Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En voi sietää vartaloani
09.08.2015 |
Olen 21-vuotias nainen, lievästi ylipainoinen, mitat 166/72. Ongelma on suhteellisen paha kehodysforia, jota on kestänyt tällaisenaan ainakin 6 vuotta.
Valitettavasti olen perinyt surkeat geenit mitä tulee läskin kertymiseen. Se sijoittuu hyvin paljon keskivartalolle ja kainaloihin, vaikka muuallakin sitä on. Rintani näyttävät aivan hirveiltä, sillä omaan pienet ja suipon malliset tissit, jotka korkeahkon rasvaprosentin johdosta roikkuvat hieman sivuille, kuten jotkut miestissit, eivätkä suhteettoman isot rasvapoimut kainaloissa paranna sitä näkymää. Sitten vielä isohko maha, joka on naisen vartalossa ruma kuin mikä. Naamani olen muuten ihan tyytväinen, mutta myös kasvoissa on rasvaa kiitettävästi, ja inhoan kasvojeni pulleutta. Löysät ja peittävät (yleensä miesten) vaatteet päällä näytän ihan hyvältä, jopa hoikahkolta, mutta kesäisin välillä välttelen ulos menoa, jottei kehoni näkyisi.
Ihmiset ilmeisesti luulevat minua hoikemmaksi kuin olen, sillä valitsen aina jopa istuma-asentoni niin että paita näyttää roikkuvan päälläni, suunnittelen tarkaan miten piilotan kehoni. Esim. seksi on täysin poissuljettu vaihtoehto, niin kauan kuin olen tällaisessa vartalossa. Olen kiinnostunut sekä miehistä että naisista, enkä uskalla antaa kenenkään nähdä itseäni T-paitaa pienemmässä vaatetuksessa. Tämä tietysti syö vähän ihmistä, kun en voi tapailla ketään, kuten muut, ja joudun välttemään esim. baarissa käyntiä. Välillä myös toivon että olisin miehen ruumissa, silloin ei varmaan edes haittaisi ainakin näin kohtuuttomasti, että lanteilla on vähän ylimääräistä. Ylipäätään jos minulla olisi miesvartalo, luulen että voisin olla itselleni paljon sallivampi kehonkoostumukseni suhteen, kuin näin naisena, jolloin kelpuutan itselleni vain yhdenlaisen vartalonmallin, joka on sellainen Kate Moss tyyppinen laiha, ja ei kovin muodokas. Tuntuu etten ole itseni tässä ruumissa, kuin peilistä katsoisi vieras ihminen. Toisinaan haaveilen jopa parrasta, peniksestä, miehen lihaksista ja karvoituksesta, jne, mutta kun nyt satun valitettavasti olemaan nainen, haluan olla ainakin laiha. Laihassa naiskehossa olisin todennäköisesti ihan tyytyväinen ulkomuotooni ja voisi alkaa elää normaalisti.
Ja olen kyllä yrittänyt laihduttaa, ainakin 8-vuotiaasta olen halunnut laihtua, sillä olen ollut suurimman osan elämääni tasaisesti hieman pyöreähkö, välillä hoiksempi, jolloin en ole inhonnut kehoani niin paljon. Ongelma laihdutksen kanssa on vaan, että olen onnistunut lipsumaan häiriintyneen syömisen puolelle, mikä kohdallani tarkoittaa vuorottaista ahmimista ja paastoa. Osaan about kaiken ravintosisällöt ulkoa, enkä voi syödä enää mitään laskematta kaloreita. Yritän tässä juuri tapella ongelmasta eroon pääsemiseksi, mutta sekin on vaikeaa kun kukaan ei edes tiedä että syömiseni on jotenkin häiriintynyttä, sillä en ole kehdannut koskaan kertoa kellekään millaisia mieteittä päässäni liikkuu vartaloni ja syömisen suhteen. Ja en tarvitse minkäänlaisia ohjeita hyvästä syömisestä, sillä tiedän ravinnosta vaikutuksineen ja syömisen psyklogiasta todennäköisesti enemmän kuin kukaan tämän lukeva, jolla ei ole jotain raviysemustieteen/psykiatrin/tms. koulutusta, koska olen kahlannut läpi sadoittain tiedeartikkeleita englanniksi ja suomeksi, ammatti-ihmisen blogeja, kirjallisuutta jonkin verran ja dokkareita.
Halusin kai vain avautua, kiinnostaa kuulla muiden ajatuksia ongelmistani.
Kommentit (26)
Anteeksi kappalejakojen puute. Niitä piti olla enemmän, Näköjään olisi pitänyt painaa pariin kertaan enteriä, niin olisi jäänyt selkeä väli.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Ikä on tosin helpottanut oireilua ja olen lakannut välittämästä mitä muut ajattelevat. Olen 32-vuotias. Voimia sinulle.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 20:13"]Sama täällä. Ikä on tosin helpottanut oireilua ja olen lakannut välittämästä mitä muut ajattelevat. Olen 32-vuotias. Voimia sinulle.
[/quote] edelleen kuitenkin oireilen niin, etten koskaan riisuunnu muiden nähden ja uimarannat ym ovat poissuljettuja. Välttelen myös suurempia massatapahtumia. Olen ollut pitkässä parisuhteessa, mutta lapsia minulla ei ole. Olen aina ajatellut että kehoni ei toimisi normaalisti, joten vapaaehtoinen lapsettomuus on valintani.
Yritä vaikka kotosalla viettää aikaasi mahdollisimman vähissä vaatteissa/ kokonaan alasti. Totuttele ensin ihan kaikessa rauhassa itse vartaloosi, katsele peilistä jne. Muista, että terveys on tärkeämpää kuin ulkonäkö. Ole armollinen itsellesi, ei kukaan muukaan hauku vartaloasi. Sitten kun alat olla sinut itsesi kanssa kotioloissa, voit lähteä vähemmissä vaatteissa muuallekin.
Niin ja seksi ei ole poissuljettu asia. Kaiken kokoiset ja näköiset ihmiset harrastavat sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kannattaa alkaa käydä kuntosalilla treenaamassa painoilla. Vältä naisten saleja, mene sellaiselle haisevalle äijäsalille - siellä treenataan tosissaan eikä peilailla.
Punteilla saat kaksi asiaa, mupkattua kehoasi rasvaisesta kiinteään, ja toinen tärkeämpi on, että opit rakastamaan lihaksiasi ja kroppaasi kun keskityt liikesarjoihon ja lihasten tuntemuksiin, usko pois.
Salitreeni myös vaatii niin paljon energiaa, että saat syödä aika vapaasti pelkäämättä lihomista. Et myöskään jalksa treenata jollet syö, joten luonnostaan popsit tarpeeksi.
Käytä kroppaasi, opettele tuntemaan se pala kerrallaan, ja opit rakastamaan sitä. Kroppa on kone, ihana huollettuna, ihan tarpeeton jos vaan miettii miltä se näyttää.
Olen yhtä pitkä kuin sinä ja painan 21kg vähemmän. Ja kärsin samoista ongelmista. Joten kilon " vähyys" ei tuo helpotusts, etsi sitä jostain muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 20:09"]Psykologillehan sun pitis mennä ?
[/quote]Aiempi kokemukseni psykologeista on lähinnä se että olen itse tehnyt itsestäni analyysin, ja selittänyt ongelmistani psykologille, niin että hän osaa tehdä saman päätelmän ja kertoo sen lopulta minulle. Melko hyödytöntä, ei heidän ammattitaidostaan ole tähän mennessä ainakaan ollut minulle mitään hyötyä. Sain 13-vuotiaana jopa ADHD diagnoosin, kun olin itse tunnistanut itselläni kyseisiä piirteitä ja pyysin että asiaa tutkitaan, ja lopulta päädyttiin psykiatrille joka oli kanssani samaan mieltä oireistostani ja lätkäisi dg:n. Osaan siis tultkita itseäni, mutta en nähtävästi niin hyvin, että pääsisin pois tästä paikallaan junnaavasta ongelmatilanteestani.
Odotan vain kuka keksii aloitusviestini perusteella mikä muu minua vaivaa kuin masennus, epämääräiset sh oireet, sun muut mt-puolen ongelmat.
Onko täällä ihimisiä jotka ovat kokeneet yhtä suhteettoman suurta inhoa pienestä pyöreydestään, ilman kuitenkin haaveilua toiselle sukupuolelle kuuluvista kehonpiirteistä? Jos, niin minullakin on toivoa päästä eroon itseinhostani vain korjaamalla mielenterveysongelmani ja laihtumalla se 15-10 kiloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista, hyvä kuulla muidenkin vartalohuolista. Kirjottakaan toki lisää omista kokemuksistanne, luen mielenkiinnolla. Saattaa muiden hyväksi havaitusta keinoista löytyä hyöytyä omalla kohdallakin.
Niin ja korjaan edellistä viestiäni: siis laihtumalla 15-20* kiloa.
ap
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 20:18"]Sun kannattaa alkaa käydä kuntosalilla treenaamassa painoilla. Vältä naisten saleja, mene sellaiselle haisevalle äijäsalille - siellä treenataan tosissaan eikä peilailla.
Punteilla saat kaksi asiaa, mupkattua kehoasi rasvaisesta kiinteään, ja toinen tärkeämpi on, että opit rakastamaan lihaksiasi ja kroppaasi kun keskityt liikesarjoihon ja lihasten tuntemuksiin, usko pois.
Salitreeni myös vaatii niin paljon energiaa, että saat syödä aika vapaasti pelkäämättä lihomista. Et myöskään jalksa treenata jollet syö, joten luonnostaan popsit tarpeeksi.
Käytä kroppaasi, opettele tuntemaan se pala kerrallaan, ja opit rakastamaan sitä. Kroppa on kone, ihana huollettuna, ihan tarpeeton jos vaan miettii miltä se näyttää.
[/quote]Salia olenkin itseasiassa suunnitellut. Haluaisin sen kokoiset lihakset kuin keskivertomiehellä, joten treenattavaa riittäisi. Kiitos vinkeistä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen transmies. Tavallaan tunnistan itsessäni tuota samaa niiltä ajoilta kun vielä koitin elää naisena. Ei mikään auttanut, koska en ollut nainen. Oletko sä miettiny, voisiko sukupuolidysforia olla syynä? Tunnetko olevasi ihan täysi nainen? Tuntuuko susta, että olet esim. sukupuoleton tai jotenkin välimaastossa? Englanniksi tietoa löytyy esim. Googlesta hakusanoilla non-binary, genderqueer ja genderfluid. Oletan, ettet ole identiteetiltäsi mies kuitenkaan ihan täysin tekstisi perusteella.
Miltä susta tuntuisi ajatus rintojenpoistosta? Jos sulla olisi sileä rintakehä?
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 20:17"]Yritä vaikka kotosalla viettää aikaasi mahdollisimman vähissä vaatteissa/ kokonaan alasti. Totuttele ensin ihan kaikessa rauhassa itse vartaloosi, katsele peilistä jne. Muista, että terveys on tärkeämpää kuin ulkonäkö. Ole armollinen itsellesi, ei kukaan muukaan hauku vartaloasi. Sitten kun alat olla sinut itsesi kanssa kotioloissa, voit lähteä vähemmissä vaatteissa muuallekin.
Niin ja seksi ei ole poissuljettu asia. Kaiken kokoiset ja näköiset ihmiset harrastavat sitä.
[/quote]Itsensä katselu alasti on ainakin tähän mennessä saanut vain ahdistumaan enemmän. Ja kyllä seksi tällä itsetunnolla ja -varmuudella on poissuljettu, sillä en voi kuvitella että kehoni näyttäisi muulta kuin ällöltä kenenkään mielestä, kenellä ei ole jotain outoa fetissiä, pääasiassa kamalien rintojen takia. Ne manboobsitkin olisi paremmat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään, että sukupuolidysforia ei oikein parane. Itseään ei voi hyväksyä naisena, jos ei ole nainen.
13
Mulla on sama, tosin olen ollut naimisissa ym. mutta aina inhonnut vartaloani. Psykologien kanssa täysin sama juttu kuin sinulla. En usko että paranen ikinä.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 20:48"]Mä olen transmies. Tavallaan tunnistan itsessäni tuota samaa niiltä ajoilta kun vielä koitin elää naisena. Ei mikään auttanut, koska en ollut nainen. Oletko sä miettiny, voisiko sukupuolidysforia olla syynä? Tunnetko olevasi ihan täysi nainen? Tuntuuko susta, että olet esim. sukupuoleton tai jotenkin välimaastossa? Englanniksi tietoa löytyy esim. Googlesta hakusanoilla non-binary, genderqueer ja genderfluid. Oletan, ettet ole identiteetiltäsi mies kuitenkaan ihan täysin tekstisi perusteella.
Miltä susta tuntuisi ajatus rintojenpoistosta? Jos sulla olisi sileä rintakehä?
[/quote]Juuri tätä transkommenttia odotin :D Identiteetiltä olen kai jossain miehen ja naisen välimaastossa, enemmän kuitenkin mies. Vartaloltani haluan olla täysin joko mies tai nainen, ja odottelän tässä että saisin haluamiini mittoihin laitumalla selvyyden siihen kumpi. Luulen että voisin olla tyytyväinen kehossani laihduttuani, vaikka todennäköisesti tulen aina kadehtimaan miesten fyysisiä piirteitä. Miehenä tosin saattaisin kadehtia jossain määrin naisia, en kuitenkaan varmaan niin paljon kuin nyt miehiä. Ei rintoja tuntuu hyvältä ajatukselta, mutta jos hankkisin dg:n, hakeutuisin mastektomiaan, haluaisin kaikki muutkin mahdolliset toimenpiteet, mikä olisi varsin raskasta, puhumattakaan siitä että minun pitäisi muuttaa myös muiden silmissä itseni naisesta mieheksi, joten vähän todennäköisemmin en tule koskaan korjaamaan sukupuoltani.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 20:17"]
Yritä vaikka kotosalla viettää aikaasi mahdollisimman vähissä vaatteissa/ kokonaan alasti. Totuttele ensin ihan kaikessa rauhassa itse vartaloosi, katsele peilistä jne. Muista, että terveys on tärkeämpää kuin ulkonäkö. Ole armollinen itsellesi, ei kukaan muukaan hauku vartaloasi. Sitten kun alat olla sinut itsesi kanssa kotioloissa, voit lähteä vähemmissä vaatteissa muuallekin.
Niin ja seksi ei ole poissuljettu asia. Kaiken kokoiset ja näköiset ihmiset harrastavat sitä.
[/quote]
eikä sun partnerin tarvii olla mikään gogolo. Ihan normaali mies. Heitä on monenlaista.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 20:57"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 20:48"]Mä olen transmies. Tavallaan tunnistan itsessäni tuota samaa niiltä ajoilta kun vielä koitin elää naisena. Ei mikään auttanut, koska en ollut nainen. Oletko sä miettiny, voisiko sukupuolidysforia olla syynä? Tunnetko olevasi ihan täysi nainen? Tuntuuko susta, että olet esim. sukupuoleton tai jotenkin välimaastossa? Englanniksi tietoa löytyy esim. Googlesta hakusanoilla non-binary, genderqueer ja genderfluid. Oletan, ettet ole identiteetiltäsi mies kuitenkaan ihan täysin tekstisi perusteella.
Miltä susta tuntuisi ajatus rintojenpoistosta? Jos sulla olisi sileä rintakehä?
[/quote]Juuri tätä transkommenttia odotin :D Identiteetiltä olen kai jossain miehen ja naisen välimaastossa, enemmän kuitenkin mies. Vartaloltani haluan olla täysin joko mies tai nainen, ja odottelän tässä että saisin haluamiini mittoihin laitumalla selvyyden siihen kumpi. Luulen että voisin olla tyytyväinen kehossani laihduttuani, vaikka todennäköisesti tulen aina kadehtimaan miesten fyysisiä piirteitä. Miehenä tosin saattaisin kadehtia jossain määrin naisia, en kuitenkaan varmaan niin paljon kuin nyt miehiä. Ei rintoja tuntuu hyvältä ajatukselta, mutta jos hankkisin dg:n, hakeutuisin mastektomiaan, haluaisin kaikki muutkin mahdolliset toimenpiteet, mikä olisi varsin raskasta, puhumattakaan siitä että minun pitäisi muuttaa myös muiden silmissä itseni naisesta mieheksi, joten vähän todennäköisemmin en tule koskaan korjaamaan sukupuoltani.
[/quote]
Mä olen usein kiitollinen siitä, että olen vaan yksinkertaisesti mies. Tuo ei-binäärisyys on vaikeaa, mutta koita etsiä tietoa siitä, ellet jo ole tehnyt sitä. Netissä on yhteisöjä ja vaikka mitä.
Mä muuten itse pidän paljon näistä androgyyneistä ei-binäärisistä. Voisin ruveta suhteeseen kaltaisesi kanssa. Ihmisessä on paljon paikkoja, joiden koskeminen tuntuu hyvältä, eikä dysforia yllä niihin kaikkiin. Ei kaiken tarvitse olla paljaana. Joskus ihminen on paljaampi vaatteet päällä.
Kyllähän sun tekstistä saa sellaisen kuvan, että jotain syömishäiriötä sulla on myös. En ole psykologi enkä ammattilainen, mutta syömishäiriöstä on kokemusta.
Nimenomaan tuo kalorien laskeminen ei ole tervettä, ei myöskään ahmiminen ja paasto. Oletko sitten kokeillut ihan vaan lääkäriä, jolle kertoisit näistä jutuista?
Syömishäiriöinen tyttäreni sai juuri lähetteen psykofyysiseen fysioterapiaan, joka voisi avata sullekin uusia näkökulmia. Siinä tutustutaan oman vartaloon ja puidaan asioita, jotka ahdistaa.
Eikä syömishäiriö tarkoita sitä, että aina olisi luuranko. Syömishäiriö voi olla minkä kokoisella vaan.
Toivon sulle kaikkea hyvää. Kannattaa miettiä tuota psykofyysistä, vaikka kerran kokeilu, miltä tuntuu.
Tsempit!
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 04:13"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 20:02"]
Anteeksi kappalejakojen puute. Niitä piti olla enemmän, Näköjään olisi pitänyt painaa pariin kertaan enteriä, niin olisi jäänyt selkeä väli. ap
[/quote]
Niin no, sun älykkyysosamäärällä - tai siis sen puutteella - toi onkin täysin ylivoimaista. Alota ihan vaikka hankkimalla elämä...
[/quote]Onneksi sinun hyvin argumentoitu kommenttisi rikastaa tämän keskustelun vajavaiseksi jäänyttä älyllistä ilmapiiriä.