tarvitsemme apua!
Ajattelin kysyä täältä neuvoa, kun omat keinot alkaa pikku hiljaa loppua. Toivosin todella että, joku voisi neuvoa ja auttaa meitä edes täällä. En halua, että joku alkaa heti provoilemaan koska tosiaan me tarvitsemme apua.. Ollaan itse semmoisessa tilanteessa, että meidän tytär otettiin huostaan pari vuotta sitten. Oman alkoholini ongelman vuoksi. Olen itse tiedostanut, että enää en ota ollenkaan. Selvänä olen pysynyt ja antabukset olleet käytössä ties kuinka kauan. Meillä asiat on ihan kunnossa. Ainut mikä tässä on kummallista, että sossu tädit sanoi että saamme siinä vaiheessa meidän tyttäremme takaisin kun asiat on kunnossa, tämä tapahtui silloin kun tyttö otettiin huostaan. No nyt siitä on mennyt pari vuotta eikä mitään tapahdu, mitään puhetta ei ole palauttamisesta ja jos siitä kysytään, niin vastaus on että nyt puhutaan teidän lapsesta eikä muusta. Tai sitten vedetään tämä iän ikuinen huoli kortti esiin. kun me ollaan sinusta huolissaan.. Selvää merkkiä olen näyttänyt että olen ollut ilman! Ja aina vaan ollaan huolissaan. Suoraan sanottuna välillä tuntuu siltä että, meitä oikeasti vaan kusetetaan! Yksi juttu mistä tämän huomaa on se että lapsestamme etsitään koko ajan jotain vikaa, ihan pienistäkin jutuista! Mä en enään tiedä mitä mun pitäisi tehä ja kehen ottaa yhteyttä. Ainut asia joka edes hieman lohduttaa, on se että, ihan lähi tulevaisuudessa ollaan yrittämässä uutta lasta, tähän rohkenen kyllä ja tiedän etten enään pulloon koske mutta, tyttäreni silti haluaisin takaisin vielä. Haöuaisin elää ilman tätä sossu painajista ja elää vihdoinkin sitä perhe elämää ja nauttia siitä täysillä. Välillä vaan tuntuu että, kaikki jää vaan haaveeksi. Aina vaan vedetään " Meillä on sinusta huolta! Meillä on tästä ja tästä huolta.." Vaikka mitään huolta ei olisi...
Kommentit (94)
Edelleenkin ihmettelen miten voi olla mahdollista, että lapsi huostaanotetaan, jos isällä ei ole ongelmia ja pystyy lapsesta huolehtiin. Eihän se niin voi mennä. Onhan Suomi pullollansa perheitä, joissa isä vetää kännit joka viikonloppu ja viikollakin. Ei lapsia huostaanoteta näissäkään tapauksissa, jos äiti huolehtii. Ryyppääminen ei ole mikään rikos.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:44"]Edelleenkin ihmettelen miten voi olla mahdollista, että lapsi huostaanotetaan, jos isällä ei ole ongelmia ja pystyy lapsesta huolehtiin. Eihän se niin voi mennä. Onhan Suomi pullollansa perheitä, joissa isä vetää kännit joka viikonloppu ja viikollakin. Ei lapsia huostaanoteta näissäkään tapauksissa, jos äiti huolehtii. Ryyppääminen ei ole mikään rikos.
[/quote]
Tottakai viedään,jos isä ei ole halukas eroamaan tästä ongelmatapauksesta. Ei tuollaiseen tilanteeseen voi lapsia jättää.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 18:31"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 11:38"]
Itsekin alkoholistina kiinnitin huomioni tuohon antabuksen käyttöön. Mihin aloittaja sitä tarvitsee, jos kerran halu olla raittiina löytyy?
Aloittaja, sinä olet todella nuori vielä, joten samaa mmieltä olen siitä toisen lapsen yrittämisestä kuin muutama muukin - jätä se parempaan elämäntilanteeseen. Hienoa, että nyt menee hyvin, mutta muista, että monesti sitä alkoholisti haukkaa liian suuren palan liian nopeasti, yrittää korjata kaiken kerralla ja ihmettelee, kun ympäristö ei niin lähdekään samaan innostukseen mukaan, vaikka sitä on hei oltu jo raittiina "jonkun aikaa!" antabuksen avulla.
Päivä kerrallaan. Anna aikaa, asiat ratkeaa kyllä! Kaikkea hyvää teille.
[/quote]
Kyllä myö tuossa mietittiin jo ,että puolen vuoden päästä yritettäisiin. En aijo enää ratketa enää ja enkä aijo enää masennella yhtää. Menen eteenpäin elämässäni ja yritän kaikin tavoin keskittyä korjaamaan elämäni ja saamaan lapseni takaisin. Mulla on ollut pitkiäkin jaksoja ilman antabusta ja en ole silloinkaan juonnut yhtään. Joskus otan niitä kahden viikon välein, joskus saattaa mennä että, menee muutamia viikkojakin ilmankin niitä. Ei ole ollut juoksutus kohtauksiakaan...
[/quote]
Ei depressio ole sairaus joka kysyy saako se tulla vai ei! Et voi tietää sairastutko siihen uudelleen vai et. Ei se ole mikään tahdonasia tai valinta
Kauanko olet ollut täysin raittiina? Joko masennuslääkityksesi on purettu? Kauanko käytit? Millaisessa terapiassa kävit ja miten usein? Miten pitkään, vuoden, kaksi ?
Ap., miksi et vastaa 79 ja 80 viesteihin?
Provo minustakin, kirjoitustyyli heitteli huomattavasti. Jokin ei täsmää.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 00:18"]
Ap., miksi et vastaa 79 ja 80 viesteihin?
[/quote]
Ensinnäkin nyt ihan kaikille tiedoksi TÄMÄ EI OLE PROVO! Tulin tänne palstalle kysymään neuvoa enkä tullut tänne valehtelemaan! Olen itse nuori, eikä minulla ole äitiä jolta kysyä apua asioissa. Ihan siksi tänne tulin kysymään. Ja toiseksi, noita kysymyksiä tulvii jatkuvasti enkä ole koko aikaa koneella, tänäänlkin oli tytön tapaaminen niin ei ollut aikaa vastailla. Tulin joskus iltaäivästä koneelle ja kerkesin muutamiin vastailla, kunnes läksin koiran kanssa lenkille ja sitten oli muita hommia. Oon yrittänyt vastailla kysymyksiin aina kun, ennätän. Emmä tule tänne provoilemaan mulla on muutakin tekemistä ku leikkiä lasta. Mutta joo, mulla ei oo ollu koskaa mitää masennuslääkkeitä. Kieltäydyin joskus niistä. Ja loppujen lopuksi kun, olin siellä terapiassa, niin siellä sanottiin, että olen täysin kunnossa enkä tarvitse lääkitystä tai juttelua. Kävin siellä juttelussa varmaan 2 kk kerran viikossa. Sitten se päätty. a-klinikalla käyn edelleen säännöllisesti. Joskus on ollut retkahtamisia lapsen lähdön jälkeen, mutta sitten olen vaan yrittänyt nousta pohjalta enkä ole juonnut pitkiin aikoihin. Ennen retkahdin helposti joka ikisestä jutusta. Enään en tee niin. En palaa vanhaan enkä sitä halua. Olen jonkin sortin alussa vielä, yritystä ja tahtoa minulta riittää eikä se tule minusta loppumaan. Tänään ilta lenkillä mietin näitä kirjoituksia ja vastauksia ja tulin siihen tulokseen , että unohdan vauva haaveet vähäksi aikaa ainakin. Sain minä kyllä idean alkaa kirjottaa blogia mutta en tiedä miten se otettais vastaa ja muutenkin..
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:44"]
Edelleenkin ihmettelen miten voi olla mahdollista, että lapsi huostaanotetaan, jos isällä ei ole ongelmia ja pystyy lapsesta huolehtiin. Eihän se niin voi mennä. Onhan Suomi pullollansa perheitä, joissa isä vetää kännit joka viikonloppu ja viikollakin. Ei lapsia huostaanoteta näissäkään tapauksissa, jos äiti huolehtii. Ryyppääminen ei ole mikään rikos.
Meille siellä palaverissa sanottiin , että se mun itsariyritys oli vika tikki. Meillä oli häät edessä ja me ei kumpikaan haluttu erota, yritettiin vaan toivoa ja miettiä ,että kyllä me tyttö kotiin vielä saadaan. Mä en sitte tiedä miksi niist toisista perheistä ei olla viety ehk niistä ei oo tehty sossu ilmotusta..
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 20:40"]
Lapsi lienee aika kotiutunut sijaisperheeseen, jotka yleensä ovat aika hyviä. Oletko ihan varma, että todella olisi lapsen etu palata luoksesi? Kaksi vuotta on valtavan pitkä aika lapsen elämässä. Ihanko todella pystyisit tarjoamaan lapselle paremmat olosuhteet ja tulevaisuuden mahdollisuudet kuin nykyinen perhe?
Vai onko halusi puhtaasti itsekäs, minulla on oikeus ja minä haluan. Silti vaikka sössinkin kaiken ja lapsi joutui kärsimään niin minä haluan ja lapsesta viis?
[/quote]
"Vai onko halusi puhtaasti itsekäs, minulla on oikeus ja minä haluan. Silti vaikka sössinkin kaiken ja lapsi joutui kärsimään niin minä haluan ja lapsesta viis?"
No kenelläpä itsekkäitä haluja ei olisi omaan lapseensa. Sivusta katsoen on niin helppoa olla objektiivinen, mutta kyllä joka ikisellä ihmisellä on itsekäs oma etunsa saada lapsensa, mikä on täysin ymmärrettävää. Ellei sitten ole joku heroinisti-äiti tms. joka tajuaa sen oman tosi surkean tilansa, joka herättää siihen, että ei kannata ottaa lasta takaisin.
Hyvä isäkö pakenee riidan tullessa pois jättäen lapsen epävakaan ihmisen vastuulle, eikä ota vapaata töistään tms, silloin kun lapsen etu sitä vaatii?
Jos nyt inohdetaan isä hetkeksi, niin ap. Et ole vielä valmis siihen että lapsi kotiutettaisiin. Kyllä lapsi kotiutetaan sitten kun olet oikeasti valmis kantamaan vastuusi vanhempana.
Mun isä on entinen alkoholisti.
Kolme vuotta ollut omien sanojensa mukaan selvinpäin. En tänäkään päivänä uskalla mennä isälleni yöksi, sillä pelkään et hän alkaa juomaan.
Valitettavaa.. On myös niitä tapauksia miten itse uskotellaan että "en ole kahteen vuoteen juonut" mutta silti joka toinen viikko menee illassa kaksi kossupulloa alas.
Minkä ikäinen sun lapsi on?
Itse olin 13 kun mulle kerrottiin isän ongelmasta. Jäi traumoja. Tällä hetkellä 19. Olin "helpottunut" kun muutimme pois ja suostuin ja tänäkin päivänä suostun tapaan isääni vain päiväs aikaan..
Valitan mutta aika monta tarinaa olen kuullut miten alkoholisteihin ei voi niin hyvin luottaa.. Laitan vaikka pääni pantiksi että isälläni on ollut joku "vesilasi" kaapissa piilossa.
Ehkä kannattaisi sosiaalityöntekijöille ehdottaa jotain päivänäkemisiä. Että voisitte viettää päiviä yhdessä yms.
Jos lapsi on vanhempi ja on saanut traumoja juomisestasi niin anna itse päättää haluaako enään palata kotiin. Itse en ainakaan halunnut vaikka kuinka sitä antabusta otettiin.
Tsemppiä!
Eli olet ollut pitkään juomatta, kuitenkin mainitset repsahduksista? Sitten kun niitäkään ei ole tullut vuosiin, voit sanoa että olet ollut juomatta oikeasti....
Etsikää Jeesusta Kristusta niin löydätte avun.
avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.