"Erityisherkät" = narsistit

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 10:15"]

Kyllä erityisherkkyyteen kuuluu myös aistiyliherkkyyttä, ei ole pelkästään "nuppivaiva" tämä. Tämä ketju osoittaa myös minulle hyvin sen, miksi pidän erityisherkkyyteni omana tietonani. Ei tätä ihmiset ymmärrä, varsinkin kun tästä on tullut uusi muotidiagnoosi, jota tosiaan väärin käytetään. En todellakaan usko, että kukaan aidosti herkkä tuo herkkyyttään julki hyötymistarkoituksessa, päinvastoin. Hän tekee kaikkensa, että muilla olisi hyvä olla, kärsii siitä itse, ahdistuu tai lähtee pois. Mulle oli iso homma tajuta, mikä mua vaivaa, suuri helpotus, jonka jälkeen on paljon helpompaa hyväksyä itsensä ja olla hieman armollisempi omalle itselleen.

[/quote]

Tottakai näinkin voi olla. Se taas, että nämä kaksi sekoitetaan, ei palvele ketään. Jos sinultakin olisi diagnosoitu se aistiyliherkkyys ja olisit saanut siihen kuntoutusta, niin todennäköisesti elämäsi olisi ollut paljon helpompaa. Niin kauan kuin neurologiset ja psykiatriset häiriötilat sekoitetaan, ei kumpikaan saa asianmukaista hoitoa! Hoitamattomana neurologiset ongelmat myös aiheuttavat paljon mielenterveysongelmia, joten tämä ei todellakaan ole mitään saivartelua vaan ihan todellinen iso ongelma joka vaivaa terveydenhuollossakin. Itselläni diagnosoitiin aikoinaan masennus ja minua hoidettiin vuosikaudet persoonallisuushäiriöisenä ja masentuneena. Rahaa meni yhteiskunnalta satoja tuhansia, mutta minä se en vain parantunut. Lopulta ongelmien syyksi paljastui neurologinen häiriö, ja asiat muuttuivat kuin salamaniskusta kun sain oikeat lääkkeet!

Ja kyllä, myönnän että nuppivaiva oli kiireessä huolimaton sanavalinta. Pahoittelut siitä.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 08:56"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 08:34"]Itse olen olen erityisherkkä. Se ilmenee siten, että koen tunteet erityisen voimakkaina. Suru, kipu ja pettymys ovat pahimmat. Ilo, rakastuminen ja onnistuminen parhaita. Muuten olen rauhallinen ja vähän hiljainenkin. En minä ole koskaan mitään laittanut erityisherkkyyden piikkiin, joskus voin vain yht'äkkiä itkemään koska ajattelin jotain surullista.
Miksi kuvittelet tuntevasi muita voimakkaammin? Et voi tietää miten toinen ihminen kokee tunteensa, kun se ei todellakaan välttämättä näy itkemisenä. Ihmiset hallitsevat tunteitaan eri tavalla ja niiden näyttäminen on vahvasti kulttuurisidonnaista.
t. myös vahvasti tunteva, mutta ei mielestään erityisherkkä
[/quote]
En oikein osaa selittää millaista se on. Koen asiat niin voimakkaina, etten pysty aina olemaan normaalisti muiden ihmisten kanssa vaikka haluaisin. Erityisherkkyys rajoittaa elämääni.
Pohdin aina liiankin yksityiskohtaisesti kaikkia asioita jotta näkisin kaikki puolet. Tästä syystä saatan olla hieman vainoharhainen ja mustasukkainen joissain asioissa, "yli"empaattinen toisissa ja joissain todella syvällinen ja moniulotteinen, jotkut ehkä voisivat sanoa viisas mutta en kehtaa itsestäni näin sanoa.
Joskus pohdin asioita liikaa ja menen jotenkin lukkoon. En pysty ajattelemaan muuta, on pakko puhua asiasta jollekkin. Olen ujo ja rauhallinen, muut perheestäni kovaäänisiä "riehuajia". Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi, hiljaisena ja kilttinä minua ei kovinkaan usein ehditty kuuntelemaan ja kuljin vain muiden mukana. Kaikki murheet pidin sisälläni. Koulukiusaamiset, sukulaisten kuolemat, poikaystävän kohtelu (en saanut syödä mitä halusin etten liho, meikit ja hiukset piti olla tietyllä tavalla, painosti yhdyntään) ja huoli tulevaisuudesta. Sairastuin masennukseen ja laihuushäiriöön. Sitäkään kukaan ei huomannut pariin vuoteen kun en puhunut asiasta. Nyt kaikki on jo siltä osalta paremmin, mutta tunnen silti itseni ulkopuoliseksi. Käyn vapaaehtoisesti psykologilla jotta saan vuodattaa pahan olon ja murheet pois, perheelleni ja ystävälleni en voi sillä jos he kuuntelevat (harvinaista), alan heti itkemään.
Olen hyvin neuroottinen. Kaiken pitää olla silmää mielyttävää ja puhdasta (siivoan koko ajan), opiskeluissa pitää menestyä tai lannistun (opiskelen paljon) ja raitista ilmaa pitää saada kunnolla päivittäin (kävelen vähintään 10min joka päivä, tai menen puistoon tms lukemaan). Jos en saa pitää näistä kiinni, hermostun itkuun asti, se ei ole kivaa. Siskoni yritti auttaa minua tiskaamaan, hermostuin kun tiskipöytä lainehti hänen roiskiessa, hän suuttui kun hermostuin ja lähti huutaen ja kiukustuneena pois. Taas syy miksi en haluaisi olla erotyisherkkä.
Koen myös esimerkisi ihoärsykkeet todella voimakkaina. Minua ei voi koskea kyynär- tai polvitaipeisiin, napaan, selkärangan alueelle tai akillesjänteen alueelle ilman että meinaan kirjaimellisesti oksentaa. Minun pitää heti leikata vaatteista laput pois, vaatteet eivät voi olla karheita tai kutittavia, vaatteet eivät saa puristaa. En voi syödä liikaa, muuten en pysty olemaan missään asennossa hyvin, syön mielummin monta kertaa päivässä kuin pari kertaa paljon. Kivun tunnen pienestäkin asiasta, mutta shokkiin mennessäni (esim kun käteni murtui) en näytä kipua ettei muut huolestu.
En pysty olemaan parisuhteessa kovaäänisen/määräilevän ihmisen kanssa, sillä käännyn helposti kuoreeni. Olen nyt seurustellut n. 2 vuotta, mies on rauhallinen ja ymmärtää "oikkujani".
Erityisherkkyys ja voimakastunteisuus ovat eri asia. Olisin mieluusti vain voimakastunteinen, mutta en voi valita. On tämä parempi kuin tunteettomuus.

Joskus erityisherkkyys vie toimintakyvyn nolliin. Kovaa pauketta ja meteliä kaiuttimilla vahvistettuna, niin olen ihan oikeasti toimintakyvytön monta tuntia. 

Voimkkaat hajusteetkin saavat pääni kipeytymään ja ajattelutoimintani tipahtaa nollaan.

Ei voi mitään. En kyllä vaadi mitään muilta, ellei se totaalisesti invalidisoi hetkellisesti minua.

Joskus erityisherkkyys vie toimintakyvyn nolliin. Kovaa pauketta ja meteliä kaiuttimilla vahvistettuna, niin olen ihan oikeasti toimintakyvytön monta tuntia. 

Voimkkaat hajusteetkin saavat pääni kipeytymään ja ajattelutoimintani tipahtaa nollaan.

Ei voi mitään. En kyllä vaadi mitään muilta, ellei se totaalisesti invalidisoi hetkellisesti minua.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 07:48"]

Minä olen niin tällainen että herkistyn siitä ja tästä. Tietäähän kaikki jo että tarvitsen omaa tilaa ja sitten läheisyyttä silloin kun itse päätän. Olenhan erityisherkkä. Kaikkien tulee olla pimeässä koska minä en k e s t ä tuota sähkövaloa. Sähköstä tulee huono olo. Kukaan ei saa käyttää hajusteita koska m i n u l l e tulee huono olo. Älypuhelmet pois päältä minun lähellä, se aiheuttaa päänsärkyä, olenhan erityisherkkä. Onkohan nämä "erityisherkät" jääneet lapsena vaille huomiota kun näin kipeästi sitä aikuisena tavoittelevat.

[/quote]

Itselleni hajusteista aiheutuu paitsi pahaa tulehdusihottumaa, myös silmät vuotaa, joskus harvoin saan myös hengitysvaikeuksia ym. En koe olevani narsisti. Muut saa käyttää hajusteita niin paljon kuin lystää, mutta en suosittele. Kemikaaleille voi herkistyä sekä saada pysyvän allergian, eikä ole mitenkään mukavaa, kun hajusteiden välttäminen ei ole mitenkään helppoa.  Jos jollakin on hajuvettä ja tulee bussissa viereen istumaan, hänellä ei varmastikaan ole mukavaa siinä, kun minua yskittää ja aivastuttaa koko ajan.