Saako työttömänä nauttia elämästä?
Täällä on se aktiivinen työttömiä halveksiva pikkuporukka joka lähinnä kommentoi omiin provoaloituksiinsa ja kieltäytyy näkemästä työttömyyden koko kuvaa.
Tämä kysymys on teille muille.
Eli: Saako työttömänä nauttia elämästä?
Olen aina ollut kohtuullisen tyytyväinen tyyppi vaikka tulotaso on vaihdellut keskituloista opintotukeen. Jäin työttömäksi alalta, joka hallitusohjelman toteutuessa ei tule työllistämään enää jatkossa. Työkkärin mukaan en saa opiskella uutta ammattia ainakaan vielä, koska tutkinto on kohtuullisen tuore. Haen päivittäin töitä joissa uskoisin pärjääväni, mutta toistaiseksi työnantajien valinta on kohdistunut muihin. Syynä voi olla ikä ja sukupuoli. Pitää varmaan laittaa joku "I hate babies"-paita haastatteluihin...
Työnhaun lisäksi nautin elämästä täysillä, mutta välillä tuntuu, että se pitäisi tehdä piilossa. Facebookkiinkaan ei oikein uskalla pistää rantsupäivityksiä. Tuttavat puhuvat kuinka nääntyvät työtaakkansa alle, mutta ei heistä kukaan ole jättäytynyt työttömäksi. Siksi kaikenlainen kateuspuhe tuntuu absurdilta.
Pitääkö minun nyt ottaa ihmisten kateus huomioon, vaikka heistä kukaan ei haluaisi olla minun kengissäni? Miten pitäisi suhtautua niiden työssäkäyvien varattomuuspuheeseen, jotka ovat omilla ostopäätöksillään menonsa aiheuttaneet? Miksi on enemmän oikeutettua toimeentulevien ihmisten mainostaa elämäänsä? Itselleni tulisi jotenkin paha mieli mainostaa omaa varallisuutta, kun kuitenkin tiedän että ne päivitykset näkyvät myös työttömille tutuille. Onko tämä "häpeä" nyt vain omassa päässäni vai pitääkö ihmiset sitä oikeasti vääryytenä, että työelämästä torjutuilla on muutakin elämää?
Kommentit (24)
Ihana lukea kannustavia, positiivisia kommentteja kerrankin av:lta! Kyllä, elämästä kannattaa nauttia mahdollisimman paljon oli sitten työttömänä tai töissä. Aina löytyy joka elämäntilanteesta positiivisia ja negatiivisia juttuja. Kannattaa aina keskittyä positiiviseen. Ihania rantapäiviä sulle, ap!
Minkä ikäinen olet, kun fb:n rantsupäivitykset ovat niin tärkeitä?
Olet ymmärtänyt jotain aivan väärin, kun kirjoitat "Työkkärin mukaan en saa opiskella uutta ammattia ainakaan vielä, koska tutkinto on kohtuullisen tuore". Ei tutkinnon tuoreus ole mikään opiskelun este. Mutta tietenkään et ole sitten enää työtön kun opiskelet, eli saat opintotukea etkä työttömyyskorvausta. Työkkärin rahat alkavat kai muutenkin olla lopussa, eli ei koulutustukea saa edes 500 päivää työttöminä olleet puhelunvälittäjät tai paperikoneenhoitajat.
Se on itse kunkin oma valinta, elääkö elämäänsä omalla tavallaan välittämättä muiden mielipiteistä vai elääkä muiden ehdoilla, miellytttääkseen heitä eikä itseään.
Saa. Mä oon käynyt kolmilla festareilla, syönyt pehmistä, nyt makaan terassilla aurinkotuolissa ja kohta lähden mustikkaan kun äiti vinkkas hyvästä paikasta. En koe mitään syyllisyyttä tästä, koska mun vika ei oo se että työpaikka meni huhtikuussa konkkaan ja työllisyystilanne on mikä on. Nyt on kesä ja aattelin nauttia siitä, ehdin angstata sitten kun tulee kylmä ja pimeä.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:28"]
ite tässä vuoden elänyt elämäni parasta aikaa työttömänä ja enempi ahdistaa jos joku menee vastaamaan mun tarkoituksella huonoihin työhakemuksii ja joutuu mennä työhaastatteluun vammailemaan. Kesällä tullu käytyy ulkomailla etelä euroopassa ja monella risteilyllä ja kaikki lämpimät päivät vietetty rannalla. Kannattaa nauttia niin kauan kun tätä työttömyyttä kestää
[/quote]
Kuulostaa kivalta, mutta kuulostaa siltä että olet sitä työttömien marginaalia, joka ei edes halua töitä. Toki saahan silloinkin elämästä nauttia, eipä noita töitä riitä halukkaillekaan.
Mutta viimeisessä lauseessa on kyllä jotain perää. Suurin osa työttömistä varmasti toivoo, että työttömyys on vain väliaikainen vaihe. Jos on juuri joutunut ulos stressaavasti työympäristöstä, niin tauko voi tullakin tarpeeseen. Itse ainakin hain työsuhteen lopussa aivan vimmatusti töitä työpäivän jälkeen (ja muun arjen pyörittämisen ohella), että kun se työttömyys alkoi niin taisin vain nukkua ensimmäisen viikon univelkoja pois.