Erityisherkkyys ja parisuhde

Mua niin huvittaa tämä uusi nimitys persoonallisuushäiriölle...

ap: Mielestäni erityisherkkyys on kaukana persoonallisuushäiriöstä. Itse pidän sitä ennemminkin positiivisena ominaisuutena. Varmasti tätäkin esiintyy joillain vahvemmin ja toisilla taas pienimmässä määrin.

Ei kai se mitenkään vaikuta? Siis sen enempää miten mikään muukaan ihmisen ominaisuus. Josku haluaa olla hiljaisuudessa ja joku toinen haluaa koko ajan pitää radion tai tv:n päällä. Näiden eroavaisuuksien kanssa jokainen parisuhde painii.

En kutsu itseäni erityisherkäksi ja inhoan sen kautta ihmisten määrittelyä. Kuitenkin vastaan, että tarpeeni pitää koti paikkana rentoutua ja ladata akkuja ei ole ollut mikään este parisuhteelle, päinvastoin. Ihanaa, että saa jakaa elämänsä toisen kanssa, jonka varmasti tietää välittävän ja jolta saa tukea vaikeina hetkinä. Toisaalta mieheni on myös itsenäinen ja tehdään asioita molemmat erikseen, jolloin saan ihan vaan olla rauhassa ja rentoutua. Lapsia meillä ei ole ainakaan vielä. 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 07:17"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:11"]Olen parin nuoruuden kokeilun jälkeen päättänyt elää ilman parisuhteita. Kestän aika vähän ärsykkeitä, ja saan niitä töissä sen verran kuin pystyn kestämään. Vapaa-aikana minun on saatava olla hiljaisuudessa ja rauhassa ja vailla toisten ihmisten olojen ja mielialojen aistimista.  t. 41 v erityisherkkä [/quote] Älä vielä luovuta! Itse myös ärsyynnyn helposti muista ihmisistä kuten myös nykyiseni, mutta toisiamme kestämme ilman kitkan häivääkään! Totta kai joskus harvoin nousee kummallakin hetkeksi temperamenttisuus pintaan, mutta minuuteissa olemme jo taas lähentyneet ja sulassa sovussa ja harmoniassa. . Annamme toisillemme myös omaa tilaa ja rauhaa, voimme vain olla vierekkäin silitellen toista/samassa huoneessa hiljaa erillään ilman ongelmia. Kodin ulkopuolella pienetkin asiat ärsyttävät minua helposti, mutta puolisoni ei taas ikinä. Hänellä on ihanat lehmänhermot ja on sopivasti viilipytty olematta kuitenkaan särmätön tai karismaton. Hänen seuraansa jaksan päivästä toiseen ja saan häneltä energiaa jaksaa muita. :) Ja hän kokee minut samanlaisena energianlähteenä hänelle. . Parasta suhteessamme on keskinäinen kunnioitus, hyvinvointi ja tasapainoisuus! Rakkautta, leikkisyyttä, pilkettä silmäkulmassa, välittämistä ja sanoja ja tekoja riittää yllinkyllin. . -27

[/quote]

Mulla ei enää ole muutenkaan mitään halua parisuhteeseen. Lapsentekoikä on ohi, seksistä en ole ollut koskaan kiinnostunut, ja henkistä tukeakaan en kaipaa kun olen vuosikymmenten aikana oppinut elämään ilman sitä. joskus nuorempana kovasti halusin parisuhteen lähinnä siksi kun en ymmärtänyt muuta elämäntapaa kuin se että hankitaan mies ja pari lasta, mutta kun ei siitä tullut mitään niin nyt olen jo onnellinen yksin.

ap: 34, itse tunnistan kyllä niin negatiiviset kuin positiivisetkin puolet, mutta kun elämässä on tarpeeksi kärsinyt niistä negatiivisista asioista niin pienten muutosten myötä haluaa keskittyä niihin positiivisiin. Voin muun maussa samaistua siihen kun on ärtyvän suolen oireyhtymä, ahdistusneisuushäiriö, paniikkihäiriö... On kyllä hymy hyytynyt useampaan otteeseen. Mutta olen myös hyvä havaitsemaan muiden tunteita, olen hyvä kuuntelija ja rauhallinen persoona. Mieluummin siis katson asiaa positiivisin silmin :-)

Mulla on ollut kolme pitkää parisuhdetta, jotka ovat kariutuneet. Tajusin ihan vasta, että johtuu varmaan erityisherkkyydestäni. Enkä oikeastaan edes enää kaipaa parisuhdetta. N36

Se on niin laaja yläkäsite ettei enää oikeestaan tarkota mitään

ap: En oikein ymmärrä miksi keskustelu aiheuttaa näreitä kommentteja? Mielenkiinnosta kyselen kun omalla kohdallani tuntuu aina tulevan seinä vastaan jo parin vuoden seurusteluajan jälkeen. Tällöin alkaa ajatukset esim. ''onko tämä se mitä haluan'', ''olisiko joku toinen parempi'' jne... Ihmettelen kun nämä ovat tulleet esille jokaisessa parisuhteessani. Olenko vain kyllästyvää sorttia/odotanko aina parempaa vai onko tämän taustalla jotain muutakin.. Tympeää joka tapauksessa!

Miksi ajattelet, että nämä ajatukset johtuisivat erityisherkkuydestä?

Sun pitää kaivella syvemmältä, et voi vain erityisherkkyydellä sitä selittää.

ap: Siksihän kysymyksen esitinkin, olettaen, ettei tämä nyt ihan normaalia ole.

Minulla erityisherkkyys näkyy mm. siten, että aistin kumppanin tunnemuutokset todella helposti. Tunnen ihan fyysistä ahdistusta, jos mieheni ärsyyntyy tai on turhautunut jostakin. Tämä ominaisuus on vaatinut pitkiä keskusteluja ja ymmärrystä myös mieheltä, mutta onnekseni tällä kertaa kumppanivalinta sattui menemään nappiin. Aiemmat suhteeni kaatuivat juuri siihen, etteivät miehet (enkä kyllä vielä itsekään) täysin ymmärtänyt herkkyyttäni. Tarvitsen paljon omaa tilaa ja hiljaisuutta, joten aiemmin olen vain ahdistunut suunnattomasti, kun miehet eivät ole sitä ymmärtäneet antaa. Eksäni kuvailikin minua häkkiin teljetyksi linnuksi, mutta nykyisessä parisuhteessani tällaista tunnetta ei ole ollut. Myös mieheni on tavallista herkempi, joten ehkä hän siksi ymmärtää minuakin paremmin. Summa summarum: Ymmärrä itseäsi ensin ja etsi sitten kumppani, joka ymmärtää sinua myös. Silloin parisuhde voi olla erityisherkällekin hyvin antoisa. :)

Sain erityisherkiltä tuomion, etten voi olla erityisherkkä, koska mulla on adhd, mutta vastaan tähän silti. Adhd:n liitännäisenä tulevien aisti- ja tunneyliherkkyyksiä, joten olen monilla elämän alueilla erityisen herkkä. Mutta en siis erityisherkkä, erityisherkkien mielestä.

Parisuhteen alkutaipaleella, varsinkin avoliiton alussa herkkyyteni aiheutti välillä vähän hankaluuksia. Oli vaikea sanoa puolisolle, että hänen aiheuttamat äänet kotona haittaavat. Oli vaikea selittää, että rasitun aika pienistä asioista, enkä esimerkiksi jaksa isoja ihmismääriä kovin pitkiä aikoja. Oli vaikea selittää, että vaikka alkaisinkin yhtäkkiä itkemään, se ei välttämättä tarkoita sitä, että olisi paha olla. Saattaa itkettää siksikin, että kaikki vaan on niin hyvin.

Erityisen herkkien ja Erityisherkkien (tm) kannattanee yrittää hankkia introvertti puoliso. Niiden kanssa on helpompaa kuin ekstroverttien.

AP missä tilanteissa tuo erityisherkkyys tulee sinulla esille? Entä mitä miehet ovat sanoneet syyksi sanoin sinulle asioita, miten he tilanteet näkevät? Olisin utelias kuulemaan aiheesta :) Kerro kattavammin :)

Onko suhteessa sitten tullut esille jotain asioita, mitkä aiheuttavat sen miksi pohdit, että onko tämä sitä mitä haluan?

Se on fakta, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä herkkiä, tarvitaan kaksi yhtä herkkää kohtaamaan ( tuli mieleen) tavallaan, että molemmat osaa tulkita herkästi asioita...Mutta tämä on mielenkiintoinen aihe :) Itse en voisi kuvitella olevani ihmisen kanssa, jolla ei oo herkkyyttä toisen tunteille, tai että emme koe yhteenkuuluvuutta millään tasolla => keskustelu jne. Välillä on toki mukava olla ihmisten kanssa jotka eivät mieti niin paljon asioita.

ap: 11, minulla kans juuri sama, aistin heti, jos jokin on hullusti. Nämä fiilikset tulee todella vaihtelevasti, vuoristoratamaisesti ilmenee ahdistusta suhdetta kohtaan ja sitten taas tulee rakkauden täyteinen vaihe. Usein stressi herättää epäröintiä suhdetta kohtaan. Luottamuksen pettäminen ja vauva-aika on nyt viimeisimpänä ollut mietteiden takana. Olenko liian tarkka toisesta, keskitynkö liikaa pieniin asioihin.. Toiselle ajatukseni tulevat usein puun takaa ja yleensä puoliso ärsyyntyy, että nostan taas tiettyjä asioita esille (varsinkin raskausaika oli paha kun tuntui, että jokailta täytyi käydä läpi asioita).

Ap, olisi kyllä hienoa, jos miehesi jaksaisi vain olla kärsivällinen ja rakentaa sitä suhteen perustaa keskustelujen kautta. Toki jotkut voivat kokea raskaana käydä tiettyjä juttuja läpi aina vain uudestaan, mutta eipä se ärtyminenkään edistä yhtään mitään. Luottamus on erityisherkälle äärimmäisen tärkeää, ja kumppanin pitäisi itse ymmärtää sitä korjata, jos luottamus on kerran rikottu. Yritä selventää miehellesi, miksi tarvitset asioiden puintia tavallista enemmän. Oma mieheni jaksaa sitä juuri siksi, että hän on jo päässyt käytännössä näkemään, miten keskustelut voivat viedä suhdetta eteenpäin. Yritä myös itse olla tarkkailematta liikaa -tiedän sen olevan vaikeaa, mutta helpottaa omaa oloasi huomattavasti. Ota sitä omaa aikaa ja opettele rakastamaan itseäsi, niin silloin oma epävarmuutesi ei näyttele niin suurta roolia suhteessa. 11

Minä olen tällainen hörhö, joka lukee kaikki henkiset kirjat. Minua on helpottanut valtavasti lukea monesta eri läheestä,,että ihmisyyteen kuuluu vuoristorata. Se on inhimmilistä,,että rakkaus ja pelko vuorottelevat. Tämä poisti minusta tunteen, että minussa tai parisuhteessani olisi jotain vikaa. 

Itse olen herkkä, en täytä erityisherkän kriteereitä, mutta aistin tunnetilat herkästi, ja se on ärsyttävää.