Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa mua masentuneen kanssa!!!
09.08.2015 |
Mä alan oikeasti olla ihan loppu.
Asun masentuneen ihmisen kanssa, joka vaikuttaa siltä, ettei edes aio tehdä asialle mitään..
Mikään ei kiinnosta, istua nököttää illasta toiseen tietokoneella, läppäri tai kännykkä kädessä jossain sohvan nurkassa. Töissä sentään käy mutta on muuten täysin iloton, haluton ja aloitekyvytön.
On jo pidempään käynyt terapiassa mutta mun mielestä siitä ei ole apua, jos tilanne on tuo. Mä olen jo itsekin niin loppu tähän etten tiedä enää mitä tehdä. Olen yrittänyt hakea apua kunnallisista palveluista mutta kaikki kestää niin hiton kauan, tai siis jonot on pitkiä eikä kriisiapua ole tarjolla koska hätämme ei ole kuulemma akuutti.
Nyt hyvät ihmiset, antakaa neuvoja.
Mä olen yrittänyt lähestyä asiaa hänen kanssaan aivan joka suunnasta mutta ei. Palaa aina siihen omaan, sulkeutuneeseen tilaansa ja mä saan hoitaa kodin, lapset ja oman fyysisestikin hyvin raskaan työni siinä sivussa.
Kommentit (95)
Onko useampia lääkityksiä kokeiltu? Itse vaikean masennuksen aikoina kokeilin useita lääkkeitä eikä oikein ollut mitään tehoa, kunnes vuosien jälkeen yksi lääke yllättäen tehosikin. Lääkärit ei voi tietää, miten lääke juuri tiettyyn henkilöön tehoaa. Voimia sinne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kun viitsitte vastata :)
Ongelma tuon lääkkeen kanssa on se, että mies ei halua enää kokeilla mitään lääkettä, koska pelkää sivuvaikutuksia. Jätti siis sopimattoman lääkkeen pois, oli vasta toinen mitä kokeili. Hän ei koe tarvitsevansa lääkettä, ei ole kuulemma masentunut tai alavireinen.
Itselläni kokeiltiin neljää lääkettä ennen sopivan löytymistä, joten olen yrittänyt saada häntä ymmärtämään, ettei pitäisi heti luovuttaa.
Hoitosuhteen lääkärinsä kanssa hän on jättänyt kokonaan. Ei koe tarvitsevansa apua tai ettei siitä olisi mitään apua vaikka kävisikin lääkärin luona.
Mä soitan tänään vielä pari puhelua tähän omaan kuntooni liittyen. Niin kun sanoitte, pakko sitä apua on jostain alkaa saamaan..
AP
Nostan, tärkeä ketju. Masentuneet, mistä olette saaneet parhaiten apua?
Keskivaikeaa masennusta kannan mukanani, en käy terapiassa, en käytä lääkkeitä (koska olen nähnyt vierestä, mitä ne myrkyt tekee ihmiskeholle..) lääkkeenä ovat yksi läheinen ystävä, mukana sitten muutamia kavereita ja perhe (vanhemmat ja veli).
Vaikka suurin osa kavereista asuukin ulkomailla, me juttelemme lähes päivittäin skypessä ja peleissä, mitä pelataan. Ystävän kanssakin juttelen päivittäin ja olo alkaa olla taas parempaan päin pitkästä aikaa. :)
Jos on kärsinyt pidempäänkin masennuksesta niin se on ehtinyt tehdä suurtakin vahinkoa aivokemiaan. Serotoniinireseptorit eivät toimi kunnolla eikä aivot osaa käyttää saamiaan tietoja ja "käskyjä" niin kuin normaalisti pitäisi.
Sen takia ihmettelen suuresti tuota lääkkeistä kieltäytymistä, varsinkin silloin kun niistä olisi varmasti apua.
Eri asia tietysti on jotain benzoja yms. syödä kuin leipää kun ottaa jotain serotoniiniin vaikuttavaa mietoina annoksina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP täällä :)
Sain vihdoin ja viimein itselleni apua..
Soitin lähimmän kaupungin puhelinvaihteeseen ja kerroin tarvitsevani jonkun paikallisen mielenterveysvastaanoton yhteystiedot.
Mukava naisääni vastasi ja Juttelin, itkin ja ulisin ja yritin kertoa mahdollisimman nopeasti tilanteen.
Pääsin vastaanotolle vaikka paikka ei varsinaisesti ole Tällaisia ulkopaikkakuntalaisia varten, mutta kun hätä on suuri niin onneksi tuli apua..
Tuntui hyvältä käydä keskustelemassa jollekin ja tuntui että minut otettiin tosissaan.
Miehen kanssa yritin taas jutella ja hän on edelleen sitä mieltä että hänen tilanteensa johtuu minusta. Työt maistuu ja tuntuu kuulemma ihanalta mennä töihin mutta kotiin palaaminen on sitten asia erikseen.
Ahdistaa, masentaa ja tekisi kuulemma mieli ajaa auto päin siltarumpua.
Ihan kiva. Voitte uskoa ettei ollut kovin mieltä ylentävä keskustelu.
Käyn ensi viikolla taas juttelemassa tuolla ja silloin Aion pyytää apua tai lähinnä neuvoja siihen, että miten voin hoitaa eron nätisti ja ilman pelkoa siitä että mies päättäisi päivänsä.
Mä olen nyt niin monta vuotta yrittänyt tukea, kuunnella ja ymmärtää mutta pakko se on ajatella nyt omaa mielenterveyttä.
Kohta ei ole yhtään toimintakykyistä vanhempaa tän katon alla jos tää jatkuisi.
Silti mua kalvaa kauhea epäilys..onko se sittenkään oikea ratkaisu? Voisiko mies vielä "parantua" ..vieläkö me voitais olla onnellisia yhdessä, pariskuntana..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ihan kaikkee jaksanut lukea mutta Mun terapeutti sanoi kans joskus, että aikuista ihmistä ei voi pakottaa lääkäriin, mutta on itselleen hyväksi ettei suostu ihan kaikkeen, vaikka yhteisiä vuosia olis enemmänkin takana.
Ei voi vaan vetää toista perässään ja "selvitä" päivistä toiseen kun tätä elämää pitäis elää!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se on ettei toista voi lääkäriin pakottaakaan, varsinkin jos on sitä mieltä ettei koe olevansa mitenkään sairas.
Kun olen kantanut miehen kasaaman pyykkivuoren hänen työhuoneesta kymmenennen kerran perustuvalle ja vannonut etten sitä enää tee niin alkaa olla kyllä omanarvontunto hakusessa..
Tavalliset toiminnot, siis se mitä se mulla käsittää, noi omien sotkujen siivoamiset, kokkaus, tiskaus, peseytyminen, lasten kanssa oleminen, ulkoilu, kaupassa käynti ym. ne tuntuu olevan ihan vieraita asioita.
Saati sitten kumppanin huomiointi millään tasolla.
Tajusin juuri että meillä alkaa olla jo vuosipäivä tämän viimeisimmän masennusjakson kanssa.
Ehkä mä vielä joku päivä voin nauraa tälle kaikelle ja olla onnellinen.
Siihen asti mennään päivä kerrallaan.
Hyvää yötä ja jaksamisia kaikille sitä tarvitseville.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus ottaa aikaa. Sinun ei tarvitse olla terapeutti, mutta on tärkeää, että olet läsnä. Yrittäkää keksiä jotain vaihtelua elämään. Masentunut ei näe vaihtoehtoja, mutta sinä näet. Voi olla, että joku monista yrityksistä onnistuu. Älä syyllistä. Etsikää sopiva terapeutti. Kokeilkaa jotain kivaa harrastusta luonnossa. Skipatkaa lääkkeet, ne eivät ole ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on ettei toista voi lääkäriin pakottaakaan, varsinkin jos on sitä mieltä ettei koe olevansa mitenkään sairas.
Kun olen kantanut miehen kasaaman pyykkivuoren hänen työhuoneesta kymmenennen kerran perustuvalle ja vannonut etten sitä enää tee niin alkaa olla kyllä omanarvontunto hakusessa..
Tavalliset toiminnot, siis se mitä se mulla käsittää, noi omien sotkujen siivoamiset, kokkaus, tiskaus, peseytyminen, lasten kanssa oleminen, ulkoilu, kaupassa käynti ym. ne tuntuu olevan ihan vieraita asioita.
Saati sitten kumppanin huomiointi millään tasolla.
Tajusin juuri että meillä alkaa olla jo vuosipäivä tämän viimeisimmän masennusjakson kanssa.
Ehkä mä vielä joku päivä voin nauraa tälle kaikelle ja olla onnellinen.
Siihen asti mennään päivä kerrallaan.
Hyvää yötä ja jaksamisia kaikille sitä tarvitseville.AP
Tästä kyllä saa sellaisen kuvan, ettei teillä oikein tuo keskusteluyhteys toimi. Kommunikaatio, kuten suhdekin, on kahden kauppa. Yritä löytää se tapa jolla kumppanisi kanssa voit keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on ettei toista voi lääkäriin pakottaakaan, varsinkin jos on sitä mieltä ettei koe olevansa mitenkään sairas.
Kun olen kantanut miehen kasaaman pyykkivuoren hänen työhuoneesta kymmenennen kerran perustuvalle ja vannonut etten sitä enää tee niin alkaa olla kyllä omanarvontunto hakusessa..
Tavalliset toiminnot, siis se mitä se mulla käsittää, noi omien sotkujen siivoamiset, kokkaus, tiskaus, peseytyminen, lasten kanssa oleminen, ulkoilu, kaupassa käynti ym. ne tuntuu olevan ihan vieraita asioita.
Saati sitten kumppanin huomiointi millään tasolla.
Tajusin juuri että meillä alkaa olla jo vuosipäivä tämän viimeisimmän masennusjakson kanssa.
Ehkä mä vielä joku päivä voin nauraa tälle kaikelle ja olla onnellinen.
Siihen asti mennään päivä kerrallaan.
Hyvää yötä ja jaksamisia kaikille sitä tarvitseville.AP
Tästä kyllä saa sellaisen kuvan, ettei teillä oikein tuo keskusteluyhteys toimi. Kommunikaatio, kuten suhdekin, on kahden kauppa. Yritä löytää se tapa jolla kumppanisi kanssa voit keskustella.
Ja tuosta yllä olevasta kirjoituksesta saa sellaisen kuvan ettei kirjoittaja tiedä masennuksesta mitään.
Miten otat kontaktia masentuneeseen?
Miten pyydät häneltä jotain olematta vaativa?
Millä pääset hänen kanssaan eteenpäin elämässä jos hän ei näe mitään hyvää missään muussa kuin itsensä tappamisessa?
Masennus ei ole kuitenkaan vapautus vastuusta. Näytä ap tämä ketju miehellesi. Olet jo liian huonossa kunnossa. Kuka kohta huolehtii enää kenestäkään talossanne?? Masentuneena asiat vaativat paljon energiaa ja tahdonvoimaa eikä jaksa niinkuin normaalisti, mutta se ei tarkoita etteikö mitään voi tehdä!!! Ja kun huomaa jaksavansa, saa intoa yrittää lisää. Nyt pitää joku ratkaisu teillä löytyä. Mies äitinsä luo asymaan pariksi kuukaudeksi ja sulle sinne seuraa ja apua, vanhemmat, ystävä? Ja vittu soikoon jossei ala seurakunnalta tai jostain jo apua sieltäkin tulemaan. Liioittele tilannettanne, älä vähättele. Ja muista että sinun iloisuutesi, onnesi tai mikä tahansa positiivinen ei ole pois mieheltäsi! Jaksamista ja muutosta toivon teille!!!