Lue keskustelun säännöt.
Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?
Mistä asioista sinulle on oltu niin kateellisia, että olet huomannut toisten katkeruuden?
Minulla ainakin nämä:
- koulu- ja opiskelumenestys
- viulunsoittotaito
- tanssitaito
- seurustelusuhteeni (josta tuli myöhemmin avioliitto)
- hyvä työpaikka
- saavutukseni erään yhdistyksen toiminnassa
Kateus on tullut esiin piikittelynä/haukkumisena, saavutusten vähättelynä, syrjintänä ja porukasta ulkopuolelle jättämisenä. Itse en ole ikinä tuntenut kateutta toisten saavutuksista, niin minusta on erittäin outoa ollut aina, että tällaiset tunteet ovat niin tavallisia ja että monet eivät pysty näitä tunteita yhtään hallitsemaan.
Kaikki näistä asioista (paitsi seurustelusuhteen löytyminen) ovat asioita, joiden eteen olen tehnyt paljon töitä ja uskoisin olevan jokaisen saavutettavissa. On vissiin vain helpompi sorsia muita kuin kääriä omat hihat...
Kommentit (1120)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ollut oikein hyvä vertaistukiketju, kiitos siitä!
Ulkonäöstä (syntymälahjasta siis) ja uralla etenemisestä.
Olen vain tehnyt työni hyvin, tavalla, jolla voin olla sopusoinnussa itseni kanssa, eli niin hyvin kuin kykenen:)
Aina löytyy katellisia ihmisiä, syystä jos toisestakin. Itse en ole halunnut käyttää paukkujani kadehtimiseen, vaan sen sijaan muiden kehumiseen aiheesta. Sen koen tärkeänä.
Minä olen työtön ja tuitta. Paremmin tienaavat ovat ihmetelleet. Sentään aika miedosti.
-Yksi ihmetteli miksi työtön kutsuttiin sioitusneuvontaan. (Ei vedätetty. omaisuus on siitä kasvanut.
Toisaalta on pienet tulot.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei nuo luettelemasi asiat ole kaikkien saavutettavissa. Esim. viulua ei oikein voi soittaa epämusikaalinen ihminen. Se kuulostaa ihan kamalalta, jos ei ole sävelkorvaa. Sävelkorva taas vaatii tietyt geenit. Lisäksi jokainen ei menesty yhtä hyvin koulussa, vaikka kuinka yrittäisi. Jos ajatellaan ihan vaikka YO-kirjoituksiakin, ei ole edes mahdollista, että kaikki kirjoittavat Laudatureja, koska arvosanat asetetaan Gaussin käyrälle ja joku saa aina myös niitä huonompia arvosanoja, vaikka pistemäärä olisi kuinka korkea. Koulumenestys vaatii älykkyyttä, jota ei kaikilla ole samalla tavalla.
Itselleni on oltu kateellisia ulkonäöstä, musikaalisuudesta ja kirjallisesta luovuudesta. Ulkonäkökateuden vuoksi minua kiusattiin (tämä on siis myöhemmin myönnetty) ja se jätti traumat. Sairastuin kiusaamisen vuoksi psyykkisesti.
Kateus on ihan inhimillinen tunne. Ratkaisevaa on, kuinka sen kanssa toimii. Kyllä itsekin kadehdin välillä ihmisiä, joilla on jotain, joka on ollut unelmani, mutta jota en voi koskaan saavuttaa. Tiedän silti, ettei toisten hyvä ole minulta pois, enkä toivo mitään pahaa heille, joita kohtaan joskus tunnen kateutta. Myrkylliseksi kateus muuttuu silloin, kun se saa ihmisen polkemaan kateuden kohdetta maahan.
Mielestäni on erikoista ajatella, ettei sävelkorvaa ja rytmitajua voisi oppia siinä missä mitä tahansa muutakin taitoa. Tiedän useita aikuisia "sävelkorvattomia" ja "rytmitajuttomia", jotka ovat oppineet ihan hyvän soitto- tai tanssitaidon. Vastustan jyrkästi elitististä ajattelua, että soittamisen opetteluun tarvitaan tietyt geenit. Eihän niin todeta kouluoppimisestakaan, vaikka jotkut tietenkin oppivat nopeammin kuin toiset.
Ap
Ei niitä oikein voi opetella, sori. Nuotit voi opetella jokainen, ja soittaa niistä, mutta ei siitä ikinä priimaa tule. Jos nuottikorvaa ei ole, niin ihminen ei yksinkertaisesti fyysisesti kykene kuulemaan onko sävel oikea vai ei. Sama kuin värisokea ei vain voi nähdä värejä oikein, vaikka kuinka harjoittelisi. Nuoteista tietenkin voi tällönkin soittaa. Tanssimaankin voi opetella, ja moni pyöriminen menee ihan vain sillä että kunhan nyt vain pyörii, mutta kun puhutaan vaikkapa rummuista, niin rytmitajuttoman epärytmiin ei pysty kukaan muun tarttumaan kiinni, ja sellaisen kanssa musioiminen on aivan hirveän kuuloista, ja todella epämukavaa muille soittajille.
Olen tästä täysin eri mieltä. Sävelkorvaa voi harjoittaa ihan ehdottomasti.että mistä ne nuotit löytyvät vaikka viulun kaulalta. Viulun opiskelu on tosi paljon juuri sävelkorvan treenaamista.
Jos olet jollakin tavalla musiikin alalla, niin ajatusmallisi on suoraan sanottuna mielestäni haitallinen. En kuitenkaan usko sitä, että olet.
Ap
Saahan sitä olla ihan mitä mieltä huvittaa, ole hyvä vain :D Sinä olet ainoa joka on sanonut että ei tarvitsisi harjoitella.
Eräs nuori vävy soitteli bassoa rockbändissä. Eräänä iltana tuli tilaisuus laulaa karaokea baarissa. Silloin kuulin kun nuori vävy lauloi aivan päin p...ttä. Olin aivan shokissa. No se bassolla soittaminen oli sellaista, mitä nyt oli. Tuskin edes kolmisointua. Mutta siis se pitää paikkansa, musisoida voi ilman sävelkorvaa, jos soittaa bassoa. Hehe, saa nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömyyspäivärahasta.
Minulle oli naapuri kateellinen, kun olin työttömänä ollessa työkkärin kurssilla. Naapuria harmitti myös, kun pojallamme oli hänen mielestään paremmat vaatteet kuin hänen lapsillaan.
Siellä kurssilla oli yksi työtön kateellinen, kun sain ansisidonnaista päivärahaa ja hän vain Kelan päivärahaa. Ei auttanut, vaikka selitin, että olin yli 20 vuotta maksanut työttömyyskassaan. Hän oli muuttanut puoli vuotta ennen kurssia Ruotsista, eikä ollut kertomansa mukaan koskaan kuulunut mihinkään Liittoon.
Kaikesta sitä voi ollakin kateellinen, ihmettelin molemmilla kerroilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttökaveri harrasti puolen yön taksitolpalta ym suhteita. Itse olin
pitkässä suhteessa ja kyllä hän kadehti.
Olin narsistimiehen kynsissä, syvissä vesissä. Kaveri ei tiennyt miehen pimeästä puolesta enkä tajunnut minäkään. Olisinpa tajunnut ettei suhteissa tarvi olla hinnalla millä hyvänsä.Minut kateellinen "ystävä" yritti parittaa täysin tolloille miehille, koska "sopisimme hyvin yhteen".
Sitten kun eräällä keikalla bändin laulaja rakastui minuun, niin pisti välit poikki. Myöhemmin kun näimme jossain keikkapaikalla, niin lyöttäytyi yhteen että olisi saanut osan "glamourista". hän istuikin sitten bäkkärillä meidän kanssa hetken. Tuon jälkeen alkoi puhelin pukata viestejä että oltaisiko taas kavereita, että olis kiva käydä yhdessä näillä keikoilla. En lämmennyt enää.
Mitäs ne taksitolppasuhteet oikein ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ystävä joka otti lapsilleen mun lasten nimet siis etu ja tokanimen!
Kyllä se vaivaannuttaa.
Tarkoitat varmasti "vaivaa"
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöstä (syntymälahjasta siis) ja uralla etenemisestä.
Olen vain tehnyt työni hyvin, tavalla, jolla voin olla sopusoinnussa itseni kanssa, eli niin hyvin kuin kykenen:)
Aina löytyy katellisia ihmisiä, syystä jos toisestakin. Itse en ole halunnut käyttää paukkujani kadehtimiseen, vaan sen sijaan muiden kehumiseen aiheesta. Sen koen tärkeänä.
Aika moni muukin tekee työnsä hyvin, niin hyvin ja nopeasti kuin osaa ja noudattaa tunnollisesti työnantajan ohjeita, saamatta koskaan edes vakituista työpaikkaa. Ei ole ihme jos ollaan kateellisia toisillemme kun jollain se tuuri käy ja muutama muu saa kenkää. Itse tein jopa paremmin kuin muutamat työkaverini, silti he sai vakituiset työpaikat, minä en. Olen kateellinen, mitäpä tuota kieltämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä että sairastan bulimareksiaa. Sairasta mutta totta. Oonhan mukavan laiha...
Vierailija kirjoitti:
Siitä että sairastan bulimareksiaa. Sairasta mutta totta. Oonhan mukavan laiha...
Ja unohdin sanoa että oon sen takia työkyvytön enkä voi saada lapsia vaikka se ois mun suurin unelma. Siitäkin voi näköjään olla kateellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko minulle kukaan muu koskaan ollut kateellinen, mutta minulla on yksi ystävä, jonka luulen olevan. Kateus ei kohdistu vain itseeni, vaan yleisesti hän tuntuu ajattelevan, että jotenkin vain hänelle on osunut kaikki vaikeimmat haasteet ja muiden elämä on helppoa. Jos muilla on haasteita, hän ajattelee aina että hänen omansa ovat pahempia, muut vain kokevat asiat rankemmin koska eivät ole joutuneet tottumaan vastoinkäymisiin kuten hän. Tästä on sitten syytä olla kateellinen, kun omat haasteet on aina muiden haasteita suuremmat.
Esimerkiksi nyt kun mainitsin, että vauvavuotta eläessä olen heräillyt öisin 7kk putkeen ja vähän väsyttää (en edes valittanut, enkä koe olevani uupunut, mainitsin vain asiasta aika neutraalisti), niin hän mainitsi että jaa, ihmiset varmaan on niin erilaisia, että kun hän ei ole 7 vuoteen nukkunut kokonaista yötä (lapsensa nyt 7v). Kuulemma sen jälkeen kun lapsi alkoi nukkua niin ei sitten itse ole enää osannut nukkua. Mutta hän kuulemma jaksaa hyvin 7 vuoden heräilystä huolimatta ”mutta kun meillä ihmisillä on vähän erilainen sietokyky vastoinkäymisten suhteen”. Tarve oli jotenkin korostaa sitä omaa reippautta. Samainen ihminen on aivan selvästi kateellinen seuraavista asioista minulle: ydinperhe (itse halusi erota miehestään lapsen ollessa pieni), ulkonäkö (hänellä haasteita painon kanssa), osallistuva isä lapsilla (tämä oli varmasti iso syy miksi erosi, kun oma miehensä ei osallistunut), taloudellinen tilanne. Talous on mielestäni kaikkein oudoin kateuden kohde. Ollaan molemmat minä ja hän hyvin tienaavia jos tilastoja katsoo. Hänen palkkansa kuitenkin omaani vielä parempi, ja seurustelee myös nyt varakkaan miehen kanssa. Ei siis sinänsä olisi mitään syytä kadetia minua. Kateus kai sitten liittyy siihen, että oli aiemmin naimisissa köyhän miehen kanssa ja erossa sitten menetti tälle rahaa. Minulla tilanne on sikäli ollut toisinpäin, että alkaessani seurustella mieheni kanssa olin itse opiskelija ja pääsin ikään kuin mieheni siivellä omistusasuntoon kiinni opiskelijana. Nykyisin tilanne on tasaantunut, mutta kai tämä sitten on kateutta herättävä tekijä että minä olen ikäänkuin hyötynyt kumppanistani taloudellisesti ja hän on aikoinaan menettänyt rahaa kumppanilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei nuo luettelemasi asiat ole kaikkien saavutettavissa. Esim. viulua ei oikein voi soittaa epämusikaalinen ihminen. Se kuulostaa ihan kamalalta, jos ei ole sävelkorvaa. Sävelkorva taas vaatii tietyt geenit. Lisäksi jokainen ei menesty yhtä hyvin koulussa, vaikka kuinka yrittäisi. Jos ajatellaan ihan vaikka YO-kirjoituksiakin, ei ole edes mahdollista, että kaikki kirjoittavat Laudatureja, koska arvosanat asetetaan Gaussin käyrälle ja joku saa aina myös niitä huonompia arvosanoja, vaikka pistemäärä olisi kuinka korkea. Koulumenestys vaatii älykkyyttä, jota ei kaikilla ole samalla tavalla.
Itselleni on oltu kateellisia ulkonäöstä, musikaalisuudesta ja kirjallisesta luovuudesta. Ulkonäkökateuden vuoksi minua kiusattiin (tämä on siis myöhemmin myönnetty) ja se jätti traumat. Sairastuin kiusaamisen vuoksi psyykkisesti.
Kateus on ihan inhimillinen tunne. Ratkaisevaa on, kuinka sen kanssa toimii. Kyllä itsekin kadehdin välillä ihmisiä, joilla on jotain, joka on ollut unelmani, mutta jota en voi koskaan saavuttaa. Tiedän silti, ettei toisten hyvä ole minulta pois, enkä toivo mitään pahaa heille, joita kohtaan joskus tunnen kateutta. Myrkylliseksi kateus muuttuu silloin, kun se saa ihmisen polkemaan kateuden kohdetta maahan.
Mielestäni on erikoista ajatella, ettei sävelkorvaa ja rytmitajua voisi oppia siinä missä mitä tahansa muutakin taitoa. Tiedän useita aikuisia "sävelkorvattomia" ja "rytmitajuttomia", jotka ovat oppineet ihan hyvän soitto- tai tanssitaidon. Vastustan jyrkästi elitististä ajattelua, että soittamisen opetteluun tarvitaan tietyt geenit. Eihän niin todeta kouluoppimisestakaan, vaikka jotkut tietenkin oppivat nopeammin kuin toiset.
Ap
Ei niitä oikein voi opetella, sori. Nuotit voi opetella jokainen, ja soittaa niistä, mutta ei siitä ikinä priimaa tule. Jos nuottikorvaa ei ole, niin ihminen ei yksinkertaisesti fyysisesti kykene kuulemaan onko sävel oikea vai ei. Sama kuin värisokea ei vain voi nähdä värejä oikein, vaikka kuinka harjoittelisi. Nuoteista tietenkin voi tällönkin soittaa. Tanssimaankin voi opetella, ja moni pyöriminen menee ihan vain sillä että kunhan nyt vain pyörii, mutta kun puhutaan vaikkapa rummuista, niin rytmitajuttoman epärytmiin ei pysty kukaan muun tarttumaan kiinni, ja sellaisen kanssa musioiminen on aivan hirveän kuuloista, ja todella epämukavaa muille soittajille.
Olen tästä täysin eri mieltä. Sävelkorvaa voi harjoittaa ihan ehdottomasti. Ei se niin mene, että lapsi syntyy täydellisellä sävelkorvalla ja sitten ei tarvitse yhtään harjoitella, että mistä ne nuotit löytyvät vaikka viulun kaulalta. Viulun opiskelu on tosi paljon juuri sävelkorvan treenaamista.
Jos olet jollakin tavalla musiikin alalla, niin ajatusmallisi on suoraan sanottuna mielestäni haitallinen. En kuitenkaan usko sitä, että olet.
Ap
Ai Wolfgang Amadeus Mozart ei ollu luonnonlahjakkuus? Kyllä tossa on eroja, jotkut vaan ei omaa sävelkorvaa (esim.minä, mieheni laittaa korvat lukkoon jos yritän soittaa/laulaa jotain. )
Eikä oo harjoituksen puutteesta kyse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä on tahansa..ei mitään järkiperäistä syytä.
Ihmisellä on nuottikorvaa tai EI. Sitä ei mikään/ millään muuksi muuta.
Joku ihminen laulaa aina nuotin vierestä. T. Kuorossa ollut
Siitä, että yksinhuoltajana sain säästettyä sen verran rahaa, että mentiin lasten kanssa viikoksi Rhodokselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei nuo luettelemasi asiat ole kaikkien saavutettavissa. Esim. viulua ei oikein voi soittaa epämusikaalinen ihminen. Se kuulostaa ihan kamalalta, jos ei ole sävelkorvaa. Sävelkorva taas vaatii tietyt geenit. Lisäksi jokainen ei menesty yhtä hyvin koulussa, vaikka kuinka yrittäisi. Jos ajatellaan ihan vaikka YO-kirjoituksiakin, ei ole edes mahdollista, että kaikki kirjoittavat Laudatureja, koska arvosanat asetetaan Gaussin käyrälle ja joku saa aina myös niitä huonompia arvosanoja, vaikka pistemäärä olisi kuinka korkea. Koulumenestys vaatii älykkyyttä, jota ei kaikilla ole samalla tavalla.
Itselleni on oltu kateellisia ulkonäöstä, musikaalisuudesta ja kirjallisesta luovuudesta. Ulkonäkökateuden vuoksi minua kiusattiin (tämä on siis myöhemmin myönnetty) ja se jätti traumat. Sairastuin kiusaamisen vuoksi psyykkisesti.
Kateus on ihan inhimillinen tunne. Ratkaisevaa on, kuinka sen kanssa toimii. Kyllä itsekin kadehdin välillä ihmisiä, joilla on jotain, joka on ollut unelmani, mutta jota en voi koskaan saavuttaa. Tiedän silti, ettei toisten hyvä ole minulta pois, enkä toivo mitään pahaa heille, joita kohtaan joskus tunnen kateutta. Myrkylliseksi kateus muuttuu silloin, kun se saa ihmisen polkemaan kateuden kohdetta maahan.
Mielestäni on erikoista ajatella, ettei sävelkorvaa ja rytmitajua voisi oppia siinä missä mitä tahansa muutakin taitoa. Tiedän useita aikuisia "sävelkorvattomia" ja "rytmitajuttomia", jotka ovat oppineet ihan hyvän soitto- tai tanssitaidon. Vastustan jyrkästi elitististä ajattelua, että soittamisen opetteluun tarvitaan tietyt geenit. Eihän niin todeta kouluoppimisestakaan, vaikka jotkut tietenkin oppivat nopeammin kuin toiset.
Ap
Ei niitä oikein voi opetella, sori. Nuotit voi opetella jokainen, ja soittaa niistä, mutta ei siitä ikinä priimaa tule. Jos nuottikorvaa ei ole, niin ihminen ei yksinkertaisesti fyysisesti kykene kuulemaan onko sävel oikea vai ei. Sama kuin värisokea ei vain voi nähdä värejä oikein, vaikka kuinka harjoittelisi. Nuoteista tietenkin voi tällönkin soittaa. Tanssimaankin voi opetella, ja moni pyöriminen menee ihan vain sillä että kunhan nyt vain pyörii, mutta kun puhutaan vaikkapa rummuista, niin rytmitajuttoman epärytmiin ei pysty kukaan muun tarttumaan kiinni, ja sellaisen kanssa musioiminen on aivan hirveän kuuloista, ja todella epämukavaa muille soittajille.
Olen tästä täysin eri mieltä. Sävelkorvaa voi harjoittaa ihan ehdottomasti. Ei se niin mene, että lapsi syntyy täydellisellä sävelkorvalla ja sitten ei tarvitse yhtään harjoitella, että mistä ne nuotit löytyvät vaikka viulun kaulalta. Viulun opiskelu on tosi paljon juuri sävelkorvan treenaamista.
Jos olet jollakin tavalla musiikin alalla, niin ajatusmallisi on suoraan sanottuna mielestäni haitallinen. En kuitenkaan usko sitä, että olet.
Ap
Ai Wolfgang Amadeus Mozart ei ollu luonnonlahjakkuus? Kyllä tossa on eroja, jotkut vaan ei omaa sävelkorvaa (esim.minä, mieheni laittaa korvat lukkoon jos yritän soittaa/laulaa jotain. )
Eikä oo harjoituksen puutteesta kyse
Suomessa on sattuneesta syystä porukkaa, jotka eivät koskaan narsisminsa takia tule hyväksymään, että mm. säveltäminen voi onnistua pelkällä lahjalla ilman harjoittelua. Sitten estävät jotakin ihmistä kehittymästä vedoten siihen, että hänestä tulisi perfektionisti. Samalla tietenkin varastetaan kaikki työt.
Musiikkiala on täysin mätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei nuo luettelemasi asiat ole kaikkien saavutettavissa. Esim. viulua ei oikein voi soittaa epämusikaalinen ihminen. Se kuulostaa ihan kamalalta, jos ei ole sävelkorvaa. Sävelkorva taas vaatii tietyt geenit. Lisäksi jokainen ei menesty yhtä hyvin koulussa, vaikka kuinka yrittäisi. Jos ajatellaan ihan vaikka YO-kirjoituksiakin, ei ole edes mahdollista, että kaikki kirjoittavat Laudatureja, koska arvosanat asetetaan Gaussin käyrälle ja joku saa aina myös niitä huonompia arvosanoja, vaikka pistemäärä olisi kuinka korkea. Koulumenestys vaatii älykkyyttä, jota ei kaikilla ole samalla tavalla.
Itselleni on oltu kateellisia ulkonäöstä, musikaalisuudesta ja kirjallisesta luovuudesta. Ulkonäkökateuden vuoksi minua kiusattiin (tämä on siis myöhemmin myönnetty) ja se jätti traumat. Sairastuin kiusaamisen vuoksi psyykkisesti.
Kateus on ihan inhimillinen tunne. Ratkaisevaa on, kuinka sen kanssa toimii. Kyllä itsekin kadehdin välillä ihmisiä, joilla on jotain, joka on ollut unelmani, mutta jota en voi koskaan saavuttaa. Tiedän silti, ettei toisten hyvä ole minulta pois, enkä toivo mitään pahaa heille, joita kohtaan joskus tunnen kateutta. Myrkylliseksi kateus muuttuu silloin, kun se saa ihmisen polkemaan kateuden kohdetta maahan.
Mielestäni on erikoista ajatella, ettei sävelkorvaa ja rytmitajua voisi oppia siinä missä mitä tahansa muutakin taitoa. Tiedän useita aikuisia "sävelkorvattomia" ja "rytmitajuttomia", jotka ovat oppineet ihan hyvän soitto- tai tanssitaidon. Vastustan jyrkästi elitististä ajattelua, että soittamisen opetteluun tarvitaan tietyt geenit. Eihän niin todeta kouluoppimisestakaan, vaikka jotkut tietenkin oppivat nopeammin kuin toiset.
Ap
Ei niitä oikein voi opetella, sori. Nuotit voi opetella jokainen, ja soittaa niistä, mutta ei siitä ikinä priimaa tule. Jos nuottikorvaa ei ole, niin ihminen ei yksinkertaisesti fyysisesti kykene kuulemaan onko sävel oikea vai ei. Sama kuin värisokea ei vain voi nähdä värejä oikein, vaikka kuinka harjoittelisi. Nuoteista tietenkin voi tällönkin soittaa. Tanssimaankin voi opetella, ja moni pyöriminen menee ihan vain sillä että kunhan nyt vain pyörii, mutta kun puhutaan vaikkapa rummuista, niin rytmitajuttoman epärytmiin ei pysty kukaan muun tarttumaan kiinni, ja sellaisen kanssa musioiminen on aivan hirveän kuuloista, ja todella epämukavaa muille soittajille.
Olen tästä täysin eri mieltä. Sävelkorvaa voi harjoittaa ihan ehdottomasti.että mistä ne nuotit löytyvät vaikka viulun kaulalta. Viulun opiskelu on tosi paljon juuri sävelkorvan treenaamista.
Jos olet jollakin tavalla musiikin alalla, niin ajatusmallisi on suoraan sanottuna mielestäni haitallinen. En kuitenkaan usko sitä, että olet.
Ap
Saahan sitä olla ihan mitä mieltä huvittaa, ole hyvä vain :D Sinä olet ainoa joka on sanonut että ei tarvitsisi harjoitella.
Eräs nuori vävy soitteli bassoa rockbändissä. Eräänä iltana tuli tilaisuus laulaa karaokea baarissa. Silloin kuulin kun nuori vävy lauloi aivan päin p...ttä. Olin aivan shokissa. No se bassolla soittaminen oli sellaista, mitä nyt oli. Tuskin edes kolmisointua. Mutta siis se pitää paikkansa, musisoida voi ilman sävelkorvaa, jos soittaa bassoa. Hehe, saa nauraa.
Olet shokissa jos basisti ei osaa laulaa? Oletko myös shokissa jos didgeridoon soittaja ei osaa soittaa selloa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttökaveri harrasti puolen yön taksitolpalta ym suhteita. Itse olin
pitkässä suhteessa ja kyllä hän kadehti.
Olin narsistimiehen kynsissä, syvissä vesissä. Kaveri ei tiennyt miehen pimeästä puolesta enkä tajunnut minäkään. Olisinpa tajunnut ettei suhteissa tarvi olla hinnalla millä hyvänsä.Minut kateellinen "ystävä" yritti parittaa täysin tolloille miehille, koska "sopisimme hyvin yhteen".
Sitten kun eräällä keikalla bändin laulaja rakastui minuun, niin pisti välit poikki. Myöhemmin kun näimme jossain keikkapaikalla, niin lyöttäytyi yhteen että olisi saanut osan "glamourista". hän istuikin sitten bäkkärillä meidän kanssa hetken. Tuon jälkeen alkoi puhelin pukata viestejä että oltaisiko taas kavereita, että olis kiva käydä yhdessä näillä keikoilla. En lämmennyt enää.
Mitäs ne taksitolppasuhteet oikein ovat?
???
Laihdutin hieman yli - 50 kg ja kävin sen jälkeen vatsanahkan kiristysleikkauksessa. Oli yllätys, miten kova paikka se joillekin voi olla.