Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmiset tietää näin ihmeellisen selvästi, mistä asioista heille ollaan oltu kateellisia?

Olisko kuitenkin enemmän niin, että olet ylpeä näistä asioista, ja luulet jonkun olevan sen takia kateellinen?

Se ainoa kerta, kun eräs ystäväni kertoi minulle olleensa minulle jostain kateellinen, oli itselleni täysi yllätys. Ne asiat, joita hän oli kadehtinut, olivat sellaisia, joita en ollut osannut ajatellakaan.

Minä tiedän, koska hänen poikaystävänsä kertoi. Samoin olin hyvin yllättynyt tuosta, koska en pidä itseäni niin paljon häntä kauniimpana. Oli siis kysellyt kumpi meistä on kauniimpi ja puhunut pahaa minusta. Kun tuli ryppyjä rakkauteen, niin tämä poikaystävä tuli minulle kertomaan näistä. Siinä vaiheessa kyllä osasin ynnätä yhteen yhden ja toisenkin asian aiemmasta ystävyydestämme, kun hän  esimerkiksi iski poikaystäväni yhdeksi yöksi ja tuli muka katuvana sen tunnustamaan. Sai pitkän nenän, koska olimme jo eronneet.

Ihmeellisiä touhuja tuo kateus teettääkin. Se ystävyys jäi taakse, koska ko. henkilöllä oli muitakin ongelmia.

Kyllä jotkut ovat niin kateellisia ihan kaikesta, toisella ei saisi olla mitään ja itsellä pitäisi olla kaikki. En jaksa välittää, riittää että itse suoriudun elämästäni hyvin, kyllä tänne maailmaan länkyttäjiä mahtuu ja aika nopeasti nuo kateellisest kaverit ovat entisiä kavereita.

Vihreistä silmistä. Ihan tosi. Älyttömintä mitä voi ihminen keksiä, mutta älytön oli kadehtijakin.

Miehestä ja lapsesta. On siis ihan suoraan sanottu.

Ulkonäöstä, menestyksestä työssä ja saamastani perinnöstä. En voi mitään sille miltä näytän eikä perintökään ole omaa ansiotani. Olen tehnyt älyttömästi töitä menestyksen eteen ja jos kadehtijatkin olisivat olleet ahkeria heidän ei ehkä tarvitsisi tuhlata aikaansa kadehtimiseen vaan voisivat käyttää elämänsä hyödyllisemmin. Selän takana puhuminen ja ilkeiden juttujen levittäminen ovat kieltämättä satuttaneet minua syvästi mikä oli tietysti niiden tarkoituskin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmiset tietää näin ihmeellisen selvästi, mistä asioista heille ollaan oltu kateellisia?

Olisko kuitenkin enemmän niin, että olet ylpeä näistä asioista, ja luulet jonkun olevan sen takia kateellinen?

Se ainoa kerta, kun eräs ystäväni kertoi minulle olleensa minulle jostain kateellinen, oli itselleni täysi yllätys. Ne asiat, joita hän oli kadehtinut, olivat sellaisia, joita en ollut osannut ajatellakaan.

Kyllä mulle ollaan monta kertaa sanottu ihan suoraan kateellisuudesta. Näkynyt myös käyttäytymisenä työpaikalla. Kyllä sun kelpaa, ei kaikilla ole tai ei kaikki pääse ym. Hyvä sun on sanoa. jne. Minusta tälläisetkin sanomiset kuuluvat kateellisuuteen. Suurin osa liittynyt vapauteeni ja aikaani harrastaa sekä hyvään fyysiseen kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Työkyvyttömyyseläkkeestä. On kyselty miten onnistuin "huijaamaan" itseni eläkkeelle ja ehdoteltu töihin menemistä. Suomi on todella omituinen maa jos sairauksistakin ollaan kateellisia.

Arkipäiväni on siis sellainen että istun 8 tuntia tietokoneella nettiä selaillen ja katson loppuillan televisiota. Tämä sama jatkuu vuodesta toiseen ympäri vuoden. Minulla ei ole mitään elämää asuntoni ulkopuolella.

Tämä on niin tuttua, varsinkin kun sairaus ei näy päälle ja kykenee harrastamaan urheilua. Ennen eläkettä sain kuulla olevani sossupummi.

Siitä kun sain erittäin likinäköisenä silmäleikkaukset lähes ilmaiseksi, yhteiskunta maksoi. Pidin kyllä tyyppiä ihan pimahtaneena. Tiedä vaikka olis lähes ilmaisesta tekonivelestäkin kade, pitäisi kai kysyä.

Olen ollut kateuden kohde nuorempana ihan vain siksi että olin kaunis. Jopa ystäväni oli ilkeä minulle siksi, koska oli niin kateellinen. Se satutti minua todella paljon. On todella satuttavaa olla kateuden ja siitä aiheutuvan ilkeyden ja kiusaamisen kohde, ja kateutta tuntevat eivät ymmärrä sitä. Enhän minä ulkonäölleni mitään voinut. Olisin luopunut siitä koska vain jos sillä olisin saanut ystäväni pitämään minusta kuten minä pidin hänestä. Asia tuntuu yhä pahalta minusta, vaikka siitä on jo 20 vuotta. Kyseinen ystävä hylkäsi minut samalla kun päädyimme eri paikkoihin opiskelemaan ja siitä jäi minulle sydänsurua. Tavallaan minua rankaistiin vaikka en ollut tehnyt mitään pahaa.

Myöhemmin minua on kadehdittu siitä, että olen opiskellut paljon ja minulla ollut hyvä ja pysyvä työpaikka. Näitä en käsitä ollenkaan, koska opiskelu ja työmenestys on ihan itsestä kiinni ja ne ovat jokaisen saavutettavissa. Mitään en ole elämässäni saanut ilman kovaa työtä. Siskoni ei voinut sietää sitä, että valmistuin korkeakoulusta, johon hän ei ole onnistunut koskaan pääsemään sisään. Nyt olen vielä jatkanut opintoja ja se on hänelle aivan sietämätöntä. Ei se minun syytäni ole ettei hän ole päässyt kouluun? Olen vain sanonut, että hänen pitäisi yrittää uudelleen, mikäli hän sitä oikeasti haluaa. Lisäksi olen sanonut, että kaikkien ei tarvitse saada samoja asioita; sinä voit hankkia jotain muita meriittejä.

Ymmärrän siis ap:ta täydellisesti, kokemukseni on samankaltainen.

Jomppe kirjoitti:

Ihan siitä että olen yrittäjä. "Itseni herra."

Voin sanoa että ei tarvitse olla. Todennäköisesti en tienaa juurikaan sinua enemmän. Ja jos tienaan.. Joudun tekemään sen eteen töitä. Haluaisin niin toiselle töihin..

Yrittäjiä kyllä Suomessa kadehditaan! En ymmärrä, siinä ei minusta ole mitään kadehtimista...kovaa työtä ilman lomia ja usein itselle pystyy maksamaan vain pientä palkkaa tai ei mitään palkkaa...

Tsemppiä sinulle!

Kun sain oman hevosen ollessani 12v. Meitä oli heppailuporukka joista olin ainoa joka sai sen pitkäaikaisen unelman toteen. ”Kaverit” käänsivät selkänsä ja alkoivat lopulta kiusaamaan.

Myös se, että vanhempani ovat yhdessä, meillä on ollut varaa harrastaa ja matkailla ym, ulkonäkö/vaatteet ja hampaat.

Etenkin nuoret ovat kateellisia mitä hölmöimmistä jutuista.

Reisivaosta,perseestä ja silikonirinnoista

Koulutus, äly, hoikkuus ja kyky saada miehet kiinnostumaan itsestäni vaikka en ole kovin kaunis nainen.

Mulle sanoi noin 20-vuotiaana ystävä että 'sulla on niin helppo elämä'.

Siis olin itse melko syytön siihen, että vanhempani eivät olleet alkoholisteja ja serkkuni ei tehnyt itse--rhaa, vanhempani olivat keskituloisia ja koulussa meni yllättävän hyvin. Sanomattakin selvää, että tuo ystävyys hiipui aika pian. 

Mulle on vissiin oltu tosi kateellisia aina, alkaen yläasteelta jossa sain turpaan joka päivä, sitten työpaikalla josta löytyi aina joku mulkku kiusaamaan ja avioliitossa, jossa mies vähät välitti..not. Mielestäni olen tavannut vain helvetin huonokäytöksisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi listata, mistä hänelle ei joku ole ollut kateellinen :)

Niinpä, aloittajan kaltaisten mukaan kaikki kritiikki ja ihmettely on "kateutta". Näille bimbo-julkkiksillekin ollaan kuulemma valtavan kateellisia.

Vierailija kirjoitti:

Onko muut huomanneet, että aika usein ne, joita kiusataan ja jotka sanovat että heitä kadehditaan, ovat itseasiassa sietämättömän omahyväisiä ja tympeitä ihmisiä ja siksi joutuvatkin muitten hampaisiin.

Takavuosien "salarakasta" toinen nainen baarissa leipoi turpaan kuulemma ihan kateudesta. Taisi olla syy aivan muu.

En usko, että kukaan on ollut kateellinen. En ainakaan ole huomannut. Itse olen tyytyväinen elämääni ja saanut kaiken mitä olen halunnut.

Itse olen ollut kateellinen kavereille joskus teininä. Se oli sellaista harmitusta. Ei tulisi mieleenkään ajatella, että joku olisi ilkeä siksi, kun on kateellinen.

Evakkoperheen lapsena 1950/60 lukujen vaihteen pikku kirkonkylässä kadehdin naapurieni lapsia, kun heillä oli sukulaisia pitkin kylää. He kadehtivat minua ja sisartani, kun päästiin matkustelemaan eripuolille Suomeen levittäytyneissä sukulaisissamme.

Kryptovaluuttoihin sijoittamisesta 7 vuotta sitten.  Ensin haukuttiin hulluksi ja sitten ollaankin kateellisia ja pummataan rahaa.