin juttuja käynyt. 

Omassa kaupungissa esim ensimmäisen poikaystäväni äiti oli aikoinaan isäni kanssa samalla luokalla ala-asteella.

Sitten kerran olin nuorena (toiselta paikkakunnalta teininä muuttaneen) kaverini kanssa baarissa tanssimassa ja viereemme tuli kaksi miestä. Toinen heistä oli kotoisin samalta paikkakunnalta kuin kaverini ja olivat olleet samalla luokalla peruskoulussa. Siinä sitten kun vietettiin loppuilta neljästään niin tutustuin tähän toiseen mieheen ja hänestä tuli lopulta mieheni ja lapseni isä :) Myöhemmin hän kertoi minulle että oli luvannut etsiä kauan puutteessa olleelle kaverilleen naisen sinä iltana ja nähnyt vain kaksi tyttöä tanssimassa ja olivat siksi tulleet luoksemme. Hän ei edes ollut etsimässä seuraa :D

Kansainvälisesti sitten yksi on ainakin että mun äidin serkku muutti nuorena italiaan ja meni sielä naimisiin ja sai kaksi lasta (pikkuserkkujani siis). Heitä olen joskus kerran ihan lapsena tavannut. Kaverini lähti 16 vuotiaana italiaan aupairiksi ja yllätys yllätys perhe asui pikkuserkkujeni naapurissa. He tutustuivat ja kaverustuivat.

Tapasin Lontoossa saman ikäisen tytön ja hän oli myös pk-seudulta kuten minä. Päättelimme, että meillä on väkisin yhteisiä kavereita, tuttuja, hyvänpäiväntuttuja, baarikavereita. Piirit ovat kuitenkin pienet stadissa. No, me siinä istuttiin ja vertailtiin tuttuja vaikka kuinka kauan ja mikään ei tärpännyt. Kunnes! Tajusimme, että tunnemme samat koirat! Ex pomoni erosi ja heidän koirat olivat viikko-viikko systeemillä jaettu. Tyttö seurusteli ex pomoni exän kanssa ja koirat olivat tutut. Minä kävin välillä pomon luona istumassa iltaa ja koirat olivat tutut. Yhteisiä kavereita ei siis ollut (harvinaista) mutta samoja karvakuonoja ollaan rapsuteltu.

Isovanhempani ovat olleet naapureita lapsena keskenään. Ja vielä sillä tavalla että että äitini isä ja isäni äiti olivat naapureina Etelä-Suomessa ja isäni isä ja äitini äiti asuivat 500m toisistaan Keski-Suomessa.

Vietin pienen lomaromanssin Malesiassa ollessani pariisilaisen miehen kanssa. Hän jäi pitkäksi aikaa mieleeni vielä reissun jälkeenkin, ja ajattelin tietysti ettemme tapaa koskaan enää. Pari vuotta myöhemmin hän käveli vastaan Lontoossa kadulla, tunnistimme toisemme ja hetki oli hyvin hämmentävä. Sitten selvisi vielä että olimme matkalla samaan hostelliin :D romanssi sai siis jatkoa, ehkä törmätään vielä joskus jossain päin maailmaa!

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:02"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:59"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:50"]

Tässä ketjussa mainitut asiat lisäävät entisestään halujani muuttaa Suomesta ulkomaille.

[/quote]

Mene. Tapaat siellä kuitenkin tämänhetkisen (suomalaisen) naapurisi.

[/quote]

En taatusti tapaa, siitä olen satavarma.

Sitäpaitsi maailmassa on vaikka kuinka paljon paikkoja, jossa ei suomalaisia asu juuri ollenkaan tai ollenkaan tai käy juuri koskaan edes matkoillakaan. Mainittakoon vaikka keskisen Afrikan maat, monet Keski-Aasian maat, Tyynenmeren pikkusaaret jne. Onhan näitä.
[/quote]
Mene muualle pätemään.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:30"]

Vietin pienen lomaromanssin Malesiassa ollessani pariisilaisen miehen kanssa. Hän jäi pitkäksi aikaa mieleeni vielä reissun jälkeenkin, ja ajattelin tietysti ettemme tapaa koskaan enää. Pari vuotta myöhemmin hän käveli vastaan Lontoossa kadulla, tunnistimme toisemme ja hetki oli hyvin hämmentävä. Sitten selvisi vielä että olimme matkalla samaan hostelliin :D romanssi sai siis jatkoa, ehkä törmätään vielä joskus jossain päin maailmaa!

[/quote]

Tää on kuin elokuvasta!!! Ihanaa! Jos jokus vielä tapaatte niin vaihtakaa sitten numerot ja nimet ja niin edelleen, ties vaikka hän olisi elämäi mies ;)

Myin puhelimeni samalla paikkakunnalla asuvalle. Jokunen vuosi myöhemmin halusin saman mallisen puhelimen, koska tykkäsin siitä niin kovin. Ostin huutonetistä puhelimen aivan toiselta puolen suomea ja yllätyksekseni huomasin, että se oli se minun vanha puhelin, eräs kolhu näytti tutulta ja puhelimen kirjanmerkeissä olikin sitten minun huutonet sivuni tallennetuna josta olin jo heti varma, varmistin vielä imei koodin perusteella, että kyseessä oli tosiaan sama puhelin jonka olin aikoinaan ostanut uutena kaupasta.
No, tuli taas aika myydä tämä luuri ja laitoin sen huutonettiin, kukas muukaan sen olisi ostanut kuin se sama henkilö jolle myin sen alkujaan :D
Hän oli sen myynyt jonnekkin ihan toiselle puolen suomea, josta minä sen sitten ostin ja myt myin sen hänelle uudestaan

Aivan järjetöntä, minä siis ostin oman puhelimeni takaisin sattumalta ja tämä samalla paikkakunnalla asuvakin osti oman luurinsa takaisin.

Aivan kuin noita luureja ei olisi muita kuin tuo yksi

Kaverini seurusteli teinivuosina yhden, nyt maailmallakin tunnetun urheilijan kanssa. Selvisi, että tämän poikakaverin äiti oli ollut minun äitini koulukaveri 70-luvulla ja meillä on kotialbumissa mm. kuvia, joissa äitini pitää sylissä tämän kaverini poikaystävän isosiskoa. 

Toinen juttu on se, kun äitini työskenteli ravintolassa ja oli hyvää pataa "Marjukka"-nimisen tarjoilijan kanssa. Vaihtaessaan vuosien päästä uuteen työpaikkaan toiselle paikkakunnalle äitini ihmetteli, miten yksi kollega näyttää ihan entisen työpaikan "Marjukalta". No tämä nainen oli "Marjukan" sisko. Äitini löysi tästä uudesta työpaikasta myös isäni, jolle "Marjukka" oli täti ja hänen siskonsa oli isäni äiti eli tuleva mummoni :D Tämmöinen toivottavasti "ei-niin-sekava" tarina meidän perheestä :)

Eräs mies petti vaimoaan kanssani (olin itse sinkku, mutta minäkin halusin vain seksiä ja tein sen selväksi). Hän oli aina ylivarovainen, ei kertonut minulle edes sukunimeään tai asuinpaikkaansa, kun kuulemma halusi minimoida riskit kiinnijäämiseen, kuitenkin minua jollain tavalla loukkasi se ettei minuun voinut yhtään muka luottaa, vaikka paneskella voi... No, lopulta lopetin suhteen, löysin kivan miehen ja menin naimisiin itsekin. Miehen sisaren lapsen ristiäisiinpä asteli tämä ex-rakastajani vaimonsa ja lastensa kanssa. Minua huvitti suunnattomasti kuvitella sitä paniikkia mitä mies varmaan tunsi koko juhlien ajan ( hänen vaimonsa on siis mieheni siskon hyvä ystävä). En antanut ilmeelläkään kenenkään huomata että tunsimme toiselle, en todellakaan halua satuttaa vaimoa joka on viaton miehensä touhuihin. Ja kyllä, kadun ja häpeän suhdetta varattuun mieheen...

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:12"]Katsottiin joskus muutama vuosi sitten mieheni kanssa lapsuuteni valokuvia, joita hän ei ollut ennen nähnyt. Yhdessä kuvassa oltiin Linnanmäellä perheeni kanssa ja taustalla näkyi joku perhe penkillä syömässä jätskiä. Mieheni katsoi tarkemmin ja totesi, että heidän perheensähän se siellä kuvassa on taustalla!
[/quote]

Tämä oli aivan ihana! :)

Lentokoneessa matkalla Brysseliin aloimme jutella vieruskaverin kanssa, joka oli keski-ikäinen nainen, itse olin lukioikäinen. Hetken juteltuamme hän sanoi, että murteesta kuuleekin, mistä päin Suomea olen kotoisin (Keski-Pohjanmaalta).  Vastasin, että sieltähän toki olen, ja hän sitten kertoi olevansa itsekin samalta alueelta, mutta siis asunut jo kymmeniä vuosia muualla.. sitten selvisi että hän oli kotoisin SAMALTA kylältä kuin minä! Semmoinen alle 600 asukkaan pikkuinen kylä keskellä ei mitään! Oli kyllä hassua! Hän tiesi vanhempanikin, toki.

Lastentarhan opettajan tyttärenä olen jo tottunut siihen että äitini on vaihtanut aikoinaan kaikkien kavereideni ja poikaystävieni vaippoja :D Se nyt ei tietenkään kovin erikoista ole mutta ihan jatkuvasti tulee näitä tilanteita jos joku tuttuni tapaa äitini että "olipas sun äiti tutun näköinen, mitä se tekee työkseen". Parasta tässä on se että äitinikin muistaa aika hyvin kaikki lapset. Eräs serkkuni alkoi seurustella silloisen poikaystävänsä kanssa ja äitini oli luonnollisesti tuota poikaa hoitanut. Äiti sitten mulle kertoi että se poika oli silloin pk:ssa tosi synkkä ja hyvin omituinen, halusi aina piirtää ja maalata vain mustaa ja puhui paljon kuolemasta jne. Puolisen vuoden kuluttua he erosivat ja serkkuni kertoi miehellä olleen jotain mt.ongelmia.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 00:00"]Lastentarhan opettajan tyttärenä olen jo tottunut siihen että äitini on vaihtanut aikoinaan kaikkien kavereideni ja poikaystävieni vaippoja :D Se nyt ei tietenkään kovin erikoista ole mutta ihan jatkuvasti tulee näitä tilanteita jos joku tuttuni tapaa äitini että "olipas sun äiti tutun näköinen, mitä se tekee työkseen". Parasta tässä on se että äitinikin muistaa aika hyvin kaikki lapset. Eräs serkkuni alkoi seurustella silloisen poikaystävänsä kanssa ja äitini oli luonnollisesti tuota poikaa hoitanut. Äiti sitten mulle kertoi että se poika oli silloin pk:ssa tosi synkkä ja hyvin omituinen, halusi aina piirtää ja maalata vain mustaa ja puhui paljon kuolemasta jne. Puolisen vuoden kuluttua he erosivat ja serkkuni kertoi miehellä olleen jotain mt.ongelmia.
[/quote]
Missä vaitiolovelvollisuus?

Tunnen ihmisiä jotka vaihtavat asuinpaikkaa Oulun, Treen, Turun välillä.  Mitä vasten.  Hienotunteisesti vaietaan.

No, pari esimerkkiä.

Kerran olin ystäväni luona kylässä ja hänen piti käväistä eräällä naisella kylässä ja kysyi tulisinko mukaan. Nainen paljastuikin omaksi tädikseni, jota en ollut nähnyt moneen vuoteen. :D

Erään lapsuudenkaverini ystävä paljastui työkaverikseni. :)

Veljeni luokkakaveri olikin sukulaisemme (ei lähisukua kylläkään).

Mulla oli  "lomaromanssi" kun olin Kreikassa lomalla vajaa täysikäisenä.

Kuusi vuotta myöhemmin asuin Pariisissa ja odotin kaveriani lounaalle, mutta kaveri oli myöhässä. Kulutin aikaa ja kävelin ympäriinsä. Kävelin sattumalta siis erään penkin ohi ja katseeni osui siinä istuvaan mieheen, mutta en saanut päähäni kuka hän oli. Hetken päästä sain viestiä "tämä kuulostaa varmasti hyvin oudolta, mutta olitko siellä ja siellä hetki sitten?" mies oli tämä vanha lomaromanssini ja tapailemme tällä hetkellä.