Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?

Vierailija kirjoitti:

Mietin kerran ääneen että mikähän minussa ärsytti iäkkäämpää työkaveria kun mitään syytä en keksinyt, jatkuvaa naljailua ja vähättelemistä. Toinen työkaverini sanoi ettei siihen tarvita mitään konkreettista, riittää kun vaikutat elämääsi tyytyväiseltä. Kateus on kyllä outo tauti. 

 

Tämä, just tämä:  "riittää kun olet elämääsi tyytyväine". 

Olen juuri tavannut muutamaankin itseäni huomattavasti vanhempaan ystävääni jotka molemmat surkuttelee elämäänsä, ovat eläkkeellä, kaikenlaisia vaivoja, rahat on vähissä, muistisairautta pukkaa jo ym ym. Ai että he ovat muuttuneet naljailijoiksi, jopa ilkeiksi koska ovat vaan kateellidia minulle joka olen heitä paljon nuorempi, virkeä, terve, hyvätuloinen, sibistynyt, nokkelaälyinen, seuraan aikaani, olen kiinnostunut monista adioista, harrastan  monenlaista, liikun paljon, minulla on ystäviä joita tapaan jne. Omasta mielestäni olen ihan tavallinen ihminen ja onhan minulla omat murheeni ja harmituksen aiheet mutta he näkevät minussa ärsytyksen aiheen. Tämän tiedän siitä miten puhuvat minulle, keskeyttämistä, päällepuhumista, ignooraamista, itsensä voimakadta korostamista, ihme piikittelystä joissa samat aihepiirit toistuu, ribienväliletkautteluita. Usein äänensävy ja kehonkilei jopa mikroilmet paljastaa tietyissä kohtaa heidän suhtautumisen ja aiheen mikä ärsyttää. Minua itseäni ei esim ärsytä yhtään jos joku ketoo varannensa taas ulkomaanmatkan, olen heti kiinnostunut ja alan kyselemään jotain tai kerron jos olen itse ollut kohteessa tms, ei se herätä minussa mitään negatiivista jos joku matkustelee. Mutta kun kerron heille, jotka ei itse matkustele joko koskaan tai enää (em tuttuni) matkasuunnitelmistani niin näen sekunnissa tai kuulen äänestä ärsytyksen. 

Tätä on kateellisuus joka valitettavadti etäännyttää vuosikymmenien mittaisia ystävyksiä.

Erästä ystävää ärsytti ihan silminnähden se että kun kerroin kunka nuoruudenaikainen exäni piiritti ja piiritti minua jo tosi nuorena, koska ihastui minuun hyvin nuorena,  kerroin tästä muutamia kongreettisia esimerkkejäkin. Kerroin että hän oli minulle aina tosi ystävällinen ja kiva, hakeutui seuraani missä ikinä nähtiinkään, toisin kuin tuolle ystävälleni jota exäni suorastaan inhosi ja piti typeränä, eikä se nuorimies ollut ikinä kiinnostunut tippaakaan ystävästäni. No kerroin myös kuinka tuo mies kertoi usein rakastavansa minua, osti koruja ym lahjoja ja toi kukkia merkkipäivänä jouluna tms. 

Ystäväni suuttui minulle silmin nähden jonka jälkeen hän on vähätellyt exääni toistuvasti kaikin mahdollisin keinoin jopa hänen jälkikasvuaan. 

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Olen huomannut etten hahmota enkä ymmärrä lainkaan toisten kateutta! Tunnistaan siis itse kyllä, kun olen kateellinen jostakin, se onkin ikävä tunne, kunpa minullakin olisi miesystävä, paksummat hiukset, enemmän rahaa, enemmän menestystä ammatista niinä aikoina, kun en voi oikein itse sille tehdä mitään vaikka kuinka yrittäisin parhaani, omistusasunnosta jne. En ole tämän kateuden katkeroittama silti ollenkaan, koska joskus näin vain käy eikä kaikkea saa, ehkä joskus vielä myöhemmin elämässä tästä jotain. 

Mutta voitteko auttaa, että miten te tunnistatte, että joku on teille kateellinen? Minä en tätä tunnista. Olen vain ihmetellyt ihmisten ilkeyttä aina joskus oudoissa tilanteissa, niin kuin tämän ketjun alussa puhutaan, siitäkö sen huomaa? 

Kasvoin siis perheessä, jossa ei käsitelty tunteita kovin hyvin ja kateuden sijaan aina oli sitä, että sanottiin ettei se asia olekaan minkään arvoinen. Merenrantatontista olikin pelkkää vaivaa, koulutus olikin turhaa, laittautuminen oli vain turhamaisuutta, hoikkuus vain väliaikaista ja lihominen alkaisi minä hetkenä hyvänsä, tärkeä harrastus pakkomielle jota piti rajoittaa, älykkyys asia joka johtaisi pian mielisairaalaan jollei lukeminen lopu jne., Mietin että tuleekohan tästä se etten ymmärrä mitään muuta tapaa ilmaista kateutta kuin tuo? Ja tuonkin tunnistin vasta terapian avulla, ettei ole ihan normaalia. 

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikkuudesta. Osin johtuu geeneistä, mutta oon aina myös katsonut vähän mitä ja kuinka paljon suuhuni pistän. Tämä kateus on todella, todella usein tullut vastaan, eri-ikäisiltä naisilta. Naama ei oo kummonen, tissejä ei ole, joten miehet eivät sankoin joukoin ole kimpussa olleet, kyse ei siis ole miesten huomion kateudesta.

 

Olet kyllä käsittänyt väärin. Ei sinulle olla kateellisia. Luulet itse että se hoikkuus riittäisi kadehtimiseen. Ei, ei se riitä. Varsinkin kun sanoit huonot puolesi.

Tämä kuulosti enemmän ihailulta, että kirjoittajan hoikkuutta on ihailtu. Vaikka kommentoitu merkille laittaen, kehuttu. Ei kai se ole vielä kateellisuutta? Ihailuhan on kateuden terve ja hedelmällinen vastakohta tai versio.

Rahasta, kauneudesta

Ei aavistustakaan! 

Ehkä nykyisestä aviomiehestä? 30v sitten yksi ystävä sanoi että kyllä se vielä tuonkin luonne paljastuu ja sitten suhde loppuu. No ei loppunut, yhtä ihana mies kuin alussakin.

Tai etelänkodista? No meillä on sellainen mutta muilla jotain muuta kivaa. 

En mieti noita asioita mitenkään, itse kadehdin  - tavallaan - niitä joilla on enemmän rahaa mutta toisaalta en tiedä mitä ylimääräisellä rahalla tekisin? Itselleni en tarvitse kuin lentolippuja  perusmenojen lisäksi. Antaisin tietty lapsille

Sitähän sanotaan,että kateus on ansaittava.Luulen monien toivovan että toiset kadehtisivat. Aikuisten ihmisten kohdalla se on lapselliata ja sivistymätöntä.

Lapsista ja lastenhoitovapaista. Olen ollut julkisella sektorilla töissä yli 20 vuotta. Entinen esimieheni ei päässyt siitä yli että sain heti urani alussa 3 lasta joita hoidin pätkissä puolisoni kanssa. Esimieheni vähätteli ja kiusasi minua siihen saakka, kunnes vaihtoi työpaikkaa. Esimiehelläni ei ole lapsia.

Yleensä kateus on ollut sitä, että joku projisoi muhun jonkun asian, ja kadehtii sitä. "Helppohan sun on menestyä, kun sun elämä on ollut niin helppoa." Työn takana olevia saavutuksia ei kukaan kadehdi, jos ei ole tehnyt samaa urakkaa.

 Yleensä ottaen viihdyn paremmin niiden kanssa, jotka ovat iloisia mulle tapahtuvista hyvistä asioista. Kateus on aika kuluttavaa molemmin puolin.

Kysyisin toisin päin,  mistä ei olla oltu kateellisia?  Sellaista asiaa on haastavaa nimetä. 

 Kukaan ei kiinnitä yleensä huomiota siihen mitä se menestyminen on vaatinut  menestyjältä itseltään vaan katsotaan helposti kaikkeen ulkoiseen näkyvään ja ollaan siitä kateellisia.

Sisareni on varsinainen ammattikadehtija. Hän on mitätöinyt, halveksinut ja haukkunut minua lapsesta asti niin, että vasta aikuisiällä kykenin vähitellen näkemään itseni edes jotenkin realistisesti. 

Joskus sisarkateus voi olla niin pahaa, että se tuhoaa kokonaan toisen mielenterveyden. Pelkään häntä edelleen. Viimeksi tänään jouduin sanomaan itselleni, miten järjetöntä on pelätä toista ihmistä niin, että koko keho tärisee ja tuntuu kuin solut halvaantuisivat, kun hän ei kuitenkaan voi esimerkiksi fyysisesti vahingoittaa. Hänestä vain näkee ja äänestä kuulee aina välillä sellaisen raivon, kuin hän haluaisi tap paa minut!

Jos olen hänen kanssaan puolikin tuntia tekemisissä, tarvitsen päiviä toipumiseen. Hän voi olla kateellinen ja raivoissaan ihan mistä tahansa. En voi esimerkiksi edes sanoa, että olen käynyt pitkällä lenkillä, joka oli kivaa, koska hän saattaa saada siitä kohtauksen, miten säälittävää elämäni ilman lapsia on, kun tällaiseenkin on aikaa. Kerran erehdyin sanomaan, että olin käynyt yliopistolla kurssin liittyen aiheeseen josta puhuimme ja hän tuli siitä kateelliseksi ja yritti väittää, että se, että hän on katsonut miehensä kanssa yhden aiheeseen liittyvän dokumentin olisi sama asia. Emme tietenkään voineet puhua enempää aiheesta, koska siitä olisi käynyt ilmi, että tiesin enemmän kuin hän. Ainoa tapa keskustella hänen kanssaan niin että hän on hyvällä tuulella on haukkua muita. Mutta siinäkin pitää olla varovainen, koska jos satun tuntemaan jonkun, jota hän ei tunne, mutta joka on tunnettu muuten, hän tulee kateelliseksi siitä ja keksii keinon haukkua minua, miten mitätön olen muuten elämässäni, vaikka tuntisinkin tämän ihmisen. Hänellä on hirveän paha olo selvästi koko ajan mutta tämä tekee hänen kanssaan yhteyksissä olemisen todella vaikeaksi enkä häntä juuri nyt enää näekään.

Väitöskirjan tekemisestä.

Kateuden tunnistaa usein "huolestumisena" siitä että esimerkiksi opiskelee liian pitkään tai huomautuksena kustannuksesta yhteiskunnalle (säätiö maksaa, ei yhteiskunta). Sitten jotkut menevät ihan suoranaiselle vittuilulinjalle "huomenta rouva tutkija" ja puheelle vaikka monokkeleista tai silinteripytyistä. 

Lapsena parhaan ystäväni äiti oli kateellinen siitä että olin muka "täydellinen lapsi", puuskahti tästä kerran ääneen oman äitini ja tämän parhaan ystäväni läsnäollessa. Olin järkyttynyt ja se tuntui ihan hirveältä, syytin itseäni -ei tuntunut ollenkaan siis kehulta vaan katkeralta syytökseltä. Mietin miltä kaveristani asia tuntui. Tämä äitykkä ei tietänyt että "täydellinen" hiljainen, kiltti käytökseni johtui suljettujen ovien takana tapahtuvasta henkisestä väkivallasta ja ties mistä mitä kotona tapahtui. :) 

Epäilen ulkonäkö+opiskelutaustakomboni aiheuttavan epävarmuutta monissa (etenkin) naisissa, jään aina porukoissa ulkokehälle ja olen paljon ollut elämässäni yksinäinen. Tähän on varmasti siis muitakin itsestä johtuvia syitä kuin pelkkä muiden "kateus", mutta epäilen sitä kyllä osasyyksi. Olen saanut kuitenkin vain hyvää palautetta esim. vuorovaikutustaidoistani ja pyrin olemaan kohtelias ja muut huomioon ottava, en ikinä halua olla ilkeä tai liian dominoiva sosiaalisissa tilanteissa. Joten jostainhan sen ulosjättämisen ja etäällä pitämisen on johduttava? Ja taustani vuoksi tiedostan kyllä että on omissa sos. taidoissani myös puutteita, joita pyrin työstämään.

Mulle ei koskaan tule mieleen, että kukaan olisi mulle kateellinen. Johtuu varmaan siitä, etten itse kadehdi oikeastaan koskaan tai ketään. 

Tämä ei ole enää "normaalia" kateutta vaan valitettavasti siskosi on alistava persoona, joka käyttää väkivaltaa sinuun. Olen pahoillani, huolehdi itsestäsi ja ehkä kannattaa ottaa etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole enää "normaalia" kateutta vaan valitettavasti siskosi on alistava persoona, joka käyttää väkivaltaa sinuun. Olen pahoillani, huolehdi itsestäsi ja ehkä kannattaa ottaa etäisyyttä.

 

Tämän siis laitoin viitaten ylempään kateelliseen siskoon ("Sisareni on varsinainen ammattikadehtija", 1152).

Vierailija kirjoitti:

Erästä ystävää ärsytti ihan silminnähden se että kun kerroin kunka nuoruudenaikainen exäni piiritti ja piiritti minua jo tosi nuorena, koska ihastui minuun hyvin nuorena,  kerroin tästä muutamia kongreettisia esimerkkejäkin. Kerroin että hän oli minulle aina tosi ystävällinen ja kiva, hakeutui seuraani missä ikinä nähtiinkään, toisin kuin tuolle ystävälleni jota exäni suorastaan inhosi ja piti typeränä, eikä se nuorimies ollut ikinä kiinnostunut tippaakaan ystävästäni. No kerroin myös kuinka tuo mies kertoi usein rakastavansa minua, osti koruja ym lahjoja ja toi kukkia merkkipäivänä jouluna tms. 

Ystäväni suuttui minulle silmin nähden jonka jälkeen hän on vähätellyt exääni toistuvasti kaikin mahdollisin keinoin jopa hänen jälkikasvuaan. 

 

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Kongreettisia? Oikeesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole enää "normaalia" kateutta vaan valitettavasti siskosi on alistava persoona, joka käyttää väkivaltaa sinuun. Olen pahoillani, huolehdi itsestäsi ja ehkä kannattaa ottaa etäisyyttä.

 

Tämän siis laitoin viitaten ylempään kateelliseen siskoon ("Sisareni on varsinainen ammattikadehtija", 1152).

 

Oho, onko se noin selvää ulkopuoliselle! Olen jotain sellaista miettinytkin, että tämä tuntuu niin pahalta, ettei kukaan muu elämässäni saa tällaista aikaiseksi. 

Muistan siis ihan teini-iästä asti riitoja, joissa itken että ei riidellä enää minuun sattuu että olemme riidoissa ja sisar silmät leimuten huutaa minulle, miten kaikki on minun vikaani ja kunhan vain myönnän olevani kaikessa väärässä ja pyydän anteeksi, hän lopettaa.

Kasvoin luullen, että hän vain palauttaa minua liiasta ylpeydestä maan pinnalle, mutta nyt kun tämänkin tähän kirjoittaa, niin eihän tuo nyt ole mitenkään normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstäni ja fyysisyydestäni ollaan oltu kateellisia. Eräät avautui suoraan näistä.

Sama. Hyvännäkönen, notkee ja nopee.. 63 vee