Miksi vain 20% eroavista vanhemmista päätyy vuoroviikkosysteemiin?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:02"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 21:52"]Itse en erotessani edes harkinnut muita vaihtoehtoja, eikä ex-mieskään. Miksi te olette valinneet muita huoltajuusjärjestelyjä? [/quote] En aio lukea ketjua läpi.. kerron vaan kantani. Vuoroviikkosysteemi on huono lapselle. Luo juurettomuutta, vaikeuttaa kaverisuhteita ja hämmentää lasta. Se on lapselle äärimmäisen stressaavaa, eikä lapselle muodostu kumpaankaan vanhempaan riittävän lujaa suhdetta. Vuoroviikkolapset ovat väsyneempiä ja menestyvät heikommin koulussa, sekä heillä on suurella todennäköisyydellä mielenterveysongelmia aikuisena, usein jo murrosiässä. Myös vaikeuksia pärjätä elämässä aikuisena,sekä solmia pysyviä parisuhteita. Pysyvä koti ja vkonlopputapaamiset etävanhemman kanssa on paljon parempi vaihtoehto. Aihetta on tutkittu ja seurauksia on nähtävissä työssäni. Työskentelen lastensuojelussa.

[/quote]

Kannatatko useinkin sitä, että lähihuoltajuus isälle?

[/quote]

Kyllä tietenkin, mikäli se on lapsen edun mukaista, tiedän useampiakin yksinhuoltaja-/lähivanhempi-isiä, myös yksityiselämässä. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että äidin suosimiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Usein miehet ovat taloudellisesti vakaampia ja huoltajuuden saadessaan arvostavat vanhemmuutta aivan toisella tavalla. Äidit pitävät huoltajuuden saamista itsestäänselvyytenä ilman mitään panostustakaan ja vaativatkin isältä enemmän taloudellista, kuin kasvatuksellista osallistumista. Usein myös mies on maksanut suuremman osan talosta mikäli sellainen on, kuin myös muista hankinnoista. Valitettavasti pääsääntöisesti kuitenkin suurin osa omaisuudesta jää naiselle ja lapsille. Tämä aiheuttaa riitaa ja katkeruutta miehissä ja se syö vanhemmuutta ja halua osallistua lasten elämään. Ikävä kyllä, äidin suosiminen on automaatio, vaikka on paljon äitejä, joita ei vanhemmuus kiinnosta ollenkaan.
[/quote]
Entä tilanteet, joissa vanhemmat täysin tasavertaisia ja lapselle tärkeitä? Kummalle huoltajuus? Ja miksi?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:18"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:02"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:25"]

Täällä yksi vuoroviikkolainen kysyy mielenkiinnosta, että miten toteutatte sen että lapsi saa nähdä isäänsä aina kun haluaa? Sovitaanko näistä tapaamisista aikuisten kesken, sopivatko lapsi ja isä keskenään, vai meneekö lapsi vain isälleen ilmoittamatta etukäteen?

Meillä on aika selkeä kuvio siinä, ettei lasten liikkuminen ole täysin vapaata toisen vanhemman viikolla. Syynä on yksinkertaisesti se, että vanhemmalla voi olla muuta sovittuna (töitä, harrastuksia tms), ja yleensähän omat menot työtä lukuunottamatta sovitaankin lapsettomalle viikolle. Ja kaikista vähiten haluaisin lapsen pölähtävän ilmoittamatta paikalle vaikka silloin, kun olen harrastamassa kotonani seksiä :D

[/quote]

Se oma aika ja erityisesti se seksi näille vuoroviikkovanhemmille tuntuu olevan tärkeintä, ei lapsi.

[/quote]

Pyhälle Äiti Teresalle tärkeintä on aina ja kaikissa hetkissä se lapsi. Vaikka pitäisi ajatella muuta, esim. uuden suhteen seksiä, niin ei voi kun lapsi on vaan mielessä.

[/quote]

Lisää heittopusseja pukkaamaan maailmaan vaan :)

[/quote]

Sitten itketään, kun sitä yhteistä lasta ei saa pois lapsivapaalla viikolla ja on se yhteinen lapsi tiellä riesana.
[/quote]
No jos noin ajatellaan, niin teidän mallissahan sille etävanhemmalle jää melkein koko kuukausi aikaa tehtailla uusia lapsia. Ihan järkyttävää, olen kauhistunut teikäläisistä, miten sallitte sen tapahtuvan??!!

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:25"]

Täällä yksi vuoroviikkolainen kysyy mielenkiinnosta, että miten toteutatte sen että lapsi saa nähdä isäänsä aina kun haluaa? Sovitaanko näistä tapaamisista aikuisten kesken, sopivatko lapsi ja isä keskenään, vai meneekö lapsi vain isälleen ilmoittamatta etukäteen?

Meillä on aika selkeä kuvio siinä, ettei lasten liikkuminen ole täysin vapaata toisen vanhemman viikolla. Syynä on yksinkertaisesti se, että vanhemmalla voi olla muuta sovittuna (töitä, harrastuksia tms), ja yleensähän omat menot työtä lukuunottamatta sovitaankin lapsettomalle viikolle. Ja kaikista vähiten haluaisin lapsen pölähtävän ilmoittamatta paikalle vaikka silloin, kun olen harrastamassa kotonani seksiä :D

[/quote]

juuri näin. Kun on lapsivapaa viikko, se on lapsivapaa ja se on oikeus pitää itsellään ilman, että tarvitsee pelätä lapsen tupsahtavan paikalle pilaamaan suunnitelmat tai vaikka kiihkeä viini+seksi-ilta. Lapsenkin pitää ymmärtää, että aikuisilla on oma elämä ja kun on isiviikko tai äitiviikko, ei tuppauduta toisen luo häiritsemään.

Jos me nyt eroaisimme, olisi taloudellisesti täysin mahdotonta molemmille pitää kaksiota PKS-seudulla. Olisiko se lapsille sitten reilua, että joka toinen viikko joutuvat asumaan yksiössä ja kulkemaan julkisilla päivähoitoon?

Yleensä vuoroviikot toimivat niillä, jotka pystyvät aidosti laittamaan lapsen ja vanhemman suhteen ykkössijalle. Jos työ, oman ajan tarve, uusi suhde tms. menee lapsen edelle, niin yhtälö lakkaa toimimasta. Siis kaikkia edellä mainittuja toki saa ja kuuluukin olla, kunhan lapsi on se tärkein.

Kuinka moni näistä yhtä kotia kannattavista äideistä suostuisi antamaan lapset isälle asumaan? Varsinkin äidit tuntuvat vastustavan vuoroviikkosysteemiä ja olettavattietenkin että lapsi jää heille asumaan. Mitä jos se olisitkin sinä joka tapaa lapsia joka toinen vkl?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:24"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:25"]

Täällä yksi vuoroviikkolainen kysyy mielenkiinnosta, että miten toteutatte sen että lapsi saa nähdä isäänsä aina kun haluaa? Sovitaanko näistä tapaamisista aikuisten kesken, sopivatko lapsi ja isä keskenään, vai meneekö lapsi vain isälleen ilmoittamatta etukäteen?

Meillä on aika selkeä kuvio siinä, ettei lasten liikkuminen ole täysin vapaata toisen vanhemman viikolla. Syynä on yksinkertaisesti se, että vanhemmalla voi olla muuta sovittuna (töitä, harrastuksia tms), ja yleensähän omat menot työtä lukuunottamatta sovitaankin lapsettomalle viikolle. Ja kaikista vähiten haluaisin lapsen pölähtävän ilmoittamatta paikalle vaikka silloin, kun olen harrastamassa kotonani seksiä :D

[/quote]

juuri näin. Kun on lapsivapaa viikko, se on lapsivapaa ja se on oikeus pitää itsellään ilman, että tarvitsee pelätä lapsen tupsahtavan paikalle pilaamaan suunnitelmat tai vaikka kiihkeä viini+seksi-ilta. Lapsenkin pitää ymmärtää, että aikuisilla on oma elämä ja kun on isiviikko tai äitiviikko, ei tuppauduta toisen luo häiritsemään.

[/quote]

minä vuoroviikkvanhempana myös ihmettelen näitä, kun lapsi saa kulkea miten haluaa. Minusta se ei toimi. Meillä oli tällainen systeemi, ja lopputuloksena lapset halusivat aina tulla minun luokseni iltapäivisin (asumme lähekkäin):

-minun olisi joka päivä pitänyt pitää iltapäivä vapaana, jotta pystyn näkemään lapsia, en pystynyt sopimaan mitään, koska lapset ehkä tulivat. Se vasta vaikeaa olikin. Tämä vuoroviikkosysteemi on niin systemaattista, että pystyn järjestämään ylityöt ja kokoukset etÄviikolleni, ja vastaavasti tekemään lyhyttä työpäivää lapsiviikoilla. 

- riidat tulivat eksän kanssa syömisistä. Lapse tulivatkin minun luokseni syömään, sitten menovät isän luo, koska siellä piti olla yötä. Isäoli tehnyt ruoan, mutta "ei ole nälkä", jonka jälkeen eksä haukkui minut, vaikka en edes ollut paikalla syöttämässä heitä.

- uuden miehen kanssa oli pikkasen vaikeaa pitää koko päivän kestäviä seksipäiviä viineineen ja leluineen...

Erosimme lapsen ollessa 5-v ja meillä on vuoroviikot. En koe lapsen olevan järjestelyyn liian pieni. Sekä äiti että isä ovat hänelle valtavan tärkeitä ja tällä tavoin hän saa pitää molemmat vanhempansa tasapuolisesti. Vaihtopäivän iltana on usein pientä ikävää poissaolevaa vanhempaa kohtaan, mutta se menee nopeasti ohi.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:26"]

Yleensä vuoroviikot toimivat niillä, jotka pystyvät aidosti laittamaan lapsen ja vanhemman suhteen ykkössijalle. Jos työ, oman ajan tarve, uusi suhde tms. menee lapsen edelle, niin yhtälö lakkaa toimimasta. Siis kaikkia edellä mainittuja toki saa ja kuuluukin olla, kunhan lapsi on se tärkein.

[/quote]

olen eri mieltä. Vuoroviikko toimii nimenomaan silloin, kun elämässä on muutakin kuin perhe-elämä. Silloin saa hakea täyttymystä työstä/saa omaa aikaa/saa keskittyä uuteen suhteeseen, kun lapsi on isän luona. Ja kun sitten jaksaa taas olla hyvä äiti seursavan viikon. 

Minä ainakin olen vuoroviikkoäitinä sata kertaa parempi äiti kuin silloin, kun lapsia pitää jaksaa 24/7.

Esimerkki elävästä elämästä: Tuttavani lapset (alakouluikäiset) ovat eron jälkeen asuneet äidillään, isällään, on kokeiltu jokatoinen viikonloppu, pidennetty viikonloppu + viikolla päivä yms, on kokeiltu myös viikko-viikko.

No kaikki nämä oli kokeiltu ja lapsilta kysyttiin miten olisi paras, halusivat ehdottomasti viikko-viikko, silloin saa viettää aikaa molempien kanssa. Eikä ole mitään pakkaus rumbaa, koska molemmissa paikoissa on lapsilla omat huoneet, tavarat ja vaatteet. Ainoastaan koulureppu kulkee mukana ;)

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:37"]

Esimerkki elävästä elämästä: Tuttavani lapset (alakouluikäiset) ovat eron jälkeen asuneet äidillään, isällään, on kokeiltu jokatoinen viikonloppu, pidennetty viikonloppu + viikolla päivä yms, on kokeiltu myös viikko-viikko.

No kaikki nämä oli kokeiltu ja lapsilta kysyttiin miten olisi paras, halusivat ehdottomasti viikko-viikko, silloin saa viettää aikaa molempien kanssa. Eikä ole mitään pakkaus rumbaa, koska molemmissa paikoissa on lapsilla omat huoneet, tavarat ja vaatteet. Ainoastaan koulureppu kulkee mukana ;)

[/quote]

no juuri tätä me vuoroviikkoilijat olemme tässä ketjussa jo kymmenen sivua puhuneet, mutta minkäs teet, kun ihmiset, joilla ei ole kokemusta, inttävät toista? 

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:26"]

Yleensä vuoroviikot toimivat niillä, jotka pystyvät aidosti laittamaan lapsen ja vanhemman suhteen ykkössijalle. Jos työ, oman ajan tarve, uusi suhde tms. menee lapsen edelle, niin yhtälö lakkaa toimimasta. Siis kaikkia edellä mainittuja toki saa ja kuuluukin olla, kunhan lapsi on se tärkein.

[/quote]

olen eri mieltä. Vuoroviikko toimii nimenomaan silloin, kun elämässä on muutakin kuin perhe-elämä. Silloin saa hakea täyttymystä työstä/saa omaa aikaa/saa keskittyä uuteen suhteeseen, kun lapsi on isän luona. Ja kun sitten jaksaa taas olla hyvä äiti seursavan viikon. 

Minä ainakin olen vuoroviikkoäitinä sata kertaa parempi äiti kuin silloin, kun lapsia pitää jaksaa 24/7.
[/quote]

Taisit käsittää hieman väärin. Olen ihan samaa mieltä kanssasi oman ajan tärkeydestä. Mutta lapsen tulee olla ykkössijalla esim. niin, ettei (ainakaan ilman vakaata harkintaa) muuta toiselle paikkakunnalle ja siten vaikeita lapsen oikeutta tavata toistakin vanhempaa yhtä paljon.

Kuka viranomainen voisi neuvoa oikean päätöksen tekemisessä?

Eroava isä

Sille joka ihmetteli, miksei sitä vain kärvistele liitossa lasten takia. Ei tullut mieleen että hirveän monet tekee niin jo vuosia, kunnes ei sitten vain oma psyyke enää kestä sitä kulissia, tai oma yksinäisyys käy liian raskaaksi. Ei kukaan nyt yrittämättä eroa. Taas puhutaan ennakkoluulot edellä ilman omakohtaista kokemusta.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:40"]

Kuka viranomainen voisi neuvoa oikean päätöksen tekemisessä?

Eroava isä

[/quote]

Varmaan perheneuvola ja lastenvalvoja. Mutta valitettavasti hehän eivät tunne teidän oloja. Minä yritin kuunnella myös tuttavia joilla oli kokemusta jostain systeemistä.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:32"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:11"]Koska ei ole lapsen etu, että ei ole kotia ja jatkuvasti joutuu elämään matkalaukkuelämää. Ehkä vanhemmat vois vuoroviikkoasua jossain yksiössä ja perheen entisessä kodissa ja kokeilla miten pitkään on mukavaa. [/quote] Lapsilla on kaksi kotia, ei he mitään matkalaukku elämää vietä vaan molemmissa kodeissa on kaikki heidän tavarat tietenkin!

[/quote]

Siis sun lapsella on kaksi kännykkää, läppäriä, pelikonsolia, pianoa, samat kirjat ja lelut molemmissa kodeissa? Ostat aina kahdet samanlaiset vaatteet, että niitä on molemmissa kodeissa valmiina?

[/quote]

Sun älykkyysosamäärällä ei kyllä kannata ees tehdä niitä lapsia. PISTE! Nyt voit vaikka alkaa taas PILKUTTAA jotain ,,,,,,,, (siinä muutama valmiiks)

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:37"]

Esimerkki elävästä elämästä: Tuttavani lapset (alakouluikäiset) ovat eron jälkeen asuneet äidillään, isällään, on kokeiltu jokatoinen viikonloppu, pidennetty viikonloppu + viikolla päivä yms, on kokeiltu myös viikko-viikko.

No kaikki nämä oli kokeiltu ja lapsilta kysyttiin miten olisi paras, halusivat ehdottomasti viikko-viikko, silloin saa viettää aikaa molempien kanssa. Eikä ole mitään pakkaus rumbaa, koska molemmissa paikoissa on lapsilla omat huoneet, tavarat ja vaatteet. Ainoastaan koulureppu kulkee mukana ;)

[/quote]

no juuri tätä me vuoroviikkoilijat olemme tässä ketjussa jo kymmenen sivua puhuneet, mutta minkäs teet, kun ihmiset, joilla ei ole kokemusta, inttävät toista? 

[/quote]

No tuntuu vähän, että tässä on nyt sama vuoroviikkohenkilö vastaillut. Ei 20 prosenttiin voi mahtua noin monta asiasta kokemusta omaavaa.

Koska äidit ei usein suostu. Omivat lapsen itselleen. Ja sossutädit ei usein näe isää yhtä tärkeänä vanhempana.

Paljon huonoja äitejä. Erotaan "turhaan"; omat tarpeet menee lasten edelle. Ei ihme,,että lapset voi huonosti. Itse pistin oman elämän jäihin lasten edun vuoksi 15 vuodeksi. Kun lapset oli isoja aloin elämään taas omaa elämää. Kyllä se oli sen arvoista.
Öiti 70-luvulla.

[. [/quote] Niin no, minä nyt en puhunutkaan juuri sinun syystäsi erota. Kaikki erot eivät myöskään johdu siitä pettämisestä. Edelleen, hyvin monet eroavat siitä yksinkertaisesta syystä etteivät vaan halua olla enää yhdessä. Puhuin näistä tapauksista: eikö sitä voida nyt sitä yhteistä kotia jakaa ne muutamat vuodet, jos toimeen tullaan ja molemmat haluavat näin tehdä lasten takia. Kunnes lapset ovat jo isompia. Se on pois siitä omasta, uudesta onnesta, mutta lasten mielenterveyden kannalta se voi olla paras ratkaisu. Ei ehkä kannata aina niin omaa napaa ajatella näitä kommentteja lukiessa, eivät ne kaikki ole Juuri Sinun elämästasi kertovia... [/quote] Me olemme nykyään ystäviä. Eron jälkeen. Suhteessa kun oltiin niin tapeltiin aina. Kaikki eivät vaan pariskuntana sovi toisilleen enkä näe järkeä olla kymmenen+ vuotta selibaatissakaan, edes lasten takia. Enkä muuten halua antaa heille tällaista parisuhdemalliakaan, jossa vanhemmat on pelkkiä kämppiksiä. Riiteleviä sellaisia. Uskokaa tai älkää niin moni eroaa myös sen takia, että se on lasten parhaaksi. Vanhemmuus on kuitenkin molemmille maailman tärkein asia ja se voidaan hoitaa jatkossakin onneksi yhdessä, vuoroviikkosysteemillä. Kotien välit alle puoli kilometriä, ehdottomasti paras ratkaisu meille.

[/quote]

Kuten tässäkin nähdään, ei itse edes tiedetä mikä se tärkein nyt olikaan: lapsi vai seksi. Jos se olisi se lapsi, niin selibaatti ei varmaan olisi ongelma. Ohis.