Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?
Mistä asioista sinulle on oltu niin kateellisia, että olet huomannut toisten katkeruuden?
Minulla ainakin nämä:
- koulu- ja opiskelumenestys
- viulunsoittotaito
- tanssitaito
- seurustelusuhteeni (josta tuli myöhemmin avioliitto)
- hyvä työpaikka
- saavutukseni erään yhdistyksen toiminnassa
Kateus on tullut esiin piikittelynä/haukkumisena, saavutusten vähättelynä, syrjintänä ja porukasta ulkopuolelle jättämisenä. Itse en ole ikinä tuntenut kateutta toisten saavutuksista, niin minusta on erittäin outoa ollut aina, että tällaiset tunteet ovat niin tavallisia ja että monet eivät pysty näitä tunteita yhtään hallitsemaan.
Kaikki näistä asioista (paitsi seurustelusuhteen löytyminen) ovat asioita, joiden eteen olen tehnyt paljon töitä ja uskoisin olevan jokaisen saavutettavissa. On vissiin vain helpompi sorsia muita kuin kääriä omat hihat...
Kommentit (1120)
Siitä että olen niin rento äiti. 3 lasta kasvattanut ja ei meillä ollut tiukkoja nukkumaanmenoaikoja, eikä ruutuaikoja. Ei noudatettu tiukasti ikärajasuosituksia eikä ollut rutiineja. Tehtiin sitä mitä haluttiin, mutta hyvässä hengessä. Olin tiukka ainoastaan kotiintuloajoista. Kaikki lapset todella kilttejä ja hyväkäytöksisiä, pärjänneet koulussa erinomaisesti. En koskaan ole väsynyt äitiyteen, koska olen tehnyt siitä sellaista mitä haluan. Iso osa ihmisistä suorittaa vanhemmuutta hampaat irvessä.
Mistä tietää että joku on kateellinen jostakin sinuun liittyen, itse en ole sellaista huomannut, ehkä se johtuu siitä, kun en itse tiedä mitä kateus on!
Vierailija kirjoitti:
Siitä että olen niin rento äiti. 3 lasta kasvattanut ja ei meillä ollut tiukkoja nukkumaanmenoaikoja, eikä ruutuaikoja. Ei noudatettu tiukasti ikärajasuosituksia eikä ollut rutiineja. Tehtiin sitä mitä haluttiin, mutta hyvässä hengessä. Olin tiukka ainoastaan kotiintuloajoista. Kaikki lapset todella kilttejä ja hyväkäytöksisiä, pärjänneet koulussa erinomaisesti. En koskaan ole väsynyt äitiyteen, koska olen tehnyt siitä sellaista mitä haluan. Iso osa ihmisistä suorittaa vanhemmuutta hampaat irvessä.
Meillä oli sama juttu. Ainoa sääntö oli joskus, mihin aikaan yöllä alkoi hiljaisuus - ja se vaihtui lapsen kasvaessa.
Minuutintarkka unirytmi öisin alkoi viikon ikäisenä, ja pysyi samana 3 vuotta, jonka jälkeen muuttui myöhäisemmäksi (ollen aina klo 21-23).
Nyt ei ole mitään sääntöjä. Sääntöjä ei ole tarvittu, koska ei ole ongelmia, joita säännöillä välttää. Lapsi on järkevä (tullut isäänsä) ja rauhallinen.
Koulussa kai annettiin joskus (taisi olla 5. lk) ymmärtää, että sääntöjä kuuluisi olla. Että ongelmia, kireyttä tai stressaavaa erilaisuutta lähtökohtaisesti on kodeissa.
Minulle on joskus sanottu, että kateellisia ollaan ullonäöstäni, lauluäänestäni ja piirtämistaidostani.
Vierailija kirjoitti:
Kouluttaumisesta. En olisi saanut pyrkiä eteenpäin.
Ulkomaille muutosta, jopa niin paljon että eräs ennen hyvinkin läheinen sukulainen ei enää halua pitää yhteyttä. On katkera koska olen tehnyt toisenlaiset valinnat kuin hän.
Ylipäätään siitä että minulla on halu eteenpäin. Koska kiinnostusta ja päätäkin on riittänyt, olen käyttänyt niitä resursseja joita minulle on annettu. Ei olisi saanut.
Valtaosa sisaruksista on itsekin eteenpäin pyrkiviä ja järjestäneet elämänsä hyvin, joten heiltä ei ole tullut negatiivista palautetta. Tämä yksi jota pidin hyvinkin läheisenä veti totaalisesti herneen nenään eikä halua kuullakaan enää minusta. Yritin ottaa hänen veljensä kautta yhteyttä joka siis on edelleen normaalisti väleissä kanssani, mutta ei halua.
En minäkään mitään ilmaiseksi ole saanut eikä kukaan ole tietäni valmiiksi lakaissut, päin vastoin. Omaa sisua ja tahtoa on tarvittu todellakin. Mistään en ole taloudellista avustusta saanut. Kenenkään kukkarolla en ole käynyt. Nyt elän täällä toisessa maassa, minulla on hyvä työ ja elämä hyvällä mallilla. En suostu kokemaan syyllisyyttä siitä että olen onnistunut omilla voimillani. Katkeruus ja kateus kuitenkin satuttaa tosi paljon varsinkin kun ihminen jota luuli ystäväksi kääntää selkänsä.
Myös ihan ulkopuoliset ihmiset ovat osoittaneet kateutta siitä että olen uskaltanut lähteä ja vielä onnistunut. Olen kuullut mm. olevani maanpetturi :D. Koomisiltakaan reaktioilta ei ole vältytty.
Lähdin aikanaan yksin ja edelleen elän sinkkuna. Miesystäviä on ollut mutta kukaan ei ole minua eteenpäin luotsannut enkä siihen edes suostuisi. Ylpeyteni minulla on tallella.
Kuuluit lahkoon, ja vaihdoit perheen arvot duuniin?
Osa työkavereista on kateellisia kun en ole ikinä sairauslomalla. Muhun ei vaan taudit iske.
Osa työkavereista on kateellisia kun en ole ikinä sairauslomalla. Muhun ei vaan taudit iske.
"Kateus on tullut esiin piikittelynä/haukkumisena, saavutusten vähättelynä, syrjintänä ja porukasta ulkopuolelle jättämisenä. Itse en ole ikinä tuntenut kateutta toisten saavutuksista, niin minusta on erittäin outoa ollut aina, että tällaiset tunteet ovat niin tavallisia ja että monet eivät pysty näitä tunteita yhtään hallitsemaan."
Hienoa ,että avauduit ja kerroit täällä rehellisesti sen mitä olet kokenut.
Toivon, että kohtaat fiksuja ja empaattisia ihmisiä.🙏💛
Pituudesta, hoikkuudesta, paksuista hiuksista ja edullisista vaatelöydöistä. Kateellisia ovat olleet ne, joilla itsellä on jo paljon.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää että joku on kateellinen jostakin sinuun liittyen, itse en ole sellaista huomannut, ehkä se johtuu siitä, kun en itse tiedä mitä kateus on!
Itselle se on sanottu ilkeästi suoraan, muiden kuullen. Nuorempana pahoitin tästä kovasti mieleni, mutta työkaverit / ystävät sanoivat, että se on kateutta kun kuvittelin itse olevani jotenkin vääränlainen.
Paksusta lompakostani, pienestä pippelistäni ja menestyksestäni naismaailmassa.
Siitä etten ole ostettavissa lahjoilla tai toisten asemalla, vaan toimin sen mukaan mikä mielestäni on oikein.
Enpä vielä näistä "saavutuksistasi" olisi kateellinen. Aika tavallisia asioita. Ei mitään merkittävää työhön, tieteeseen tai taiteisiin liittyvää meriittiä näy listallasi.
Kauppiksessa oli yksi joka oli hurjan kateellinen kun minulla oli poikaystävä. Muistan vieläkin miten ällistyin. Pidin häntä ihan nättinä, joskin aika sisäänpäin kääntyneenä tapauksena joka ei osannut puhua tunteistaan.
Varmaan työkyvyttömyydestä.
Työkkärin kurssilla olin paljon poissa ja myöhässä, koska en vaan pystynyt parempaan. Tästä ihmiset ilmeisesti kateellisia.
Vaikka lopputulos oli se, että minut potkittiin pois kurssilta ja menetin rahani.
Toiset voisi olla tyytyväisiä omaan tilanteeseensa, että pystyvät toimimaan paremmin.
Oli kyllä mielenterveyden häiriöitä silloin, jotka osaltaan vaikuttivat. Mulla oli vainoharhoja kurssilla olevista ihmisistä ja kouluttajista.
Ulkönäöstäni
Peniksen koostani
Osakesalkustani
Ferraristani
MinjaMinjainen kirjoitti:
Sekin on narsismin merkki, jos ihminen luulee, että hänelle ollaan kateellisia. Olisiko perusluonteessa jotain luontaantyöntävää.
Narsistihullu änkesi tännekin.
Minulle on useasti oltu kateellisia siitä, että jos haluan jotain muutosta elämääni- teen sen eteen kovasti töitä ja lopulta saavutan tavoitteeni.
En ruikuta matkalle tulleista vaikeuksista, korkeintaan saatan mainita ohimennen asiasta. Tämä saa ilmeisesti jotkut kuvittelemaan että saan kaiken mitä haluan napsauttamalla sormiani, helposti ja ilman ponnisteluja. Tästä olen kuullut katkeria kommentteja. Mitä noihin voisi sanoa? Tee itsekin töitä haaveidesi eteen jos haluat joskus saavuttaa jotain- en voi tehdä niitä puolestasi vaikka organisointikykyni ja stressinsietokykyni selvästi ovat paremmat kuin sinulla!
Matkustelusta ja siitä, että en ole sitonut itseäni perinteiseen perhe-elämään!
Monilapsinen ystäväni kertoi juuri hiljattain, että katuu valintojaan ja kadehtii vapaata ja vaurasta elämääni. Jollain oli sentään pokkaa sanoa se ääneen! Toki se "kadut vielä, jos et hanki lapsia" - hölötys on jo aikaa sitten loppunut, kum totuus on tullut vastaan, mutta moni ei silti myönnä ääneen sitä, että toisinkin olis voinut tehdä.....