Auttakaa mua masentuneen kanssa!!!

Tiedän ettei ole mitään kaiken kirkastavaa pilleriä mutta luulisi lääkkeestä jotain apua olevan, jos lääkäri niitä niin haluaa määrätä. Mies on vielä sellainen, ettei ota edes päänsärkyynsä lääkettä niin oli aivan ihme, että suostui tuota lääkettä syömään.
Mun mielestäni lääke on Väärä, olen sanonut tämän miehelleni, koska hän pyysi sitä aloittaessaan lääkkeen. Hänestä olen väärässä. Olen kysynyt, että tunteeko hän oloaan yhtään paremmaksi tai vähemmän itsetuhoiseksi. Vastaa aina, että ei hänellä ole mikään hätänä mutta näenhän mä sen, ettei tuo ole mitään onnellista elämää ja sekin ottaa niin päähän..tuntuu siltä, että hän antaa elämän lipua ohi ja vain odottaa, että milloin mä kyllästyn ja häivyn lasten ja elukoiden kanssa..
Täytyy yrittää etsiä noita tukiryhmiä, kiitos :)
Asumme kovin pienellä paikkakunnalla, joten täällä on valitettavasti hieman hankalaa saada apua samalla tavalla, kuin vaikka pääkaupunkiseudulla..

AP

Minä niin ymmärrän, mitä käyt läpi. Eipä tuohon oikeastaan voi muuta toivottaa, kuin kärsivällisyyttä. <3 Meilläkin meni vuosia melko synkissä merkeissä, mutta nyt on jo elämä paremmin kohdillaan. Ei ole oikein mitään konkreettista mitä tehdä, paitsi tosiaan itselleen jokin tukiryhmä. Jos mies käy jo terapiassa ja lääkitys on päällä, niin siinä se hoito oikeastaan on.

Ainoa mikä tulee mieleen, että onko terapian "taso" riittävä? Oma aviomieheni kävi jonkin aikaa vain psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla ja tk-lääkäri tapaamatta potilasta määräsi lääkkeet. Mies meni yksityiselle psykiatrille, sai lähetteen psyk. poliklinikalle ja siitä alkoi säännölliset tapaamiset psykiatrin, psykologin ja psykoterapeutin kanssa, ja uusia diagnoosejakin tuli. Mitään tätä ei olisi ikinä tapahtunut, jos ei olisi käynyt yksityisellä. Eivät kunnallisen sh ja psykologi osanneet ollenkaan arvioida todellista hoidon tarvetta.

Tuo ketipinor, sanon oikeasti että ne ei oo hyviä lääkkeitä. Kannattaa lukea netistä seriquelista. Siitä on paljon huonoa sanottavaa. Ketipinor on samaa sarjaa. Tekee ajatuksesta pottumuussia, ja ihmisestä tulee passiivinen. Tiedän yhden tapauksen missä potilaan syke nousi pilviin sitä ottaessa ja lääke myös sekoitti kilpirauhasen toimintaa. Kannattaa etsiä vaihtoehtoja, joogasta, luonnosta, kaikesta muusta kuin nuista lääkkeistä. Rentoutuminen, hieronta myöskin rauhoittaa ja rentouttaa. Oon sitä mieltä että ketipinor vie "kärjen" pois ja seisauttaa ajatukset ja tekee ihmisestä passiivisen
. Myös osa potilaista tulee lääkkeestä hajanaisiksi, ja aamut ei lähde enää käyntiin ja myös mitä tahansa elämän kriisejä on niin lääke ei ratkaise niitä, eikä sekään myös ratkaise että ihmistä lääkitään lääkkeellä ajaytelemattomaksi. Ahdistus on täysin luonnollista ja on hyvä että ihminen oppii tuntemaan itsensä..mutta lääke mielestäni siis "sumentaa" päätä...Kannattaa myös luottaa omaan mielipiteeseen ei pelkästään lääkärin tai psykiatrin...Ja edelleen on paljon potilaita jotka luottavat liikaa lääkäriin ja hädässä otetaan vastaan lääkkeitä, kun muuta tukea ei ole. Eri asia jos masennuslääke auttaa, mutta se ei siltikään yksin hoida ongelmaa pois. Vaan asiat käsitellään, opetellaan tutustumaan itseen ja opitaan kuuntelemaan itseä. Tsemppiä silti tänne kaikille.

Up

On toki luonnollista, että ihminen tuntee kaikkia tunteita, mutta siinä vaiheessa, kun tunteet menee "yli", siis tuntee kaiken todella voimakkaasti yhtäkkiä, niin hyvän kuin pahankin niin tottakai siinä on ihmisellä kriisin paikka, varsinkin jos ei ole vuosiin osannut nimetä tunteitaan.
Masennus ja ahdistus eivät varsinaisesti ole normaaleja tunteita silloin, jos hallitsevat elämää.
Tottakai kaikki on kokeneet alakuloa ja pientä pelkoa joskus mutta se ei ole mitään verrattuna sairaan ihmisen mieleen.

Nostanpa :)

Masennus on pitkäaikainen ja vaikea sairaus. Sinun täytyy ymmärtää se ap ja hakea tukea itsellesi. Vanhemman roolisi on tärkein roolisi, puolisosi terapeutti et ole.

Olen itsekin sairastanut masennusta joskus, tiedän ettei se paranemisprosessi ole nopea, mutta ehkä mä yritin etsiä jotain lohdullisia sanoja tai vertaisteni neuvoja.
Pakko tässä on itse jaksaa vanhempana nyt kaikille huollettavilleni..
Niinhän se eilinenkin ilta meni kuten ennustin;
Lenkkeily porukalla ja uintireissu antoivat miehelleni "luvan" istua ilta taas sohvalla. Tosin puoliväkisin änkesin mukaan ja jopa pääsin.

AP

Up

Meillä sama juttu. Olemme olleet yhdessä n. kahdeksan vuotta, ja koko tämän ajan miehelläni on ollut eriasteisia masennusjaksoja. Nyt tilanne on mennyt todella huonoon suuntaan, enkä tiedä enää että kauanko jaksan itsekään.

Mies nukkuu päivät ja tuijottaa yöt netflixiä. Häneen ei saa minkäänlaista yhteyttä, hän ei puhu mitään, vaan murahtelee yksitavuisia vastauksia jos kysyn jotain. Usein ei tee sitäkään, vaan istuu sohvalla hiljaa ja tuijottaa tyhjyyteen. Ei anna koskettaa, tai tulla edes viereen istumaan. Hän jätti myös keväällä menemättä töihin, eikä ilmoittanut työnantajalle mitään, joten potkuthan siinä tuli. Ei suostunut menemään lääkäriin tai ilmoittautumaan työkkäriin työnhakijaksi, koska kuulemma asioiden hoitaminen ahdistaa liikaa. Itse joudun tekemään töissä kaikki mahdolliset ylityöt jotta pysyy katto pään päällä. Huomaankin iltaisin viipyväni töissä mahd. pitkään, sillä kotiin meneminen ahdistaa. Ilmapiiri on niin hiljainen ja painostava, että pelkään itsekin masentuvani.

Tätä on jatkunut näin pahana nyt yli puoli vuotta. Mies ei suostu syömään masennuslääkkeitä niiden sivuvaikutusten takia. Jos yritän otta puheeksi lääkäriin menon, niin hän vaan suuttuu ja sulkeutuu enemmän. En tosin tiedä että kauanko jaksan itsekään tällä menolla.

Ketipinoriakin markkinoidaan just "lievästi ahdistusta poistavana" nukahtamislääkkeenä.
Kukaan ei tietenkään mainitse niistä painajaisista, mitä se aiheuttaa. Siis aivan sairaita unia, tosi todentuntuisia ja aamulla saat miettiä, että mikä helvetti mua vaivaa jos alitajunta puskee jotain niin pahaa yöllä..

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 22:58"]Tuo ketipinor, sanon oikeasti että ne ei oo hyviä lääkkeitä. Kannattaa lukea netistä seriquelista. Siitä on paljon huonoa sanottavaa. Ketipinor on samaa sarjaa. Tekee ajatuksesta pottumuussia, ja ihmisestä tulee passiivinen. Tiedän yhden tapauksen missä potilaan syke nousi pilviin sitä ottaessa ja lääke myös sekoitti kilpirauhasen toimintaa. Kannattaa etsiä vaihtoehtoja, joogasta, luonnosta, kaikesta muusta kuin nuista lääkkeistä. Rentoutuminen, hieronta myöskin rauhoittaa ja rentouttaa. Oon sitä mieltä että ketipinor vie "kärjen" pois ja seisauttaa ajatukset ja tekee ihmisestä passiivisen
. Myös osa potilaista tulee lääkkeestä hajanaisiksi, ja aamut ei lähde enää käyntiin ja myös mitä tahansa elämän kriisejä on niin lääke ei ratkaise niitä, eikä sekään myös ratkaise että ihmistä lääkitään lääkkeellä ajaytelemattomaksi. Ahdistus on täysin luonnollista ja on hyvä että ihminen oppii tuntemaan itsensä..mutta lääke mielestäni siis "sumentaa" päätä...Kannattaa myös luottaa omaan mielipiteeseen ei pelkästään lääkärin tai psykiatrin...Ja edelleen on paljon potilaita jotka luottavat liikaa lääkäriin ja hädässä otetaan vastaan lääkkeitä, kun muuta tukea ei ole. Eri asia jos masennuslääke auttaa, mutta se ei siltikään yksin hoida ongelmaa pois. Vaan asiat käsitellään, opetellaan tutustumaan itseen ja opitaan kuuntelemaan itseä. Tsemppiä silti tänne kaikille.
[/quote]

Samaa sarjaa? Samaa ketiapiinia ne ovat, Ketipinor on Seroquelin halvempi rinnakkainen. Toki depot vain sitten Seroguelissa.

Voit koittaa shokkihoitoakin. Lähde reissuun ilmoittamatta ja jätä vaan lappu pöydälle. Kyllä tuollaisesta tarvitsee lomaa. Laita hassu postikortti.
Jos hän haluaa kököttää nurkassa yksin, niin anna tehdä sitä kunnolla. Lakkaa ylläpitämästä hänelle hotellia.
Anna hänen kokea, miltä tuntuisi elää yksin. Ja ennenkaikkea anna itsesi kokea muutakin elämää.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 18:09"]Ketipinoriakin markkinoidaan just "lievästi ahdistusta poistavana" nukahtamislääkkeenä.
Kukaan ei tietenkään mainitse niistä painajaisista, mitä se aiheuttaa. Siis aivan sairaita unia, tosi todentuntuisia ja aamulla saat miettiä, että mikä helvetti mua vaivaa jos alitajunta puskee jotain niin pahaa yöllä..
[/quote]

Fiksu ihminen ei ota unilääkeeksi neuroleptiä

Shokkihoitoa olen miettinyt myös, mutta miehelläni on ollut itsetuhoisia ajatuksia, joten en ehkä pidä sitä kovin hyvänä ideana.

Mieleni tekisi kyllä. Lähteä vaikka kylpylään tai laivalle tai mitä vaan..

Ihan vaan mulle itselleni.

No, ehkä aikanaan..

AP

Kiitos kaunis vastauksista :)
Sain jopa unta viimeyönä.
Yritän saada apua vielä seurakunnalta ja juttelen miehelle tänään (taas..)
Toivokaa parasta..!

AP

Väärä lääke, sillä se on vienyt miehesi terän.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 10:09"]Väärä lääke, sillä se on vienyt miehesi terän.
[/quote]

Samaa mieltä

Edelleen meillä sama meininki jatkuu.

Aivan uskomatonta miten kauan tätä on jatkunut ja kuinka kauan olen odottanut jotain muutosta..

Ehkä itsekin teen jotain väärin, kun "annan"puolisoni olla tuossa tilassa, mutta tuntuu ettei hän usko vaikka tosissani kerron olevani hänestäkin huolissaan, en pelkästään omasta jaksamisesta.

Apua olen yrittänyt saada monesta paikasta, nyt viimeisenä mielenterveys toimistosta, mutta eivät vastaa puheluihin eikä kukaan soita takaisin vaikka Vastaajaviestissä niin sanotaan.

Kai tässä täytyy vaan itsekseen sitten räpiköidä ja katsoa jos joku ihme vielätapahtuisi.

AP

Voimia! Mulla mies ollut myös pari vuotta masentunut, mutta ei myönnä, että ongelmia olisi. Nyt näkyy pientä pilkahdusta, kun hän sai töitä. Mut alanko oleen liian ahdistunut ja alakuloinen, kun mietin eroa jatkuvasti. Lapsilta en haluaisi viedä perhettä, mutta jaksanko itse tätä henkistä painolastia.

Mies ei ole kesänaikana tehnyt mitään koti/pihahommia. Minä olen leikannut nurmen joka kerta. Ei sillä kiinnosta. Myöskään makkarin puolella ei ole mitään toimintaa. Olen käytännössä ollut ilman seksiä viimeiset kolme vuotta. Ahdistaa.