Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?

Minäkin olen joistakin asioista kateellinen, muuta huom, en ole kateellinen kellekään persoonalle itsessään vaan esim sille että nämä jotkut sai sen elämältä mitä minä en saanut. Voi olla että näillä samoilla ihmisillä on paljonkin sellaisia murheita sairsuksia ym kestettävää elämässä mitä mulla taas ei ole ollenkaan. 

Kateus on huono yhtälö ystävyydelle. 

Kateys syntyy eriparisuudesta, eli siitä että pitkäaikaisillakin ystävyksillä elämä on hyvin erimaailmoista.

 Esim. Toisella hyväpalkkainen mielenkiintoinen työ -  toinen tekee osa-aikaisesti jotain matalapalkka-alan työtä.  Toinen on päässyt uralla todella hyvin eteenpäin vastuulliseen asemaan - edelleen tuo toinen tehnyt samaa mitään älykkyyttä vaatimatonta bulkkihommaa viim 20v samalla työnantajalla, koska ei kykene, ei osaa, eikä tarvitse kehitystä työssään.

Toinen on nokkelaälyinen, sivistynyt, aikaansa seuraava ja fiksu - toinen ei niinkään, kaikki ajatukset ja jutut pyörii omassa lähipiirissä ja pääasiassa itsessään.   Toinen pitää huolta ulkonäöstään, panostaa niin kroppaan kun vaatteisiinkin, pukeutuu arkilauantainakin kaupungille ostoksille lähtiessään edes jotenkin hiukan paremmin, laittaa hiuksiaan ja meikkaa edes vähän - toinen ei tee mitään näistä koskaan, on hyvin harmaa ja väritön luomu joka kulkee vuodesta toiseen samoissa vetimissä eikä häntä häiritse olla vaikka toppakengissä ja virttyneissä kollagehousuissa ostoskeskuksessa.  Toisella on rahaa käytettävissä kaikkeen tähän, matkusteluun, uuteen autoon ym ym - toisella kaikki menee lähinnä omaan ja lemmikkien ruokaan ja kulutustavaroihin. 

Tämä kaikki aiheuttaa tuossa jälkimmäisessä tyypissä kateutta ja hän kompensoi sitä jotenkin emotionaalisesti vähättelemällä, nokittelemalla ja jollain oudoilla rivienväliheitoilla, yhtäkkiä ilmenevällä ihmeellisellä mielistelyllä ja muka toisen positiivisella läävinnällä, sekä piilonarsismille tyypillisenä voimakkaanakin itsensä vähättelynä (joka on käänteistä v-tuilua kuulijalle).

Harmi että ihmisillä ei ole pokkaa olla niitä mukavia ihmisiä sellaisenaan kun ovat vaan he vertaavat itseään muihin, josta syntyy kateellisuus ja nämä oudot käytöstavat ystävää kohtaan. 

Mietin kerran ääneen että mikähän minussa ärsytti iäkkäämpää työkaveria kun mitään syytä en keksinyt, jatkuvaa naljailua ja vähättelemistä. Toinen työkaverini sanoi ettei siihen tarvita mitään konkreettista, riittää kun vaikutat elämääsi tyytyväiseltä. Kateus on kyllä outo tauti. 

Laihuudesta. En ole saavuttanut elämässäni mitään ihmeellistä tai ole kovin hyvä missään, niin noin typerä asia on sitten kateuden aihe. 

Laihuus on nykyään niin harvinaista, että ei ihme että siitä ollaan kateellisia ja varmasti vähätellään, kun heidän oma paino on kolmilukuinen, polvet paukkuu, verensokerit hälyttelee ja käsi käy sipsipussilla.. 

Ole onnellinen siis laihuudesta :) 

Kateellisilla on huono itsetunto, jos antavat kateuden tunteiden vaikuttaa omaan käytökseen negatiivisesti toisia kohtaan. Mistään muusta siinä ei ole kysymys ja kertoo ainoastaan näistä kateellisista: Eivät kykene käsittelemään tunteitaan järkevän ihmisen tavoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut kateutta, vaikka olen elämässäni ihan hyvin menestynyt monella eri osa-alueella.

Monesti tuntuu siltä, että nämä kateuden merkkejä joka puolella näkevät ihmiset vain toivovat/haluavat muiden olevan kateellisia itselleen, joten sen vuoksi he tulkitsevat muiden ihmisten käytöksen aina kateellisuutena, vaikka todellisuudessa tästä ei olisikaan kyse.

 

       Höpö, höpö !

   Minulla naapuri aikoinaan ilmaisi kateellisuutena  monin keinon, esim. vahingonteoilla  useaan kertaan

Toisen vahingoittaminen ja kaltoinkohtelu kertoo enemmän jostakin vakavasta persoonallisuushäiriöstä, kuin kateellisuudesta. Psykopatia. 

Kun ollaan Helsinkiläisiä ja tienataan hyvin. Kokoajan saa sukulaisilta kuulla.

Pekkasista! Kaverini oli marmattanut muille, miten epäreilua on, kun minä saan pekkasia ja hän ei, kunnes selitin mikä pekkasten pointti on. Sanoin, että vaihdetaan vaan niin, että hän tekee joka päivä 30min pidempää työpäivää, niin saa hänkin pekkasia. Ihmetteli, että eikö ne tulekaan vaan "ilmaiseksi" 🤦 

Vierailija kirjoitti:

Kun ollaan Helsinkiläisiä ja tienataan hyvin. Kokoajan saa sukulaisilta kuulla.

Korjaan puolestasi:

Kun ollaan helsinkiläisiä. 

Koko ajan. 

Varmaan ihan olemassaolosta ja kaikesta mahdollisesta. Pitäisi varmaan enemmänkin kysyä että mistä ihmiset EI olisi ollut kateellisia. 

Sitähän tämä kilpailuyhteiskunta tuottaa- onnettomia kaikkien kanssa kilpailevia yksilöitä. Empatia unohtuu ym.

Mutta joo, kohtaan kateudeksi tulkittavaa käytöstä aika usein, olen erittäin kaunis ja ihana nainen (tämä se pääasiallinen syy).

Kateus pienissä määrin ei ole haitaksi, eikä pitäisi olla häpeä (ihmisethän pyrkii piilottamaan kateuden viimiseen asti, koska on häpeäksi). Mutta sitten kun se menee niin pitkälle että aletaan vahingoittaa kateuden kohdetta (itse kohdannut tätä- fyysisiä hyökkäyksiä kateuden vuoksi, psyykkistä enemmän esim työpaikoilla ym) niin siinä vaiheessa ihmisen pitäisi ymmärtää hakea itselleen apua. 

Omasta ihanasta asunnosta. Koitettu vähätellä ja hakea huonoja puolia.

Lapsena moni oli kateellinen kun meillä oli purjevene ja heillä kesämökki maalla, minä olin heille kateellinen kesämökistä. Kun aikuistuin niin jotkut oli kateellisia kaksosista kun olisivat itsekin halunneet. 

Jotkut ihmiset osaavat ilmaista kateutensa siten että se on ennemmin ihailua tai kehu. Muistan kun joku ala-asteluokkalainen sanoi kutosella että on niin kateellinen kun olen hoikka ja hyvä koulussa. Hän oli tosi mukava suosittu tyttö ja minä olin ujo, hiljainen tyttö jota sanottiin joskus hikeksi ja mitkään vastteet ei istuneet kivasti kun normi lastenvaatteet oli liian leveitä. Hän osasi ilmaista kateutensa siten että se tuntui enemmän tsemppaavalta. Olin tosi hämmentynyt kehuista kun en odottanut niitä ollenkaan.

Pieruistani, jotka haisevat hyvälle.

Siitä kun en ole mistään kateellinen.

Kaveri oli lapsena kateellinen kun löysin maasta 5 penniä ja heitti sen ojaan. Hain sen takaisin sieltä ojasta. Tästä asiasta olen varma koska aikuisena tunnusti kateutensa. Muuten ei ole tietoa onko joku ollut kade. On saattanut olla. Tai no kerran yksi sanoi olevansa kade kun minulla oli nauhalla yksi musiikkiesitys joka tätä kateellistakin kiinnosti.

Kaupungin komeimmasta miehestä.

Olenkohan ainoa ihminen, joka ei koskaan ole kadehtinut mitään tai ketään.

On hyvä muistaa, että kateus on inhimillinen tunne. Olennaista on, miten sen kanssa toimii: tunnistaminen ja avoin käsittely auttavat estämään sitä vahingoittamasta ihmissuhteita.