Lue keskustelun säännöt.
Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?
Mistä asioista sinulle on oltu niin kateellisia, että olet huomannut toisten katkeruuden?
Minulla ainakin nämä:
- koulu- ja opiskelumenestys
- viulunsoittotaito
- tanssitaito
- seurustelusuhteeni (josta tuli myöhemmin avioliitto)
- hyvä työpaikka
- saavutukseni erään yhdistyksen toiminnassa
Kateus on tullut esiin piikittelynä/haukkumisena, saavutusten vähättelynä, syrjintänä ja porukasta ulkopuolelle jättämisenä. Itse en ole ikinä tuntenut kateutta toisten saavutuksista, niin minusta on erittäin outoa ollut aina, että tällaiset tunteet ovat niin tavallisia ja että monet eivät pysty näitä tunteita yhtään hallitsemaan.
Kaikki näistä asioista (paitsi seurustelusuhteen löytyminen) ovat asioita, joiden eteen olen tehnyt paljon töitä ja uskoisin olevan jokaisen saavutettavissa. On vissiin vain helpompi sorsia muita kuin kääriä omat hihat...
Kommentit (1120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei nuo luettelemasi asiat ole kaikkien saavutettavissa. Esim. viulua ei oikein voi soittaa epämusikaalinen ihminen. Se kuulostaa ihan kamalalta, jos ei ole sävelkorvaa. Sävelkorva taas vaatii tietyt geenit. Lisäksi jokainen ei menesty yhtä hyvin koulussa, vaikka kuinka yrittäisi. Jos ajatellaan ihan vaikka YO-kirjoituksiakin, ei ole edes mahdollista, että kaikki kirjoittavat Laudatureja, koska arvosanat asetetaan Gaussin käyrälle ja joku saa aina myös niitä huonompia arvosanoja, vaikka pistemäärä olisi kuinka korkea. Koulumenestys vaatii älykkyyttä, jota ei kaikilla ole samalla tavalla.
Itselleni on oltu kateellisia ulkonäöstä, musikaalisuudesta ja kirjallisesta luovuudesta. Ulkonäkökateuden vuoksi minua kiusattiin (tämä on siis myöhemmin myönnetty) ja se jätti traumat. Sairastuin kiusaamisen vuoksi psyykkisesti.
Kateus on ihan inhimillinen tunne. Ratkaisevaa on, kuinka sen kanssa toimii. Kyllä itsekin kadehdin välillä ihmisiä, joilla on jotain, joka on ollut unelmani, mutta jota en voi koskaan saavuttaa. Tiedän silti, ettei toisten hyvä ole minulta pois, enkä toivo mitään pahaa heille, joita kohtaan joskus tunnen kateutta. Myrkylliseksi kateus muuttuu silloin, kun se saa ihmisen polkemaan kateuden kohdetta maahan.
Mielestäni on erikoista ajatella, ettei sävelkorvaa ja rytmitajua voisi oppia siinä missä mitä tahansa muutakin taitoa. Tiedän useita aikuisia "sävelkorvattomia" ja "rytmitajuttomia", jotka ovat oppineet ihan hyvän soitto- tai tanssitaidon. Vastustan jyrkästi elitististä ajattelua, että soittamisen opetteluun tarvitaan tietyt geenit. Eihän niin todeta kouluoppimisestakaan, vaikka jotkut tietenkin oppivat nopeammin kuin toiset.
Ap
Ei niitä oikein voi opetella, sori. Nuotit voi opetella jokainen, ja soittaa niistä, mutta ei siitä ikinä priimaa tule. Jos nuottikorvaa ei ole, niin ihminen ei yksinkertaisesti fyysisesti kykene kuulemaan onko sävel oikea vai ei. Sama kuin värisokea ei vain voi nähdä värejä oikein, vaikka kuinka harjoittelisi. Nuoteista tietenkin voi tällönkin soittaa. Tanssimaankin voi opetella, ja moni pyöriminen menee ihan vain sillä että kunhan nyt vain pyörii, mutta kun puhutaan vaikkapa rummuista, niin rytmitajuttoman epärytmiin ei pysty kukaan muun tarttumaan kiinni, ja sellaisen kanssa musioiminen on aivan hirveän kuuloista, ja todella epämukavaa muille soittajille.
Olen tästä täysin eri mieltä. Sävelkorvaa voi harjoittaa ihan ehdottomasti. Ei se niin mene, että lapsi syntyy täydellisellä sävelkorvalla ja sitten ei tarvitse yhtään harjoitella, että mistä ne nuotit löytyvät vaikka viulun kaulalta. Viulun opiskelu on tosi paljon juuri sävelkorvan treenaamista.
Jos olet jollakin tavalla musiikin alalla, niin ajatusmallisi on suoraan sanottuna mielestäni haitallinen. En kuitenkaan usko sitä, että olet.
Ap
Ai Wolfgang Amadeus Mozart ei ollu luonnonlahjakkuus? Kyllä tossa on eroja, jotkut vaan ei omaa sävelkorvaa (esim.minä, mieheni laittaa korvat lukkoon jos yritän soittaa/laulaa jotain. )
Eikä oo harjoituksen puutteesta kyseSuomessa on sattuneesta syystä porukkaa, jotka eivät koskaan narsisminsa takia tule hyväksymään, että mm. säveltäminen voi onnistua pelkällä lahjalla ilman harjoittelua. Sitten estävät jotakin ihmistä kehittymästä vedoten siihen, että hänestä tulisi perfektionisti. Samalla tietenkin varastetaan kaikki työt.
Musiikkiala on täysin mätä.
Mä aloin säveltämään ja sanoittamaan 35-vuotiaana. Mulla on pelkkä lahja, en edes osaa nuotteja, ja soitan soitinta täysin autettavasti, mutta sen verran että saan pyöritettyä jotain kiertoja ja niiden päälle säveltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtään liioittelematta kaikesta. On kuuleman mukaan ollut sen verran easymodea tämä elämä, että "jokainen haluaisi olla kuin sinä", vaan eivätpä ole olleet näkemässä esiripun taakse niiden standing ovationsien jälkeen...
Ihmiset jotka ovat kateellisia ovat sairaita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en jaksa edes luetella mistä kaikesta ihmiset olleet kateellisia. Olen silti ihan tavallinen ihminen, minäkin olen joskus ollut kateellinen jostain, mutta onnekseni olen tyytyväinen elämääni eikä pieni kateuden tunne silloin tällöin vaikuta minuun tai käytökseeni mitenkään. Mutta tässä jotain mitä tulee mieleen;
- sain nuorena oman ponin ja sittemmin hevosen. Siitä puhuivat ikäiseni tytöt paljon pahaa kun olivat kateellisia
- poikaystävä. Eräs toinen oli kiinnostunut samasta pojasta ja kun hän kiinnostui minusta niin se oli myrkkyä
- ulkonäkö. tästä olen saanut kohdata niin paljon kiusaamista, että se on muuttanut minua pysyvästi. En enää uskalla olla kunnolla oma näyttävä itseni vaan piilottelen muotoja löysän paidan alla, hiukset on värjäämättä ja en arkena juuri meikkaa. Jos laittaudun ja laitan tiukat vähänkin avonaiset vaatteet päälle saan naisilta mulkoilua ja jotkut jopa suoraan haukkuneet. Juomia on kaadettu vahingossa muka päälle ja nais baarimikko ei ole myynyt juomaa vaan aina ohitti minut. Ihan uskomatonta, sairasta. Olen vielä luonteeltani tosi kiltti ihminen, joten ei ole johtunut minun käytöksestäni tuo.
- omakotitalo ja siihen tekemäni remontit, mm. iso uusi terassi oli sellainen josta osa pahoitti mielensä
- lapsi. siitäkin pystyy olemaan kateellinen
Vierailija kirjoitti:
No en jaksa edes luetella mistä kaikesta ihmiset olleet kateellisia. Olen silti ihan tavallinen ihminen, minäkin olen joskus ollut kateellinen jostain, mutta onnekseni olen tyytyväinen elämääni eikä pieni kateuden tunne silloin tällöin vaikuta minuun tai käytökseeni mitenkään. Mutta tässä jotain mitä tulee mieleen;
- sain nuorena oman ponin ja sittemmin hevosen. Siitä puhuivat ikäiseni tytöt paljon pahaa kun olivat kateellisia
- poikaystävä. Eräs toinen oli kiinnostunut samasta pojasta ja kun hän kiinnostui minusta niin se oli myrkkyä
- ulkonäkö. tästä olen saanut kohdata niin paljon kiusaamista, että se on muuttanut minua pysyvästi. En enää uskalla olla kunnolla oma näyttävä itseni vaan piilottelen muotoja löysän paidan alla, hiukset on värjäämättä ja en arkena juuri meikkaa. Jos laittaudun ja laitan tiukat vähänkin avonaiset vaatteet päälle saan naisilta mulkoilua ja jotkut jopa suoraan haukkuneet. Juomia on kaadettu vahingossa muka päälle ja nais baarimikko ei ole myynyt juomaa vaan aina ohitti minut. Ihan uskomatonta, sairasta. Olen vielä luonteeltani tosi kiltti ihminen, joten ei ole johtunut minun käytöksestäni tuo.
- omakotitalo ja siihen tekemäni remontit, mm. iso uusi terassi oli sellainen josta osa pahoitti mielensä
- lapsi. siitäkin pystyy olemaan kateellinen
Sori ot, mutta paljonko tuo terassinne maksoi? Pitäis suunnitella uutta, mutta kiinnostaisi tietää paljonko pitää budjetoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöstä (syntymälahjasta siis) ja uralla etenemisestä.
Olen vain tehnyt työni hyvin, tavalla, jolla voin olla sopusoinnussa itseni kanssa, eli niin hyvin kuin kykenen:)
Aina löytyy katellisia ihmisiä, syystä jos toisestakin. Itse en ole halunnut käyttää paukkujani kadehtimiseen, vaan sen sijaan muiden kehumiseen aiheesta. Sen koen tärkeänä.
Aika moni muukin tekee työnsä hyvin, niin hyvin ja nopeasti kuin osaa ja noudattaa tunnollisesti työnantajan ohjeita, saamatta koskaan edes vakituista työpaikkaa. Ei ole ihme jos ollaan kateellisia toisillemme kun jollain se tuuri käy ja muutama muu saa kenkää. Itse tein jopa paremmin kuin muutamat työkaverini, silti he sai vakituiset työpaikat, minä en. Olen kateellinen, mitäpä tuota kieltämään.
Työvoima on ehtymätön luonnonvara.
Vierailija kirjoitti:
Työttömyyspäivärahasta.
Se on kumma.
Muistan 1990-luvulta, kun itse olin työtön ja entinen koulukaveri kävi töissä nälkäpalkalla. Kummatkin asuimme silloin vanhempien taloudessa. Häntä häiritsi hirveästi se, kun hänen palkkansa oli 50 mk kuukaudessa pienempi kuin mun työttömyyspäiväraha. Valitti, kuinka hänellä on paljon työtä ja vähän palkkaa.
Siihen aikaan mulla oli tilillä kymmeniä tuhansia, koska olin saanut vakuutuksesta rahaa. Tää närästi kanssa tätä kaveria ja sitten arvosteli kovasti hankintoja, joita rahoilla tein. Ajoin kuulemma liian kalliilla polkupyörällä, vaikka se oli edullinen maantiepyörä. "No et sä voi mikään persaukinen olla, kun sulla on ollu varaa ostella televisiota, stereot, videot..." arvosteli kerran nenä pystyssä.
Mitään kun ei olisi saanut olla. "Mitä ei minulla ole, sitä ei tarvitse muillakaan olla." Semmostahan se kateellisen mieli on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko kyseessä kateus, mutta kotini on aiheuttanut ikävää kommentointia.
Kotini on liian vanha ja siksi pitäisi heti purkaa, liian suuri, epätrendikäs, liian syrjässä, omituinen, väärän värinen, liikaa vanhoja puita pihalla, liikaa portaita, vanhanaikainen, orjaleiri, kellään ole hiiligrilliä ja tämän lisäksi vanhan talon täytyy olla kylmä ja haista pahalle.
Perhe tuntuu kyllä viihtyvän tässä läävässä, joten näillä mennään.
Me ostettiin reilu 10 v sitten talo. Talo oli vähän vanhempi, joten sisustusmateriaalit oli vähän vanhoja ja remontoitavaa jonkin verran, mutta talo oli sijainniltaan meidän mieleen, pohjaratkaisu tosi hyvä ja muutamia kivoja yksityiskohtia (korkea sisäkatto, tilava keittiö. Isohko tontti). Ei kuitenkaan muutamaan vuoteen ehditty tekemään talolle mitään, kun mies joutui käymään naapurikaupungissa töissä muutaman päivän viikossa, oli ns. ruuhkavuodet lasten harrastuksissa ja isovanhemmatkin sairastelivat (käytiin viikonloppuisin auttelemassa).
Kolmisen vuotta sitten alettiin remontoida taloa. Kaikki pinnat käytiin läpi, tehtiin kylppäriremppa ja rakennutettiin piharakennus, jonka yhteydessä on lasinen kesähuone/-keittiö, johon tuli takka, grillauspiste ja oleskelutilaa (viereen palju).
Lapsuudenystäväni on todella varakkaasta perheestä kotoisin. Hän on saanut ennakkkoperintöjä varmaan satoja tuhansia, vanhemmilla on metsää ja maata (myyneet useita mökkitontteja) sekä muita sijoituksia. Ystäväni on aina ollut ihailun kohde ja se, jolla on hieno asunto, uusia autoja, design-esineitä ja arvokkaita tauluja ja muita esineitä. Yllätys oli kuinka ystäväni oli suorastaan pakahtua kateudesta kun kävi meillä näiden remonttien jälkeen! Hän ei oikeasti pystynyt edes hymyilemään ja haki epäkohtia kaikesta, mitä meillä oli (takan merkki huono, poreamme olisi ollut parempi, maalien värit vääriä jne.).
Miten voikin remontoitu perustalo aiheuttaa noin paljon kateutta? Varsinkin kun ollaan yli 10 vuotta eletty repaleisen tapettien ja rikkinäisten laattojen kanssa, ja ilman kunnollista terassia/piharakennusta? Ilmeisesti hän ei pysty suomaan hyvää kenellekään toiselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan kiinnitä huomiota asiaan, joten en osaa sanoa. Mielestäni kielii vain omasta huonosta itsetunnosta, jos pitää kytätä muiden kadehtimisia tai kadehtimatta jättämisiä. Riittää että olen itse tyytyväinen omiin saavutuksiini ja ominaisuuksiini.
Ilmeisesti erittäin tuuheista hiuksistani. Ainakin minulle on monta kertaa sanottu että minulla on erittäin tuuheat hiukset ja myös että tukkani olisi kaunis jos siis miehessä joku on kaunista. Ehkä niistä ollaan myös kateellisia koska jotkut ovat toivoneet että heillä olisi samanlaiset hiukset kuin minulla. Niin he ovat minulle sanoneet. Tässä asiassa minä tulen isän puolen sukuun koska isäni puolen suvussa miehillä on melko tuuheat ja tummat hiukset jotka tosin vanhemmitten vähitellen vaalenevat mutta kaljuuntumista isäni puolen miehillä ei esiinny eikä niin ei taida käydä minullekaan. Mistään muust minulle ei varmaan voida olla kateellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiltti mies 40v kirjoitti:
Ilmeisesti erittäin tuuheista hiuksistani. Ainakin minulle on monta kertaa sanottu että minulla on erittäin tuuheat hiukset ja myös että tukkani olisi kaunis jos siis miehessä joku on kaunista. Ehkä niistä ollaan myös kateellisia koska jotkut ovat toivoneet että heillä olisi samanlaiset hiukset kuin minulla. Niin he ovat minulle sanoneet. Tässä asiassa minä tulen isän puolen sukuun koska isäni puolen suvussa miehillä on melko tuuheat ja tummat hiukset jotka tosin vanhemmitten vähitellen vaalenevat mutta kaljuuntumista isäni puolen miehillä ei esiinny eikä niin ei taida käydä minullekaan. Mistään muust minulle ei varmaan voida olla kateellisia.
Miehelleni ollaan myös kateellisia hiuksista. Niitä nimittäin on! :D
Nuorempana naljailtiin kuulemma myös, kun hius on kiharaa, ja sen on tapana sojotella jos ei pidä jatkuvasti lyhyenä tai pitkänä. Mies on 42v, ja todella monella kaverilla on alkanut nyt jo viimeistään ohimoilta hius lähteä. Mieheni porskuttaa paksulla pitkähköllä kuontalollaan :D Moni sanoo ihan suoraan että eikö sunkin pitäisi jo leikata lyhyeksi. Ei pidä :D
Kirjoittelin jo tuonne aikaisemminkin ystävän yllättävästä kateudesta. Olen oikeasti miettinyt, että jonkun pitäisi tutkia kateutta. Meitä on neljän muutaman vuoden sisällä syntynyttä serkusta ja toki lapsena meillä oli aina jonkinlainen kilpailu meneillään. Kuka juoksee nopeiten, on paras piirtämään, kuka on taitavin hyppynaru kanssa, kuka sai ensimmäisenä jonkun halutun lelun.
Yhdelle meistä tämä jonkinlainen kilpailu on jäänyt jotenkin päälle. Hän on meistä se, joka ei lähtenyt opiskelemaan pitemmälle, mutta on silti saanut kivan työpaikan. On naimisissa rakennusurakoitsijan kanssa, joten ovat rakentaneet pari taloa, jotka ovat tosi hienoja. Hänen pitää koko ajan tuoda julki kaikkea rahaa, tavaraa, sisustamista jne. Uusi talo on juuri valmistumassa ja hän oli puhunut muutamalle sukulaiselle, että "tytöt" ovat varmaan todella kateellisia hänelle.
Tosi asia on, että elämä on kuljettanut meitä eri suuntiin. Yhdellä on ollut suuria murheita elämässä lapsensa terveyden suhteen ja kaikki maallinen omaisuus ym. on hänelle aika yhdentekevää . Toinen taas haaveilee erämökistä jossain Lapissa ja minä taas muuttamisesta maalle, kun lapset lentävät pesästä. Itse aina ihmettelen, että miten hän ajattelee kaikkien aina haluavan samaa kuin hän. Jos itse mietin rehellisesti omia kateuden tunteita, olen ollut kateellinen kaverini tanssitaidosta, toisen kaverin erityistaidoista koirien kanssa (perusti oman yrityksen) ja viimeksi työkaverin vuoden sapattivapaasta. Eivät kaikki halua samoja asioita.
Mulle ei enää olla kateellisia, kun ei ole enää kavereitakaan. On vain mies ja hänen sukunsa, ja he eivät ole tippaakaan kateellista väkeä. Se vähän hirvittää että jos mies joskus haluaa erota, niin minulle ei jää sitten kirjaimellisesti ketään.
Kiharoista hiuksista oli yksi 60+ alainen ääneen kateellinen. Mulla on permanentti.
Vierailija kirjoitti:
Laihuudesta. Siitä sain kuulla jatkuvasti. Urheilin paljon ja minulla oli krooninen sairaus, joten paino ei vain noussut.
Nuorena sain kuulla paljon siitä kun asuin pääkaupunkiseudulla. Muu suku oli Savosta ja vietin siellä aina loma-ajat. Samanikäiset piikitteli jatkuvasti, vaikka itse olisin antanut mitä vain että olisin voinut asua Savossa :)
Joo törmäsin yhteen savolaiseen naiseen joskus eräässä yhteydessä ja hän oli yhtä pitkä kuin leveäkin pallero hänen siskonsa oli normaalikokoinen oikein seksikäs nainen ja tämä pyöreä haukkui että on lapsen näköinen ym vastaavaa. Ilmeisesti savossa aikuinen nainen on mahdollisimman läski.
Mulla ja ex-kaverilla oli samantyylinen tilanne, mutt minä olin tuossa kaverisi tilanteessa, ja hän oli kateellinen minulle, vaikka hänellä oli ns. "kaikki". Toisaalta minä olin kyllä se joka valvoi lapsen takia 18 vuotta. Että vielä erikoisempaa mielestäni on se että joku kadehtii ns "alaspäin".