Mikä satsaus omaan hyvinvointiisi on oikeasti kannattanut?

Vierailija kirjoitti:

Pyrin omassa elämässäni välttämään rumia, lihavia ja pahalle haisevia ihmisiä. Kaikki näyttää nyt paljon kauniimmalta ja elämä hymyilee.

Onpas rajoittavaa. Minua ei kyllä häiritse lihavat eikä rumat millään tavalla.

T: nuori ja komea

Vierailija kirjoitti:

Tappiollisen liiketoiminnan lopettaminen, firman pistäminen pöytälaatikkoon jo 2019 ja sen myötä 60-70h viikot loppui. Teen töitä enää 30h/vk.

Yrityksen pyörittäminen oli mahtavaa ja tykkäsin työstäni. Mutta sitten kun alkoi suuret vaikeudet, se imi voimani pois täysin. Lisäksi toinen työni imi myös pahasti mehut. Vaihdoin sitäkin hommaa ja energiani palasi!

Tän päälle makasin koko korona-ajan viikonloput sohvalla ja katsoin sarjoja, mulla oli bisnesuupuminen. Olin ihan naatti.

Nyt 2,5v levon jälkeen olen kunnossa! Oon tehnyt 30h viikkoja koko ajan, työkykyni on säilynyt.

Kyllä vei kauan aikaa, että voimat palasi.

Mulla meni kolme vuotta, että voimat palasi opetettuani 39 vuotta alakoulussa. Öisin en saanut nukuttua, oli kaikenlaista sairautta. Nyt olen levännyt kolme vuotta, ollut vain. Nukkunut pitkiä öitä. Vähän lueskellut ja tehnyt käsitöitä. Edes ulos en jaksanut lähteä. Mutta nyt alkaa elämä palata, jaksan tehdä kotitöitä, käydä kaupassa, jutella rakkaitteni kanssa. Olin työelämäuupunut.

Lopetin verojen maksut ja teen vain pimeitä töitä

Säännöllinen jokapäiväinen liikunta. Paino on pysynyt samassa normaalipainolukemissa koko aikuisiän, olen terve, veriarvot ovat erinomaiset, ei ole kohonnutta verenpainetta eikä -sokeria, pahaa kolesterolia, stressiresilienssi on hyvä, unen laatu on hyvä, aineenvaihdunta toimii hyvin, kroppa on vahva ja terve sekä fyysisesti että henkisesti ja tietty näyttää ja tuntuukin hyvältä. :-) Kaikilla mittareilla edessä pitäisi olla pitkä elämä ja paljon terveitä laadukkaita elinvuosia. Ja liikunta on ihan älyttömän mukavaakin vielä!

Käyn joka viikko hierottamassa kaluani hierojalla tunnin ajan.

Mahtava ketju! Omia vinkkejä kokemuksesta:

• Itsensä rakastaminen ja hyväksyminen etusijalle (ihan just semmoisena kuin on). Jokaisen polku on uniikki ja kaikki kunnia sille, kukin tyylillään. Sisältä itsestään löytyy ilo, onni, tasapaino, harmonia, rakkaus, oma voima, todellinen itse, ydin, peruskallio jne. Sieltä löytyy jotain sellaista joka kannattelee kaikki ajat ja kokemukset.

• Luontoyhteyden vahvistaminen. Liikkuminen luonnossa ja noin ylipäätään. Kehoa kannattaa käyttää (sopivasti) kun on vielä mahdollista, jotta se vahvistuu, vetreytyy ja pysyy paremmassa kunnossa. On sitten mukavampi olla. Sitten kun ei pysty niin liikkumaan, niin suo itselleen enemmän rakkaudellisempia ajatuksia (myös keholle, armollisuutta, ymmärrystä) ja se tukee hienosti myös.

• Irtaantuu enemmän ulkomaailmasta ja sen illuusiosta, kontrollista, ohjelmoinneista... Siitä että mitä muut ihmiset EHKÄ ajattelee minusta, mitä "pitäisi olla", mitä kaikkea höpsöä pinnallista tehdään kun yritetään saada hyväksyntää muilta... Ole vain rohkeasti oma itsesi, ihan sama mitä muut siitä ajattelee. Ne on heidän ongelmiaan. Ottaa vaan lähinnä vastuu omasta elämästään ja hyvä niin. Tämä maailma ei kaipaa enempää yhdestä muotista repäistyä geneeristä mössöä, vaan enemmän jotain omaperäistä ja "hullua". Tee mikä tuntuu sinulle hyvältä ja oikealta, ihan sama mitä ulkomaailma siitä ajattelee. Loista omaa valoasi, loistaa omaa todellista itseäsi rohkeasti!

• Kun käy kierrokset liian lujalla, niin pysähdy ja rauhoitu. Ota pari syvempää henkäystä ja palaa taas kehoosi / sydän-keskukseesi. Omaan harmoniaan on aina hyvä palata, kun vain voi.

• Stressit pois ja kivut katoaa. Näin on ollut ainakin minun kohdallani joka kerta. Toinen asia on kivut jotka riippuu rasitukseen yms.

• Omat pyhä aika iltaisin tai aamuisin on kultaa. Makoilee tai on vaan itsensä kanssa rauhassa. Sitä parastaa aikaa päivän askareiden välissä, sille lisää arvoa.

Jos näistä joku saa jotain niin kiva juttu. Muistakaa kuitenkin, että nämä ovat vain minun näkemyksiäni. Tärkeintä on lähinnä se sinun totuus, sinun näkemyksesi, sinun polkusi. Kunnioita sitä enemmän kuin mitä tulee ulkomaailmasta, itsesi ulkopuolelta. Voi hyvin!

Nuoruuden joka viikonloppuiset 2:n päivän ryyppäjäiset ja grillimätöt vaihtui reilu parikyt vuotta sitten kuntoiluun ja normaaliin ruokaan. Vieläkin toki pikaruokaakin joskus menee ja muutaman kerran vuodessa tulee biletettyäkin, mutta pakko sanoa että esim. töissä on enemmän virtaa nyt 50-vuotiaana kuin mitä oli vajaa 30-vuotiaana.

minkä niminen laihdutuslääke? kerro!

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys korjasi kaikki ongelmat. Krooninen ripuli parani, uni maistuu jälleen, liikakilot ovat poissa ja yleinen energiataso on palannut.

Mulla sama! Se, että uskalsin jättäytyä 'sossupummiksi' , paransi lopulta koko suhteeni elämään ja itseeni. Luovuin yhdessä välissä omaisuudesta, liian raskaasta työstä jota vihasin.. Elelin pitkään työttömänä ja lepäsin. Melkein 4 vuotta. Nykyään elätän itseni yrittäjänä ja sillä mitä oikeasti rakastan.

Silmät kirkkaat, iho heleä, mieliala hyvä. Herään joka aamu innoissani tulevasta päivästä.

En ole satsannut. Jotkut toiset ovat yrittäneet äärimmäisen huonoin tuloksin.

Työpäivinä karsin kaiken ylimääräisen rasittavan pois kuvioista, en ravaa kaupoissa, vähennän muutenkin liiallisia ihmiskontakteja, ulkoilen ja rauhoitun, teen vain itselleni mieleisiä asioita, siten jaksaa työpaikan hyörinää ja jatkuvaa kälätystä ja ihmiskontakteja. Niin ja varmistan, että saan kunnon yöunet, en puuhaile iltamyöhään. Vaikka olen iltaihminen, jätän iltakukkumiset mieluummin vapaapäiviin ja lomiin.

Uimahallin kausikortti. Maksaa vähän enemmän kuin aiempi halpa salikortti, mutta olen käynyt tuplasti enemmän jo nyt vaikka takana vasta pari kuukautta, ja huomaan eron. Lähden hallille mielelläni vaikka aikaisin aamulla ennen töitä, kun taas salille menin pitkin hampain lounaalla tai töiden jälkeen. 

Liikunnan pitää olla mielekästä, muuten en kyllä pitkäjänteisesti jaksa sitä tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten välttely. Ihan tutkitusti nainen voi paremmin ilman miestä elinpiirissään. Ei seksin ruinausta, esineellistämistä, jatkuvaa kiusaamista ja häpäisyä. Huomaa eron heteronaisiin, jotka on sairaalloisen masentuneita, it*etuhoisia ja aivan psyykeensä menettäneitä. Elävät jatkuvan pelon ja vä*ivallan uhan alla. Ei tarvitse minun kestää sovinismia, ahdistelua ja jatkuvaa "vitsailua" joka heijastaa miesten oikeita vihamielisiä asenteita naisia kohtaan.

Mikä ihmeen juttu tämä on? Missä ne semmoiset tutkimukset ovat?

Ei mun mies ruinaa seksiä (jos joku ruinaa, niin minä), esineellistä, kiusaa, häpäise, pelota, uhkaa väkivallalla tai ole vihamielinen. Enkä minä ole psyykettäni menettänyt tai masentunut. Jos sulla on ollut noin, niin olisi kyllä kannattanut vähän miettiä omaakin panostusta tilanteeseen, jos tuollaisten miesten seuraan jopa toistamiseen päätyy.

Itse olen ennen nykyistä suhdettani seurustellut n. 10 v naisen kanssa ja nähnyt hyvin pitkältä ajalta, mitä ovat lesbosuhteet ja kaikki ei-heterosuhteet. Kyllä sitä draamaa ja ongelmia on monin verroin enemmän niissä piireissä kuin heteroiden keskuudessa. Ikinä en takas vaihtaisi kun kerran olen eroon päässyt, en mitenkään jaksaisi enää sitä kaikkea draamaa, tappelua ja selkäänpuukottamista ym.

Alkuosa kirjoituksestasi on täyttä kultaa. Ei minunkaan elämästäni huonoa ole miehet tehneet, vaan ne huonot miehet. Valtaosa miehistä on ihan normaaleja, mukavia ja hyväntahtoisia ihmisiä siinä missä naisetkin.

Vaan loppuosan tapauksessa olisi ollut paikallaan noudattaa omaa neuvoasi. Ei minun piireissäni lesbosuhteet (tai ei-heterosuhteet yleensäkään) ole mitään jatkuvaa draamaa ja selkäänpuukotusta sen enempää kuin heterosuhteetkaan. Jos ympärillä on jatkuvaa draamaa, niin kannattaa miettiä onko vika jossain muualla kuin näiden kaikkien muiden ihmisen seksuaalisessa suuntautumisessa.

Avioero. Olen laihtunut, nukun paremmin, uskallan taas tulla kotiin. Kun tekstareitakaan ei uskaltanut oikein katsoa; jos olivat mieheltä, niin saivat aina pahalle mielelle, ei koskaan mitään positiivista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Venyttely! Venyttelen/teen joogaliikkeitä vähintään muutaman kerran viikossa ja jumit ovat poissa.

Ei minulla auta. Nytkin on hartiat jumissa, vaikka olin eilen tunnin joogassa. Venyttelen useamman kerran viikossa ja silti on ikuiset niska-hartiajumit. Ainoa hetki kun helpottaa, on kesäloma.

Ei venyttely kaikille ja kaikissa tilanteissa toimikaan. Mielestäni venyttelyn merkitystä on hieman liioiteltu. Monesti liike on paras lääke esim. juuri niska-hartiaseudun jumeihin.

Itselläni ei myöskään venyttely auttanut, vaan liikkuvuusharjoitukset ja voima yhdistettynä venytyksiin. Jooga, pilates ja maltillinen saliharjoittelu poisti koko elämän jatkuneet niskakivut.

Jooga, pilates ja sauvakävely

Nielurisojen poisto hyvästi oksettavat proput ja jatkuvat flunssakierteet!

Säännöllinen, sykettä nostava liikunta ja riittävä vedenjuonti (väh. 2l päivässä).

Tuntuu hyvältä voida käyttää kehoaan siihen, mihin se on kehittynyt (pitkien matkojen kävely ja juoksu). Olo tuntuu vahvalta ja elinvoimaiselta!

AV:n vähentäminen. Oikeasti. Huomasin roikkuvani täällä ihan liikaa ja imemässä itseeni palstan negaativista ilmapiiriä. Lopulta päätin ottaa tauon koko palstasta ja nykyään käyn vain joskus lukemassa hömppäketjuja ja näitä mukavan positiivisia ketjuja. 

Voin paljon paremmin ja olen positiviisempi. 

Somesta poistuminen, täälläkin käyn todella harvoin. Ylipäänsä sellainen omaan elämään keskittyminen. Kun ei jatkuvasti näe ympärillä mitä muut tekee ja tosiaankin kuulostelee vain omia fiiliksiään vertaamatta toisiin, niin elämänlaatu on huomattavasti parempaa.

Myös viljojen ja sokerin poisjättäminen ruokavaliosta ja jokapäiväinen vihersmoothie on ollut kyllä hyvinvoinninteko parhaasta päästä.

T: Elämä on ihanaa