Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa mua masentuneen kanssa!!!
09.08.2015 |
Mä alan oikeasti olla ihan loppu.
Asun masentuneen ihmisen kanssa, joka vaikuttaa siltä, ettei edes aio tehdä asialle mitään..
Mikään ei kiinnosta, istua nököttää illasta toiseen tietokoneella, läppäri tai kännykkä kädessä jossain sohvan nurkassa. Töissä sentään käy mutta on muuten täysin iloton, haluton ja aloitekyvytön.
On jo pidempään käynyt terapiassa mutta mun mielestä siitä ei ole apua, jos tilanne on tuo. Mä olen jo itsekin niin loppu tähän etten tiedä enää mitä tehdä. Olen yrittänyt hakea apua kunnallisista palveluista mutta kaikki kestää niin hiton kauan, tai siis jonot on pitkiä eikä kriisiapua ole tarjolla koska hätämme ei ole kuulemma akuutti.
Nyt hyvät ihmiset, antakaa neuvoja.
Mä olen yrittänyt lähestyä asiaa hänen kanssaan aivan joka suunnasta mutta ei. Palaa aina siihen omaan, sulkeutuneeseen tilaansa ja mä saan hoitaa kodin, lapset ja oman fyysisestikin hyvin raskaan työni siinä sivussa.
Kommentit (95)
Hei yritä puhua sille, saada se ulos liikkumaan...lenkille...käveskelemään...kokeile extempore: hei lähetäänks sinne tai sinne....kaikki keinot käyttöön.....toivottavasti alkais avautumaan että mitä ajattelee ja on mieltä...Ei kannata olla etäinen masentuneisuutta sairastavan seurassa, vaan rehellinen. Se on paha tilanne kun näkee että toisesta on virta loppu kokonaan...siinä tulee surullinen olo jo valmiiksi mutta älä ime sen masentuneen fiiliksiä itseen...se on ihan a juttu. Muista oma elämä. Reilu ja suoritus on hyvä juttu, jokainen ottaa omasta elämästä itse kiinni. Ja naurua ja rentoutta unohtamatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 10:34"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 10:09"]Väärä lääke, sillä se on vienyt miehesi terän.
[/quote]
Samaa mieltä
[/quote] Mä samaa mieltä, kaikkia masennuslääkkeet ei auta, ja sit nämä psyylelääkkeet voimakkaat, vaan raaka fakta osa niistä lääkkeistä sammuttaa tunteet ja tekee ihmisestä m uumion
Mitä lääkettä se mies käyttää? Älä vaan sano että ketipinor tai seroquel? Ja masennuslääkkeetkin saattaa tehdä ihmisestä passiivisen. Ihminen kaipaa masentuneena rutiineja, liikuntaa, lämpimiä ihmisiä lähelle, ymmärrystä ja toivoa.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 17:10"]
Hei yritä puhua sille, saada se ulos liikkumaan...lenkille...käveskelemään...kokeile extempore: hei lähetäänks sinne tai sinne....kaikki keinot käyttöön.....toivottavasti alkais avautumaan että mitä ajattelee ja on mieltä...Ei kannata olla etäinen masentuneisuutta sairastavan seurassa, vaan rehellinen. Se on paha tilanne kun näkee että toisesta on virta loppu kokonaan...siinä tulee surullinen olo jo valmiiksi mutta älä ime sen masentuneen fiiliksiä itseen...se on ihan a juttu. Muista oma elämä. Reilu ja suoritus on hyvä juttu, jokainen ottaa omasta elämästä itse kiinni. Ja naurua ja rentoutta unohtamatta!
[/quote]
Komppaan tätä! Jos sun mies ei ole liikunnallinen persoona, niin kannattaa kokeilla vaikka keilaamaan lähtöä. Tai jos miehesi tykkää kulttuurista, niin jonkun hyvän bändin keikka, taidenäyttely tai vaikka teatterissa käynti. Mikä tahansa pienikin aktiviteetti jossa saa hymyn huulille ja pääsee pois neljän seinän sisästä auttaa kummasti. Tuo aktivoituminen lähtee pienistä askelista, mutta kun jaksaa tehdä jotain pientäkin, huomaa pian, että jaksaisi toistakin asiaa jne. Tsemppiä ap!
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 18:17"][quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 17:10"]
Hei yritä puhua sille, saada se ulos liikkumaan...lenkille...käveskelemään...kokeile extempore: hei lähetäänks sinne tai sinne....kaikki keinot käyttöön.....toivottavasti alkais avautumaan että mitä ajattelee ja on mieltä...Ei kannata olla etäinen masentuneisuutta sairastavan seurassa, vaan rehellinen. Se on paha tilanne kun näkee että toisesta on virta loppu kokonaan...siinä tulee surullinen olo jo valmiiksi mutta älä ime sen masentuneen fiiliksiä itseen...se on ihan a juttu. Muista oma elämä. Reilu ja suoritus on hyvä juttu, jokainen ottaa omasta elämästä itse kiinni. Ja naurua ja rentoutta unohtamatta!
[/quote]
Komppaan tätä! Jos sun mies ei ole liikunnallinen persoona, niin kannattaa kokeilla vaikka keilaamaan lähtöä. Tai jos miehesi tykkää kulttuurista, niin jonkun hyvän bändin keikka, taidenäyttely tai vaikka teatterissa käynti. Mikä tahansa pienikin aktiviteetti jossa saa hymyn huulille ja pääsee pois neljän seinän sisästä auttaa kummasti. Tuo aktivoituminen lähtee pienistä askelista, mutta kun jaksaa tehdä jotain pientäkin, huomaa pian, että jaksaisi toistakin asiaa jne. Tsemppiä ap!
[/quote] Ja komppaan vielä lisää, saada ajatukset muualle omasta itsestä ja huonosta olosta, aktivointia...salakavalaa ;) sellaista masentuneelle....Ja muutenkin suurin osa masentuneista täällä meillä Suomessa kaipaa sitä lämmintä kättä ja hyväksyntää, ihmistä lähelle joka kuuntelee. Ja just tuota aktivointia...Tsemppiä munkin puolesta!
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 17:13"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 10:34"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 10:09"]Väärä lääke, sillä se on vienyt miehesi terän.
[/quote]
Samaa mieltä
[/quote] Mä samaa mieltä, kaikkia masennuslääkkeet ei auta, ja sit nämä psyylelääkkeet voimakkaat, vaan raaka fakta osa niistä lääkkeistä sammuttaa tunteet ja tekee ihmisestä m uumion
Mitä lääkettä se mies käyttää? Älä vaan sano että ketipinor tai seroquel? Ja masennuslääkkeetkin saattaa tehdä ihmisestä passiivisen. Ihminen kaipaa masentuneena rutiineja, liikuntaa, lämpimiä ihmisiä lähelle, ymmärrystä ja toivoa.
[/quote] Pakko lisätä tähän, että osa masennuslääkkeistä ja nuista yllä olevista saattaa lisätä itsemurhataipuneisuutta. Masentunut tarvitsee hengitystilaa ja ainakin mitä luin tuossa yllä olevista kirjoituksista joku kirjoitti miehen itsemurha-ajatuksista, niin vaihtelua rutiineista. Masennuksen kyklä saa taltutettua, mutta masentuneen täytyy jotain asioita saada itse oivallettu, ulos rutiineista ja puhun kodin rutiineista...ne voi olla liikaa kaikki turha pakollinen. Eikä montaa aikuistakasn monesti motivoi kämpän siivous ja pienet arkeen uppoutumiset, meistä moni voi kokea tukehtuvan arkisiin asioihin, masentuneen ajatuskaava on hyvin suppea => asiat pyörii jo omassa päässä samaa rataa => ihminem tarvitsee ja kaipas silloin uusia asioita ympärilleen mitkä vie ajatukset toisaalle,ei siis sitä, että nosta tuo roska lattialta ja siivoa se ja tämä, vaan hengitystilaa ja rakoa. Kuten sanottu vaihtelu virkistää.Tärkeätä on myös kontakti toisiin ihmisiin. Toivottavasti teidän masentuneiden puolisot olette käytättäneet puolisolle lääkärissä ja ihan nämä perusarvot tulevat ensimmäisenä mieleen: kilpirauhanen ja d-vitamiini mitkä voi myös aiheuttaa voimakasta väsymyksen tunnetta ja vireystason laskua kelle tahansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaunis vastauksista ja tsempeistä :)
Sitä samaa toivon kohtalontovereille myös.
Mä täällä yritän saada ukkoa lenkille muun perheen kanssa, tuun myöhemmin kertomaan miten kävi.
Toi lääkejuttu on kyllä jännä. Mies ei oikeasti halua syödä edes päänsärkyynsä lääkettä niin tommosen "myrkyn" aloitus oli tosi kova paikka sille. Ehkä eniten vielä se oman epätäydellisyyden myöntäminen; hän ei olekaan haavoittumaton, täydellinen alfa-uros jonka mielestä masennus on keksitty tauti :/
Sertralin tais olla se lääke ja joo, ketipinor myös :(
AP
Ei nyt oikein loista masennuksen ymmärrys. Puolison tehtävä ei ole yrittää saada toista lenkille, vaan kysyä tuleeko. Pitää antaa aikaa sopeutua ajatukseen, extempore on inhottavaa lähteä mihinkään masentuneena, koska ei tiedä etukäteen, tuleeko lenkistä lisästressi vai hyvä mieli. Kun saa tunnin aikaa miettiä, ensimmäinen vastentahtoisuus ehtii hälvetä, ja jos löytää iloakin lähtemisen ajatuksesta, uskaltaa lähteä. Perheen kanssa lähteminen on silti rankkaa, koska pelottaa, että jos ei tulekaan hyvä olo, pitäisi jättää lenkki lyhyeen eikä kehtaa.
Jos haluaa lahjoa toista tekemään jotain, se on syytä tehdä avoimesti: jos laitat tiskikoneen, minä leivon piirakan. Ei pidä pyytää mitään, koska se ahdistaa silloinkin kun pystyy tekemään. Vaan ihan aidosti pitää kysyä, mikä toisen päivän kunto tuntuu olevan, ja hyväksyä sitten vastaus.
Jos tuntuu, että masentunut on koukussa pelaamiseen tai nettiin, voisi olla hyvä etsiä sen puolen asiantuntemusta. Samaten masentunutta voi opettaa tekemään hommia ehdollisena: lähden kokeilemaan, mutta minulla on oikeus koska tahansa lopettaa, jos tuntuu ettei jaksakaan. Utelevat vanhemmat laitetaan kuriin. Kukaan ei jaksa jos äiti soittelee monta kertaa päivässä, mutta masentuneelle se on täysin myrkkyä. Hän tarvitsee tilaa, ei huolestujia ympärilleen. Joskus tilaa ei saa tarpeeksi muuten kuin eroamalla, mutta on turhaa kerätä painetta ja kiukutella asiasta. Lähdette jos se tuntuu aiheelliselta. Käyttäkää vähä aikanne mieluummin perehtymällä asioihin.
Jos masennuksessa on parempi jakso, sopikaa joku homma, jonka masentunut hoitaa itse. Se voi olla ensin vaikka postin hakeminen. Vähitellen hän voi kasvattaa velvollisuuksiaan, ja saa kiitosta ja tukea niin halutessaan, vaikka osallistuminen olisi säälittävää. Jos teitä suututtaa siinä vieressä, miettikää, että on turhaa muistella minkälainen puoliso oli ennen masentumistaan. Verratkaa siihen, mikä on kotitöittenne määrä siinä vaiheessa, kun teillä on kaksi osoitetta. Jos toisesta on yhtään mitään hyötyä, olkaa tyytyväisiä. Jos toisesta sen sijaan on kovasti haittaa, niin miettikää mitä ja onko se kohtuutonta. Esimerkiksi huonoa käytöstä ei tarvitse suvaita masentuneeltakaan. Jos hänellä on valittamista eikä se onnistu ilman myrkyllistä äänensävyä, pyytäkää se kirjallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin on joo totta, että vaatimalla ei näitä asioita oikein läpi saa mutta alkaa olla keinot vähissä :/
Ja mitä tuohon kotitöiden paljouteen tulee, siis jos oltais molemmat omissa asunnoissa, eronneina, niin uskon mun hommieni ainakin puolittuvan siinä vaiheessa. Ei olis kun omat ja jälkikasvun sotkut..
Toivottavasti sitä ei tarvitse miettiä, mutta voimat ja ymmärrys on koetuksella.
Käytiin lyhyt lenkki ja mies lähti pesueen kanssa vielä uimaan :)
Pakko myöntää, että tää pieni, yksinolon hetki tekee ihan hyvää mullekin. Toivon vaan ettei tää ole nyt hyvä perustelu/tekosyy sille että hän vois olla tossa sohvalla sit taas loppuillan..
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on pientä toivonpilkahdusta ollut taas pari päivää, mutta yleensä ne on ohimeneviä hetkiä. :/
Täytyy yrittää nauttia tästä hetkestä nyt, ei tiedä milloin taas alakulo vie voiton.
Haluaisin ehkä vähän perusteluja tuohon kommenttiin, missä puhuttiin masennuksen ymmärtämättömyydestä. Tai siis jos aletaan miettiä masennusta ihan aivokemiatasolla, se ei todellakaan ole valintakysymys. Pitkään jatkunut alakulo, masennus tms. muuttaa ihmisen aivokemiaa ja tietysti vaikuttaa kaikenlaisiin välittäjä-aineisiin yms.. Vaikka näistä nyt en tiedä sen enempiä, kun mitä olen lukenut jostain, mutta toki tiedän ettei masennus tai muukaan "mielisairaus" ole valinta kysymys. Ihminen voi toki keksiä keinoja elää asian kanssa ja päästä siitä yli mutta tarvitsee apua. Toisaalta sitä apua on myös osattava ja pystyttävä pyytämään, ei se muuten toimi.
Tässä APn ajatuksia tähän aamuun.
Aurinkoista päivää kaikille :)
Tsemppiä hirveästi, olet ihana puoliso kun olet miehesi rinnalla! Kerron ihan vähän omasta kokemuksestani ja mikä meitä auttoi, vaikka tilanne on tietenkin ihan erilainen. Itse masentuvaisen kanssa seurustelevana koin ahaa-elämyksen siinä kun tajusin, että elän ihan liikaakin mukana toisen mielialoissa: kuulostelen hirveästi, miten tänään menee, hyysään ja häärään ympärillä, huolehdin ja vahdin mitään pahaa tarkoittamatta. Tajusin yhtäkkiä että toinen kokikin sen ahdistavaksi ja painostavaksi eikä hyötynyt siitä, vaan päinvastoin tarvitsi omaa tilaa ja sitä että minä pärjäisin ja huolehtisin itsestäni mahdollisimman hyvin. Siis en kannattelisi häntä, vaan keskittyisin kannattelemaan itseäni. Meillä ei ole lapsia, eli oli mahdollista ottaa hieman lisää väljyyttä suhteeseen, nähdä enemmän omia ystäviä ja "päästää irti" jatkuvasta miehen tilan tarkistelusta jne. Mietin miten itse voisin paremmin ja pyrin sitä kohti, enkä aina ensimmäiseksi ajatellut kaikista toimistani ja suunnitelmistani että mitäköhän mies niistä ajattelee, jaksaako tulla mukaan yhteisiin menoihin, haittaako häntä jos menen tänään omilla teilläni jne. Molempien olo alkoi helpottua nopeasti, ja yhdessä vietetyistä hetkistä tuli taas merkityksellisiä eikä pelkkää "arjen puuroa". Eli oman kokemukseni perusteella mietin, että saisitkohan sinä itsellesi omaa rauhallista "laatuaikaa", menisit vaikka yksin uimahalliin tai luontoon tai mikä vaan sinua rentouttaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia AP.
Meillä minä olen se masennuksesta kärsinyt. Olen nukkunut koko viikon kun en ole kyennyt muuhun. Välillä mietin miten tuo toinen jaksaa katsella, nyt pakko aloittaa positiiviset ajatusharjoitteet.. Niillä yleensä noustu suosta.. Mua itseani auttaa jos puoliso kannustaa mua normaaliin päivärytmiin. Eli samaan aikaan nukkumaan ja syömään ja lenkille.
Tsemppiä paljon teille masentuneille ja omaisille <3
Olen tosi kiitollinen, että jaksatte vastata mun horinoihin :)
Kovin on hankalaa tuo vertaistuen saaminen täällä missä asutaan, pieni paikkakunta eikä kenelläkään tietysti mitään ongelmia ole..
Yritän kovasti jaksaa kumppanin olotiloja, rankkaa mutta toivoa pitää olla.
Tuo oman ajan ottaminen täytyy ottaa käyttöön ihan tosissaan. Käyn mä toki joskus jossain mutta nykyään todella harvoin ihan yksin. Siis ihan vaikka lenkillä, kahvilla, kaupassa :)
Yritän vielä etsiä jotain keskusteluapua myös kunnalta, olis kai se helpottavaa myös.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi kuulostaa jo tosi pahalta :(
Onko miehelläsi itsetuhoisia ajatuksia? Tai siis tiedätkö onko?
Mä varmaan ilmoittaisin, että en jaksa enää ja kertoisin vaihtoehdot. Joko mies hoitoon sun tukemana tai SKT lusikat jakoon.
Ymmärrän, että masentunut ihminen ei kykene tekemään päätöksiä, mutta pakkohan sun on jotain keksiä.
Voimia sulle :)
[/quote]
Fiksu ihminen ei ota unilääkeeksi neuroleptiä
[/quote]
Eikä ihminen voi olla masentunut?
Sehän on vaan tahdosta kiinni?
No vatuikshan toi lainaus meni mut ymmärtänet mitä tarkoitin..
Hei. Oma mies oli todella flegmaattinen vuosia. Tein kaiken, hoidin lapset ja kodin. Kuulostelin jatkuvasti millä tuulella ym. Sitten kävi ilmi, että testosteronitasot oli romahtanut ja oireilu johtuikin siitä. Nyt läy testopiikillä säännöllisedti ja elämä alkaa voittaa.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 16:31"]Hei. Oma mies oli todella flegmaattinen vuosia. Tein kaiken, hoidin lapset ja kodin. Kuulostelin jatkuvasti millä tuulella ym. Sitten kävi ilmi, että testosteronitasot oli romahtanut ja oireilu johtuikin siitä. Nyt läy testopiikillä säännöllisedti ja elämä alkaa voittaa.
[/quote]
Saanko udella, että kuinka vanha sun miehestä on?
Tai siis minkä ikäisenä hänellä tuo havaittiin?
Voi hyvää päivää tätä mun autocorrectia :D
Alue: Aihe vapaa
Ao: En ole hakenut apua. Nyt olen sitä alkanut miettimään, että pakko saada edes oma mieli kuntoon. Olen laittamassa itseäni muutenkin parempaan kuntoon fyysisesti. Päätin, että laitan nyt itseni kuntoon. Jos mies ei ala ymmärtää näitä ongelmia, niin olen ainakin itse ku,nossa mahdollisen eron sattuessa.
Seksitön, N38