Lue keskustelun säännöt.
Että ottaa päähän nirsot lapset!
11.08.2015 |
Kertovat mistä kaikista mahdollisista ruoista eivät pidä, vaikka kukaan ei edes kysy mitään. Jos jotain tarjoaa niin nyrpistävät nenäänsä ja sanovat, etteivät tykkää. Saattavat olla jo lähes kouluikäisiä, kenen pitäisi osata jo jotain pöytätapoja. Siihen ei esim mielestäni kuulu se, että kylässä kovaan ääneen sanotaan kun istutaan pöytään että joku tarjolla oleva ruoka on OMASTA mielestä2924 pahaa.
Kommentit (121)
Ymmärrän huonon ja nirson käytöksen ruokapöydässä vielä 5-vuotiaalta, mutta en 12-vuotiaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 08:02"]Vielä enemmän ärsyttää nirsot aikuiset. Kaikista pahin tuntemani tapaus kielsi minua syömästä maapähkinöitä, koska itse ei voinut sietää niitä ja ne kuulemma haisevat. Mitä? Niinpä.
[/quote]
Mun exä ei syöny ku banaanijogurttia, ranskanleipää (tietyn merkkistä) ja joi sokerikolaa. Tein siitä mielelläni exän
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 08:10"]
Maapähkinät haisevat vähänkin allergisen nenään todella pahalle ja hajusta tulee hengenahdistusta ja oksettava olo. Hajuhan on pähkinästä lähteviä molekyylejä, joihin ihmisen elimistö voi reagoida.
[/quote]
Ihan sama. Ei silti tarkoita sitä, etteivät muut ihmiset saa syödä maapähkinöitä. Jos ei kestä maapähkinöiden hajua, täytyy vaihtaa maisemaa.
Mulla on nirsolapsi.
Et arvaakkaan miten ihana lukea täältä millaisia tunteita lapseni sanomiset voivat aikuiselle aiheuttaa.
Kuvitteleeko kaltaisesi , ettei lapselle ole tarjottu kuin lemppariruokaansa?
Meitä on viisi syöjää tässä taloudessa. Ruokaa laidasta laitaan.
Mutta yksi lapsista on niin ennakkoluuloinen kaikkea erinäköistä kohtaan, että saan jo siitä harmaita hiuksia itselleni.
Ja on opastettu pitämään mölyt mahassa jotta aikuinen ei koe itseään loukatuksi.
Että silleen.
Tosin kaikille en kuuluta, että lapsemme on aistiyliherkkä . Erittäin paljon suussa on herkkyyttä keskosuuden ajalta. Vaikka yritän äitinä ajatella, että jos vaan ohitan herkkyyden ja syö mitä syö sekä olen huomaamatta toisen tuskaa menisi se siten pois elämästämme. Olisimme normiperhe .
Ei ole kiva kun menemme ravintolaan ja lapsi vain istuu pöydässä . Toki ei ole ahdistunut sillä tietää meidän vanhempien olevan tukena tilanteessa kuin tilanteessa.
Jopa silloin kun joku aikuinen on loukkaantunut lapsen kokemasta ahdistuksesta. ... Lapsi syö kannustuksella mitä syö ja maistaa mitä kykenee. Ja joskus yllättääkin.
Varmasti oppii syömään laajasti eri ruokia. Hän vain on muita aikusia ärsyttävästi hitaampi syömään erilaisia uusia asioita.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 08:42"]
Minulla on kolme lasta ja saatan ihan iloisena tehdä jokaiselle omaa ruokaansa lounaaksi. Ei se ole minulta pois, jos yksi rakastaa munakkaita, toinen syö kasvisruokaa ja kolmannelle lihapyörykät on juttu numero yksi. Seuraavana päivänä teen taas eri ruokia, jos sille päälle satun tai sitten koko porukalle jotain, minkä tiedän varmasti maittavan.
En ole ikinä osannut ajatella, että lapsen on oltava minulle kiitollinen siitä, että teen ruokaa. Itsehän sen osan olen valinnut eikä minulle ole mikään ongelma tehdä kolmea eri ruokaa, koska minä saan siitä kiitokseksi kolme iloista ja tyytyväistä lasta. Tietenkin voisin ryhtyä ruokapöytävaltataisteluun ja tehdä kaikkeni, että lapset oppivat vihaamaan koko ruokailutilannetta, mutta miksi niin tekisin? Miksi haluaisin kaksi tai kolme kertaa päivässä itkettää lapsiani ruokapöydässä, kun voin tarjota heille kivan yhteisen hetken?
[/quote]
Miten pitkään aiot jatkaa tuota, että teet kolmelle lapselle eri ruuat? Teini-ikään? Kunnes lähtevät kotoa? Miten ajattelet tulevaisuudessa heidän tulevan toimeen esim. parisuhteissaan, kun heille pitää tehdä juuri sitä ruokaa mitä he tahtovat? Etkö tajua millaisen karhunpalveluksen lapsillesi teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:36"]
Meilläkin lapsi söi ihan nätisti kaikkea mitä tarjottiin kunnes hoksasi että liha on eläintä. Oli joku kymmenvuotias. Jumaliste, että sille ei kelpaa mikään normi ruoka. Kaikki on niin liian lihaksia, prkl. Ja eiku pikkuveli perässä, mutta nirsoilun kohteena kaikki kasvikset. Onks tääl sipulii-huuto kuuluu aina kattilan kantta avatessa.
[/quote]
Missä lapsi oikein on kasvanut? Tynnyrissä??
Kauhean vaikeaa tuosta ruokailusta on tehty monissa perheissä.. Ihan liian iso numero ja lapsille liikaa valtaa päättää.
Mä olen aina laittanut lapsille sitä mistä itsekin tykkään. Laidasta laitaan, mausteista, eksoottista ruokaa myös. Ja mahdollisimman terveellista koitan tietty tehdä. Melkein kaikki maistuu. Joskus ei ole niin nälkä kun on ateriaika, seuraavalla aterialla varmasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 08:46"]
Tämä ruokajuttu on vain yksi osa elämää. Kuten hyvin tiedetään, ihminen kyllä kasvaa ihan kelvolliseksi vähemmänkin monipuolisella ravinnolla. Tämä nykyinen ruokakulttuuri, jossa syödään paljon kasviksia ja mietitään kauheasti ruuan terveellisyyttä, ei oikeasti ole kauhean vanha asia.
Meillä laitetaan lähinnä kasvis- ja kalaruokaa, mutta kyllä esikoisen lemppariruokia ovat selvästi ne nk. mauttomat lastenruuat, joita meillä ei laiteta: makaronilaatikko, perunamuusi ja lihapullat, spagetti ja jauhelihakastike.
[/quote]
Lainasin vain osan mielestäsi sympaattisesti kirjoitetusta jutusta, mutta hieman jäin ihmettelemään, miksi et halua laittaa ruokaa, josta esikoisesi pitää. Onko siihen syynä tämä mainitsemasi 'ruoka ei ole koko elämä'-ajattelu. Ilmeisesti laitat kasvisruokaa, koska itse pidät siitä, mutta lapsesi mieltymyksista ei ole niin väliä, kunhan kasvaa "kunnolliseksi".
81: Kauhealta kuulostaa, että koskaan ei voi sanoa, jos ei ruuasta pidä. Mitä se sanominen sinua loukkaa, mutta ruuan jättäminen lautaselle ei? Ihan sama asia kyseessä, ilmaisutapa vain eri. Melkein kuulostaa henkiseltä väkivallalta, jos lapsi ei äidilleen voi tunnustaa, ettei ruoka maistu.
Mitäköhän muuta teillä ei saa ääneen sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 08:10"]Eniten ärsyttää mättöpaikoissa ne "hampurilainen pelkällä ketsupilla"-lapset. :DD
[/quote]
Minä tilasin lapsena hampurilaisen pelkällä pihvillä :D ei mitään muuta. Muuten en nirsoillut.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 08:07"]Nirsot lapset säälittää, ärtymys on enemmän heidän vanhempiaan kohtaan jotka eivät ole VIITSINEET opettaa monipuolista ruokavalioa lapsilleen. Olette varmaan huomanneet että nirsot lapset (ja aikuiset) ovat yleensä ylipainoisia, kelpaavat ruoat ovat epäterveellisiä.
[/quote]
No yritettiin opettaa mutta en suostunut syömään. Pahimmillaan istuin lounaalta iltaan asti ruoka siinä naaman edessä koska en suostunut syömään. Kaikkea kokeilivat, kiristämistä, lahjomista, rangaistuksia jne. Monet synttärit jäi välistä kun en syönyt ruokaa ennen niitä. Itkien istuin pöydän ääressä. Kun pakotettiin syömään pahaa, oksensin. Äiti sanoi joskus että kaipa mä olen vain herkkämakuaistinen. Nyt aikuisena olen oppinut syömään ruokia ja yritän syödä kaikkea, en siis ole valinnut nirsoutta ja lapsena aina haaveilin että voisin syödä mitä vain ja olin kateellinen muille lapsille jotka esim. oikeasti tykkäsivät jouluruuasta, kun mä itse söin vain keitettyjä herneitä ja karjalanpiirakkaa. En tuntenut nälkää pienenä ja olin alipainoinen. Jouduin syömään rautalisää. Äiti raukka, joutui mun kanssa elää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 08:46"]
Tämä ruokajuttu on vain yksi osa elämää. Kuten hyvin tiedetään, ihminen kyllä kasvaa ihan kelvolliseksi vähemmänkin monipuolisella ravinnolla. Tämä nykyinen ruokakulttuuri, jossa syödään paljon kasviksia ja mietitään kauheasti ruuan terveellisyyttä, ei oikeasti ole kauhean vanha asia.
Meillä laitetaan lähinnä kasvis- ja kalaruokaa, mutta kyllä esikoisen lemppariruokia ovat selvästi ne nk. mauttomat lastenruuat, joita meillä ei laiteta: makaronilaatikko, perunamuusi ja lihapullat, spagetti ja jauhelihakastike.
[/quote]
Lainasin vain osan mielestäsi sympaattisesti kirjoitetusta jutusta, mutta hieman jäin ihmettelemään, miksi et halua laittaa ruokaa, josta esikoisesi pitää. Onko siihen syynä tämä mainitsemasi 'ruoka ei ole koko elämä'-ajattelu. Ilmeisesti laitat kasvisruokaa, koska itse pidät siitä, mutta lapsesi mieltymyksista ei ole niin väliä, kunhan kasvaa "kunnolliseksi".
[/quote]
Koska minä en syö lihaa, eikä syö miehenikään, enkä ole kauhean kiinnostunut laittamaan monia ruokia. Miten niin lapsen mieltymyksillä ei ole mitään väliä? Mä en jaksa tuollaista ylitulkintaa.
Meidän nirsoilevalla lapsella on refluksitauti. En koe tarpeelliseksi kaikille selittää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:58"]81: Kauhealta kuulostaa, että koskaan ei voi sanoa, jos ei ruuasta pidä. Mitä se sanominen sinua loukkaa, mutta ruuan jättäminen lautaselle ei? Ihan sama asia kyseessä, ilmaisutapa vain eri. Melkein kuulostaa henkiseltä väkivallalta, jos lapsi ei äidilleen voi tunnustaa, ettei ruoka maistu.
Mitäköhän muuta teillä ei saa ääneen sanoa?
[/quote]
Jos ruuasta ei pidä voi sanoa ettei välitä tai ei ole tottunut, tai olla hiljaa. Miksi lapsen pitää voida sanoa "EN TYKKÄÄ, TÄ ON PAHAA" Aikuinen ei voi sanoa noin miksi lapselta se hyväksytään. Toiseksi tykkäämättömyysdessä on kyse tottumattomuudesta ja lapseni on oppinut alinperinkin siihen ettei hänen suunsa ole vielä tottunut jos kieli tahtoo työntää ruuan ulos suusta. Sitten tuli tämä nirso joka toitotti kovaan ääneen mistä kaikesta EI TYKKÄÄ. Meillä lapsi ei myöskään saa sanoa ääneen toisia tyhmiksi tai rumiksi. Ihan peruskäytöstapoja. Sinun on varmaan vaikea sitä ymmärtää. Meillä on paljon läheisyyttä ja lämpöä. Lapsi juttelee minulle kaikesta ja nukkuu levollisesti yönsä.
Mitä se minua loukkaa? Tottakai loukkaa ruuanlaittajaa jos sanoo ettei pidä siitä siksi niin ei sanota. Jos lapseni tekisi munille ruokaa hänkin loukkaantuisi jos sanoisin että on pahaa. Meillä lapsi ei saa myöskään lyödä minua vaikka olen äiti, eikä paiskoa ovia. Meillä lapset opetaan jo vauvasta käytöstapoihin niin ei tarvitse ihmetellä miksi 10 vuotias haukkuu kylässä ruokaa ja lyö äitiä suuttumuksessaan. Ihmeellisiä ovat äidit jotka antavat lastensa tehdä ja sanoa kotona mitä vaan, mutta odottavat kylässä eri käytöstä.
Täällä kans yks jota ärsyttää! Mun sukulaiseni on todella nirso aikuinen, ei syö juuri muuta kuin spagettia ja jauhelihakastiketta, perunaa, kalapuikkoja ja paahtoleipää. Lapset tietenkin samanmoisia, elävät pelkällä makaroonilla ja kananugeteilla. Inhottaa, jos tulevat joskus syömään ja sitten minun on heille valmistettava niitä nugetteja, ja tietenkin oma lapsikin sitten haluaa syödä vain niitä, vaikka olisi "oikeaakin" ruokaa tarjolla.
Kaverini oli ala-asteen opettaja aiemmin (opettaa lukiolaisia nykyään) mutta sanoi että vanhemmat soittelivat hänelle ja raivosivat että kun lapsensa ovat joutuneet syömään jotain aivan kauheaa ruokaa koulussa ja josta ne ei tykkää ja jota heille ei tarjota kotonakaan. Ilmeisesti äiti ja isä kertoivat lapsilleen jonkin ruuan olevan ällöä ja pahaa, joten lapset olivat luonnollisesti samaa mieltä ilman että olivat edes maistaneet kyseistä ruokaa tai raaka-ainetta. Oli sanonut jollekin lapselle että maistaisit nyt, niin vastaus oli että en ikinä aio kun mun äiti sanoo että se on ällöttävää. Oikeasti???
Huvittavinta kuulemma oli kun jonkun perheen moukkamaiselta kuulostava äiti soitti kaverilleni kouluun tyyliin että "meidän Jennica-Yasmine-Angelinah ei syö tuollaista ruokaa mitä koulussa tarjotaan, sillä me ollaan tämmönen kulinaristinen gourmet-perhe!" Kaverilla oli naurussa pitelemistä kun lapsi oli saman tyylinen kuin se pullea lapsimissi Honey Boo Boo ja imi kaiken ruuan naamaansa koulussa, mitään valittamatta ja taisi vielä syödä kavereidenkin lautasilta jämät! :D Ilmeisesti äidilleen oli ollut joku kauhistus kun lapsi syönyt jotain sellaista ruokaa koulussa jota hän itse inhosi. Tämä kaveri oli nimittäin kerran mennyt kaupungissa hampurilaisravintolan ohi lauantai-aamupäivänä niin näki että siellä tämä kyseinen perhe oli noutamassa ruokaa kahden lapsensa kanssa, ja heillä oli kokonaiset NELJÄ kpl sellaista paperista kantokassia! Että semmoinen kulinaristinen gourmet-perhe, joo.
Yleensä nuo ruokanirsot lapset ovat kalpeita, eivät jaksa kiinnostua mistään uusista leluista tai leikeistä yhtä innokkaasti kuin muut, heillä on huonot hampaat, he ovat laiskoja ja velttoja ja valittavat joka asiasta, oikeita negatiivisia pessimistin alkuja.
Mua nirsoja lapsia enemmän ärsyttää sukulaistäti tekee jotain vahvaa chiliruokaa ja ihmettelee kun mun lapsi ei syö. Ihan piruuttaan tekee sen. Mun lapsi syö kaikkea muuta paitsi tosi mausteisia ruokia. Lapsella on IBS ja niistä tulee vain vatsa kipeäksi, mutta tämän sukulaisen mielestä lapsi on vain nirso. Itse pistää chiliä yms suunnilleen joka ruokaan. Tuolla sukulaisella ei syödä enää mitään, kun kerta on niin vaikeaa.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 08:52"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 08:20"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 08:09"]
Nirsous (eli varovaisuus, supermaistajajuus tai aistiyliherkkyydet) ovat peritty geneettinen ominaisuus, jota ihminen ei voi valita.
Tekemäsi ruoka ei maistu kaikkien suussa samalta. Miksi edes kuvittelet niin? Makuaistimus ei ole vakio.
[/quote]
Juuri näin ja tämän vuoksi mua ei ärsytä, jos joku ei pidä jostain ruuasta. Itse olen lähes kaikkiruokainen, rakastan mm oliiveja ja sinihomejuustoa, mutta monen mielestä ne ovat käsittämättömän pahoja. Olen myös suuri punaviinien ystävä, mutta silti kalliskin ranskalainen punaviini maistuu suussani pahalta. Sain taannoin omakohtaisen kokemuksen, millaista on, kun ruoka ei maistunutkaan siltä kuin kuvitteli. Olin lääkekuurilla, joka muutti makuaistia ja en pystynyt syömään edes tavallisia ohukaisia hillon kanssa, koska ne maistuivat järkyttävän suolaiselta. Muiden mielestä ne maistuivat ihan samanlaiselta kuin aina ennenkin.
[/quote]
Tässä aloituksessa ei nyt ehkä ihan ollut kyse sinihomejuustoista ja oliiveista, vaan ihan tavallista ruoista.
[/quote]
Se tavallinenkin ruoka voi olla jonkun inhokki. Itse en ole koskaan sietänyt hernekeittoa, en lapsena enkä aikuisena. Lapsena sitä oli vielä pakko syödä säännöllisesti, kiitos laitoskeittiön ja silloisen kouluissa vallalla olleen "lautanen on pakko syödä tyhjäksi vaikka ruokaa ei saa otta itse ja kaikesta on pakko oppia TYKKÄÄMÄÄN". Aikuisena olen välillä maistellut jos jossain ollut tarjolla hernekeittoa jota kaikki muut ovat kehuneet, mutta ei se vaan minun suussani ole yhtään hyvää. Sen sijaan syön ilolla kaikkia mereneläviä, vuohenjuustoa, oliiveja, maksaa jne mitkä ovat monille kauhistus.
Tietty on eri asia jos kaikki nakkeja ja ranskalaisia kummempi on "pahaa", mutta on se niinkin että satunnaisesta ruokailusta ei kannata vetää kauhean pitkälle meneviä johtopäätöksiä jonkun nirsoudesta. Huonolla tuurilla voi vaikka peräkkäisillä kerroilla sattua 2 inhokkiruokaa, ja näin on minullekin käynyt. Yhdellä yhden päivän kurssilla ollessa oli lounaaksi hernekeittoa ja päivälliseksi kaalilaatikkoa, kumpaakaan en voi sietää joten söin lähinnä salaattia ja leipää. Yksi kurssikaveri johon sitten tutustuin paremmin kertoi myöhemmin että oli pitänyt minua ihan naurettavan nirsona kurssiruokailun perusteella, ja hämmästyneensä sitten että todellisuudessa olen paljon ennakkoluulottomampi ruokailija kuin hän.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 08:34"]
Mä olin lapsenlikkana tytölle, joka söi päiväkodin jälkeen joka ikinen päivä vain ja ainoastaan spagettia ja makkaraa. Hän oli tosi tuhdissa kunnossa, en jaksanut enää 5-vuotiaana edes nostaa häntä enää. Mikään muu ruoka ei kelvannut, mutta väitän ettei sitä tarjottukaan. Olin hänen kanssaan kolmen vuoden ajan joka arki-ilta eikä tilanteeseen tehty yhtäkään korjausliikettä vaikka varovasti yritin sitä itsekin...
[/quote]
Tuo on ollut jo syömishäiriö. Se taas ei ole vanhempien vika. Hoidon piiriin lapsi kyllä olisi pitänyt saada.