Kulujen reilu jakaminen uusperheessä
Tästä aiheesta on tehty jo ainakin miljoona aloitusta, mutta teen silti uuden aloituksen.
Tässä yhtenä päivänä selailin Facebookia, kun huomasin erään artikkelin, joka käsitteli uusperheen taloutta. Tässä artikkelissa oli haastateltu suur(uus)perhettä, jossa oli äidin omia lapsia, isän omia lapsia sekä pariskunnan yksi yhteinen lapsi. Sekä perheenäiti että perheenisä kertoivat, että heillä on tapana ostella esim. Vaatteita ja muita juttuja omien lasten lisäksi myös puolison omille lapsille, ja ”tässä taloudessa kaikki on yhteistä” ja heillä tämä systeemi toimii mielettömän hienosti kaikki ovat onnellisia jne. Kirjoitin sitten tämän artikkelin alle kommentin: ””Uusperheessä vanhemmat ovat velvollisia maksamaan vain omien lastensa kulut”. Tähän sainkin sitten useita kommentteja, jotka kaikki olivat eri mieltä asiasta minun kanssani. Jostain kumman syystä kaikki kommentoijat olivat naisia. Kommentit olivat tyyliin, ”Onpa erikoista ajattelua. Omassa uusioperheessä kyllä kaikki lapset on molemmille samalla tavalla omia vaikka heillä muitakin vanhempia on. Saman katon alla kaikki kulut ovat yhteisiä” ja ” sitten voi myös lähteä siitä ajatuksesta, että kaikki ovat perhettä ja perheen kulut maksetaan yhdessä, riippumatta siitä, kuka on kenenkin biologinen jälkeläinen”.
Mietin vaan, että ihanko oikeasti Suurin osa ihmisistä tai kaikki ovat sitä mieltä, että uusperheessä kulut jaetaan tasan vanhempien kesken riippumatta siitä, kumman lapset ovat biologisesti?
Itse olen siis keskituloinen 34-vuotias vapaaehtoisesti lapseton sinkkunainen ja minua ei voisi vähempää kiinnostaa alkaa elättää vieraita lapsia. Asia erikseen tyyliin joku joululahja tai synttärilahja, mutta että pitäisi alkaa maksaa päivittäiskuluja toisten ihmisten lapsista?
Mites sitten, jos vaikka minulla olisi sellainen tilanne, että asuisin uusperheessä, johon kuuluu avomiehen lisäksi avomiehen 12-vuotiaat kaksostytöt, joista toinen harrastaa kilpatanssia ja toinen kilpauintia, pitäisikö minun alkaa maksaa puolet lasten harrastusmaksuista? Tai mites sellainen tilanne, että lähtisimme koko uusperheenä viikonloppulomalle Ikaalisten kylpylään ja käytäisiin samalla reissulla Särkänniemessä, niin pitäisikö minun maksaa puolet koko matkan loppulaskusta? Eli toisen sanoen maksaa puolet perhehotellihuoneesta, ravintolalaskuista, huvipuiston rannekkeista jne.?
Tai jos ajattelee vaikka ihan perusarkea, että,jos menisin miehen tyttärien kanssa shoppailemaan ja pitäisi ostaa talvivaatteita, jotka nekin ovat aika hintavia, olisiko teidän mielestänne reilua, että minä ostan omilla rahoilllani nämä jutut sen sijaan, että lasten isä/äiti ostaisi nämä?
Sitäkin mietin, että voiko olla niin, että vielä tänäkin päivänä naisilta edellytetään ”äidillisiä” tunteita ja että kyllähän naisen kuuluu tuntea kiintymystä miehen lapsiin ja pitää niitä kuin ominaan? Ja jos naisella ei ole tällaisia tunteita, on hän jotenkin outo?
Kommentit (140)
Onhan tuo kätevää, jos voi maksattaa uudella puolisolla ja eksällä. Eipä paljon jää itselle maksettavaa.
Itse tunnen vain yhden uusperheen, jossa äidillä on kaksi lasta edellisestä avioliitosta ja miehellä ei yhtään. Vaikka lasten isä on tuloton juoppuretku, äiti maksaa lastensa elatuksen ja hyväpalkkainen isäpuoli mahdollistaa koko perheen asumisen hieman paremmassa omakotitalossa kuin perheen äidillä muuten olisi varaa. Minusta ja perheen äidistä tämä on ihan riittävän reilua.
Meillä tilanne jossa miehellä noin kymmenvuotias lapsi. Minulla ei, enkä ole koskaan lapsia halunnut.
Maksetaan kulut about puoliksi, ruoka, asuminen jne. Asuttaisiin samassa paikassa ilman lastakin (perintötalo) niin ei olla nähty syytä jakaa mitenkään muuten. Jos ollaan kaupoilla ja lapsi tarvitsee tai pyytää jotain, niin samasta talouskassasta se menee. Lapsen äiti hoitaa pääasiassa lapsen vaatetuksen ja vastaavat, koska haluaa elatusmaksua vaikka lapsi on viikko/viikko, tämä meille ok. Harrastukset hoitavat vanhemmat puoliksi, samoin, jos tulee jotain lapseen liittyviä muita isompia kuluja.
Koen vahvasti, että koska olen halunnut/suostunut muuttamaan talouteen jossa on lapsi, olen yhtälailla velvollinen huolehtimaan lapsesta. Minä olen halunnut olla osa tätä perhettä ja lapsen pitää pystyä luottamaan myös minuun. Jos nyt tapahtuisi niin, että miehellä ei olisikaan jostain syystä varaa maksaa loppukauden harrastusmaksuja ja minulla olisi rahaa, niin toki ne maksaisin lapselle, koska se on hänelle tärkeä asia. Seuraavan kauden osalta pitäisi miettiä sitten tarkemmin, onko meillä perheenä siihen varaa. En voisi kuvitella tilannetta, jossa en vaikka lapselle toisi kaupasta jäätelöä samalla kuin minulle ja miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne jossa miehellä noin kymmenvuotias lapsi. Minulla ei, enkä ole koskaan lapsia halunnut.
Maksetaan kulut about puoliksi, ruoka, asuminen jne. Asuttaisiin samassa paikassa ilman lastakin (perintötalo) niin ei olla nähty syytä jakaa mitenkään muuten. Jos ollaan kaupoilla ja lapsi tarvitsee tai pyytää jotain, niin samasta talouskassasta se menee. Lapsen äiti hoitaa pääasiassa lapsen vaatetuksen ja vastaavat, koska haluaa elatusmaksua vaikka lapsi on viikko/viikko, tämä meille ok. Harrastukset hoitavat vanhemmat puoliksi, samoin, jos tulee jotain lapseen liittyviä muita isompia kuluja.
Koen vahvasti, että koska olen halunnut/suostunut muuttamaan talouteen jossa on lapsi, olen yhtälailla velvollinen huolehtimaan lapsesta. Minä olen halunnut olla osa tätä perhettä ja lapsen pitää pystyä luottamaan myös minuun. Jos nyt tapahtuisi niin, että miehellä ei olisikaan jostain syystä varaa maksaa loppukauden harrastusmaksuja ja minulla olisi rahaa, niin toki ne maksaisin lapselle, koska se on hänelle tärkeä asia. Seuraavan kauden osalta pitäisi miettiä sitten tarkemmin, onko meillä perheenä siihen varaa. En voisi kuvitella tilannetta, jossa en vaikka lapselle toisi kaupasta jäätelöä samalla kuin minulle ja miehelle.
Eikö lapsi pysty luottamaan sinuun ellet maksa kuluja? No joku jäätelö sinne tänne, mutta pitemmän päälle en osallistuisi kuluihin, jos lapsella kuitenkin molemmat vanhemmat elossa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne jossa miehellä noin kymmenvuotias lapsi. Minulla ei, enkä ole koskaan lapsia halunnut.
Maksetaan kulut about puoliksi, ruoka, asuminen jne. Asuttaisiin samassa paikassa ilman lastakin (perintötalo) niin ei olla nähty syytä jakaa mitenkään muuten. Jos ollaan kaupoilla ja lapsi tarvitsee tai pyytää jotain, niin samasta talouskassasta se menee. Lapsen äiti hoitaa pääasiassa lapsen vaatetuksen ja vastaavat, koska haluaa elatusmaksua vaikka lapsi on viikko/viikko, tämä meille ok. Harrastukset hoitavat vanhemmat puoliksi, samoin, jos tulee jotain lapseen liittyviä muita isompia kuluja.
Koen vahvasti, että koska olen halunnut/suostunut muuttamaan talouteen jossa on lapsi, olen yhtälailla velvollinen huolehtimaan lapsesta. Minä olen halunnut olla osa tätä perhettä ja lapsen pitää pystyä luottamaan myös minuun. Jos nyt tapahtuisi niin, että miehellä ei olisikaan jostain syystä varaa maksaa loppukauden harrastusmaksuja ja minulla olisi rahaa, niin toki ne maksaisin lapselle, koska se on hänelle tärkeä asia. Seuraavan kauden osalta pitäisi miettiä sitten tarkemmin, onko meillä perheenä siihen varaa. En voisi kuvitella tilannetta, jossa en vaikka lapselle toisi kaupasta jäätelöä samalla kuin minulle ja miehelle.
Olisi kamala elää niin persusaukisen miehen kanssa, että hänellä ei olisi varaa hoitaa lapsensa elämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
uusioperhettä ei voi perustaa jos lapsia kohdellaan liian eriarvoisesti.
Parempi olla erillään kun se, että yksi tai kaksi saa kaiken ja toiset vain rippeitä.
Entä, jos uusioperheen aikusilla ei yhdessäkään ole varaa hankkia muille uusperheen lapsille kaikkea sellaista, mitä yksi lapsista saa etävanhemmaltaan ja/tai tämän suvulta?
Ei semmoisia voi laskea mukaan kun tässäkin kyse uusperheen sisäisestä kohtelusta.
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te uusperheen "äidit" rakasta niitä lapsia, joiden "äitipuoleksi" olette ryhtyneet? Minusta olisi varsin outoa, jos osallistuisi meidän lasten kustannuksiin, vaikka he eivät biologisesti minun olekaan. Rakastan heitä kuitenkin ja he ovat osa meidän perhettämme. Eikä meillä perheen arvoihin kuulu erotella ketään muista.
Tuo on juuri sitä, mitä yhteiskunta odottaa naisilta. Että heti pitäisi rakastaa puolison lapsia ja pitää heitä kuin omanaan. Siis vielä 2020-luvulla! Ja sitten jos myönnät, ettet tunne mitään puolison lapsia kohtaan tai tunnet negatiivisia fiiliksiä, niin olet kamala ihminen.
Minusta kamala ihminen on sellainen joka jostain käsittämättömästä syystä muuttaa yhteen lasten kanssa joihin ei ole minkäänlaista kiintymystä. Itse en asuisi kämppiksenäkään tilanteessa, jossa en tuntisi ja välittäisi samassa kodissa asuvista lapsista, saatikka sitten pitäisi olla perhe.
En tosiaan tarkoita, että puolison lasten tarvitsisi olla se elämän tärkein asia tai heti ensitapaamisella rakastaa heitä kuin omia lapsiaan, vaan, sitä ettei yhteiseen talouteen muuteta, jos ei lapsista välitä ja halua jollain tasolla huolehtia. Tapailee sitten omista asunnoista kunnes lapset muuttaa pois. Kyllä minä ainakin pohdin todella pitkään haluanko muuttaa samaan talouteen lapsen kanssa, mitä jos lapsen äidille käy jotain ja lapsi muuttaakin meille kokonaan ja kaikkia muita mahdollisia tilanteita. Olen kyllä sitä mieltä, että jos lapsen molemmat vanhemmat nyt yhtäkkiä kuolisivat, niin toki ottaisin lapsen asumaan kanssani, ellei hän mieluummin menisi muille sukulaisilleen.
Välillä toki ärsyttää kaikki, enkä usko, että rakastan häntä yhtä paljon kuin vanhempansa. Minun elämässä on muitakin tärkeitä asioita, joita painotan lapsen edelle, koska lapsella on kaksi vanhempaa, jotka huolehtivat hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te uusperheen "äidit" rakasta niitä lapsia, joiden "äitipuoleksi" olette ryhtyneet? Minusta olisi varsin outoa, jos osallistuisi meidän lasten kustannuksiin, vaikka he eivät biologisesti minun olekaan. Rakastan heitä kuitenkin ja he ovat osa meidän perhettämme. Eikä meillä perheen arvoihin kuulu erotella ketään muista.
Tuo on juuri sitä, mitä yhteiskunta odottaa naisilta. Että heti pitäisi rakastaa puolison lapsia ja pitää heitä kuin omanaan. Siis vielä 2020-luvulla! Ja sitten jos myönnät, ettet tunne mitään puolison lapsia kohtaan tai tunnet negatiivisia fiiliksiä, niin olet kamala ihminen.
Minusta kamala ihminen on sellainen joka jostain käsittämättömästä syystä muuttaa yhteen lasten kanssa joihin ei ole minkäänlaista kiintymystä. Itse en asuisi kämppiksenäkään tilanteessa, jossa en tuntisi ja välittäisi samassa kodissa asuvista lapsista, saatikka sitten pitäisi olla perhe.
En tosiaan tarkoita, että puolison lasten tarvitsisi olla se elämän tärkein asia tai heti ensitapaamisella rakastaa heitä kuin omia lapsiaan, vaan, sitä ettei yhteiseen talouteen muuteta, jos ei lapsista välitä ja halua jollain tasolla huolehtia. Tapailee sitten omista asunnoista kunnes lapset muuttaa pois. Kyllä minä ainakin pohdin todella pitkään haluanko muuttaa samaan talouteen lapsen kanssa, mitä jos lapsen äidille käy jotain ja lapsi muuttaakin meille kokonaan ja kaikkia muita mahdollisia tilanteita. Olen kyllä sitä mieltä, että jos lapsen molemmat vanhemmat nyt yhtäkkiä kuolisivat, niin toki ottaisin lapsen asumaan kanssani, ellei hän mieluummin menisi muille sukulaisilleen.
Välillä toki ärsyttää kaikki, enkä usko, että rakastan häntä yhtä paljon kuin vanhempansa. Minun elämässä on muitakin tärkeitä asioita, joita painotan lapsen edelle, koska lapsella on kaksi vanhempaa, jotka huolehtivat hänestä.
Eisiihen lapseen tarvitse tuntea minkäänlaista kiintymystä, jos lapsi käy max joka toinen vkl. Hän on vain vieras talossa, jonka lähtemistä odottaa ja taas tulee 12 vrk hyvä aika.
Enemmän vaatii vuoroviikkoilu. Silloin kannattaa oikeasti miettiä, haluaako muuttaa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne jossa miehellä noin kymmenvuotias lapsi. Minulla ei, enkä ole koskaan lapsia halunnut.
Maksetaan kulut about puoliksi, ruoka, asuminen jne. Asuttaisiin samassa paikassa ilman lastakin (perintötalo) niin ei olla nähty syytä jakaa mitenkään muuten. Jos ollaan kaupoilla ja lapsi tarvitsee tai pyytää jotain, niin samasta talouskassasta se menee. Lapsen äiti hoitaa pääasiassa lapsen vaatetuksen ja vastaavat, koska haluaa elatusmaksua vaikka lapsi on viikko/viikko, tämä meille ok. Harrastukset hoitavat vanhemmat puoliksi, samoin, jos tulee jotain lapseen liittyviä muita isompia kuluja.
Koen vahvasti, että koska olen halunnut/suostunut muuttamaan talouteen jossa on lapsi, olen yhtälailla velvollinen huolehtimaan lapsesta. Minä olen halunnut olla osa tätä perhettä ja lapsen pitää pystyä luottamaan myös minuun. Jos nyt tapahtuisi niin, että miehellä ei olisikaan jostain syystä varaa maksaa loppukauden harrastusmaksuja ja minulla olisi rahaa, niin toki ne maksaisin lapselle, koska se on hänelle tärkeä asia. Seuraavan kauden osalta pitäisi miettiä sitten tarkemmin, onko meillä perheenä siihen varaa. En voisi kuvitella tilannetta, jossa en vaikka lapselle toisi kaupasta jäätelöä samalla kuin minulle ja miehelle.Eikö lapsi pysty luottamaan sinuun ellet maksa kuluja? No joku jäätelö sinne tänne, mutta pitemmän päälle en osallistuisi kuluihin, jos lapsella kuitenkin molemmat vanhemmat elossa.
Omasta mielestä juuri sellainen keskustelu "ostin SINUN lapselle sukat, 6,90€, laitatko tilille?" tuo lapselle kuvaa, ettei tuo toinen ihminen välitä minusta edes sukkaparin vertaa. Tai juuri tuo esimerkki, että lapsi tietää harrastuksensa maksavan about saman verran kuin minun kampaajakäynti ja jotenkin isällään ei olisi varaa sitä maksaa. Minä vaan sanoisin, että ei ole varaa, kävisin kampaajalla, ripsihuollossa, shoppailemasa ja vastaavissa, olisi mielestäni todella ilkeää.
Toki meillä on tilanne, jossa me molemmat olemme hyvätuloksia, niin sillä ei ole niin väliä maksaako joku sen muutaman satasen enemmän tai vähemmän, mikä on lapsen osuus asumisessa ja ruokailussa. Eri asia jos rahat on muutenkin tiukoilla, eikä jäisi vaikka säästöön itselle mitään, koska pitäisi maksaa lapsen kuluja. Mutta toisaalta silloin olisi jo karsittu paljon ja yhdessä keskusteltu, myös lapsen kanssa, mihin meillä on ja ei ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne jossa miehellä noin kymmenvuotias lapsi. Minulla ei, enkä ole koskaan lapsia halunnut.
Maksetaan kulut about puoliksi, ruoka, asuminen jne. Asuttaisiin samassa paikassa ilman lastakin (perintötalo) niin ei olla nähty syytä jakaa mitenkään muuten. Jos ollaan kaupoilla ja lapsi tarvitsee tai pyytää jotain, niin samasta talouskassasta se menee. Lapsen äiti hoitaa pääasiassa lapsen vaatetuksen ja vastaavat, koska haluaa elatusmaksua vaikka lapsi on viikko/viikko, tämä meille ok. Harrastukset hoitavat vanhemmat puoliksi, samoin, jos tulee jotain lapseen liittyviä muita isompia kuluja.
Koen vahvasti, että koska olen halunnut/suostunut muuttamaan talouteen jossa on lapsi, olen yhtälailla velvollinen huolehtimaan lapsesta. Minä olen halunnut olla osa tätä perhettä ja lapsen pitää pystyä luottamaan myös minuun. Jos nyt tapahtuisi niin, että miehellä ei olisikaan jostain syystä varaa maksaa loppukauden harrastusmaksuja ja minulla olisi rahaa, niin toki ne maksaisin lapselle, koska se on hänelle tärkeä asia. Seuraavan kauden osalta pitäisi miettiä sitten tarkemmin, onko meillä perheenä siihen varaa. En voisi kuvitella tilannetta, jossa en vaikka lapselle toisi kaupasta jäätelöä samalla kuin minulle ja miehelle.Olisi kamala elää niin persusaukisen miehen kanssa, että hänellä ei olisi varaa hoitaa lapsensa elämistä.
Oletko ajatellut, että elämässä sattuu ja tapahtuu? Minäkin elin hyvin kivempaa keskiluokkaista elämää ja mies maksoi lastensa kulut. Sitten miehelle tuli syöpä, meni työt, talo jouduttiin myymään ja minä jouduin maksamaan kaikki kulut, kun yhteiset säästöt oli käytetty. Enkä hetkeäkään miettinyt, että nyt joudun elättämään miehen lapsia. Lasten äitikin maksoi kerran meidän vuokran.
Nyt onneksi taas on kaikki paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te uusperheen "äidit" rakasta niitä lapsia, joiden "äitipuoleksi" olette ryhtyneet? Minusta olisi varsin outoa, jos osallistuisi meidän lasten kustannuksiin, vaikka he eivät biologisesti minun olekaan. Rakastan heitä kuitenkin ja he ovat osa meidän perhettämme. Eikä meillä perheen arvoihin kuulu erotella ketään muista.
Tuo on juuri sitä, mitä yhteiskunta odottaa naisilta. Että heti pitäisi rakastaa puolison lapsia ja pitää heitä kuin omanaan. Siis vielä 2020-luvulla! Ja sitten jos myönnät, ettet tunne mitään puolison lapsia kohtaan tai tunnet negatiivisia fiiliksiä, niin olet kamala ihminen.
Minusta kamala ihminen on sellainen joka jostain käsittämättömästä syystä muuttaa yhteen lasten kanssa joihin ei ole minkäänlaista kiintymystä. Itse en asuisi kämppiksenäkään tilanteessa, jossa en tuntisi ja välittäisi samassa kodissa asuvista lapsista, saatikka sitten pitäisi olla perhe.
En tosiaan tarkoita, että puolison lasten tarvitsisi olla se elämän tärkein asia tai heti ensitapaamisella rakastaa heitä kuin omia lapsiaan, vaan, sitä ettei yhteiseen talouteen muuteta, jos ei lapsista välitä ja halua jollain tasolla huolehtia. Tapailee sitten omista asunnoista kunnes lapset muuttaa pois. Kyllä minä ainakin pohdin todella pitkään haluanko muuttaa samaan talouteen lapsen kanssa, mitä jos lapsen äidille käy jotain ja lapsi muuttaakin meille kokonaan ja kaikkia muita mahdollisia tilanteita. Olen kyllä sitä mieltä, että jos lapsen molemmat vanhemmat nyt yhtäkkiä kuolisivat, niin toki ottaisin lapsen asumaan kanssani, ellei hän mieluummin menisi muille sukulaisilleen.
Välillä toki ärsyttää kaikki, enkä usko, että rakastan häntä yhtä paljon kuin vanhempansa. Minun elämässä on muitakin tärkeitä asioita, joita painotan lapsen edelle, koska lapsella on kaksi vanhempaa, jotka huolehtivat hänestä.Eisiihen lapseen tarvitse tuntea minkäänlaista kiintymystä, jos lapsi käy max joka toinen vkl. Hän on vain vieras talossa, jonka lähtemistä odottaa ja taas tulee 12 vrk hyvä aika.
Enemmän vaatii vuoroviikkoilu. Silloin kannattaa oikeasti miettiä, haluaako muuttaa yhteen.
Kuulostat kuvottavalta ihmiseltä.
En jaksanut lukea ku osan. Tässä artikkelissa kerroit vanhempien ostavan vaatteita tasapuolisesti.
Miksi teit siitä numeron? Sehän perustuu vapaaehtoisuuteen. Ko. perheessä ei lajitella ku pyykki.
T. Perhehoitaja, jonka velvollisuus on ostaa vaatteet niin omille, kuin toisten lapsille.
Lapsen/lasten etu on aina tärkeintä. Jos ei ole itse valmis huolehtimaan kaikista lapsista perheenä, ei ole syytä perustaa uusperhettä. Elämä on valintoja. Aikuisilla on kuitenkin vastuu lasten hyvinvoinnista, ja siitä millaisia arvoja heille opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te uusperheen "äidit" rakasta niitä lapsia, joiden "äitipuoleksi" olette ryhtyneet? Minusta olisi varsin outoa, jos osallistuisi meidän lasten kustannuksiin, vaikka he eivät biologisesti minun olekaan. Rakastan heitä kuitenkin ja he ovat osa meidän perhettämme. Eikä meillä perheen arvoihin kuulu erotella ketään muista.
Tuo on juuri sitä, mitä yhteiskunta odottaa naisilta. Että heti pitäisi rakastaa puolison lapsia ja pitää heitä kuin omanaan. Siis vielä 2020-luvulla! Ja sitten jos myönnät, ettet tunne mitään puolison lapsia kohtaan tai tunnet negatiivisia fiiliksiä, niin olet kamala ihminen.
Minusta kamala ihminen on sellainen joka jostain käsittämättömästä syystä muuttaa yhteen lasten kanssa joihin ei ole minkäänlaista kiintymystä. Itse en asuisi kämppiksenäkään tilanteessa, jossa en tuntisi ja välittäisi samassa kodissa asuvista lapsista, saatikka sitten pitäisi olla perhe.
En tosiaan tarkoita, että puolison lasten tarvitsisi olla se elämän tärkein asia tai heti ensitapaamisella rakastaa heitä kuin omia lapsiaan, vaan, sitä ettei yhteiseen talouteen muuteta, jos ei lapsista välitä ja halua jollain tasolla huolehtia. Tapailee sitten omista asunnoista kunnes lapset muuttaa pois. Kyllä minä ainakin pohdin todella pitkään haluanko muuttaa samaan talouteen lapsen kanssa, mitä jos lapsen äidille käy jotain ja lapsi muuttaakin meille kokonaan ja kaikkia muita mahdollisia tilanteita. Olen kyllä sitä mieltä, että jos lapsen molemmat vanhemmat nyt yhtäkkiä kuolisivat, niin toki ottaisin lapsen asumaan kanssani, ellei hän mieluummin menisi muille sukulaisilleen.
Välillä toki ärsyttää kaikki, enkä usko, että rakastan häntä yhtä paljon kuin vanhempansa. Minun elämässä on muitakin tärkeitä asioita, joita painotan lapsen edelle, koska lapsella on kaksi vanhempaa, jotka huolehtivat hänestä.Eisiihen lapseen tarvitse tuntea minkäänlaista kiintymystä, jos lapsi käy max joka toinen vkl. Hän on vain vieras talossa, jonka lähtemistä odottaa ja taas tulee 12 vrk hyvä aika.
Enemmän vaatii vuoroviikkoilu. Silloin kannattaa oikeasti miettiä, haluaako muuttaa yhteen.
Totta. Itse en taatusti asuisi yhdenkään vieraan lapsen kanssa ja ottaa hänestä/heistä minkäänlaista hoitovastuuta, en edes joka toinen viikonloppu. Omat lapseni ovat jo aikuisia ja toinen asuu luonani vielä ainakin syksyyn saakka, mutta en ole edes harkinnut muuttaa yhteen miesystäväni kanssa. Hänen kaksi lastaan ovat teinejä ja meidän välimme ovat ystävällisen kohteliaat, mutta se riittää.
Asun omassa asunnossani ja mies asuu 15 km:n päässä. Hänen teinit asuvat pääosin äidillään, mutta hyppäävät isällään usein, ovat yötäkin vähän miten sattuu ja isä kuskaa heitä paljon. Arvostan niin paljon omaa rauhaani ja tietoa siitä miten asiat menevät, että yhdessä asuminen olisi painajaista. En myöskään laita heihin rahojani ollenkaan ja miesystäväni ei luonnollisesti laita rahojaan minun lapsiini. Lapsemme ovat tutustuneet toisiinsa, mutta ei sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen/lasten etu on aina tärkeintä. Jos ei ole itse valmis huolehtimaan kaikista lapsista perheenä, ei ole syytä perustaa uusperhettä. Elämä on valintoja. Aikuisilla on kuitenkin vastuu lasten hyvinvoinnista, ja siitä millaisia arvoja heille opettaa.
On eri asia ovatko lapset viittä vaille aikuisia vai jotain alle 10 vuotiaita, jos ajatellaan heistä huolehtimista. Asialliset välit lapsiin riittävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te uusperheen "äidit" rakasta niitä lapsia, joiden "äitipuoleksi" olette ryhtyneet? Minusta olisi varsin outoa, jos osallistuisi meidän lasten kustannuksiin, vaikka he eivät biologisesti minun olekaan. Rakastan heitä kuitenkin ja he ovat osa meidän perhettämme. Eikä meillä perheen arvoihin kuulu erotella ketään muista.
Tuo on juuri sitä, mitä yhteiskunta odottaa naisilta. Että heti pitäisi rakastaa puolison lapsia ja pitää heitä kuin omanaan. Siis vielä 2020-luvulla! Ja sitten jos myönnät, ettet tunne mitään puolison lapsia kohtaan tai tunnet negatiivisia fiiliksiä, niin olet kamala ihminen.
Minusta kamala ihminen on sellainen joka jostain käsittämättömästä syystä muuttaa yhteen lasten kanssa joihin ei ole minkäänlaista kiintymystä. Itse en asuisi kämppiksenäkään tilanteessa, jossa en tuntisi ja välittäisi samassa kodissa asuvista lapsista, saatikka sitten pitäisi olla perhe.
En tosiaan tarkoita, että puolison lasten tarvitsisi olla se elämän tärkein asia tai heti ensitapaamisella rakastaa heitä kuin omia lapsiaan, vaan, sitä ettei yhteiseen talouteen muuteta, jos ei lapsista välitä ja halua jollain tasolla huolehtia. Tapailee sitten omista asunnoista kunnes lapset muuttaa pois. Kyllä minä ainakin pohdin todella pitkään haluanko muuttaa samaan talouteen lapsen kanssa, mitä jos lapsen äidille käy jotain ja lapsi muuttaakin meille kokonaan ja kaikkia muita mahdollisia tilanteita. Olen kyllä sitä mieltä, että jos lapsen molemmat vanhemmat nyt yhtäkkiä kuolisivat, niin toki ottaisin lapsen asumaan kanssani, ellei hän mieluummin menisi muille sukulaisilleen.
Välillä toki ärsyttää kaikki, enkä usko, että rakastan häntä yhtä paljon kuin vanhempansa. Minun elämässä on muitakin tärkeitä asioita, joita painotan lapsen edelle, koska lapsella on kaksi vanhempaa, jotka huolehtivat hänestä.Eisiihen lapseen tarvitse tuntea minkäänlaista kiintymystä, jos lapsi käy max joka toinen vkl. Hän on vain vieras talossa, jonka lähtemistä odottaa ja taas tulee 12 vrk hyvä aika.
Enemmän vaatii vuoroviikkoilu. Silloin kannattaa oikeasti miettiä, haluaako muuttaa yhteen.
Kuulostat kuvottavalta ihmiseltä.
Miten niin?
Se olisikin mielenkiintoista tietää, että miten toimitaan rahojen kanssa sellaisissa uusperheissä, joissa on puolisoilla omia lapsia ex-puolison kanssa ja toinen etävanhempi maksaa isot elarit ja toinen minimielarit?
Eli jos uusperheessä on vaikkapa lähihoitajina työskentelevät vanhemmat Mika ja Miia. Mikalla on 10-vuotiaat kaksostytöt pienituloisen ex-puolison kanssa ja Miialla 13-vuotiaat kaksospojat isotuloisen ex-puolison kanssa. Mika saa lapsistaan minimielarit, koska lasten äiti on pienituloinen ja Miia taasen saa ex-puolisoltaan isot elarit, koska lasten isä on isotuloinen. Onko silloin reilua, että Miia ostaa lastensa isän maksamilla elareilla juttuja puolisonsa lapsille, koska olisi epäreilua, jos perheen sisällä olisi Miian ja Mikan lapsilla erilainen elintaso?
Vierailija kirjoitti:
Molemmilla lapsillani on bonuslapset, molemmat ostavat ja laittavat lapsille paljon enemmän ja laadukkaampaa (kodista alkaen) bonuslapselle kuin se biologinen vanhempi jota lapseni ”paikkaa”.
Toiset ovat nuukia ja näkevät vain oman perSeen ja toiset hyviä ihmisiä jotka oppivat rakastamaan rakastamansa /miehen/naisen lasta myös.
Näinhän se elämässä on. Toiset on hyviä ja toiset pahoja ja itsekkäitä.
Materiaalista rakkautta siis vain? Entä jos se biologinen vanhempi ei usko materian onnelliseksi tekevään vaikutukseen ja haluaa pelastaa planeetan? Ja kärsii suunnattomasti kun sinun lapsesi tuhlaavat rahaa ja maapallon resursseja ostamalla kaikkea turhaa kiinankrääsää bonuslapsille.
Luepa uudelleen.