Lue keskustelun säännöt.
Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?
Mistä asioista sinulle on oltu niin kateellisia, että olet huomannut toisten katkeruuden?
Minulla ainakin nämä:
- koulu- ja opiskelumenestys
- viulunsoittotaito
- tanssitaito
- seurustelusuhteeni (josta tuli myöhemmin avioliitto)
- hyvä työpaikka
- saavutukseni erään yhdistyksen toiminnassa
Kateus on tullut esiin piikittelynä/haukkumisena, saavutusten vähättelynä, syrjintänä ja porukasta ulkopuolelle jättämisenä. Itse en ole ikinä tuntenut kateutta toisten saavutuksista, niin minusta on erittäin outoa ollut aina, että tällaiset tunteet ovat niin tavallisia ja että monet eivät pysty näitä tunteita yhtään hallitsemaan.
Kaikki näistä asioista (paitsi seurustelusuhteen löytyminen) ovat asioita, joiden eteen olen tehnyt paljon töitä ja uskoisin olevan jokaisen saavutettavissa. On vissiin vain helpompi sorsia muita kuin kääriä omat hihat...
Kommentit (1120)
Kohtaamani kateellisuus liittyy lähes kokonaan varallisuuteemme. Mieheni on menestynyt yrittäjänä. Teki nuorempana pitkää päivää ja minä hoidin kodin ja perheen. Se oli meidän sopimus silloin kun yritys perustettiin. Jälkeenpäin voin sanoa, että välillä mietittiin, mistä saadaan ruokaa pöytään. Oli aika tiukkaa. Nyt kun varallisuutta on kertynyt, eikä miehenkään tarvitse raataa niska limassa joka päivä, on ollut aikaa nauttia työn hedelmistä. Tätä ei kaikki voi sietää. Varsinkaan kun en itse ole työelämässä. Meille ollaan kateellisia matkustelusta, talosta, vaatteista...ihan kaikesta mikä poikkeaa perusihmisen toiminnasta. Miksi emme saisi nauttia omasta menestyksestämme. Ihan itse luodusta. Jos menemme lomalle lennämme bisnesluokassa. Sehän se toisia ottaakin päähän. Tai jos käymme pikalomalla Milanossa. Joskus kateellisuutta on vaikea käsittää. Emme kuitenkaan pröystäile emmekä aliarvioi muita. Yrityksemme luo kuitenkin hyvinvointia myös monelle muulle perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohtaamani kateellisuus liittyy lähes kokonaan varallisuuteemme. Mieheni on menestynyt yrittäjänä. Teki nuorempana pitkää päivää ja minä hoidin kodin ja perheen. Se oli meidän sopimus silloin kun yritys perustettiin. Jälkeenpäin voin sanoa, että välillä mietittiin, mistä saadaan ruokaa pöytään. Oli aika tiukkaa. Nyt kun varallisuutta on kertynyt, eikä miehenkään tarvitse raataa niska limassa joka päivä, on ollut aikaa nauttia työn hedelmistä. Tätä ei kaikki voi sietää. Varsinkaan kun en itse ole työelämässä. Meille ollaan kateellisia matkustelusta, talosta, vaatteista...ihan kaikesta mikä poikkeaa perusihmisen toiminnasta. Miksi emme saisi nauttia omasta menestyksestämme. Ihan itse luodusta. Jos menemme lomalle lennämme bisnesluokassa. Sehän se toisia ottaakin päähän. Tai jos käymme pikalomalla Milanossa. Joskus kateellisuutta on vaikea käsittää. Emme kuitenkaan pröystäile emmekä aliarvioi muita. Yrityksemme luo kuitenkin hyvinvointia myös monelle muulle perheelle.
Mä voisin olla sun ystävä! Ehkä sulla olis tarpeeksi itselläsi, ettei tarvisi olla minulle kateellinen? Olen melko köyhä, enkä koe että elämässäni olisi mitään kadehdittavaa, silti olen menettänyt kaveruuksia kateudelle. Olisi mukavaa löytää kavereista jotka olisivat onnellisia puolestani, eikä kateellisia niin, että minun tarvii aina pienentää itseni. En kyllä jaksa jutella rahasta, ja ihastella sitä miten paljon johonkin meni rahaa ja miten kivaa on että voi ostaa kaikkea kallista. Tuo on minusta tylsää.
Yhteistä kateellisille ihmisille on se että he ovat itse vailla jotain, jotain sellaista jota kuvittelevat pystyvänsä täyttämään rahalla, kauneudella, millä tahansa kateuden kohteella. Tämähän ei onnistu, joten kateuteen taipuvainen on yleensä sitä hamaan loppuun asti, ellei tee tiliä itsensä kanssa ja käy esim. terapiassa hakemassa työkaluja.
Eräs opiskelukaveri oli kateellinen parisuhteestani. Olin siis "ikisinkku", kunnes parikymppisenä tapasin mieheni. Aina kun otin puheeksi hänet tai jotain, mitä olimme yhdessä tehneet, tuo kaveri näytti happamalta ja heitteli piikitteleviä kommentteja, esim: "Kiva juttu teille" tai "Ai oikein Tukholmassa kävitte, onpas omaperäistä". Kun muutimme yhteiseen asuntoomme, julisti tuo kaveri heti, ettei aio tulla käymään kun asutaan niin pitkällä (hän Helsingin keskustassa, me Espoon Matinkylässä).
Hän tosin oli itse ensin huonossa parisuhteessa ja sen jälkeen sinkkuna. Kun aloitti uuden ja paremman suhteen, tuo piikittely loppui kuin seinään.
Ihan siitä että olen yrittäjä. "Itseni herra."
Voin sanoa että ei tarvitse olla. Todennäköisesti en tienaa juurikaan sinua enemmän. Ja jos tienaan.. Joudun tekemään sen eteen töitä. Haluaisin niin toiselle töihin..
Hyvinkäyttäytyvistä, "helpoista" lapsista - ovat siis vieraskoreita, toki olemme tehneet parhaamme kasvatuksessa ja pidämme esim. rajoista kiinni, mutta lapset ovat saaneet rajattomasti rakkautta ja hyväksyntää omana itsenään. Ovat hyvin aktiivisia ja temperamenttisia ja tekevät todella meille vanhemmille haasteita haasteiden perään, tahtoikä pitkä ja vahva molemmilla.
Lisäksi oman terveystilanteen (pitkäaikaissairaus) takia olen kotona nuoremman kanssa, niin toki sekin on kateuden aihe. Ja se että elän mieheni rahoilla.
Joskus en voi vaan käsittää ihmisten ajatusmaailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peniksestä. Moni nainen on sanonut, että kumpa olisi syntynyt peniksen kanssa.
Uskon, kun sanot, mutta ei pelkät munat miestä tee.
En ole kateellinen peniksestä sinällään, tuntuisi omituiselta enkä haluaisi, että joku lihapötkö roikkuisi jalkojen välissä. Siitä voin olla kateellinen, että miehiä ei perinteisesti niin helposti vähätellä ja arvostella kuin naisia. Jotkut miehet suhtautuvat naisiin jonkinlaisina puoli-ihmisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enimmäkseen näyttelijän lahjoista ja hyvistä opiskelupaikoista. Yksi kaverini oli suorastaan naurettava, ihan sama mitä milllonkin opiskelin niin aina oli vähättelemässä että "no sillä alalla ei ole töitä" (oli oikeasti pulaa sen alan työntekijöistä) yms. No ehkä ymmärrän, kun hän ei lukion jälkeen päässyt kuin ammatikouluun, kun itse jatkoin AMKun ja myöhemmin yliopistoon.
Kasvojen ihosta. Vaikka olen omasta mielestäni liian kalpea (mistä minua on kiusattukin), minulla on aina ollut todella hyvä iho. Varsinkin nyt lähemmäs kolmekymppisenä, kun olen oppinut hoitamaan ihoani oikein ja valinnut itselleni sopivimmat hoitotuotteet, tulee esim. finnejä vain erittäin harvoin. Muutama kaveri ja tuttava on siis ihan ääneen sanonut, että positiivisesti kadehtii tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ihmiset tietää näin ihmeellisen selvästi, mistä asioista heille ollaan oltu kateellisia?
Olisko kuitenkin enemmän niin, että olet ylpeä näistä asioista, ja luulet jonkun olevan sen takia kateellinen?
Se ainoa kerta, kun eräs ystäväni kertoi minulle olleensa minulle jostain kateellinen, oli itselleni täysi yllätys. Ne asiat, joita hän oli kadehtinut, olivat sellaisia, joita en ollut osannut ajatellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut kateutta, vaikka olen elämässäni ihan hyvin menestynyt monella eri osa-alueella.
Monesti tuntuu siltä, että nämä kateuden merkkejä joka puolella näkevät ihmiset vain toivovat/haluavat muiden olevan kateellisia itselleen, joten sen vuoksi he tulkitsevat muiden ihmisten käytöksen aina kateellisuutena, vaikka todellisuudessa tästä ei olisikaan kyse.
Ihan varmasti minä olisin esimerkiksi koulussa halunnut olla ennemmin porukassa mukana kuin kiusattu. Kun haukuttiin, naurettiin ja imitoitiin tapaani viitata tunneilla, niin ei siitä oikein muita johtopäätöksiä voinut tehdä kuin että ovat kateellisia. Ihan samanlaista toimintaa on aikuisillakin, vaikka eivät ehkä yhtä suoraan uskalla haukkua kuin lapset. Aikuisilla se on sitten enemmän sitä vähättelyä ja porukasta jättämistä.
Ap
ei se, että susta ei pidetä, ole välttämättä kateutta.
ei mustakaan moni pidä, mutta en pidä heitä sen takia kateellisina.
ehkä sussa onkin jotain vikaa?
Ensinnäkään kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun syy. Kyllä se vika on ihan kiusaajassa. Ja isossa osassa kiusaamistapauksia on kyse nimenomaan siitä, että kiusattua kadehditaan jostain.
Kiusaajat sitten kuitenkin peittelevät tätä tosiasiaa väittämällä juuri noin kuin sinä kirjoitit.
En ole itse kiusaaja ja kirjoitin tuon kommentin, mihin vastasit. Kommenttini perustui siihen, että musta ei pidetä enkä näe muita ihmisiä kuitenkaan mulle kateellisina. Jostain syystä musta ei pidetä ja vika on luultavasti siten mussa.
Mistä voi tietää jos joku on kateellinen, se on asia jota ei myönnetä kohteelle, usein edes itselle. Arvailuja vain taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmiset tietää näin ihmeellisen selvästi, mistä asioista heille ollaan oltu kateellisia?
Olisko kuitenkin enemmän niin, että olet ylpeä näistä asioista, ja luulet jonkun olevan sen takia kateellinen?
Se ainoa kerta, kun eräs ystäväni kertoi minulle olleensa minulle jostain kateellinen, oli itselleni täysi yllätys. Ne asiat, joita hän oli kadehtinut, olivat sellaisia, joita en ollut osannut ajatellakaan.
Kyllä sen näkee naamasta ja kuulee äänestä. Jutut ja ilmeet.
Jotkut ihmiset on perusluonteeltaan kateellisia. Ja he voivat olla kateellisia ja katkeria mistä tahansa, ihan turhistakin asioista.
Ulkonäöstä, rintojen koosta, opiskelu- ja työmenestyksestä, joistakin hankituista, eli harjoittelua vaatineista taidoista. Tuossa muutama. Opiskelu- ja työmenestys näistä kyllä ovat oikeasti oman panostuksen ansiota, samaa voisin sanoa kropan ylläpidosta (en ole mikään himoliikkuja silti). Ensimmäiset taas paljolti geeneistä kiinni, joten niihin en itse paljon voi vaikuttaa.
Hyvästä parisuhteestakin näköjään voi olla kateellinen, mutta siinä kyllä pitää jokaisen katsoa ihan omaan peiliin, ja luoda itse itselleen sopiva suhde, johon on tyytyväinen.
Itse taas olen ollut nuorempana kateellinen parille kaverille näiden aina luonnonkauniista ihosta ja esim. hiusten paksuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Olen siitä eri mieltä, että viulunsoittotaito olisi jokaisen saavutettavissa. Lapseni soittaa viulua, ja siihen menee kyllä aika paljon rahaa. Toisin sanoen, tarvitaan ainakin jokseenkin hyvää perheen varallisuutta. Olisin itse lapsena halunnut soittaa jotain (olen hyvin musikaalinen), mutta ei ollut puhettakaan, että perheelläni olisi ollut siihen varaa.
Olen soittanut viulua koko ikäni. Harrastusvaiheessa lapsena siihen ei kyllä mennyt vanhemmiltani paljon rahaa, koska koskaan ei ollut omaa viulua, vaan opistolta lainassa oleva monet vuodet. Opiston soittotunnit eivät olleet kalliita, en käynyt millään yksityisopettajalla.
Jos musikaalisuutta tai kahden käden motoriikkaa ei ole, niin ei ole soittotaitokaan jokaisen saavutettavissa valitettavasti, siinä olen samaa mieltä. Oppimiseen vaikuttaa myös motivaatio, jos sitä ei ole, ei taitokaan kyllä kartu.
Työkyvyttömyyseläkkeestä. On kyselty miten onnistuin "huijaamaan" itseni eläkkeelle ja ehdoteltu töihin menemistä. Suomi on todella omituinen maa jos sairauksistakin ollaan kateellisia.
Arkipäiväni on siis sellainen että istun 8 tuntia tietokoneella nettiä selaillen ja katson loppuillan televisiota. Tämä sama jatkuu vuodesta toiseen ympäri vuoden. Minulla ei ole mitään elämää asuntoni ulkopuolella.
Siitä millainen isä/mies olen, niin lapsille kuin naisystävälleni ja hänen lapselleen.
Eli olen huomaavainen, rakastava, välittävä jne.
Jotkut naisystävän naispuoleiset ystävät eivät voi käsittää sitä että mielelläni päästän naisystäväni viettämään vapaailtaa/vapaapäivää hänen ystäviensä kanssa. Eli hoidan hänen lastaan kuin omaani.
Tai sitten tälläinen: pyydettiin naisystävän ystävä meille saunomaan, hänellä on pieni vauva ja "oma aika" todellakin kortilla, miehensä ei hoida vauvaa juuri lainkaan, korkeintaan 5-10min kerrallaan. Useana päivänä ei yhtään..
Minä olin vauvan kanssa ja naiset saivat rauhassa saunoa pari tuntia.
Ensinnäkään kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun syy. Kyllä se vika on ihan kiusaajassa. Ja isossa osassa kiusaamistapauksia on kyse nimenomaan siitä, että kiusattua kadehditaan jostain.
Kiusaajat sitten kuitenkin peittelevät tätä tosiasiaa väittämällä juuri noin kuin sinä kirjoitit.