Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En voi sietää vartaloani
09.08.2015 |
Olen 21-vuotias nainen, lievästi ylipainoinen, mitat 166/72. Ongelma on suhteellisen paha kehodysforia, jota on kestänyt tällaisenaan ainakin 6 vuotta.
Valitettavasti olen perinyt surkeat geenit mitä tulee läskin kertymiseen. Se sijoittuu hyvin paljon keskivartalolle ja kainaloihin, vaikka muuallakin sitä on. Rintani näyttävät aivan hirveiltä, sillä omaan pienet ja suipon malliset tissit, jotka korkeahkon rasvaprosentin johdosta roikkuvat hieman sivuille, kuten jotkut miestissit, eivätkä suhteettoman isot rasvapoimut kainaloissa paranna sitä näkymää. Sitten vielä isohko maha, joka on naisen vartalossa ruma kuin mikä. Naamani olen muuten ihan tyytväinen, mutta myös kasvoissa on rasvaa kiitettävästi, ja inhoan kasvojeni pulleutta. Löysät ja peittävät (yleensä miesten) vaatteet päällä näytän ihan hyvältä, jopa hoikahkolta, mutta kesäisin välillä välttelen ulos menoa, jottei kehoni näkyisi.
Ihmiset ilmeisesti luulevat minua hoikemmaksi kuin olen, sillä valitsen aina jopa istuma-asentoni niin että paita näyttää roikkuvan päälläni, suunnittelen tarkaan miten piilotan kehoni. Esim. seksi on täysin poissuljettu vaihtoehto, niin kauan kuin olen tällaisessa vartalossa. Olen kiinnostunut sekä miehistä että naisista, enkä uskalla antaa kenenkään nähdä itseäni T-paitaa pienemmässä vaatetuksessa. Tämä tietysti syö vähän ihmistä, kun en voi tapailla ketään, kuten muut, ja joudun välttemään esim. baarissa käyntiä. Välillä myös toivon että olisin miehen ruumissa, silloin ei varmaan edes haittaisi ainakin näin kohtuuttomasti, että lanteilla on vähän ylimääräistä. Ylipäätään jos minulla olisi miesvartalo, luulen että voisin olla itselleni paljon sallivampi kehonkoostumukseni suhteen, kuin näin naisena, jolloin kelpuutan itselleni vain yhdenlaisen vartalonmallin, joka on sellainen Kate Moss tyyppinen laiha, ja ei kovin muodokas. Tuntuu etten ole itseni tässä ruumissa, kuin peilistä katsoisi vieras ihminen. Toisinaan haaveilen jopa parrasta, peniksestä, miehen lihaksista ja karvoituksesta, jne, mutta kun nyt satun valitettavasti olemaan nainen, haluan olla ainakin laiha. Laihassa naiskehossa olisin todennäköisesti ihan tyytyväinen ulkomuotooni ja voisi alkaa elää normaalisti.
Ja olen kyllä yrittänyt laihduttaa, ainakin 8-vuotiaasta olen halunnut laihtua, sillä olen ollut suurimman osan elämääni tasaisesti hieman pyöreähkö, välillä hoiksempi, jolloin en ole inhonnut kehoani niin paljon. Ongelma laihdutksen kanssa on vaan, että olen onnistunut lipsumaan häiriintyneen syömisen puolelle, mikä kohdallani tarkoittaa vuorottaista ahmimista ja paastoa. Osaan about kaiken ravintosisällöt ulkoa, enkä voi syödä enää mitään laskematta kaloreita. Yritän tässä juuri tapella ongelmasta eroon pääsemiseksi, mutta sekin on vaikeaa kun kukaan ei edes tiedä että syömiseni on jotenkin häiriintynyttä, sillä en ole kehdannut koskaan kertoa kellekään millaisia mieteittä päässäni liikkuu vartaloni ja syömisen suhteen. Ja en tarvitse minkäänlaisia ohjeita hyvästä syömisestä, sillä tiedän ravinnosta vaikutuksineen ja syömisen psyklogiasta todennäköisesti enemmän kuin kukaan tämän lukeva, jolla ei ole jotain raviysemustieteen/psykiatrin/tms. koulutusta, koska olen kahlannut läpi sadoittain tiedeartikkeleita englanniksi ja suomeksi, ammatti-ihmisen blogeja, kirjallisuutta jonkin verran ja dokkareita.
Halusin kai vain avautua, kiinnostaa kuulla muiden ajatuksia ongelmistani.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 21:20"]Kyllähän sun tekstistä saa sellaisen kuvan, että jotain syömishäiriötä sulla on myös. En ole psykologi enkä ammattilainen, mutta syömishäiriöstä on kokemusta.
Nimenomaan tuo kalorien laskeminen ei ole tervettä, ei myöskään ahmiminen ja paasto. Oletko sitten kokeillut ihan vaan lääkäriä, jolle kertoisit näistä jutuista?
Syömishäiriöinen tyttäreni sai juuri lähetteen psykofyysiseen fysioterapiaan, joka voisi avata sullekin uusia näkökulmia. Siinä tutustutaan oman vartaloon ja puidaan asioita, jotka ahdistaa.
Eikä syömishäiriö tarkoita sitä, että aina olisi luuranko. Syömishäiriö voi olla minkä kokoisella vaan.
Toivon sulle kaikkea hyvää. Kannattaa miettiä tuota psykofyysistä, vaikka kerran kokeilu, miltä tuntuu.
Tsempit!
[/quote]Kiitos, ja tiedän ettei ole tervettä. Hakeudun varmaan lääkäriin jos en vuoden sisällä ole voittopuolella tappelusta omien vinoutuneiden ajatusmallieni kanssa.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 22:26"]Lievästi?!
[/quote]Niin, bmi:n mukaan olen lievän ylipainon alarajoilla.
Mulla hiukan samantyyppinen"ongelma".. Tosin rakastan olla nainen ja olen mieleltäni nainen 100%, MUTTA inhoan naisellisia muotojani! Nyt mittani 170cm/57kg ja tunnen itseni lihavaksi vaiko siis bmi on normaali. Mutta kun nuo tissit ja maha ja ja ja.. Painoin nuorempana 50kg ja silloin olin tyytyväinen itseeni! Haluan pienet tissit ja LAIHAN vartalon! Olen yrittänyt laihduttaa jo pari vuotta (painoin silloin 65kg) ja vielä on matkaa siihen 50kg.. Mieheni hokee etten saisi laihduttaa enempää mutta en voi olla tyytyväinen itseeni ennenkuin olen "muodoton" eli LAIHA! :(
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 20:02"]
Anteeksi kappalejakojen puute. Niitä piti olla enemmän, Näköjään olisi pitänyt painaa pariin kertaan enteriä, niin olisi jäänyt selkeä väli. ap
[/quote]
Niin no, sun älykkyysosamäärällä - tai siis sen puutteella - toi onkin täysin ylivoimaista. Alota ihan vaikka hankkimalla elämä...
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 21:08"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 20:57"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 20:48"]Mä olen transmies. Tavallaan tunnistan itsessäni tuota samaa niiltä ajoilta kun vielä koitin elää naisena. Ei mikään auttanut, koska en ollut nainen. Oletko sä miettiny, voisiko sukupuolidysforia olla syynä? Tunnetko olevasi ihan täysi nainen? Tuntuuko susta, että olet esim. sukupuoleton tai jotenkin välimaastossa? Englanniksi tietoa löytyy esim. Googlesta hakusanoilla non-binary, genderqueer ja genderfluid. Oletan, ettet ole identiteetiltäsi mies kuitenkaan ihan täysin tekstisi perusteella.
Miltä susta tuntuisi ajatus rintojenpoistosta? Jos sulla olisi sileä rintakehä?
[/quote]Juuri tätä transkommenttia odotin :D Identiteetiltä olen kai jossain miehen ja naisen välimaastossa, enemmän kuitenkin mies. Vartaloltani haluan olla täysin joko mies tai nainen, ja odottelän tässä että saisin haluamiini mittoihin laitumalla selvyyden siihen kumpi. Luulen että voisin olla tyytyväinen kehossani laihduttuani, vaikka todennäköisesti tulen aina kadehtimaan miesten fyysisiä piirteitä. Miehenä tosin saattaisin kadehtia jossain määrin naisia, en kuitenkaan varmaan niin paljon kuin nyt miehiä. Ei rintoja tuntuu hyvältä ajatukselta, mutta jos hankkisin dg:n, hakeutuisin mastektomiaan, haluaisin kaikki muutkin mahdolliset toimenpiteet, mikä olisi varsin raskasta, puhumattakaan siitä että minun pitäisi muuttaa myös muiden silmissä itseni naisesta mieheksi, joten vähän todennäköisemmin en tule koskaan korjaamaan sukupuoltani.
[/quote]
Mä olen usein kiitollinen siitä, että olen vaan yksinkertaisesti mies. Tuo ei-binäärisyys on vaikeaa, mutta koita etsiä tietoa siitä, ellet jo ole tehnyt sitä. Netissä on yhteisöjä ja vaikka mitä.
Mä muuten itse pidän paljon näistä androgyyneistä ei-binäärisistä. Voisin ruveta suhteeseen kaltaisesi kanssa. Ihmisessä on paljon paikkoja, joiden koskeminen tuntuu hyvältä, eikä dysforia yllä niihin kaikkiin. Ei kaiken tarvitse olla paljaana. Joskus ihminen on paljaampi vaatteet päällä.
[/quote]Haastellista olisikin löytää kumppani joka kykenisi hyväksymään sen etten minä kykene hyväksymään naiseuttani. Trans- ja sukupuoliaiheeseen olen myös tutustunut todenteolla, ja tiedän siitäkin jo melkein kaiken mahdollisen mitä googlailemalla löytää. Ja mitä tulee koskettamiseen, toivoisin kyllä vielä sietäväni normaalia läheisyyttä ilman ahdistusta kehoni hirveydestä.