Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?

Olen jo vanhempi, mutta kaunis, aina pitänyt itsestäni huolta.

Kateus siitä sattuu. Vaikka olisin susiruma, pitäisin silti huolta itsestäni.

Kateus lapsistani. Kaksi komeaa aikuista poikaa, hyvissä ammateissa. Mä en ole muuta heidän suhteen tehnyt kuin tukenut pyrkimyksissään.

Witch

Työpaikasta ja palkasta, vaikka olen ihan vain keskituloinen. Kaveri (sama tutlknto kuin itselläni) joka jämähti yhten ja samaan työpakkaan (jonka palkkataso tiedetään) pyöritteli silmiään kun kuuli mitä tienaan. Olen ihan itse edennyt tähän kehittymällä ja saanut palkkakehitystä vaihtamalla työpaikkaa.

Naiset on ollut minulle kateellisia ja siksi ne nalkuttaa ja valittaa minulle aina.

Naiset ovat kateellisia koska olen viisaampi kuin he ja olen fyysisesti vahvempi kuin he.

M30

Kaikesta mahdollisesta. En pidä ihmisistä laisinkaan.

Silloin kun sinua kadehditaan, elät itsellesi rehellistä ja oikeannäköistä elämää.

Minua on kadehdittu paljon:

-nuorena ulkonäöstäni

- perheestäni

- lapsistani

- rohkeudesta tehdä omannäköisiä ratkaisuja elämässäni eli elämäni valinnoistani

- itsenäisyydestäni

- tinkimättömyydestäni joissain asioissa

Mutta en ole kadehtijoille katkera lainkaan. Olen menettänyt ystävyyssuhteita myös kateuden vuoksi, mutta ne ystävyydet ovat saaneetkin loppua, koska ne eivät ole olleet aitoja. Elämään kuuluu myös hyvästejä. Se on tervettä, että jotkut ystävyyssuhteet tulevat päätökseen. Se ei ole epänormaalia.

Vierailija kirjoitti:

k8769 kirjoitti:

Aika monesti sotketaan kateellisuus siihen että joku ei vaan tykkää kyseisestä ihmisestä.

APsta voi saada sellaisen kuvan että tuo itse esiin "saavutuksiaan" usein ihmisille, ja elää ehkä omassa pikku kuplassaan epävarmuuksien takia. Hyvin usein sellaiset ihmiset ovat luonnolisesti aika luotaantyöntäviä. Ei sillä ole mitään tekemistä kateellisuuden kanssa.

Itsellä on kaunis mimmifrendi, liksa n. 10000€ kuussa, ja muuten elämässä aika mukavasti saavutuksia. Mutta en kyllä muista että kukaan olisi ollut kateellinen. 

Uskon että hyvin harvoin ihmiset ovat aidosti kateellisia.

Usko vaan. Ja jos et ole jotain itse kokenut niin sitä ei ole olemassa?

Ehkä et ole erityisen kadehdittava. Ehkä sinulla on se onni, että ympärilläsi on ihmisiä jotka eivät pahemmin kadehdi tai ainakin ymmärtävät miten typerää se on eivätkä ryhdy katkeriin tekoihin.

Eikä kateuden tarvitse olla tavallista, mutta muutaman harvan ihmisen katkera kateus voi olla todella tuhoisaa, koska se näkyy kadehditulle kiusaamisena. Tänne tulee kommentteja joissa ihan oikeasti kerrotaan että "ei ole mitään kateutta, xx vaan on niin ärsyttävä että ansaitsee huonon kohtelun". Haloo!?

Aloituksessa oli kyse sellaisesta kateudesta joka näkyy katkeruutena, kuten piikittelynä, vähättelynä, haukkumisena ja porukoista ulos sulkemisena. Nämä ovat kaikki ehkä viimeistä lukuunottamatta kiusaamista. Jokaisella kai lienee oikeus valita seuransa.

Jos en oikein välitä jostain tyypistä niin pyrin minimoimaan yhteydet. Ei tarvitse piikitellä, vähätellä tai haukkua. Ei tarvitse pistää kapuloita rattaisiin eikä muutenkaan haitata kyseisen ihmisen eloa.

Mulle ei tullut AP:stä mitään negatiivista mielikuvaa. Ihan positiivisen tavanomaisia olivat hänen saavutuksensa. Ei tullut mieleen kuvitella että hän eläisi jossain kuplassa epävarmuuksiensa takia, ihan itsevarmalta vaikuttaa. Sen sijaan tästä sinun kuplakuvitelmasta tuli vähän outo fiilis. Miksi lähteä maalailemaan toisen elämästä negaa, kun et oikeasti tiedä?

Että tavallaan todistit juuri sen että kateutta on, mutta kadehtijat sen kiivaasti kieltävät.

Vanha kommentti, mutta sieltä kannattaa nostaa esiin tämä: "Jos en oikein välitä jostain tyypistä niin pyrin minimoimaan yhteydet. Ei tarvitse piikitellä, vähätellä tai haukkua. Ei tarvitse pistää kapuloita rattaisiin eikä muutenkaan haitata kyseisen ihmisen eloa."

Tuntuu, että monilta meiltä suomalaisilta on käytöstavat joko jääneet oppimatta tai unohtuneet etenkin viime aikoina. Mihin on unohtunut vanhat hyvät viisaudet mölyjen pitämisestä mahassa tai "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa"?

Jos joku ihminen ärsyttää itseä kovasti, niin pitää katsoa peiliin: mikä siinä nyt niin kovasti ärsyttää? Miksi? Tämmöinen itsetutkiskelu ja itsen kanssa keskustelu voi parhaimmillaan olla todella opettavaista. Jos siihen ei löydy aikaa, voimia, resursseja, kuten usein elämässä on, sitten pitää tajuta väistää pois. Niin paljon kuin mahdollista. Ihan vain sen takia, ettei itse vahingossa päädy käyttäytymään huonosti. Ennemmin vaikka käyttää valkoista valhetta ("mulla on nyt kiire/uupumus/väsymys/en tiedä mikä mua vaivaa, mutta en jaksaisi tavata juuri nyt/niin usein kuin ennen") jos toinen alkaa ihmetellä, ja sitten ajan kanssa käy sen oman ärtymyksensä läpi.

Tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Mutta toisten pilkkaaminen, ivaaminen, kiusaaminen ei ole oikein. Se on huonoa käytöstä. Ihan riippumatta siitä, miten kurja olo itsellä on. Huonoa käytöstä tulee välttää.

Ja jos toinen käyttäytyy itseä kohtaan huonosti, pitää joko kysyä suoraan ihmiseltä tai sitten oman hyvinvoinnin vuoksi väistyä. Ja ottaa esiin nuo valkoiset valheet, jos asiasta tulee kysymyksiä.

Jos jokainen meistä pitäisi kiinni siitä, että ei käyttäydy toisia kohtaan huonosti (käytöstavat) sekä siitä, että ei anna toisten käyttäytyä itseä kohtaan huonosti (rajojen vetäminen), me voitaisiin kaikki täällä paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun sinua kadehditaan, elät itsellesi rehellistä ja oikeannäköistä elämää.

Minua on kadehdittu paljon:

-nuorena ulkonäöstäni

- perheestäni

- lapsistani

- rohkeudesta tehdä omannäköisiä ratkaisuja elämässäni eli elämäni valinnoistani

- itsenäisyydestäni

- tinkimättömyydestäni joissain asioissa

Mutta en ole kadehtijoille katkera lainkaan. Olen menettänyt ystävyyssuhteita myös kateuden vuoksi, mutta ne ystävyydet ovat saaneetkin loppua, koska ne eivät ole olleet aitoja. Elämään kuuluu myös hyvästejä. Se on tervettä, että jotkut ystävyyssuhteet tulevat päätökseen. Se ei ole epänormaalia.

Tuo ensimmäinen lause ei pidä täysin paikkaansa, toki lohduttava ajatuksena. Monella aidosti omannäköinen elämä voi olla hyvin yleisesti arvossaan pidetyistä tavoitteista poikkeavaa, eikä heitä kadehdita, koska heillä ei ole asioita, joita potentiaaliset kadehtijat itse haluaisivat. Tällaisessa tilanteessa elämänvalinnat nähdään pikemmin kritiikkinä omia tavoitteita kohtaan (kaikki eivät tavoittelekaan niitä), mikä saattaa aiheuttaa negatiivisia tunteita, mutta kateutta se ei ole. Kuten monet muutkaan negatiiviset tunteet.

Syrjintää on ilman kateutta syrjittyä kohtaan, halua hänen paikalleen. Myös ihmisten omat defenssit (selittää omat valinnat tai epäonnistumiset tavoitelluksi tilaksi) voivat näyttää kateudelta. Mutta ne eivät riipu kateuden kohteesta ja hänen tilanteestaan, vaan yrityksestä nähdä oma elämä mielekkäänä.

Jos näkee kaikki ristiriidat kateudesta kumpuavana, on mielestäni aika itsekeskeinen, itseen keskittyvä ajattelumalli. Muiden tunteiden ja reaktioiden ajatellaan pitkälti syntyvän "minusta, minulla, minä" -ärsykkeestä. Joskus pitää paikkansa, kun kohdilleen halut ja omistukset osuu. Yhtä usein taustalla on monimutkaisempi, vähemmän "kadehditun" elämään keskittyvä syy-seuraus.

Vierailija kirjoitti:

Useinpien kommentiojien pätemisen tarve on todella tuttua. Yhden parikymmentä vuotta tuntemani kaverin osalta tämä kärjistyi lapselliseen käytökseen. Itse olen keskimääräistä älykkäämpi ja tietoinen, että kaikki eivät ole kartalla mutta en ole koskaan vähätellyt muita. Älykkäimmät ihmiset eivät yritä päteä.

Tästäkö on kyse? Ketjua lukiessa on tullut semmoinen olo, niin kuin olisi jossain ala- tai yläasteella. Joskus kun tapaan tosi vanhoja kavereita ja kuuntelen heidän mielessään olevia asioita, monet ihmissuhdeasiat kuulostavat samanlaisilta ja niistä puhumisen tyyli samalta kuin tässä ketjussa. Mutta omassa arjessani ja lähipiirissäni en tällaista puhetta kuule. Aihe kiinnostaa, kun olen näin keski-ikäisenä ruvennut miettimään elämäni vaiheita ja etenkin joitain ihmissuhteita (jo ajat sitten päättyneitä), siksi tulin tätä ketjua lukemaan.

Minulla on velaton okt, velaton mökki ja sijoitustalo.

3 premium merkin autoa.

Ei uusia mutta velattomia ovat.

Myös 2 prätkää löytyy, nekin maksettu jo.

Sekä matkailuvaunu yms omaisuutta.

Nämä kokonaisuutena herättää huomiota pikkukylässä, ja ihmettelyä ja varmasti myös kateuttakin.

Mutta ehkä vielä enemmän ahtaasti asuvissa stadilaisissa, joilla vuokraluukku ja bussikortti...

Vierailija kirjoitti:

Minulla on velaton okt, velaton mökki ja sijoitustalo.

3 premium merkin autoa.

Ei uusia mutta velattomia ovat.

Myös 2 prätkää löytyy, nekin maksettu jo.

Sekä matkailuvaunu yms omaisuutta.

Nämä kokonaisuutena herättää huomiota pikkukylässä, ja ihmettelyä ja varmasti myös kateuttakin.

Mutta ehkä vielä enemmän ahtaasti asuvissa stadilaisissa, joilla vuokraluukku ja bussikortti...

Mistä muut tietävät, että ovat velattomia? Kun osaavat kadehtia velatonta omaisuutta kerran? Jos et ole tätä joka paikassa kuuluttanut (?), ehkä vain ihmettelevät, miksi otat velkaa jopa kolmeen autoon?

Ehkä siitä, että Aikuinen nainen mä oon. En enää eksy maailman tuuliin.

Liittomme vahvistukoon

Tahtoisin jatkaa

Hyvin alkanutta matkaa

Kun aika vaikeudet tiellemme tuo

Onnesta me teemme suojaavan muurin

Voimaa tää rakkaus suo

Onnemme kestää

Minkään emme anna estää

Paljosta luovun jos saan luonain pitää sun

En vapauttas tahdo riistää

Tahdo en itsenäisyyttäsi kiistää

Sua tarvitsen sydänystäväksi

Aikuisen naisen

Kaiken me jaamme

Toisiamme tukekaamme

Aikuinen nainen tuntee arvon rakkauden

Selkääni käännä mä en

Onnestani taistelen enkä pelkää

Toisista huolehtien

Kestämme paineet

Meitä eivät kaada laineet

Tuulilta suojaan sinut vien

Jos viedä saan

En vapauttas tahdo riistää

Tahdo en itsenäisyyttäsi kiistää

Sua tarvitsen sydänystäväksi

Aikuisen naisen

Kaiken me jaamme

Toisiamme tukekaamme

Aikuinen nainen tuntee arvon rakkauden

Sua tarvitsen sydänystäväksi

Aikuisen naisen

Kaiken me jaamme

Toisiamme tukekaamme

Aikuinen nainen tuntee arvon rakkauden

Sua tarvitsen sydänystäväksi

Aikuisen naisen

Kaiken me jaamme

Toisiamme tukekaamme

Aikuinen nainen tuntee arvon rakkauden

Taitaa olla moneen suuntaan sokeutta tästä aiheesta. Osa väittää kivenkovaan, että he eivät ole koskaan antaneet itse aihetta kateuteen. Onko todella näin? Kun suurin osa meistä ei kuitenkaan tunne itseään niin hyvin eikä varsinkaan näe omaa toimintaansa ja olemistaan suhteessa toisiin, että voisi tuon varmaksi sanoa. On myös sellaisia persoonallisuuden piirteitä (ääripäissään persoonallisuushäiriöitä), jotka tekevät ihmisen sokeaksi sille, miten hänen puheensa, käyttäytymisensä ja ylipäätään olemisensa näyttäytyvät toisille ihmisille. Rohkenen väittää, että kovassa stressitilanteessa meistä jokainen ns. normi-ihminen ei tajua sitä vaikutusta, joka me tehdään läsnä oleviin ihmisiin. Ihan vaan siitä syystä, että meidän resurssit ei riitä sen havainnoimiseen, kun omassa itsessä ja tunteiden hallinnan yrityksessä on ihan riittämiin. Sanalla sanoen: ollaan hyvin itsekeskeisiä. Jotkut on sellaisia sitten personallisuus- ja temperamenttisyistään ihan koko ajan. Jotkut sitten taas ovat samoista syistä (+ elämänkokemus, esim. koulukiusatuksi tulemista taustalla) aivan korostetun tietoisia omasta olemisestaan ja varovat jokaista sanaa . Suurin osa ollaan enimmäkseen jossain välimaastossa.

Sitä koitan sanoa, että vaikka itsestä tuntuisi, että "minä en anna aihetta" johonkin läsnäolevassa ja keskustelukumppanissa heräävään tunteeseen, niin todennäköisesti sitä kuitenkin antaa. Annetaanhan me aihetta moniin muihinkin tunteisiin - iloon, empatiaan, huvitukseen - miksei sitten ärtymykseen ja kateuteenkin? Se on sitten siitä vastapuolesta kiinni, osuuko se minusta tullut / minun aiheuttamani tunne johonkin kipeään hermoon vai ei. Jotkut ihmiset ovat niin "hermokimppuja" ja ongelmissa itsensä kanssa (tai stressaantuneita, tai persoonallisuushäiriöisiä, tai muuta ikävää), että ovat niin itsekeskeisiä, että ottavat kaiken sanotun ja joskus tulkintansa eleistäkin itseensä ja ajattelevat tuon loukanneen/leuhkineen/ilkeilleen juuri hänelle ja tahallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut kateutta, vaikka olen elämässäni ihan hyvin menestynyt monella eri osa-alueella.

Monesti tuntuu siltä, että nämä kateuden merkkejä joka puolella näkevät ihmiset vain toivovat/haluavat muiden olevan kateellisia itselleen, joten sen vuoksi he tulkitsevat muiden ihmisten käytöksen aina kateellisuutena, vaikka todellisuudessa tästä ei olisikaan kyse.

Kateus on suomalaisten helmasynti. Se on siitä hankala tunne, että sitä harva tiedostaa ja myöntää itselleen, että tuntee kateutta.

Usein kateus naamioidaan oikeudenmukaisuuden kaapuun. Kadehdittava on tuolloin saanut kadehtijan mielestä ilman ansiota jotakin.

Kateus on siitä jännittävä juttu, että harvoin kadehtija kadehtii itselleen vaan nimenomaan toiselta pois.

Työpaikoilla kateus rehoittaa ja ilmenee yleensä vähättelemisenä, syyllistämisenä, mustamaalaamisena.

Esimiehen on tärkeä tunnistaa nämä tilanteet.

Suomessa on myös ns. vaatimattomuus-kulttuuri, mikä tarkoittaa sitä, että jos joku tuo julki epäilyn, että häntä kadehditaan jostain ja siksi kohdellaan huonosti, asia käännetään väärinpäin ja sanotaan hänen luulevan itsestään liikoja.

Eli jos sinulla on jotain kadehtimisen arvoista, pidä se omana tietonasi.

Tuota viimeiseksi mainitsemaasi kutsutaan kateus-kortiksi. Siihen ei suhtauduta yleisesti myönteisesti siksi, että varsinaisen ongelman (käytös, teot) käsittelyn sijaan siinä asetetaan sen vastapuolen persoona huonoon valoon. Se ei siis pyri ratkaisua kohti, vaan mustamaalaamiseen ja arvottamiseen. Oli syy käytökselle totta tai ei. Etenkin jos on, silloin on huono idea kaivella toisen heikkoja kohtia, se lisää vastakkainasettelua. Siksi siihen ei suhtauduta hyvin. Ei ole kyse asian kieltämisestä, vaan reaktiosta asian käsittelytapaan, joka ei pyri ratkaisuun. Vaan menee yhtälailla henkilökohtaisuuksiin, osoitellen toisen moraalia, varsinaisen toteutuman sijaan.

Siitä että löysin oikeasti mukavan ja minua hyvin kohtelevan miehen. Kaverilla ja hänen miehellään oli jatkuvasti riitoja ja eripuraa. Kaveri oli minulle kateellinen koska hänellä meni parisuhteessa huonosti mutta minulla ei :D painosti jopa eroamaan, koska hänelläkin on kurjaa. Voin kertoa että on entinen kaveri se.

Itse olen hoikka ja timmi, ystävätär taas toinen ääripää. Jaksoi sitten aina valittaa ja loukkaantua esim baarissa kun minua iskettiin ja häntä ei koskaan. Lopulta alkoi vainoharhaiseksi, että veisin hänen aviomiehensäkin, koska olen muka niin haluttu. Hänellä oli pahoja itsetunto-ongelmia jotka purki minunn.

Matkustelusta, koulutuksesta ja työstä.

Viime syksynä serkkuni kertoi olleensa koko ikänsä kateellinen turvallisesta lapsuuden perheestäni, samalla kertoi omista kokemuksistaan. Tämä oli yllätys, en ole koskaan tajunnut ahdinkoa jota on kokenut. Myönnän, minun lapsuuteni oli hyvin huoleton ja turvallinen. Vaaleanpunaiset lasit silmillä luulin kaikilla muillakin niin olleen.

Olen Viivi Pumpasen näköinen.

Komeasta poikaystävästä, joka tekee myös kotitöitä, eli imuroi. Hänen sänkykamarisilmistään myös.

Sukulaissuhteista, kivoja serkkuja ja tätejä joiden kanssa olen yhteydessä.