Olen ”salaa” varakas, mutta olen huomannut vetäväni puoleeni varattomia miehiä
Olen 35-vuotias ja minulla on sijoitusten ja saamani perinnön vuoksi omaisuutta 230 000. Nyt aina kun alan puhua miesten kanssa, käy ilmi, että ovat täysin varattomia. On ex-muusikkoa, joka siirtynyt nyt rakennushommiin ja säästöjä 0 e. Tai toinen oli tehnyt hotelli- ja ravintola-alan töitä ja vasta nyt 34-vuotiaana itseopiskellut koodariksi, säästöjä samaten 0 e. Minulla on siis paljon antaa myös taloudellisesti ja toivoisin, että miehelläkin olisi. Pitääkö minun alkaa näyttää jollakin tavalla rikkaalta?
Kommentit (86)
Nuo on noita rikkaiden kiroja. Tekeydy työttömäksi. Asu jossain vuokrakämpässä. Eiköhän sitten karsiudu ne, jotka on vain rahojen perään.
Oi aito rakkaus kirjoitti:
Nuo on noita rikkaiden kiroja. Tekeydy työttömäksi. Asu jossain vuokrakämpässä. Eiköhän sitten karsiudu ne, jotka on vain rahojen perään.
Kun mies tulee kylään laita pari tyhjää pizza laatikkoa eteiseen.
Ai niin ja pussi, jossa tyhjiä tölkkejä. Limuja ja olutta.
Tässä syy: Suomessa on hyvin vähän varakkaita miehiä. On tilastollisesti paljon todennäköisempää se, että sinuun ihastuu joku köyhä/pieni tuloinen.
Meitä nimittäin riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ja asun siis pienessä vuokra-asunnossa, koska haluaisin ostaa asunnon vasta sitten miehen kanssa yhdessä. Eli kylään tullessa asunnostanikaan ei näe, että minulla olisi oikeasti varaa enempään.
Mulla oli sama tilanne nuorena. Asuin tosin itse siinä varallisuudessani, koska se oli asuntona. Mä taas ajattelin nuorena niin, että en tarvitse mieheltä mitään rahaa, koska itse olin varakas ja siis ei mun varallisuus tuohon päättynyt, tiesin, että perin joskus paljon lisää, kyseinen asunto ei ollut tullut perintönä, vaan lahjana.
Niin itse ajattelin, että onneks voin keskittyä rakkauteen suhteessa, enkä rahaan. Varakas mies olisi ollut minusta ällöttävä, koska sellainen on joko vain töissä, jos se on joutunut tienaamaan itse tai sitten joku varakas perijätär, jolla ei ole mitään syitä katsella juuri minua (en ole koskaan ollut mikään laittautuja).
Itse päin vastoin ajattelin, että mies saakin olla köyhä, niin minä voin auttaa häntä.
Mutta mulla tosiaan se ero, että tuo omaisuus ei ollut kaikki. Ehkä siinä tapauksessa olisin ajatellut eri tavalla.
Siis mies olisi tietenkin perijä, ei perijätär :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja asun siis pienessä vuokra-asunnossa, koska haluaisin ostaa asunnon vasta sitten miehen kanssa yhdessä. Eli kylään tullessa asunnostanikaan ei näe, että minulla olisi oikeasti varaa enempään.
Millaisissa vaatteissa kuljet? Käytätkö koruja? Siis näkyykö varallisuus päälle?
Siisteissä perusvaatteissa, jotka on hyvällä maulla valittu eli itselleni sopivia. Tykkään hameista niinä vuodenaikoina kun pystyy käyttämään. Minulla on kaksi sormusta, joissa on timantteja. Niitä käytän joskus. Korviksia en käytä, reiät ovat menneet umpeen. Joskus kaula- tai rannekorua. Sanoisin, että harvemmin kuitenkin. Päälle päin ei siis näy.
Vierailija kirjoitti:
Aika harvalla sinkulla on säästöjä/omaisuutta. Jos on, niin se vaatii myös tietynlaista luonnetta josta et välttämättä pidä. Syntymävarakkaille sinä taas olet varaton.
Jaa, kyllä mulla vaan on velaton asunto ja tililläkin kymmeniätuhansia.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko olisi ilman perintöä?
Noin 120 000.
Vierailija kirjoitti:
Ja asun siis pienessä vuokra-asunnossa, koska haluaisin ostaa asunnon vasta sitten miehen kanssa yhdessä. Eli kylään tullessa asunnostanikaan ei näe, että minulla olisi oikeasti varaa enempään.
Oikeesti?
Onko sinun elämäsi päätarkoitus mies? Alat elää vasta sitten kun löydät sen miehen?
Mitäs jos alkaisit elää ihan omannäköistä elämää, mies löytyy tai on löytymättä.
Yksi mies oli tohtorikoulutettu, työskenteli biologina. Palkka parempi kuin minulla, mutta silti kävi ilmi, ettei ollut saanut mitään säästöön. Ei ollut vastavalmistunut, eli aikaa olisi ollut. Muutaman kerran puhui minulle sijoittamisesta ja kävi ilmi, että sijoittamansa summat olivat jotakin 20-50 euroa.
Kirjaa kirjoittava ja kitaraa rämpyttävä taiteilijamies panee parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Kirjaa kirjoittava ja kitaraa rämpyttävä taiteilijamies panee parhaiten.
No täytyypä kokeilla tätä kitaristia sitten :D Sovittiin, että soitellaan tänään, niin aion kysyä, ovatko hienomotoriset taidot sovellettavissa myös muille alueille...
kuulostaa siltä kuin itse huijaisit miehiä piilottelemalla. pienituloisina kokee olonsa mukavaksi toisen samanlaisen kanssa. olisi ikävä yllätys saada tietää olevansa alakynnessä. jos raha on sinulle noin tärkeää, ota se puheeksi alkuvaiheessa. toinen samanlainen hyväksyy puheenaiheen varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja asun siis pienessä vuokra-asunnossa, koska haluaisin ostaa asunnon vasta sitten miehen kanssa yhdessä. Eli kylään tullessa asunnostanikaan ei näe, että minulla olisi oikeasti varaa enempään.
Oikeesti?
Onko sinun elämäsi päätarkoitus mies? Alat elää vasta sitten kun löydät sen miehen?
Mitäs jos alkaisit elää ihan omannäköistä elämää, mies löytyy tai on löytymättä.
Elämäni päätarkoitus on rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Ja asun siis pienessä vuokra-asunnossa, koska haluaisin ostaa asunnon vasta sitten miehen kanssa yhdessä.
Mikä järki?
Voi olla, että asut koko elämäsi vuokralla, jos tuo on periaate.
Aika kuuta taivaalta etsit jos miehen pitää olla noin varakas, eikä riitä että on esim säännölliset ok tulot. Varmaan miehelle on muitakin kriteerejä, kuin vain omaisuuteen liittyviä. Voisittehan ostaa esim sen 400t talon puoliksi, sinä maksat käteisellä ja mies omansa lainalla. Näin me tehtiin mun miehen kanssa, jolla oli varallisuutta ja mulla ei. Mun tulot riittää ihan hyvin omaan lainaosuuteen, joten ei ongelmaa. Miehen ei tarvi maksaa lainaa joten hän kasvattaa säästöjään. Ei olla naimisissa, joten en ole hänen kukkarolle pyrkimässä sitäkään kautta. Arjen menot maksetaan suunnilleen puoliksi.
Ei monet ihmiset halua sinun tavallasi elää "sitten kun" elämää, vaan nauttia elämästä tässä ja nyt. Itsellä esim on lapsi, 2 hevosta (vuokrapaikoilla), 2 koiraa, auto, sekä se okt miehen kanssa puoliksi. Rahat riittää ihan hyvin, ei tarvi pihistellä, mutta säästöjä ei kerry. Pientä puskuria pidän ja se aina välillä tulee kulutettua pois johonkin yllättävään isompaan menoon ja sitten taas kerrytän uuden.
Jos en olisi pitänyt hevosia, mullakin voisi olla satoja tuhansia tilillä, mutta minkälaista elämää olisin elänyt sen 20 vuotta? Aivan tautisen tylsää, en vaihtaisi 20 vuotta hevosten kanssa 200t euroon, en missään tapauksessa. Sellainen tylsimys mies joka haluaisi mun vain kasvattavan pankkitilin saldoa elämisen kustannuksella ei olisi mua varten.
35-vuotiasta miehistä ne parhaat on jo varattuja ja luuserit jäljellä.