tarvitsemme apua!

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 11:41"]

Varudu myös siihen että kun olet raskaana niin neuvolasta teidät laitetaan heti ls-suojelun seurantaan. 50

[/quote]

Osaan varautua, pidän sitä asiaa jotenkin hyvänä asiana, enemmän pidän sitä tukena kuin pahimpana vihollisena.

Enpä usko että tässä niinkään on sossujen mielestä kyse siitä alkoholismista vaan ITSARISTA JOTA AP YRITTI. Sehän on ihan kauhea asia. Tottakai sossuja huolettaa yrittääkö ap sitä uudelleen ja onko tarpeeksi tasapainoinen hoitamaan lasta. Yritit kuitenkin itsemurhaa vaikka sinulla on lapsi.
Ap puhut koko ajan siitä että kun et juo enää jne jne. Kyllä ne sossut sen varmasti tietää,mutta ovat huolissaan mielenterveydestäsi. Ja syystäkin.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 12:41"]

Enpä usko että tässä niinkään on sossujen mielestä kyse siitä alkoholismista vaan ITSARISTA JOTA AP YRITTI. Sehän on ihan kauhea asia. Tottakai sossuja huolettaa yrittääkö ap sitä uudelleen ja onko tarpeeksi tasapainoinen hoitamaan lasta. Yritit kuitenkin itsemurhaa vaikka sinulla on lapsi. Ap puhut koko ajan siitä että kun et juo enää jne jne. Kyllä ne sossut sen varmasti tietää,mutta ovat huolissaan mielenterveydestäsi. Ja syystäkin.

[/quote]

Olen yrittänyt tuoda sitä esille silläkin että käyn töissä, jaksan tehdä kotityöt ihan normaalisti, syön säännölliseti, jaksan kokata normiruokia joka päivä, huolehdin koirastani hyvin, käyn säännöllisesti lenkillä ja yleensä ne on 11km lenkkejä tai tunnin lenkkejä, nukun normaalisti. Eli voin hyvin. Miten muuten mä pystyn sitä perustelemaan? Olen kunnossa enkä koe olevani masentunut enään, jos olisin masentunut makasin vaan sängyssä enkä tekisi mitään muuta.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 12:35"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 12:30"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 12:17"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 11:31"]

No olet ainakin melko nuori, olet ollut nuori äiti jolla lähtenyt lapsen saamisen jälkeen (vai jo ennen sitä?) elämä syöksykierteeseen ja olet päätynyt epätoivoiseen ratkaisuun. Kerrot että miehesi teki todella pitkää päivää töissä niin oliko hän poissa silloinkin kun yritit itsemurhaa, jätitkö lapsen heitteille? 

Vajaa parin vuoden juomattomuuskin on kuitenkin aika lyhyt aika, lapsen etu ei missään tapauksessa ole että hänet palautetaan kotiin ja sitten pian taas tilanne onkin niin huono että huostaanotto joudutaan uusimaan. Ottakaa yhteys kunnalliseen oikeusavustajaan ja katsokaa voitteko sitä kautta selvittää asiaa virallisemmin, hän todennäköisesti saisi virkailijoilta selkeämpiä vastauksia tai ainakin ymmärtäisi vastaukset paremmin ja voisi ne teille selittää. Luultavasti teille on kyllä selitetty kertomaasi paremmin miksi huostaanottoa ei nyt heti pureta mutta ette ole ymmärtäneet tai sisäistäneet asiaa koska omasta mielestänne teillä menee niin hyvin. 

[/quote]

Ennen lasta kaikki oli vielä kunnossa. Kaikki oli niin kuin piti. Suhde oli miehen kanssa parhaimillaan, mentii kihloihin helmikuussa, pohdittiin lasta ja sitä myöskin yritettiin. Maaliskuussa sitten tapahtui ikävä juttu, mummini kuoli. Josta äiti masentui pahasti, silloin en tosiaan tiennyt mihin se vielä johtaisi. Lokakuussa tein testin, jossa paljastui ,että olen raskaana.  Äitini reaktio lapsen tuloon ei ollut mitenkään erityinen, sellainen normaali asenne mikä nyt aina on. Ajattelin että, varmasti ilahtuu ja se tulee olemaan minulle suuri tuki lapsen hoitamisessa. Eipä ollut asia niin, miten ajattelin. Olisi varmaan pitänyt koputtaa puuta silloin. No mutta joo, raskauden puoli välissä äitini yritti itsaria, pieleen meni koska ajoissa saavuttiin paikalle. Sairaalaan joutu ja kaikki oli jotenkin hyvin. Säihkähdin pahasti. Se oli sokki tilanne minulle. Ensimmäisestä yrityksestä kun selvittii tuli toinen, joka lopulta paljastus valheeksi, eli sairaalassa oltii todettu että ei se mitään ole ottanut. Siinä vaiheessa kelasin että ei tämä voi olla totta, että nyt se on vaan leikkiä. Mitä seuraavalla kerralla tapahtuisi jos jätettäisiin menemättä sinne ja olisikin tosi tosi kyseessä? No siitä meni muutama viikko kunnes kolmas itsemurha toistu ja lopulta kävi niin ,että äitini joutui osastolle. Sitte alkoi nämä toisen kaltaiset sekoilut, sairaalasta karkaamiset.. Koko ajan olin huolissani omasta äidistäni ja koko ajan huomaatta väsyin pikku hiljaa. Halusin että, saisin äitini kuntoon ja se voisi olla vielä mummi lapsellemme. Heinäkuussa lapsemme sitten syntyi. Välillä olin ihan paniikissa, kun vauva itki ja itki, yöt meni valvoessa, äidin sekoilut vaan jatkui. Lopulta saimme apua neuvolasta tilanteeseemme ja meille tuli perhetyöntekijä jolle sitten avauduin asiasta itkien. Sitten se painajainen alkoi. Perhetyöntekijä, teki ilmoituksen äidistäni sossuun. Lopulta se johti siihen että, äitini sai uuden leikin mieleen, alapa tekemään perättömiä ilmotuksia lapsestani. Ja se ei jäännyt siihen yhteen ja niitä alkoi tulla lisää jatkuvvasti kunnes koskin pulloon ja siitä kaikki alkoi. Huomasin käyttäväni viikonloput ryyppämiseen, aina kun mies palasi töistä vapaille. Mies hoiti lapsta sillä aikaa. Lopulta olin kierteessä, En päässyt yli siitä. Ongelmat alkoi. Lopulta väsyin ja masennuin lisää :/  Yhdessä vaiheessa puhuttiin häistä ja ajateltiin ,että kyllä meillä meillä joskus vielä menee hyvin ja kyllä kaikki kääntyy parhaaksi päin. Siinä sitten sovittiin hääpäivä, stressiä oli joka asiassa. Sitten yhtenä iltana, lapsen oltua hoidossa, meille tuli riitaa, olin juonnut viina pullosta puolet. Lopulta mies lähti suutuspäissään ja minä jääin kotiin, suutus päissäni löysin vahvat lääkkeet missä oli kolmio ja päätin että jos tämä painajainen ei lopu niin nyt se loppuu minun kohdalta nyt kokonaan. Vetäsin kaikki naamaa, mulla ei ole siitä mitään muistikuvaa, kun se että väsytti ihan sikana ja aamulla heräsin sairaalasta. Mies oli löytänyt minut sängystä tajuttomana. Se oli vika virhe mitä kadun ja enään en pilaa elämääni viinalla. Haluan kovasti saada lapsesni takaisin ja olla rakastava äiti, vaikka ison virheen teinkin. En halua juoda, olen myös pärjännyt ilman antabustakin jonkin aikaa.. Olen tehnyt paljon töitä voittaakseni masennuksen. Haluan elää normaalia elämää.

[/quote]

Miksi ajattelet että nyt olisi voimia toiseen vauvaan? Olet vasta toipumassa alkoholista ja masennuksesta ja tuo toisen lapsen huostaanotto vie voimia. Toisellakin vauvalla voi olla koliikki tai vaikka kehitysvamma. Mielestäni ei ole hyvä hetki tehdä tuohon vauvaa. Ja aikaa on vaikka kuinka paljon. Suurin osa suomalaisista vauvoista syntyy äideille joiden ikä on kolmenkympin molemmin puolin.

[/quote]

Olen jo sen verran paremmassa kunnossa ,että tiedän jaksan hoitaa tulevan lapseni hyvin ja suhtaudun asioihin ihan eri tavalla kuin ennen. Eli en masennu enkä koske pulloon, vaikka minkälaisia ongelmia tulisi eteen.

[/quote]

Minusta se että haluat tehdä vauvan näin pian kaiken tuon jälkeen, kertoo elämänhallinnan puutteesta ja todennäköisesti myös sosiaalityöntekijät näkevät sen näin. Olet liian hätäinen. Luulet että elämä karkaa sinulta, jos et rynni sitä päin hirveällä kiireellä. Oletko käsitellyt missään ammattiauttajalla noita menneitä asioita? Äitisuhdettasi, masennusta, itsemurhayritystä?

Ap ollut mielestään kauan raitis. Kyseessä siis ilmeisesti jokunen viikko tai kuukausi kun ei kerran uskalla tarkemmin kertoa.

Juttu taitaa vähän olla niin, että itsariyrityksen vuoksi lapsi ei enää koskaan palaa kotiin. Joskus se vaan pitää hyväksyä. Voit silti olla tyttärellesi hyvä äiti etänä, teidän muistot eivät tule olemaan samanlaisia kuin ydinperheillä, mutta ne voivat silti olla onnellisia ja hyviä :)
Tsemppiä jatkoon!
T: lastenkodissa kasvanut

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 12:35"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 12:30"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 12:17"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 11:31"]

No olet ainakin melko nuori, olet ollut nuori äiti jolla lähtenyt lapsen saamisen jälkeen (vai jo ennen sitä?) elämä syöksykierteeseen ja olet päätynyt epätoivoiseen ratkaisuun. Kerrot että miehesi teki todella pitkää päivää töissä niin oliko hän poissa silloinkin kun yritit itsemurhaa, jätitkö lapsen heitteille? 

Vajaa parin vuoden juomattomuuskin on kuitenkin aika lyhyt aika, lapsen etu ei missään tapauksessa ole että hänet palautetaan kotiin ja sitten pian taas tilanne onkin niin huono että huostaanotto joudutaan uusimaan. Ottakaa yhteys kunnalliseen oikeusavustajaan ja katsokaa voitteko sitä kautta selvittää asiaa virallisemmin, hän todennäköisesti saisi virkailijoilta selkeämpiä vastauksia tai ainakin ymmärtäisi vastaukset paremmin ja voisi ne teille selittää. Luultavasti teille on kyllä selitetty kertomaasi paremmin miksi huostaanottoa ei nyt heti pureta mutta ette ole ymmärtäneet tai sisäistäneet asiaa koska omasta mielestänne teillä menee niin hyvin. 

[/quote]

Ennen lasta kaikki oli vielä kunnossa. Kaikki oli niin kuin piti. Suhde oli miehen kanssa parhaimillaan, mentii kihloihin helmikuussa, pohdittiin lasta ja sitä myöskin yritettiin. Maaliskuussa sitten tapahtui ikävä juttu, mummini kuoli. Josta äiti masentui pahasti, silloin en tosiaan tiennyt mihin se vielä johtaisi. Lokakuussa tein testin, jossa paljastui ,että olen raskaana.  Äitini reaktio lapsen tuloon ei ollut mitenkään erityinen, sellainen normaali asenne mikä nyt aina on. Ajattelin että, varmasti ilahtuu ja se tulee olemaan minulle suuri tuki lapsen hoitamisessa. Eipä ollut asia niin, miten ajattelin. Olisi varmaan pitänyt koputtaa puuta silloin. No mutta joo, raskauden puoli välissä äitini yritti itsaria, pieleen meni koska ajoissa saavuttiin paikalle. Sairaalaan joutu ja kaikki oli jotenkin hyvin. Säihkähdin pahasti. Se oli sokki tilanne minulle. Ensimmäisestä yrityksestä kun selvittii tuli toinen, joka lopulta paljastus valheeksi, eli sairaalassa oltii todettu että ei se mitään ole ottanut. Siinä vaiheessa kelasin että ei tämä voi olla totta, että nyt se on vaan leikkiä. Mitä seuraavalla kerralla tapahtuisi jos jätettäisiin menemättä sinne ja olisikin tosi tosi kyseessä? No siitä meni muutama viikko kunnes kolmas itsemurha toistu ja lopulta kävi niin ,että äitini joutui osastolle. Sitte alkoi nämä toisen kaltaiset sekoilut, sairaalasta karkaamiset.. Koko ajan olin huolissani omasta äidistäni ja koko ajan huomaatta väsyin pikku hiljaa. Halusin että, saisin äitini kuntoon ja se voisi olla vielä mummi lapsellemme. Heinäkuussa lapsemme sitten syntyi. Välillä olin ihan paniikissa, kun vauva itki ja itki, yöt meni valvoessa, äidin sekoilut vaan jatkui. Lopulta saimme apua neuvolasta tilanteeseemme ja meille tuli perhetyöntekijä jolle sitten avauduin asiasta itkien. Sitten se painajainen alkoi. Perhetyöntekijä, teki ilmoituksen äidistäni sossuun. Lopulta se johti siihen että, äitini sai uuden leikin mieleen, alapa tekemään perättömiä ilmotuksia lapsestani. Ja se ei jäännyt siihen yhteen ja niitä alkoi tulla lisää jatkuvvasti kunnes koskin pulloon ja siitä kaikki alkoi. Huomasin käyttäväni viikonloput ryyppämiseen, aina kun mies palasi töistä vapaille. Mies hoiti lapsta sillä aikaa. Lopulta olin kierteessä, En päässyt yli siitä. Ongelmat alkoi. Lopulta väsyin ja masennuin lisää :/  Yhdessä vaiheessa puhuttiin häistä ja ajateltiin ,että kyllä meillä meillä joskus vielä menee hyvin ja kyllä kaikki kääntyy parhaaksi päin. Siinä sitten sovittiin hääpäivä, stressiä oli joka asiassa. Sitten yhtenä iltana, lapsen oltua hoidossa, meille tuli riitaa, olin juonnut viina pullosta puolet. Lopulta mies lähti suutuspäissään ja minä jääin kotiin, suutus päissäni löysin vahvat lääkkeet missä oli kolmio ja päätin että jos tämä painajainen ei lopu niin nyt se loppuu minun kohdalta nyt kokonaan. Vetäsin kaikki naamaa, mulla ei ole siitä mitään muistikuvaa, kun se että väsytti ihan sikana ja aamulla heräsin sairaalasta. Mies oli löytänyt minut sängystä tajuttomana. Se oli vika virhe mitä kadun ja enään en pilaa elämääni viinalla. Haluan kovasti saada lapsesni takaisin ja olla rakastava äiti, vaikka ison virheen teinkin. En halua juoda, olen myös pärjännyt ilman antabustakin jonkin aikaa.. Olen tehnyt paljon töitä voittaakseni masennuksen. Haluan elää normaalia elämää.

[/quote]

Miksi ajattelet että nyt olisi voimia toiseen vauvaan? Olet vasta toipumassa alkoholista ja masennuksesta ja tuo toisen lapsen huostaanotto vie voimia. Toisellakin vauvalla voi olla koliikki tai vaikka kehitysvamma. Mielestäni ei ole hyvä hetki tehdä tuohon vauvaa. Ja aikaa on vaikka kuinka paljon. Suurin osa suomalaisista vauvoista syntyy äideille joiden ikä on kolmenkympin molemmin puolin.

[/quote]

Olen jo sen verran paremmassa kunnossa ,että tiedän jaksan hoitaa tulevan lapseni hyvin ja suhtaudun asioihin ihan eri tavalla kuin ennen. Eli en masennu enkä koske pulloon, vaikka minkälaisia ongelmia tulisi eteen.

[/quote]

Minusta se että haluat tehdä vauvan näin pian kaiken tuon jälkeen, kertoo elämänhallinnan puutteesta ja todennäköisesti myös sosiaalityöntekijät näkevät sen näin. Olet liian hätäinen. Luulet että elämä karkaa sinulta, jos et rynni sitä päin hirveällä kiireellä. Oletko käsitellyt missään ammattiauttajalla noita menneitä asioita? Äitisuhdettasi, masennusta, itsemurhayritystä?
[/quote]

Olen minä käynnyt juttelemassa ammattiauttajalla,siellä on todettu ,että olen kunnossa. Ja siksi se lopettiin kokonaan.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 18:35"]

No siis totta kai toisen vanhemman alkoholismi voi olla peruste huostaanotolle.Alkoholismi vaikuttaa lapseen ja mitä nuorempia lapsia,sitä suurempia on kehittyvät traumat.2 vuotta raittiutta on lyhyt aika,ap sä varmaan sen tiedät...kai käyt AA:saa eli hoidat sairauttasi joka sinulla on ja pysyy,vaikka nyt oletkin raitis.Tällaiset toimet vaikuttaa.

[/quote]

Kyllähän minä tästä yritän selvitä ja sekä käyn myöskin a-klinikalla juttelemassa säännöllisesti, jos mulle tulee tilanne , että nyt tuntuu siltä et nyt kaikki kaatuaa, niin soitan samantien omalle hoitajalle jonka luona käyn juttelemassa. En mie koskaan mieti sillai , että mikä on suurta ja mikä ei. Koska, se saa tuntemaan , että kaikki olisi täyttä turhaa. Minusta jo kaksi vuotta on iso saavutus.Ei nyt täysin suuri saavutus ,mutta jonkinlainen kuitenkin. Tyhjää parempi.Joskus on kiva huomata et hei siit on jo noin pitkä aika ja se piristää mieltä kivasti :) minua ainakin se ilahduttaa ja ehkä lohduttaakin vähäsen. kun, ajattelee ettei se elämä niin huonosti aina mene.

Ihan oma syy.

Voisko joku asianajaja neuvoa sinua

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 18:34"]Ihan oma syy.
[/quote]

Joku väittää ettei muka ole?

Sitä mie oon miettinyt kanssa. Mut en vaan tiiä mist semmosii löytää :/ Ja kuinka paljon semmoset maksaa?

Sulla on siis kaikki todistetusti kunnossa? Olet käynyt säännöllisesti näyttämässä puhtaan näytteen? Käyt töissä? Maksat itse laskusi? Sossu ei tue taloudellisesti?

Vauvan tekeminen tilanteeseen, jossa vanhempi lapsi on huostaanotettuna, osoittaa miltä kantilta tahansa katsottuna elämänhallinnan puutetta. Teidän kuuluisi nyt käyttää aikaa ja energiaa siihen, että a. saatte esikoisenne takaisin b. saatte esikoisen sopeutumaan uuteen perhe-elämään, ei raskauteen ja vauvaan.

Teillä kaikilla, lapsella ja aikuisilla, on rankkoja juttuja taustalla. Ottakaa nyt askel kerrallaan, älkääkö rykäiskö lapsilukua kaksinkertaiseksi ennen kuin saatte lapsen kotiin ja toteuttelette uuteen arkeen hänen kanssaan.

Hienoa, että voit olla juomatta. Mutta täytyy tunnustaa, että tuo antabuksen käyttö vähän arveluttaa. Manitset sen useampaan kertaan. Kuitenkin haluat olla juomatta, olet motivoitunut. Mihin sinä siis antabusta tarvitset?

Ja kuinka kauan olet ollut raittiina, oikeasti? Avauksesta sain sellaisen käsityksen, että olet ollut juomatta tytön huostaanotosta lähtien, eli pari vuotta. Myöhemmin kirjoitat, että olet ollut raittiina "jonkun aikaa". Mitä se tarkoittaa?

Minäkin kysyn käytkö AA:ssa tai jossakin muussa vertaistukiryhmässä. Miten miehesi suhtautuu alkoholismiisi? Juoko miehesikin? Piirrät hänestä "kunnollisen" kuvan, mutta silti tyttönne otettiin huostaan ja hänhän on ollut sijaisperheessään nyt melkein puolet elämästään. 

Toivottavasti onnistut kaikessa mitä toivot, mutta sekä raittiuden, tytön palauttamisessa kotiin ja uuden lapsen suhteen kannattaa olla kärsivällinen.

10

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 23:56"]Vauvan tekeminen tilanteeseen, jossa vanhempi lapsi on huostaanotettuna, osoittaa miltä kantilta tahansa katsottuna elämänhallinnan puutetta. Teidän kuuluisi nyt käyttää aikaa ja energiaa siihen, että a. saatte esikoisenne takaisin b. saatte esikoisen sopeutumaan uuteen perhe-elämään, ei raskauteen ja vauvaan.

Teillä kaikilla, lapsella ja aikuisilla, on rankkoja juttuja taustalla. Ottakaa nyt askel kerrallaan, älkääkö rykäiskö lapsilukua kaksinkertaiseksi ennen kuin saatte lapsen kotiin ja toteuttelette uuteen arkeen hänen kanssaan.
[/quote]
Minä lisään tähän kommenttiin, että kaikkihan me tiedämme kuinka synnytyksen jälkeinen masennus voi iskeä, joten ap:n tapauksessa se voisi johtaa taas pulloon ja itsariyritykseen. Ei todellakaan uutta vauvaa ennen kuin muut asiat ovat kunnossa, jos sittenkään. Minusta näyttää siltä, että sossuilla on aikas selkeät perusteet miksi tytärtä eivät haluaisi palauttaa. Kyllähän näistä ap:n kirjoituksista huomaa ettei vielä kondiksessa ole. Paljon on korjattavaa.

Vauvakuumeilusi on punainen vaate sosiaalityöntekijöille. He yrittävät nähdä merkkejä, oletko nykyisin vastuuntuntoinen. Tuollainen ei todellakaan siltä vaikuta. Jos mieskin on vielä yhtä innokas, te olette kumpikin pihalla, eikä esikoista uskalleta palauttaa.

En minäkään vakuuttuisi. Olette hankkimassa lapsia todistaaksenne, että osaatte olla hyviä vanhempia. Se on väärä ja itsekeskeinen syy hankkia lapsia. Ei vaikuta siltä, että osaisitte katsoa tilannetta lasten itsensä kannalta. Vanhempi lapsi joutuu katselemaan perhe-elämäänne ulkopuolisena vaikka hänet palautettaisiinkin, nuorempi pelkää että hänetkin voidaan viedä.

Keskity nyt vain viestimään esikoisellesi, että pysyt hänen elämässään.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 14:47"]

Kylä vakavankin ryyppäämisen voi lopettaa kuin seinään, siihen tarvittaan se pohjakosketus ja sen aiheuttama herääminen ja arvojen punnitseminen. En pitäisi sun alkoholinkäyttöä enää ongelmana ap.

Mutta muuten tunnut suhtautuvan elämään vielä erittäin naiivisti, vaikka oletkin kokenut yhtä ja toista. Masennusta voi toki jollain tasolla itse hallita, mutta ei loputtomasti. Kukaan ei koskaan voi sanoa, että en enää ikinä masennnu. Ethän voi päättää flunssastakaan. Toinen, mikä häiritsee, on uhriutuminen. Lopeta se. Kukaan ei pakottanut sinua toimimaan, kuten toimit, eli ei auta nyt syytellä äitiäsi tai yhteiskuntaa. Niillä eittäämttä on ollut osuutensa, mutta vastoinkäymisten käsitteleminen ja ongemien kohtaaminen ja ratkaiseminen on sinusta itsestäsi kiinni.

Voimia taisteluun, vaikutat sydämelliseltä ja viisaalta ihmiseltä ap!

[/quote]

Tulin nyt koneelle ja huomasin teijän kirjotukset. Oon mie joskus tehnyt silleekii et jos on alkanu tuntuu siltä ,että alkaa masentaa ja harmittaa niin kovasti. Niin oon lähteny koiran kanssa lenkille ja sit oon heittänyt pitkän lenkin niin huomaa et on toisenlainen olo ja tuntuu siltä et asiat järjestyy vielä joskus :) kiitos kehuista ja kannustamisesta :)

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 16:09"]

Olen ollut samankaltaisessa tapauksessa mukana. Olin äidin tukihenkilö ja kokouksissa mukana. Huomasin, että kokouksissa puhuttiin jotain ja sitten se pyörrettiin. Äidin ymmärtäminen ja muistaminen kokouksen asioista kyseenalaistettiin. Hän joutui monta kertaa pyytämään minulta vahvistusta. Itse aloinkin laittamaan kaikki asiat paperille muistiin. Se oli helppo, koska olin tukihenkilö ja kuuntelin vain. Asiat rupesivat etenemään kun kaikkea ei enää pyörrettykään. Ihan hyvä äiti, perhe ja terve aktiivinen, hyvin pärjäävä nuoriaikuinen lapsi. Muistaakseni on joitain tahoja joista voi saada neuvontaa. Löytyisiköhän googlaamalla?

[/quote]

Ok, vois kyllä kokeilla et jos kirjottaisi paperille niitä ja vois kyllä kokeilla myöski sitä google juttua :)

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 16:51"]

Monet vastaavat on kirjoittaneet tänne hyvin negatiivisesti.Muistakaa että kukaan ei ole täydellinen! Aloittaja on kuitenkin parhaansa yrittänyt ja uskon että olisi hyvä äiti. Sydämestäni toivon että saisit pian lapses takaisin!

[/quote]

Huomasin sen itsekkin, en jaksa enää välittää semmosista. Haluan vaan korjata asiat kuntoo ja elää normaalia elämää ,saada lapseni takasin ja muutenkin. Emmä enää samoja mokia toista, niistä on opittu kantapään kautta ja niitä virheitä en tule toistamaan :) kiitos:), sitä minäkin toivon ehkä vielä joskus tulee se päivä kun, saan oman kullanmuruni takaisin :)