Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?

Siitä, ettämulla oli nuprena kavereita ja hön oli paljon vaan yksin!

Tää on hupaisin itsekehupalsta aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hulluin asia, josta minulle ollaan oltu kateellisia on se, että "saat mennä nyt ihan kun huvittaa, kun sun lapset on jo muuttaneet pois ja olet vasta 44v"

Ei kukaan kyllä kadehtinut mun teiniäitiyttä silloin 90-luvulla :D

(matematiikkaa: jos saat lapsen 18-vuotiaana, on hän täysi-ikäinen sinun ollessasi 36-vuotias. Jos saat lapsen 38-vuotiaana, on hän täysi-ikäinen sinun ollessasi 56-vuotias.)

Mutta nuoruutesi menetit. Mammana. Nyt olet jo keski-ikäinen.

Vähättelevä kommentti. Millä vaan saada vastapuolen mieli pahoitettua.

Mutta totta.

Siitä, että miehet ovat olleet minusta kiinnostuneita. Rumat ovat olleet kateellisia. Myös siitä, että minulla on hyvä itsetunto, rumilla ei ole. Rumat ovat yleensä muuten niitä kiusaajia, kauniit eivät kiusaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

k8769 kirjoitti:

Aika monesti sotketaan kateellisuus siihen että joku ei vaan tykkää kyseisestä ihmisestä.

APsta voi saada sellaisen kuvan että tuo itse esiin "saavutuksiaan" usein ihmisille, ja elää ehkä omassa pikku kuplassaan epävarmuuksien takia. Hyvin usein sellaiset ihmiset ovat luonnolisesti aika luotaantyöntäviä. Ei sillä ole mitään tekemistä kateellisuuden kanssa.

Itsellä on kaunis mimmifrendi, liksa n. 10000€ kuussa, ja muuten elämässä aika mukavasti saavutuksia. Mutta en kyllä muista että kukaan olisi ollut kateellinen. 

Uskon että hyvin harvoin ihmiset ovat aidosti kateellisia.

Usko vaan. Ja jos et ole jotain itse kokenut niin sitä ei ole olemassa?

Ehkä et ole erityisen kadehdittava. Ehkä sinulla on se onni, että ympärilläsi on ihmisiä jotka eivät pahemmin kadehdi tai ainakin ymmärtävät miten typerää se on eivätkä ryhdy katkeriin tekoihin.

Eikä kateuden tarvitse olla tavallista, mutta muutaman harvan ihmisen katkera kateus voi olla todella tuhoisaa, koska se näkyy kadehditulle kiusaamisena. Tänne tulee kommentteja joissa ihan oikeasti kerrotaan että "ei ole mitään kateutta, xx vaan on niin ärsyttävä että ansaitsee huonon kohtelun". Haloo!?

Aloituksessa oli kyse sellaisesta kateudesta joka näkyy katkeruutena, kuten piikittelynä, vähättelynä, haukkumisena ja porukoista ulos sulkemisena. Nämä ovat kaikki ehkä viimeistä lukuunottamatta kiusaamista. Jokaisella kai lienee oikeus valita seuransa.

Jos en oikein välitä jostain tyypistä niin pyrin minimoimaan yhteydet. Ei tarvitse piikitellä, vähätellä tai haukkua. Ei tarvitse pistää kapuloita rattaisiin eikä muutenkaan haitata kyseisen ihmisen eloa.

Mulle ei tullut AP:stä mitään negatiivista mielikuvaa. Ihan positiivisen tavanomaisia olivat hänen saavutuksensa. Ei tullut mieleen kuvitella että hän eläisi jossain kuplassa epävarmuuksiensa takia, ihan itsevarmalta vaikuttaa. Sen sijaan tästä sinun kuplakuvitelmasta tuli vähän outo fiilis. Miksi lähteä maalailemaan toisen elämästä negaa, kun et oikeasti tiedä?

Että tavallaan todistit juuri sen että kateutta on, mutta kadehtijat sen kiivaasti kieltävät.

Miksi uskot, että mainitsemasi piikittely, vähättely, haukkuminen ja porukoista ulos sulkeminen on kateutta? Mitä, jos joku on muuten vain inhottava ihminen ja käyttäytyy huonosti?

Hyvä pointti. Eihän sitä tosiaan aina voi tietää, että mikä on se juttu joka triggeröi kuspäisen käytöksen. Jotkut ovat tosiaan mulkkendaaleja ihan vain luonnostaan. Mutta usein sen käytöksen voi liittää johonkin selvään tapahtumaan. Eivätkä nämä välttämättä ole niin teräviä tapauksia että esimerkiksi jättäisivät suoraan sanomatta mikä heitä milloinkin "ärsyttää". Useimmiten kyseessä on asia, joka ei mitenkään liity kyseiseen kadehtijaan eli ei ole mitenkään hänen asiansa.

Siitä että olen vielä työelämässä, kohtuu hyvä palkka ja autokin on. Eläkkeellä olevalle ystävälleni kyllä kelpasi kyyti millon minnekin ja ilmaiset lounaat/ kahvit jne joita minä hänelle joskus tarjosin.

Kuitenkin kehtasi piikitellä minun ulkomaanmatkoja ja jossain hemmotteluhoidoissa käyntiä ym. Joskus sanoin ettei nyt ole varaa lähteä jonnekin, niin purskahti ivalliseen nauruun ja kuittaili jotain et " älä ny viitti esittää köyhää, ainahan sä leveilet rahoilla". What. En todellakaan leveilly, päinvastoin yritin peitellä niiden olemassaoloa.

Eräs kauan yksin elänyt ystäväni oli niin kateellinen kun löysin kivan miesystävän, että yritti lähes "keinoja kaihtamatta" saada minut jättämään tämä mies.

En edes viitsi kirjoottaa mitä kaikkea sanoi ja monta kertaa, mutta paljasti hölmö kyllä katkeruutensa ja kateutensa kun ei voinut vaan iloita ystävän puolesta (tai vaan olla hiljaa).

Sanoinkin kerran hänelle että ompas tämä minun seurustelu aiheuttanu sinussa voimakkaita tunteita, ihan kun olisit mustasukkainen minusta. Haukut xxx: a ihan kun tuntisit hänet paremminkin.

Tosin kuulin vuosia myöhemmin että hän oli ollut häijy eräälle toisellekin tutulleen samassa tilanteessa.

Ilkeä ihminen.

Onhan ihmiset piikitelleen monesta asiasta tähän ikään mennessä. En kuitenkaan usko useinkaan niiden johtuvan juuri kateudesta. Koe lapsuuden kiusaamisen vuoksi ulkopuolisuuden tunnetta, joten jättäydyin usein taka-alalle, jos näen pienenkin viitteen ivasta. Se tavallaan myös on ruokkinut itse itseään, koska en ole ollut "yksi meistä" vaan "se" - olen sen aikuisen tunnistanut.

Eräs nuoruuden ystäväni, joka tuli pian opintojen jälkeen raskaaksi ja ei ehtinyt matkustelemaan tai etsimään paikkaansa niin sanoi ääneen minulle olevansa kateellinen elämästäni. Se on ainoa asia, minkä tiedän johtuvan kateudesta.

Olin 27-vuotiaana päihdehoidossa, missä jouduin lähes koko henkilökunnan ja lähes kaikkien muiden potilaiden (naisia) kiusaamisen kohteeksi. Se oli minusta käsittämätöntä, koska potilaat ja osa henkilökunnastkin oli kokeneet saman kuin minä; vaikean päihderiippuvuuden, mikä ei ole mikään hauska asia, minkä kukaan haluaisi huvikseen kokea, niin olisin odottanut heiltä empatiaa ja ainakin sentään henkilökunnalta asiallista käytöstä.

Paikan johtajatar muunmuassa sanoi minulle, että "Sinä olet Mirva ihan hyvännököinen nainen, mutta en tiedä kymmenen vuoden päästä". Hänellä oli siis ilmeisesti ihan suunnitelmana estää minua raitistumasta heidän hoitonsa avulla. Kuittaili muillekin tosin siellä ulkonäöstä. Ilmeisesti hänelle niin tärkeä asia ja suri omaa menetettyä ulkonäköään, vaikkei minusta ollut edes mitenkään pahan näköinen eläkeikää lähenteleväksi alkkikseksi. Lähdin sieltä sitten pois kesken.

Myöhemmin jossain muualla puhuin erään hoitajan kanssa tästä kokemuksesta. Ja hän kysyi, että miksi luulen niiden kiusanneen? Sanoin, että ei aavistustakaan. Hoitsu sanoi, että "Ne oli kateellisia". Minusta ihan käsittämätöntä oli kenenkään olla minulle kateellinen. En ole mitenkään menestynyt muuten, paitsi minulla on epäonnistumisen moninkertaiset maailmanmestaruudet. En ollut nuorin, enkä kaunein mielestäni siellä, aivan kauniita naisia monet, minun ikäisiä ja joku nuorempikin. Mutta olihan mulla hoikka ja urheilullinen vartalo. Jos on oikein huonoitsetuntoista porukkaa, niin voihan ne nähdä itsensä minua rumempana, vaikka peili näyttäis mitä. Olin aika iloinen, kun pääsin sinne hoitoon, niin ehkä se mun asenne toi sitten jotain hehkua. Jos näytin voimakkaalta ja rohkealta ja se herätti kateutta? Oikeasti olin kyllä jo silloin melko stanan väsynyt elämääni, mutta ajattelin, että nyt asiat kääntyy parempaan lopulta ja siksi olin iloinen ja rohkein mielin. Entinen mieheni kävi tuomassa koirani sinne mukaan (ekan viikon olin ilman koiraa). Ehkä se koira ja mies saattoi herättää sitten kateutta? Se on kyllä erityiset kaunis ja hyväluonteinen koira ja samaa voinee sanoa miehestäkin.

Aikaa on menny pian se kymmenen vuotta. Tietenki olen rapistunut, koska ikä ja rankka elämä, mutta niinhän nuita tulee vähän väliä kaikenmaailman ukkeleita kosimaan, että en kait mää voi olla vieläkään kovin vastenmielisen näköinen? Vai tuleeko ne mun puheille, kun eivät uskalla kauniita naisia lähestyä?

En ole vaivautunut ajattelemaan, mitä muut minusta ajattelevat. Kiesus.

Yksi kaveri on kateellinen töistäni ja lapseni edistymisestä harrastuksessaan. Lisäksi hän on kateellinen kivoista jutuista elämässäni. Esim. matkoista. Itseasiassa varma merkki siitä, että meillä on ollut jotain erityisen kivaa on se, että hän ei tykkää siitä fb:ssa :D

Varpaistani ja nänneistäni. Näistä on sanottu suoraan, kaksi eri kaveria. Muusta ei tietoa.

Ai katos perhana, en lukenut ap:n viestiä vaan ainoastaan otsikon. En ole kuullut piikittelyä varpaista tai nänneistä, niin kateellisia ei ole oltu. :D

T. 792

Siitä, kun olin nuorena naimisissa erään kuuluisan suomalaisen powermetal-bändin laulajan kanssa. Tästä on aikaa jo n.20 vuotta ja ollaan erottu kauan sitten.

Miksi joku on naiselle kateellinen a) miehestä tai b) (vielä oudompaa) rikkaasta miehestä? Et voi tietää, millainen suhde ko. pariskunnalla on, joten miksi kadehtia? Miehen rahoilla "vaurastuminen" taas... onko oikeasti joku kateellinen siitä? En tiedä, kuinka iso nautinto on, että on ulospäin kalliit autot talot mökit ja veneet, mutta et oo itse tehnyt mitään ko. saavutusten eteen. Tämäkin kun näkyy ulospäin. Lisäksi joudut aina olemaan toiselle kiitollisuudenvelassa tai tanssimaan hänen pillin mukaan, jos haluat nauttia eduista jatkossa.

Itse olin nuorena kateellinen kaikesta muille. Olin porukan ainut ikisinkku ja viimeinen, joka löysi miehen ja sai lapsen. Muistan, että se oli raivostuttava tunne. Mutta kateus on vuosien myötä hiipunut ja loppunut, kun olen seuraillut näitä nuoruuden kavereita. Yksi rikastui miehellä, toinen hankki neljä lasta ja on täysin kiinni heissä, kolmas halusi liian upean talon eikä rahat riitä nyt lainanmaksuun. Neljäs on elänyt aina iskän rahoilla eikä jaksanut kouluja käydä. Mitäpä ammatilla, kun perintö odottaa. Ja sitten on viides, joka odotti koko ikänsä, että saisi iskettyä itselleen julkkismiehen. Nyt melkein viisikymppisenä se vihdoin on tapahtunut. Lapset hän ehti tehdä toisen kanssa.

Omasta elämästäni kateus on tosiaan kadonnut. En päässyt ikinä yliopistoon, mutta olen siitä huolimatta rakentanut uran ja menestynyt paremmin kuin monet korkeammin koulutetut. Yksi lapsi on just sopiva lapsiluku mulle. Nautin mukavaa liksaa työstäni. Säästöjä on kertynyt - voi johtua tosin myös siitä, että en oo hankkinut ns. edustusaudia enkä kallista omakotitaloa. Asun rumassa rivitalossa, joka on remontoitu sisältä sellaiseksi kuin haluan, ja ajan 10 vuotta vanhalla autolla.

En kamalasti arvosta kiiltokuvaelämää. Omani tosiaan näyttää aika vaatimattomalta ulospäin, mutta hyvä näin. Olen mieluummin onnellinen ja nautin omalla työlläni ansaitusta rahasta ja kunnioituksesta vähän piilossa. Olen myös tosi ylpeä siitä, mitä olen saavuttanut. En kuitenkaan siitä kenellekään huutele ja luulen, ettei mua siksi kadehdi kukaan. 

VaahtoVasara kirjoitti:

En ole vaivautunut ajattelemaan, mitä muut minusta ajattelevat. Kiesus.

No sama täällä. Mutta pahasti kateelliset ihmiset tuppaavat tulevat ihan itse kertomaan että mikä elämässäni heitä ärsyttää, ikään kuin jotenkin heille eläisin. Olisivat ihan hiljaa vaan, niin eivät häiritsisi kateudellaan ketään muuta kuin itseään.

Useinpien kommentiojien pätemisen tarve on todella tuttua. Yhden parikymmentä vuotta tuntemani kaverin osalta tämä kärjistyi lapselliseen käytökseen. Itse olen keskimääräistä älykkäämpi ja tietoinen, että kaikki eivät ole kartalla mutta en ole koskaan vähätellyt muita. Älykkäimmät ihmiset eivät yritä päteä.

Vierailija kirjoitti:

Useinpien kommentiojien pätemisen tarve on todella tuttua. Yhden parikymmentä vuotta tuntemani kaverin osalta tämä kärjistyi lapselliseen käytökseen. Itse olen keskimääräistä älykkäämpi ja tietoinen, että kaikki eivät ole kartalla mutta en ole koskaan vähätellyt muita. Älykkäimmät ihmiset eivät yritä päteä.

Suo anteeksi, mutta jos olet oikeasti älykäs niin tiedät että tuo ei ole totta. Pätemisen tarve ei kumpua älystä tai sen puutteesta vaan jostain ihan muusta. Erittäin älykkäät ihmiset voivat olla myös hyvin epämiellyttäviä.

Miksi kadehtia ketään? kirjoitti:

Miksi joku on naiselle kateellinen a) miehestä tai b) (vielä oudompaa) rikkaasta miehestä? Et voi tietää, millainen suhde ko. pariskunnalla on, joten miksi kadehtia? Miehen rahoilla "vaurastuminen" taas... onko oikeasti joku kateellinen siitä? En tiedä, kuinka iso nautinto on, että on ulospäin kalliit autot talot mökit ja veneet, mutta et oo itse tehnyt mitään ko. saavutusten eteen. Tämäkin kun näkyy ulospäin. Lisäksi joudut aina olemaan toiselle kiitollisuudenvelassa tai tanssimaan hänen pillin mukaan, jos haluat nauttia eduista jatkossa.

Itse olin nuorena kateellinen kaikesta muille. Olin porukan ainut ikisinkku ja viimeinen, joka löysi miehen ja sai lapsen. Muistan, että se oli raivostuttava tunne. Mutta kateus on vuosien myötä hiipunut ja loppunut, kun olen seuraillut näitä nuoruuden kavereita. Yksi rikastui miehellä, toinen hankki neljä lasta ja on täysin kiinni heissä, kolmas halusi liian upean talon eikä rahat riitä nyt lainanmaksuun. Neljäs on elänyt aina iskän rahoilla eikä jaksanut kouluja käydä. Mitäpä ammatilla, kun perintö odottaa. Ja sitten on viides, joka odotti koko ikänsä, että saisi iskettyä itselleen julkkismiehen. Nyt melkein viisikymppisenä se vihdoin on tapahtunut. Lapset hän ehti tehdä toisen kanssa.

Omasta elämästäni kateus on tosiaan kadonnut. En päässyt ikinä yliopistoon, mutta olen siitä huolimatta rakentanut uran ja menestynyt paremmin kuin monet korkeammin koulutetut. Yksi lapsi on just sopiva lapsiluku mulle. Nautin mukavaa liksaa työstäni. Säästöjä on kertynyt - voi johtua tosin myös siitä, että en oo hankkinut ns. edustusaudia enkä kallista omakotitaloa. Asun rumassa rivitalossa, joka on remontoitu sisältä sellaiseksi kuin haluan, ja ajan 10 vuotta vanhalla autolla.

En kamalasti arvosta kiiltokuvaelämää. Omani tosiaan näyttää aika vaatimattomalta ulospäin, mutta hyvä näin. Olen mieluummin onnellinen ja nautin omalla työlläni ansaitusta rahasta ja kunnioituksesta vähän piilossa. Olen myös tosi ylpeä siitä, mitä olen saavuttanut. En kuitenkaan siitä kenellekään huutele ja luulen, ettei mua siksi kadehdi kukaan. 

Tulee mieleen, että kateuden alku on vertailemisessa. Kerrot tutuistasi, joilla kullakin on mennyt vaihtelevasti. Nyt kun kaikilla on mielestäsi enemmän tai vähemmän tylsät (tulevaisuuden)näkymät, toteat että ei kannattanut verrata itseään ja kadehtia. No ei tosiaan. Entä toteaisitko samoin, jos nyt vertaisit itseäsi heihin ja heillä menisi kirkkaasti paremmin kuin sinulla?

En ymmärrä miksi vertailla kun jokainen kuitenkin elää vain sen oman elämänsä. Ei ihmisillä ole samat lähtökohdat, mahdollisuudet ja ominaisuudet, ei myöskään samat mieltymykset tai tavoitteet, eikä kaikkia kohtaa samat vastoinkäymiset.

Jokainen taapertaa omaa polkuaan eikä siitä tarvitse tehdä tiliä kenellekään.

Minulla on työteveri jonka vien  kyydissä kotiinsa kun ajan toiselle  puolelle Helsinkiä mieheni työpaikalle.  Hän jaksaa autossa päivästä toiseen  ihmetellä miten minulla on hieno loisto-auto,  kaunis koti pientalossa vaikka on 2 lastakin ja varaa kesämökkiim ym.  kun meillä on melkein sama palkka  ja samanikäisiä olemme.  Sanoo suoraan olevansa kateellinen kun minulla on leveämpi elämä. Minkäs minä sille voin että hän hassaa rahansa. Minä olen ollut aika kovilla kun saimmme ensimmäisen lapse jo  19-vuotiaana. Sen jälkeen olen  tiukasti opiskellut ja olen hyvässä työssä ja muutenkin  ahkera.