Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
tarvitsemme apua!
08.08.2015 |
Ajattelin kysyä täältä neuvoa, kun omat keinot alkaa pikku hiljaa loppua. Toivosin todella että, joku voisi neuvoa ja auttaa meitä edes täällä. En halua, että joku alkaa heti provoilemaan koska tosiaan me tarvitsemme apua.. Ollaan itse semmoisessa tilanteessa, että meidän tytär otettiin huostaan pari vuotta sitten. Oman alkoholini ongelman vuoksi. Olen itse tiedostanut, että enää en ota ollenkaan. Selvänä olen pysynyt ja antabukset olleet käytössä ties kuinka kauan. Meillä asiat on ihan kunnossa. Ainut mikä tässä on kummallista, että sossu tädit sanoi että saamme siinä vaiheessa meidän tyttäremme takaisin kun asiat on kunnossa, tämä tapahtui silloin kun tyttö otettiin huostaan. No nyt siitä on mennyt pari vuotta eikä mitään tapahdu, mitään puhetta ei ole palauttamisesta ja jos siitä kysytään, niin vastaus on että nyt puhutaan teidän lapsesta eikä muusta. Tai sitten vedetään tämä iän ikuinen huoli kortti esiin. kun me ollaan sinusta huolissaan.. Selvää merkkiä olen näyttänyt että olen ollut ilman! Ja aina vaan ollaan huolissaan. Suoraan sanottuna välillä tuntuu siltä että, meitä oikeasti vaan kusetetaan! Yksi juttu mistä tämän huomaa on se että lapsestamme etsitään koko ajan jotain vikaa, ihan pienistäkin jutuista! Mä en enään tiedä mitä mun pitäisi tehä ja kehen ottaa yhteyttä. Ainut asia joka edes hieman lohduttaa, on se että, ihan lähi tulevaisuudessa ollaan yrittämässä uutta lasta, tähän rohkenen kyllä ja tiedän etten enään pulloon koske mutta, tyttäreni silti haluaisin takaisin vielä. Haöuaisin elää ilman tätä sossu painajista ja elää vihdoinkin sitä perhe elämää ja nauttia siitä täysillä. Välillä vaan tuntuu että, kaikki jää vaan haaveeksi. Aina vaan vedetään " Meillä on sinusta huolta! Meillä on tästä ja tästä huolta.." Vaikka mitään huolta ei olisi...
Kommentit (94)
Älä nyt vain missään tapauksessa uutta raskautta suunnittele. Asianajajia löytyy ihan googlaamalla ja hintoja voi kysellä sitten sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystytkö olemaan juomatta ilman antabusta? Minkä ikäinen lapsi on? Miten usein tapaamisia?
Ihan ystävällisesti:
Johtuuko huono kirjoitustyylisi jostakin lääkityksestä vaiko vain siitä, ettet ole käynyt kouluja?
Kerrot, että tyttösi otettiin huostaan kaksi vuotta sitten, ilmeisesti sinun juoppoutesi takia. Entä tytön isä, onko kuvioissa, miten hän kantaa huolta ja vastuuta tyttärestään? Kuinka kauan olet ollut raittiina?
Kuinka vanha tyttäresi on ja millainen suhde hänellä on sijaisperheeseen? Kuinka usein olette tavanneet ja millaisissa olosuhteissa? Lapsihan ei voi olla sinun raittiutesi ja vastuuntuntosi takuuhenkilö, vaan sinun pitää itse jaksaa. Myöskään perhe, josta puhut kun kerrot suunnittelevasi uuden lapsen saattamista maailmaan, ei voi olla sinun raittiutesi kainalosauva.
Näen tämän niin, että ensin sinun pitää ottaa vastuu itsestäsi ja surra pois ne viinan viemät vuodet. Vasta sitten voit mennä eteenpäin. Se on vaikeaa ja kivuliasta. Sossu ei ole sinun vihollisesi, vaan oma päihteidenkäyttösi. Se sinun täytyy tajuta ja sisäistää. Vasta niin voit päästä elämässäsi eteenpäin ja saada sen mitä haluat.
Minun on vähän vaikea uskoa että tyttösi otettiin huostaan kaksi vuotta sitten ja samaan aikaan, ihan poks vaan, raitistuit.
Mitä sinulla on tytöllesi tarjota juuri nyt, entä uudelle vauvalla jos/ kun hän syntyy? Lapsilla on vain oikeuksia, velvollisuudet ovat vanhempien hommaa.
Saat kamppailuusi varmaan tukea ja apua (siksihän me maksamme veroja), mutta suurin työmäärä on omilla harteillasi. Lapsi ei ole mikään palikka jota siirretään miten sattuu huostasta vanhempien luo ja sitten ehkä taas takaisin.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 18:57"]Ihan ystävällisesti:
Johtuuko huono kirjoitustyylisi jostakin lääkityksestä vaiko vain siitä, ettet ole käynyt kouluja?
Kerrot, että tyttösi otettiin huostaan kaksi vuotta sitten, ilmeisesti sinun juoppoutesi takia. Entä tytön isä, onko kuvioissa, miten hän kantaa huolta ja vastuuta tyttärestään? Kuinka kauan olet ollut raittiina?
Kuinka vanha tyttäresi on ja millainen suhde hänellä on sijaisperheeseen? Kuinka usein olette tavanneet ja millaisissa olosuhteissa? Lapsihan ei voi olla sinun raittiutesi ja vastuuntuntosi takuuhenkilö, vaan sinun pitää itse jaksaa. Myöskään perhe, josta puhut kun kerrot suunnittelevasi uuden lapsen saattamista maailmaan, ei voi olla sinun raittiutesi kainalosauva.
Näen tämän niin, että ensin sinun pitää ottaa vastuu itsestäsi ja surra pois ne viinan viemät vuodet. Vasta sitten voit mennä eteenpäin. Se on vaikeaa ja kivuliasta. Sossu ei ole sinun vihollisesi, vaan oma päihteidenkäyttösi. Se sinun täytyy tajuta ja sisäistää. Vasta niin voit päästä elämässäsi eteenpäin ja saada sen mitä haluat.
Minun on vähän vaikea uskoa että tyttösi otettiin huostaan kaksi vuotta sitten ja samaan aikaan, ihan poks vaan, raitistuit.
Mitä sinulla on tytöllesi tarjota juuri nyt, entä uudelle vauvalla jos/ kun hän syntyy? Lapsilla on vain oikeuksia, velvollisuudet ovat vanhempien hommaa.
Saat kamppailuusi varmaan tukea ja apua (siksihän me maksamme veroja), mutta suurin työmäärä on omilla harteillasi. Lapsi ei ole mikään palikka jota siirretään miten sattuu huostasta vanhempien luo ja sitten ehkä taas takaisin.
[/quote]
Tämän kirjoittaja kiteytti ajatukseni. Ja lisäisin vielä, että mikäli lapsellasi ei mene kovin vahvasti (kuten itse sanoit, että etsitään vikoja) voi olla että sosiaalityöntekijät pelkäävät ettet pärjää lapsen kanssa joka voi johtaa lapsen huonoon kohteluun sekä sinun ratkeamiseesi. Myös muilla perheenjäsenillä on suuri rooli, kuten tässä todettiin, myös lapsen isällä. Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta että lasta ei palauteta siksi että joku muu perheenjäsen koetaan uhaksi tasapainoiselle elämälle.
Et tule lastasi enää saamaan takaisin, vaikka kuinka olisit raitis ja hyvä. Näin se vaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär otettu huostaan kaksi vuotta sitten. Minkä ikäinen lapsi on nyt? Uskon vakaasti, että myös sosiaalitoimen ja lastensuojelun tavoite on mieluiten palauttaa lapsi biologiselle vanhemmalleen, mutta asiassa täytyy ottaa huomioon ennen muuta lapsen etu. Siinä mielessä sinun pitää antaa aika vahvaa näyttöä pärjäämisestäsi. Asiassa saatetaan myös toimia lapsen toivomusten mukaisesti, mikäli hän ikä- ja kehitysasteeltaan katsotaan kykeneväksi ottamaan asiaan kantaa. Ehkä et kerro tässä kaikkea, mutta jos sinulle on epäselvää se, miksi sosiaalityöntekijät ovat sinusta huolissaan, pyydä että seuraavalla kerralla he perustelevat miksi. Oletko pitänyt lapseesi yhteyttä sinä aikana, kun hän on ollut poissa?
No ehkä ois kannattanut aikanaan miettiä kumpi on tärkeämpi, lapsi vai alkoholi ja sä teit oman valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten muuten elämäsi menee. Oletko työelämässä vai opiskeletko? Miten raha-asiat ja ihmissuhteet. Käykö lapsesi kotilomilla usein ja miten menevät?
Ihan noin vain ei lapsia oteta huostaan eikä todellakaan palauteta takaisin helposti. Ymmärrät kai, että ole asettanut alkoholin lapsen hyvinvoinnin eteen ja riski, että teet saman on todellinen. Emme tiedä millaista laiminlyöntiä lapsesi on kokenut, mutta huostaanotto on tapahtunut niin se kertoo kuitenkin paljon.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 18:57"]
Ihan ystävällisesti:
Johtuuko huono kirjoitustyylisi jostakin lääkityksestä vaiko vain siitä, ettet ole käynyt kouluja?
Kerrot, että tyttösi otettiin huostaan kaksi vuotta sitten, ilmeisesti sinun juoppoutesi takia. Entä tytön isä, onko kuvioissa, miten hän kantaa huolta ja vastuuta tyttärestään? Kuinka kauan olet ollut raittiina?
Kuinka vanha tyttäresi on ja millainen suhde hänellä on sijaisperheeseen? Kuinka usein olette tavanneet ja millaisissa olosuhteissa? Lapsihan ei voi olla sinun raittiutesi ja vastuuntuntosi takuuhenkilö, vaan sinun pitää itse jaksaa. Myöskään perhe, josta puhut kun kerrot suunnittelevasi uuden lapsen saattamista maailmaan, ei voi olla sinun raittiutesi kainalosauva.
Näen tämän niin, että ensin sinun pitää ottaa vastuu itsestäsi ja surra pois ne viinan viemät vuodet. Vasta sitten voit mennä eteenpäin. Se on vaikeaa ja kivuliasta. Sossu ei ole sinun vihollisesi, vaan oma päihteidenkäyttösi. Se sinun täytyy tajuta ja sisäistää. Vasta niin voit päästä elämässäsi eteenpäin ja saada sen mitä haluat.
Minun on vähän vaikea uskoa että tyttösi otettiin huostaan kaksi vuotta sitten ja samaan aikaan, ihan poks vaan, raitistuit.
Mitä sinulla on tytöllesi tarjota juuri nyt, entä uudelle vauvalla jos/ kun hän syntyy? Lapsilla on vain oikeuksia, velvollisuudet ovat vanhempien hommaa.
Saat kamppailuusi varmaan tukea ja apua (siksihän me maksamme veroja), mutta suurin työmäärä on omilla harteillasi. Lapsi ei ole mikään palikka jota siirretään miten sattuu huostasta vanhempien luo ja sitten ehkä taas takaisin.
[/quote]
Kirjoitustyylini johtuu lukihäiriöstä eikä mistään lääkkeistä. Lapsen isä on kuvioissa edelleen, yhdessä ollaan oltu koko ajan, käy myös töissä normaalisti. Hyvin on pärjännyt lapsen kanssa, ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Raittiina olen ollut jo jonkin aikaa, eikä ole tullut minkäänlaista juoma intoa. En edes halua ottaa. Kun ei tee mieli ,niin ei tee mieli. Mulla on antabuksetkin käytössä, ollut myös hetkiä jolloin en ole ottanut niitä ja hyvin on mennyt ilman niitäkin. Tyttöni on 5 vuotta ja asuu sijaisperheessä. Ihan hyvin sillä on mennyt. Olen lastani tavannut 2 viikon välein, välillä lastenkodissa ja välillä ollut kotonakin. Emmä pidä lastani kainalosauvani, haluan ihan itse olla raitis. En halua ryypätä. Siinä se. Ei mulla syitä siihen ole. En vaan halua juoda! Oma vointini on hyvä, jaksan tehdä kotityöt, käydä töissä, siivota, normi jutut menee luonnollisesti... Samoin omistan koiran josta osaan kantaa vastuuta. Ihan rauhalllista elämää tässä eletään. Ja koko ajan olemme omillamme eläneet, emme ole sossusta koskaan hakeneet rahaa, eikä sitä sieltä saatasikaan tulojen takia.
Sitten kun raskaaksi tulen, tiedän omat vastuuni ja hoidan kaikki niin kuin kuuluukin. Ennen en ajatellut asioita loppuun, mutta olen oppinut virheistäni enkä toista niitä uudelleen, haluan olla rakastava äiti omille lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei miehesi eronnut sinusta ja hekenut lapsen yksinhuoltajuutta? Näin olisi pystytty estämään huostaanotto?
Miten miehesi osallistui lapsen hoitoon kun lapsi asui kotona?
Onko lapsi sijaisperheessä vai lastenkodissa?
Jotain muuta täytyy taustalla olla, jos isäkin on vielä kuvioissa mukana ja isällä ei ongelmia. Ei lapsia oteta vanhemmilta pois, jos edes toinen vanhempi on tasapainoinen ja pystyy lapsesta huolehtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi lienee aika kotiutunut sijaisperheeseen, jotka yleensä ovat aika hyviä. Oletko ihan varma, että todella olisi lapsen etu palata luoksesi? Kaksi vuotta on valtavan pitkä aika lapsen elämässä. Ihanko todella pystyisit tarjoamaan lapselle paremmat olosuhteet ja tulevaisuuden mahdollisuudet kuin nykyinen perhe?
Vai onko halusi puhtaasti itsekäs, minulla on oikeus ja minä haluan. Silti vaikka sössinkin kaiken ja lapsi joutui kärsimään niin minä haluan ja lapsesta viis?
Ihan ensinnäkin, hienoa, että olet pysynyt raittiina. Moni tekee virheitä (tämänkin palstan täydelliset mammat), mutta harva vaan osaa korjata virheensä. Ja valitettavan harva oppii virheistään, vaikka muuta väittää.
Kannattaa varmaan ottaa yhteyttä yleiseen oikeusaputoimistoon ja kyselle apua ja paljonko teidän tuloilla maksaa heidän apu. Jos olet todisttavasti pysynyt raittiina eikä sossuilla ole perustella oikeaa ja todellista huolta perhe-elämästäsi, niin silloin he väärin perustein pitävät lastasi muualla. Vaikka lapsesi olisi kaksi vuotta ollut muualla, ei se riitä perusteeksi pitää lasta erossa omista biologista vanhemmistaan, kun tarkoitus on aina saada tilanne siihen, että vanhemmat tulevat kuntoon ja lapsi palaa omaan perheeseensä.
Ei niin, että perhe-elämä tulee kuntoon ja lapsi jääkin muualle, ellei yhdessä näin sovita, että on lapsen parhaaksi (esim. lapsi on vauvasta asti jo vuosia asunut muualla eikä tunne omia vanhempiaan).
Onnea vaan jatkoon, olet hienosti pysynyt raittiina. Jatka samaan malliin ja toivottavasti saat lapsesi takaisin jossakin vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko juominen sai alkunsa aika rankoista jutuista, josta sitten seurasi paha masennus ja loppujen lopuksi päädyin siihen mitä ei olisi pitänyt tehdä. Päädyin itsariin. Jonka seurauksena tyttö lähti. Aamulla sairaalassa heräsin täydessä sokissa, tiesin silloin ettei mikään ole niin kuin ennen. Kaduin teko ihan helvetin paljon. Se oli vika virhe jonka tein. Minun mies ei minua siksi jättänyt sen takia koska rakasti minua, yhdessä toivottiin että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Normaalisti osallistui, kävihän se töissäkin(10-15h päiviä teki). Mutta hyvin hoisi aina lapsen. Mieheni ei ole koskaan tykännyt juoda eikä sellaista harrasta. Lapsi on sijais perheessä. En osaa sanoa sitten syytä miksi ne otti sen jos kerran se niin menee ettei lasta oteta pois jos toinen on kunnossa :/ Kyllä minä lapsen kotiin haluaisin, mutta jos lapsi saa itse päättää haluaako se tulla kotiin vai ei, en minä voi sitä kieltääkkään jos lapsi haluaa jäädä sinne. on vaan pakko hyväksyä se.Mutta en minä sitäkään halua et sijais vanhemmat päättää sen lapsen puolesta.
Aina kun on toivoa, on elämää. Me kaikki teemme virheitä, pienempiä ja suurempia. Toivon, että teillä kääntyy kaikki parempaan suuntaan!
Enään en ole se masentunut ihminen joka vain juo suruunsa. Vaan olen se joka korjaa elämänsä ja elää normaalia elämää ilman sekoilua. En koske pulloon eikö ole hinkua siihen. Mielummin lenkkeilen ja teen asioita mistä nautin oikeasti. Olen tänä aikana oppinut kokkaamaan, huolehtimaan kodista, harrastamaan säännöllisesti liikuntaa, liikunta on mulle tällä hetkellä kaikki kaikessa sekä koirani. Ainut toiveeni tämän kaiken keskellä toivon todella paljon, että saisin lapseni takaisin. Kiitos kehuista, piristit mieltäni :) Vois vaikka kysyä sieltä apua..Toivon todella paljon sitä että tyttöni tulisi kotiin ja tulisin näyttämään kaikille että pystyn olemaan hyvä äiti lapsilleni :)
Itse huostaanotettuna lapsena voin todeta ettei lapsia syyttä kotoaan viedä, vaikka niin vanhemmat usein väittää. Aloittaja tiedostaa tehneensä väärin ja yrittää parhaansa mukaan korjata asioita, minusta se on hienoa ja kunnioitettavaa. Ihmiset tekevät virheitä, toiset enemmän ja/tai suurempia kuin toiset. Se on inhimillistä ja anteeksiannettavaa JOS myöntää virheensä ja edes yrittää niistä oppia.
Jos lapsi on huostaanotettu sijaisperheeseen, saattaa kotiuttaminen biologiseen perheeseen kestää jonkun aikaa. Jos lasta/nuorta riepotellaan kodista toiseen, pahimmassa tapauksessa paikkakunnalta toiseen tiuhaan tahtiin, tapahtuu ns. Oireilemista. Siksi ei helposti lasta päästetä muuttamaan takaisin kotiin, ennen kuin sossussa voivat olla oikeasti varmoja ettei vanhat virheet toistu. Kaksi vuotta sijaisperheessä on lapsen elämässä pitkä aika. Sinne on luultavasti kotiutunut ja siellä on omat jutut. Mitä vanhemmaksi tulee, sen hankalemmaksi muuttaminen kotiin muuttuu. Prosessi on pitkä. Näissä asioissa ei ole aikuinen pääasemassa.
Suosittelen myös harkitsemaan toisen lapsen tekemistä muutamaan otteeseen. Jos vaikka hoitaisit ensimmäisen asian kunnialla kuntoon ensin. Toivon että saat asiasi kuntoon ja lapsen kotiin.
Haluaisinkin kovasti ettei sitä koko ajan pitkitettäisi, aina kun on ollut palaveri, olen aina yrittänyt sanoa mielipiteeni mutta, aina vastaus on sama "tämä teidän tytön palaveri, nyt puhutaan tytön asioista, sitten kun on teidän palaveri niin puhutaan teidän asioista" mitä ei edes ole olemassakaan :( aina on vain näitä palavereita. Ei muita. Jos puhelimessakin alat kysymään jotain, aina joka hemmetin kerta vedetään huoli kortti esiin... Lopulta huomaan etten saa vastausta kysymyksiin :/ ollaan toista lasta toivottu jonkin aikaa ja päätetty ettei se vaan haaveeksi jää. Elämme tasapainoista ja rauhallista elämää, pystymme huolehtimaan tulevasta lapsesta niin kuin kuuluukin ja osaamme antaa rakkautta ja turvaa ilman pelkoa siitä että ratkeaisin.
Oletteko kehitysvammaisia miehesi kanssa? Mitä diagnooseja teiltä löytyy sinun alkoholismisi lisäksi? Käytkö aa:ssa? Siitä voisi olla tukea päihteettömyyteen. Tsemppiä :)
Alue: Aihe vapaa
Ei multa oo mitään semmosia pyydetty kun a-klinikan pyytämis verikokeis pyydetty käymään ja kaikki ollut aina kunnossa. Ei minuu koskaa ole pyydetty puhaltamaan. Käyn töissä ja itse ollaa pärjätty, aina maksettu laskut eikä eletty sossun rahoilla..