Lue keskustelun säännöt.
Miksi vain 20% eroavista vanhemmista päätyy vuoroviikkosysteemiin?
10.08.2015 |
Itse en erotessani edes harkinnut muita vaihtoehtoja, eikä ex-mieskään.
Miksi te olette valinneet muita huoltajuusjärjestelyjä?
Kommentit (319)
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 10:17"]
Meillä ehdittiin elää lähes kymmenen vuotta vuoroviikko-elämää. Asumme exän kanssa lähekkäin, joten kohtuuttomia matkoja ei tullut kouluun eikä muuallekaan.
Kaikenlaisista asioista johtuen lapsi "muutti" kokonaan minun luokseni vuosi sitten. Ja miten kävi? Aiemmin lapsi on siis asunut isän luona joka toinen viikko ja paljon pitivät yhteyttä muutenkin. Vuoroviikkosysteemin loputtua näkivät kyllä alkuun ahkerasti ja olivat paljon yhteydessä. Nykyään näkevät ehkä kerran kahdessa viikossa pikaisesti ja soittelevat harvemmin.
Ikäkin varmaan tuo toki oman osansa siihen, että etääntymistä tapahtuu, mutta jos vanha systeemi olisi vielä käytössä, niin tuo suhde isään olisi varmaan vieläkin tiivis.
Ja aikanaan siihen vuoroviikkoon päädyttiin juuri sen takia, että me vanhemmat koimme, että kumpikaan meistä ei ole vähäpätöisempi lapsen silmissä ja molemmat halusivat viettää aikaa lapsen kanssa.
Molempien luota tarvittavat välineet ja tarvikkeet löytyivät, joten mitään kovin suurta reppuelämää ei lapsi ole joutunut viettämään.
[/quote]
Minkä ikäisenä alkoi etääntymistä tapahtua? Itse olen huomannut että uusperheen lapsia ei kiinnostanut tapaamiset enää 15 vuoden jälkeen. Oma lapsi on ottanut molempiin vanhempiin etäisyyttä jo 12 v mutta on niin tunnollinen että suostuu vanhempien järjestelyyn. Kaverin lapsi oli omapäisempi, ja laittoi topin välittömästi 12 täytettyään, eikä mennyt enää isälleen.
[/quote]
Ikää lapsella oli 14 kun muutti kokonaan minun luokseni. Etääntyminen on nyt alkanut varmaan tänä keväänä, johtuen kyllä varmaan osin isänsä kiireisestä työtilanteesta, jolloin aikaa tavata ei oikeastaan ole ollut.
Silloin kun vuoroviikkojärjestely veteli viimeisiään, niin edelleen suhde isän kanssa oli tiivis eikä heidän välillään mitään kitkaa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:25"]
Täällä yksi vuoroviikkolainen kysyy mielenkiinnosta, että miten toteutatte sen että lapsi saa nähdä isäänsä aina kun haluaa? Sovitaanko näistä tapaamisista aikuisten kesken, sopivatko lapsi ja isä keskenään, vai meneekö lapsi vain isälleen ilmoittamatta etukäteen?
Meillä on aika selkeä kuvio siinä, ettei lasten liikkuminen ole täysin vapaata toisen vanhemman viikolla. Syynä on yksinkertaisesti se, että vanhemmalla voi olla muuta sovittuna (töitä, harrastuksia tms), ja yleensähän omat menot työtä lukuunottamatta sovitaankin lapsettomalle viikolle. Ja kaikista vähiten haluaisin lapsen pölähtävän ilmoittamatta paikalle vaikka silloin, kun olen harrastamassa kotonani seksiä :D
[/quote]
Se oma aika ja erityisesti se seksi näille vuoroviikkovanhemmille tuntuu olevan tärkeintä, ei lapsi.
[/quote]
Meinaatko, että niille "joka toinen viikonloppu ja joka toinen joulu" -vanhemmille lapset ovat tärkeintä, eikä ainakaan seksi?
Tietysti jos seksi ei ole millään muotoa tärkeää, pystyy varmaan elämään ystävänä saman katon alla eikä tarvitse edes erota ellei kumppani ole ihan psykopaattihullu.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:25"]
Täällä yksi vuoroviikkolainen kysyy mielenkiinnosta, että miten toteutatte sen että lapsi saa nähdä isäänsä aina kun haluaa? Sovitaanko näistä tapaamisista aikuisten kesken, sopivatko lapsi ja isä keskenään, vai meneekö lapsi vain isälleen ilmoittamatta etukäteen?
Meillä on aika selkeä kuvio siinä, ettei lasten liikkuminen ole täysin vapaata toisen vanhemman viikolla. Syynä on yksinkertaisesti se, että vanhemmalla voi olla muuta sovittuna (töitä, harrastuksia tms), ja yleensähän omat menot työtä lukuunottamatta sovitaankin lapsettomalle viikolle. Ja kaikista vähiten haluaisin lapsen pölähtävän ilmoittamatta paikalle vaikka silloin, kun olen harrastamassa kotonani seksiä :D
[/quote]
Se oma aika ja erityisesti se seksi näille vuoroviikkovanhemmille tuntuu olevan tärkeintä, ei lapsi.
[/quote]
Pyhälle Äiti Teresalle tärkeintä on aina ja kaikissa hetkissä se lapsi. Vaikka pitäisi ajatella muuta, esim. uuden suhteen seksiä, niin ei voi kun lapsi on vaan mielessä.
Joskus ollaan miehen kanssa puhuttu tästä ja kummankin mielestä on parasta että lapsilla on "yksi koti". Miehellä on jonkun verran ylitöitä ja keikkahommia, niin vuoroviikko ei toimisi idean mukaisesti. Tapaamisia, toisen vanhemman näkemisiä ei haluta mitenkään rajoittaa vain siihen viikonloppuun ja viikkoon kesällä. Ja vanhempina lapsina voisivat sitten itse päättää missä haluavat asua pääsääntöisesti.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:25"]
Täällä yksi vuoroviikkolainen kysyy mielenkiinnosta, että miten toteutatte sen että lapsi saa nähdä isäänsä aina kun haluaa? Sovitaanko näistä tapaamisista aikuisten kesken, sopivatko lapsi ja isä keskenään, vai meneekö lapsi vain isälleen ilmoittamatta etukäteen?
Meillä on aika selkeä kuvio siinä, ettei lasten liikkuminen ole täysin vapaata toisen vanhemman viikolla. Syynä on yksinkertaisesti se, että vanhemmalla voi olla muuta sovittuna (töitä, harrastuksia tms), ja yleensähän omat menot työtä lukuunottamatta sovitaankin lapsettomalle viikolle. Ja kaikista vähiten haluaisin lapsen pölähtävän ilmoittamatta paikalle vaikka silloin, kun olen harrastamassa kotonani seksiä :D
[/quote]
Se oma aika ja erityisesti se seksi näille vuoroviikkovanhemmille tuntuu olevan tärkeintä, ei lapsi.
[/quote]
Pyhälle Äiti Teresalle tärkeintä on aina ja kaikissa hetkissä se lapsi. Vaikka pitäisi ajatella muuta, esim. uuden suhteen seksiä, niin ei voi kun lapsi on vaan mielessä.
[/quote]
Lisää heittopusseja pukkaamaan maailmaan vaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu pahalta, kun veljeni lapset menevät "kotiin" mennessään äidilleen ja isällään he ovat "kylässä".
Itse olen exäni kanssa valinnut vuoroviikkosysteemin, koska koimme sen olevan kaikkien (lasten ja aikuisten) kannalta oikeudenmukaisin. Mutta ymmärrän myös sen, ettei tämä systeemi sovi kaikille tai toimi kaikilla.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 21:52"]Itse en erotessani edes harkinnut muita vaihtoehtoja, eikä ex-mieskään.
Miksi te olette valinneet muita huoltajuusjärjestelyjä?
[/quote]
Koska ei ole hyvä lapsille. Meillä 40% ja 60% eli pitkät weekendit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 08:49"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 07:50"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 07:44"] Kuinka moni teistä arvostelijoista on A) itse eronnut B) eronnut henkilöstä, joka on hyvä isä/äiti? Monesta kommentista paistaa niin selvästi läpi se, ettei tajuta elämän realiteetteja. [/quote] Miksi pitääkään erota ihmisestä, joka on hyvä isä/äiti ja näin ollen oletettavasti ihan hyvä puoliso, eli ei ole väkivaltainen, juoppo jne.? Sehän se ihmetyttääkin, että erotaan niin helposti, kun "kasvetaan erilleen". Eikö aikuiset ihmiset kestäisi niitä muutamia vuosia kunnes lapset tulevat teini-ikään? Ei, vaan pitää kehitellä näitä naurettavia vuoroviikkoasumisia, ja vain siksi, että halutaan aina uutta ja ihanampaa elämää... [/quote] Huomaa ettei sinulla ole omaa kokemusta eikä muutakaan ymmärrystä aiheesta. Se että joku on hyvä äiti/isä ei tarkoita että hän olisi myös hyvä puoliso. Opettele erottamaan vanhemmuus ja parisuhde - ne eivät ole sama asia! Esimerkiksi puolisoaan pettävä voi olla varsin hyvä vanhempi lapsilleen, ei se siihen asiaan mitään välttämättä vaikuta. Tunnen itse henkilökohtaisestikin tällaisia ihmisiä. Itse olen eronnut ja voin kuule kertoa sinulle, ettei se eron jälkeinen elämä ollut mitenkään uutta ja ihanaa eikä siihen kuulunut uutta kumppania vuosiin. Joten ei se vapauden kaipuu ole kaikkien syy erota.
[/quote]
Niin no, minä nyt en puhunutkaan juuri sinun syystäsi erota. Kaikki erot eivät myöskään johdu siitä pettämisestä. Edelleen, hyvin monet eroavat siitä yksinkertaisesta syystä etteivät vaan halua olla enää yhdessä. Puhuin näistä tapauksista: eikö sitä voida nyt sitä yhteistä kotia jakaa ne muutamat vuodet, jos toimeen tullaan ja molemmat haluavat näin tehdä lasten takia. Kunnes lapset ovat jo isompia. Se on pois siitä omasta, uudesta onnesta, mutta lasten mielenterveyden kannalta se voi olla paras ratkaisu.
Ei ehkä kannata aina niin omaa napaa ajatella näitä kommentteja lukiessa, eivät ne kaikki ole Juuri Sinun elämästasi kertovia...
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:25"]
Täällä yksi vuoroviikkolainen kysyy mielenkiinnosta, että miten toteutatte sen että lapsi saa nähdä isäänsä aina kun haluaa? Sovitaanko näistä tapaamisista aikuisten kesken, sopivatko lapsi ja isä keskenään, vai meneekö lapsi vain isälleen ilmoittamatta etukäteen?
Meillä on aika selkeä kuvio siinä, ettei lasten liikkuminen ole täysin vapaata toisen vanhemman viikolla. Syynä on yksinkertaisesti se, että vanhemmalla voi olla muuta sovittuna (töitä, harrastuksia tms), ja yleensähän omat menot työtä lukuunottamatta sovitaankin lapsettomalle viikolle. Ja kaikista vähiten haluaisin lapsen pölähtävän ilmoittamatta paikalle vaikka silloin, kun olen harrastamassa kotonani seksiä :D
[/quote]
Se oma aika ja erityisesti se seksi näille vuoroviikkovanhemmille tuntuu olevan tärkeintä, ei lapsi.
[/quote]
Pyhälle Äiti Teresalle tärkeintä on aina ja kaikissa hetkissä se lapsi. Vaikka pitäisi ajatella muuta, esim. uuden suhteen seksiä, niin ei voi kun lapsi on vaan mielessä.
[/quote]
Lisää heittopusseja pukkaamaan maailmaan vaan :)
[/quote]
Tää on loputon kierre. Ydinperheessä seksin harrastaminen on ilmeisesti mahdotonta, kun lapsi saattaa pölähtää paikalle milloin vaan. Pitää erota, jotta saa seksiä, ja sitten tulee taas niitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 08:49"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 07:50"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 07:44"] Kuinka moni teistä arvostelijoista on A) itse eronnut B) eronnut henkilöstä, joka on hyvä isä/äiti? Monesta kommentista paistaa niin selvästi läpi se, ettei tajuta elämän realiteetteja. [/quote] Miksi pitääkään erota ihmisestä, joka on hyvä isä/äiti ja näin ollen oletettavasti ihan hyvä puoliso, eli ei ole väkivaltainen, juoppo jne.? Sehän se ihmetyttääkin, että erotaan niin helposti, kun "kasvetaan erilleen". Eikö aikuiset ihmiset kestäisi niitä muutamia vuosia kunnes lapset tulevat teini-ikään? Ei, vaan pitää kehitellä näitä naurettavia vuoroviikkoasumisia, ja vain siksi, että halutaan aina uutta ja ihanampaa elämää... [/quote] Huomaa ettei sinulla ole omaa kokemusta eikä muutakaan ymmärrystä aiheesta. Se että joku on hyvä äiti/isä ei tarkoita että hän olisi myös hyvä puoliso. Opettele erottamaan vanhemmuus ja parisuhde - ne eivät ole sama asia! Esimerkiksi puolisoaan pettävä voi olla varsin hyvä vanhempi lapsilleen, ei se siihen asiaan mitään välttämättä vaikuta. Tunnen itse henkilökohtaisestikin tällaisia ihmisiä. Itse olen eronnut ja voin kuule kertoa sinulle, ettei se eron jälkeinen elämä ollut mitenkään uutta ja ihanaa eikä siihen kuulunut uutta kumppania vuosiin. Joten ei se vapauden kaipuu ole kaikkien syy erota.
[/quote]
Ohis, mutta ensinnäkin jo se perusasia, ettei lapsia tehtäisi liian nopeast! Ikäväähän se on, jos keretään pari muksua vääntää maailmaan ennen kuin selviää että toinen onkin patologinen pettäjä. Hirveästi näitäkin tapauksia maailmassa muuten on, tällaisten keskustelujen mukaan.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:14"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:25"]
Täällä yksi vuoroviikkolainen kysyy mielenkiinnosta, että miten toteutatte sen että lapsi saa nähdä isäänsä aina kun haluaa? Sovitaanko näistä tapaamisista aikuisten kesken, sopivatko lapsi ja isä keskenään, vai meneekö lapsi vain isälleen ilmoittamatta etukäteen?
Meillä on aika selkeä kuvio siinä, ettei lasten liikkuminen ole täysin vapaata toisen vanhemman viikolla. Syynä on yksinkertaisesti se, että vanhemmalla voi olla muuta sovittuna (töitä, harrastuksia tms), ja yleensähän omat menot työtä lukuunottamatta sovitaankin lapsettomalle viikolle. Ja kaikista vähiten haluaisin lapsen pölähtävän ilmoittamatta paikalle vaikka silloin, kun olen harrastamassa kotonani seksiä :D
[/quote]
Se oma aika ja erityisesti se seksi näille vuoroviikkovanhemmille tuntuu olevan tärkeintä, ei lapsi.
[/quote]
Pyhälle Äiti Teresalle tärkeintä on aina ja kaikissa hetkissä se lapsi. Vaikka pitäisi ajatella muuta, esim. uuden suhteen seksiä, niin ei voi kun lapsi on vaan mielessä.
[/quote]
Lisää heittopusseja pukkaamaan maailmaan vaan :)
[/quote]
Tää on loputon kierre. Ydinperheessä seksin harrastaminen on ilmeisesti mahdotonta, kun lapsi saattaa pölähtää paikalle milloin vaan. Pitää erota, jotta saa seksiä, ja sitten tulee taas niitä lapsia.
[/quote]
Samaa ihmettelen. Tuo yksi ei ilmeisesti paneskele ollenkaan jos lapsi on kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska vuoroviikkosysteemi olisi ollut hankala ja stressaava. Lapset olisivat joutuneet vaihtamaan koulua joka viikko, sillä kulkeminen olisi ollut mahdotonta ensimmäisen vanhemman lähellä olevaan kouluun toisen vanhemman luota. Henkilökohtaisia tavaroita olisi pitänyt raahata mukana ja unohtuneita tavaroita hakea pitkin viikkoa. Elatus olisi ollut sekavaa, kuka maksaa silmälasit, puhelimet, vaatteet, entä kengät? Helpoiten meni niin että oltiin viikonloppuja toisen vanhemman luona ja 6-10 vuoden välein vaihdettiin lähivanhempaa.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 21:52"]Itse en erotessani edes harkinnut muita vaihtoehtoja, eikä ex-mieskään. Miksi te olette valinneet muita huoltajuusjärjestelyjä? [/quote] En aio lukea ketjua läpi.. kerron vaan kantani. Vuoroviikkosysteemi on huono lapselle. Luo juurettomuutta, vaikeuttaa kaverisuhteita ja hämmentää lasta. Se on lapselle äärimmäisen stressaavaa, eikä lapselle muodostu kumpaankaan vanhempaan riittävän lujaa suhdetta. Vuoroviikkolapset ovat väsyneempiä ja menestyvät heikommin koulussa, sekä heillä on suurella todennäköisyydellä mielenterveysongelmia aikuisena, usein jo murrosiässä. Myös vaikeuksia pärjätä elämässä aikuisena,sekä solmia pysyviä parisuhteita. Pysyvä koti ja vkonlopputapaamiset etävanhemman kanssa on paljon parempi vaihtoehto. Aihetta on tutkittu ja seurauksia on nähtävissä työssäni. Työskentelen lastensuojelussa.
[/quote]
Kannatatko useinkin sitä, että lähihuoltajuus isälle?
[/quote]
Kyllä tietenkin, mikäli se on lapsen edun mukaista, tiedän useampiakin yksinhuoltaja-/lähivanhempi-isiä, myös yksityiselämässä. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että äidin suosimiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Usein miehet ovat taloudellisesti vakaampia ja huoltajuuden saadessaan arvostavat vanhemmuutta aivan toisella tavalla. Äidit pitävät huoltajuuden saamista itsestäänselvyytenä ilman mitään panostustakaan ja vaativatkin isältä enemmän taloudellista, kuin kasvatuksellista osallistumista. Usein myös mies on maksanut suuremman osan talosta mikäli sellainen on, kuin myös muista hankinnoista. Valitettavasti pääsääntöisesti kuitenkin suurin osa omaisuudesta jää naiselle ja lapsille. Tämä aiheuttaa riitaa ja katkeruutta miehissä ja se syö vanhemmuutta ja halua osallistua lasten elämään. Ikävä kyllä, äidin suosiminen on automaatio, vaikka on paljon äitejä, joita ei vanhemmuus kiinnosta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:12"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 08:49"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 07:50"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 07:44"] Kuinka moni teistä arvostelijoista on A) itse eronnut B) eronnut henkilöstä, joka on hyvä isä/äiti? Monesta kommentista paistaa niin selvästi läpi se, ettei tajuta elämän realiteetteja. [/quote] Miksi pitääkään erota ihmisestä, joka on hyvä isä/äiti ja näin ollen oletettavasti ihan hyvä puoliso, eli ei ole väkivaltainen, juoppo jne.? Sehän se ihmetyttääkin, että erotaan niin helposti, kun "kasvetaan erilleen". Eikö aikuiset ihmiset kestäisi niitä muutamia vuosia kunnes lapset tulevat teini-ikään? Ei, vaan pitää kehitellä näitä naurettavia vuoroviikkoasumisia, ja vain siksi, että halutaan aina uutta ja ihanampaa elämää... [/quote] Huomaa ettei sinulla ole omaa kokemusta eikä muutakaan ymmärrystä aiheesta. Se että joku on hyvä äiti/isä ei tarkoita että hän olisi myös hyvä puoliso. Opettele erottamaan vanhemmuus ja parisuhde - ne eivät ole sama asia! Esimerkiksi puolisoaan pettävä voi olla varsin hyvä vanhempi lapsilleen, ei se siihen asiaan mitään välttämättä vaikuta. Tunnen itse henkilökohtaisestikin tällaisia ihmisiä. Itse olen eronnut ja voin kuule kertoa sinulle, ettei se eron jälkeinen elämä ollut mitenkään uutta ja ihanaa eikä siihen kuulunut uutta kumppania vuosiin. Joten ei se vapauden kaipuu ole kaikkien syy erota.
[/quote]
Niin no, minä nyt en puhunutkaan juuri sinun syystäsi erota. Kaikki erot eivät myöskään johdu siitä pettämisestä. Edelleen, hyvin monet eroavat siitä yksinkertaisesta syystä etteivät vaan halua olla enää yhdessä. Puhuin näistä tapauksista: eikö sitä voida nyt sitä yhteistä kotia jakaa ne muutamat vuodet, jos toimeen tullaan ja molemmat haluavat näin tehdä lasten takia. Kunnes lapset ovat jo isompia. Se on pois siitä omasta, uudesta onnesta, mutta lasten mielenterveyden kannalta se voi olla paras ratkaisu.
Ei ehkä kannata aina niin omaa napaa ajatella näitä kommentteja lukiessa, eivät ne kaikki ole Juuri Sinun elämästasi kertovia...
[/quote]
Me olemme nykyään ystäviä. Eron jälkeen. Suhteessa kun oltiin niin tapeltiin aina. Kaikki eivät vaan pariskuntana sovi toisilleen enkä näe järkeä olla kymmenen+ vuotta selibaatissakaan, edes lasten takia. Enkä muuten halua antaa heille tällaista parisuhdemalliakaan, jossa vanhemmat on pelkkiä kämppiksiä. Riiteleviä sellaisia. Uskokaa tai älkää niin moni eroaa myös sen takia, että se on lasten parhaaksi. Vanhemmuus on kuitenkin molemmille maailman tärkein asia ja se voidaan hoitaa jatkossakin onneksi yhdessä, vuoroviikkosysteemillä. Kotien välit alle puoli kilometriä, ehdottomasti paras ratkaisu meille.
Olin itse erolapsi ja reissaaminen kahden kodin välillä vitutti. Olen asunut molempien luona, mutta aina niin että mulla oli varsinainen koti toisen luona ja toisen luona "kyläilin".
Vaikka mitä sanotte, että tavarat on molemmissa kodeissa niin ei ole. Just kun tulee tarve kaivaa vanhat nuotit esille ja fiilistellä huilun kanssa ne ovatkin äidillä. Tai kun puhut mummolle käsitöissä tekemästäsi käsinukesta ja haluat näyttää sen se onkin isällä.
Oma lapseni asuu luonani mutta tapaa isäänsä viikottain. Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän saa itse vaikuttaa asiaan. Järjestelyyn vaikutti se, että eron aikaan lapsi oli vasta kaksi ja isällä epäsäännöllinen vuorotyö. Muita syitä ovat isän harrastukset, omat huonot kokemukseni ja minulla laajempi "turvaverkko" arjessani.
Eron aikaan mies oli halukas tulevaisuudessa siirtymään viikko-viikko -systeemiin, johon totesin että katsotaan sitten kun ajankohtaista. Enää ei ole puhetta tälläisestä ollut vaikka lapsen iän puolesta se sopisikin.
Luin ketjun läpi, ja tulin siihen tulokseen, että vuoroviikkosysteemi on paras,
- jos lapset ovat vähintään koululaisia ja
- kodit ovat suht lähekkäin.
Kaikki parjaamiset tässä ketjussa ovat
- uskomuksia, eivät omia kokemuksia
- jompi kumpi vuoroviikkovanhempi ei ole ole ollut ns. Hyvä vanhempi, josta ne ongelmat ovat seuranneet
kokonaisuuten totean, että tämä ihmisten uskomuksien määrä on sanoinkuvaamaton. Mitään tietoa ei esitetä väitteiden tueksi, mutta vankkoja mielipiteitä on....
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:08"]Olin itse erolapsi ja reissaaminen kahden kodin välillä vitutti. Olen asunut molempien luona, mutta aina niin että mulla oli varsinainen koti toisen luona ja toisen luona "kyläilin".
Vaikka mitä sanotte, että tavarat on molemmissa kodeissa niin ei ole. Just kun tulee tarve kaivaa vanhat nuotit esille ja fiilistellä huilun kanssa ne ovatkin äidillä. Tai kun puhut mummolle käsitöissä tekemästäsi käsinukesta ja haluat näyttää sen se onkin isällä.
Oma lapseni asuu luonani mutta tapaa isäänsä viikottain. Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän saa itse vaikuttaa asiaan. Järjestelyyn vaikutti se, että eron aikaan lapsi oli vasta kaksi ja isällä epäsäännöllinen vuorotyö. Muita syitä ovat isän harrastukset, omat huonot kokemukseni ja minulla laajempi "turvaverkko" arjessani.
Eron aikaan mies oli halukas tulevaisuudessa siirtymään viikko-viikko -systeemiin, johon totesin että katsotaan sitten kun ajankohtaista. Enää ei ole puhetta tälläisestä ollut vaikka lapsen iän puolesta se sopisikin.
[/quote]
Kun kotien välimatka on lyhyt, niin ei tuossa ole mitään ongelmaa. Ja meilläkin molemmilla säännöllinen päivätyö jne, koettakaa nyt ymmärtää että kun nämä jutut on kunnossa ei vuoroviikkosysteemiä voita mikään.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:20"]Koska vuoroviikkosysteemi olisi ollut hankala ja stressaava. Lapset olisivat joutuneet vaihtamaan koulua joka viikko, sillä kulkeminen olisi ollut mahdotonta ensimmäisen vanhemman lähellä olevaan kouluun toisen vanhemman luota. Henkilökohtaisia tavaroita olisi pitänyt raahata mukana ja unohtuneita tavaroita hakea pitkin viikkoa. Elatus olisi ollut sekavaa, kuka maksaa silmälasit, puhelimet, vaatteet, entä kengät? Helpoiten meni niin että oltiin viikonloppuja toisen vanhemman luona ja 6-10 vuoden välein vaihdettiin lähivanhempaa.
[/quote]
Eli te ette olleet valmiita uhraamaan mitään lastenne vuoksi? Meille vuoroviikkolaisille jaksetaan huutaa kun ei hankita kolmatta kotia, mutta teistä ei ole ongelmaa kun isä asuu kokonaan eri kaupungissa eron jälkeen? ..ttu mitä kaksinaismoralismia! Meillä kuitenkin molemmat vanhemmat haluaa olla lasten lähellä, ei vain toinen.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:25"]
Täällä yksi vuoroviikkolainen kysyy mielenkiinnosta, että miten toteutatte sen että lapsi saa nähdä isäänsä aina kun haluaa? Sovitaanko näistä tapaamisista aikuisten kesken, sopivatko lapsi ja isä keskenään, vai meneekö lapsi vain isälleen ilmoittamatta etukäteen?
Meillä on aika selkeä kuvio siinä, ettei lasten liikkuminen ole täysin vapaata toisen vanhemman viikolla. Syynä on yksinkertaisesti se, että vanhemmalla voi olla muuta sovittuna (töitä, harrastuksia tms), ja yleensähän omat menot työtä lukuunottamatta sovitaankin lapsettomalle viikolle. Ja kaikista vähiten haluaisin lapsen pölähtävän ilmoittamatta paikalle vaikka silloin, kun olen harrastamassa kotonani seksiä :D
[/quote]
Se oma aika ja erityisesti se seksi näille vuoroviikkovanhemmille tuntuu olevan tärkeintä, ei lapsi.
[/quote]
Pyhälle Äiti Teresalle tärkeintä on aina ja kaikissa hetkissä se lapsi. Vaikka pitäisi ajatella muuta, esim. uuden suhteen seksiä, niin ei voi kun lapsi on vaan mielessä.
[/quote]
Lisää heittopusseja pukkaamaan maailmaan vaan :)
[/quote]
Sitten itketään, kun sitä yhteistä lasta ei saa pois lapsivapaalla viikolla ja on se yhteinen lapsi tiellä riesana.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:44"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:17"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:50"] [quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:13"] [quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:07"]Miettikää miltä itsestänne tuntuisi vaihtaa asuntoa joka viikko. Lapset laitetaan kestämään aivan hullua pyöritystä, vuoroviikkoasumista tai monen sadan kilometrin matkoja vähän väliä. Sellaista mitä vanhemmat ei itse kestäis kahta kuukautta. Lapsen voi laittaa täydelliseen hullun myllyyn ja vanhemmat vaan hokee vieressä että "lapset sopeutuu, lapset sopeutuu". Sopeutuuhan ne kun on pakko, mutta pitääkö elämän olla vuosikausia jotain selviytymistä? [/quote] Niin että parempi riistää lapselta toinen vanhempi? Seinät merkitsee enemmän?? Huhhuh, on teillä hienoja miehiä kun tollaiseen "isi näkee joka toinen vkl" -schaisseen suostuu! [/quote] Jos vanhemmat on todella sitä mieltä, että vuoroviikkoasuminen on hyvä juttu, niin he itse vuoroviikkoilevat. Lapsi saa pitää oman kotinsa, vanhemmat vaihtavat sunnuntaina iltapäivällä vuoroa. Siten keneltäkään ei riistetä mitään. Miksi vanhemmat ei tee tätä? Miksi se lapsi on matkalaukkueläjä? Turha puhua rahasta, nyt tärkeintä on lapsi. [/quote] Kuka puhuu rahasta? Meillä mies jää taloomme asumaan, ostaa mut siitä ulos. Itse en jaksaisi sitä edes ylläpitää lämmityksineen jne. Jos minä asuisin siinä joka toinen viikko lasten kanssa ja mies joka toinen viikko lasten kanssa niin missä ajassa hän ikinä ehtisi tehdä talon hoitoon vaadittavat hommat? Lapset sen verran pieniä ettei pärjää yksin, talossa isoja korjauksia menossa. Ei nähty kyllä tuota meidän tilanteessa edes vaihtoehtona. [/quote] jos mies lähtee avioliitosta niin kärsikööt seuraukset [/quote] Joo, mutta yksikin sankari olisi halunnut erossa lapset puoliksi itselleen, vaikka vastuunotto yhdessäolon aikana oli tosi pientä ja aina vain miten ja jos hänelle sopi. Nyt on sitten niin superisää ja sopimuksiakin noudattaa sinne päin.
[/quote]
Näin meilläkin oli. Uskomaton ajatus että yhtäkkiä eron jälkeen halusi vuoroviikkosysteemiä, kun siihen asti ei lapsen arki ollut kiinnostanut yhtään, ei ollut perillä aikatauluista, vaatteista, harrastuksista, ei ollut paikalla ruoka-aikana eikä nukkumaanmenoaikana. Nyt yhtäkkiä olisi alkanut läsnäolevaksi ja huolehtivaksi vanhemmaksi.
Jos olisi ollut oikeaa intoa niin järjestelynhän olisi voinut myöhemmin muuttaa. Pölyn laskeuduttua hän kuitenkin palasi takaisin vanhaan poikamiesmäiseen elämäntyyliinsä, ja asuminen äidin luona toimii kaikille ihan hyvin.